Olen ajatellut, että tehtäväni on ainoastaan suomentaa aineistoa, jonka avulla uskova voi vetää omat johtopäätöksensä. Omia johtopäätöksiäni en ole tähän mennessä tuonut esiin. Nyt teen sen kuitenkin, sillä olemme todella vakavien aikojen edessä.
On jotain, mikä yhdistää kaikkia kristillisiä seurakuntia ja kirkkokuntia ja suuntauksia: Se on ajatus "Kaiken pitää jatkua niin kuin ennenkin". Kuitenkin jotain on pielessä, jos koko ajan on vaadittava "Herätystä!"
Raamatun mukaan tulee kuitenkin hetki, jolloin Jumala sanoo: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa." On monia asioita ja kehityskulkuja, joiden Jumala sallii jatkuvan, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka. Kun hedelmä on kypsä, se poimitaan. Kun synti täyttää mittansa, on Jumalankin mitta täysi.
Luuk.18:8: "Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" Tätä meidän täytyy kysyä itseltämme, miten tällaiseen tilanteeseen on tultu? Eikö näiden sanojen pitäisi pysäyttää jokainen uskova miettimään, mikä on pielessä. Vastaus löytyy varmasti Raamatusta. Vastaus löytyy myös aivan käytännössä seurakunnista.
Tutkikaamme ensiksi, mitä Raamattu sanoo seurakunnasta. Mikä lähti menemään pieleen, kun kehityksen tuloksena oli sellainen virka kuin paavin virka? Käsitykseni mukaan eksytys lähti siitä, että alettiin korottaa jotain tiettyä ihmistä muiden yläpuolelle, aluksi seurakunnissa, sitten laajemmilla alueilla ja lopulta aivan totaalisesti (paavi). Se on kuitenkin raamatunvastaista. Jumalahan on tehnyt seurakunnista täydellisiä, Hän antaa niille tarvittavat armolahjat. Ilmestyskirjan alkua lukiessamme havaitsemme, että jokainen paikallisseurakunta oli itsenäinen ja vastuullinen itsestään. Jumala ei ole käskenyt minkään uskovien ryhmän erottautua muista jonkin ominaisuutensa perusteella. Jumala ei ole myöskään käskenyt useiden eri seurakuntien klikkiytyä jonkun tietyn asian perusteella erotuksesti muista. Meidän on hyväksyttävä se, että jokainen uudestisyntynyt on Kristuksen seurakunnan jäsen, jäsen Hänen seurakuntaruumiissaan. Alkuseurakunnan aikana tämä kaikki toimi, mutta kuten sanottua, seurakunnilta vietiin itsenäisyys ja ne alistettiin hierarkisesti erilaisten johtajien ja tunnustusten alaisuuteen. Artikkelisarjamme Seurakunnan vaellus kertoo tästä prosessista. Katolinen kirkko tappoi lähes kaikki uskovat, jotka eivät alistuneet sen auktoriteetille. Syntyi muita kirkkoja vastalauseeksi (protestiksi) sille. Mutta palattiinko kristinuskon juurille ja tehtiinkö parannus tuosta alkuperäisestä synnistä?
Uskontieni alkuvaiheessa nousi otsikoihin kysymys naispappeudesta. Halusin ottaa asiasta selvää, ja luin UT:n vain tätä asiaa tutkiakseni. Ja yllätys, yllätys—Uudesta testamentista ei löydy koko papin virkaa, ainoastaan yleinen pappeus. Ylimmäinen pappimme onkin itse Jeesus Kristus, mutta siihen on ihmisen ilmeisesti mahdotonta alistua. Me emme tahdo tyytyä siihen, että Jumala antaa armolahjansa suvereenisti. Koko seurakunnan toiminta on tarkoitus alistaa arvioinnille. Sitä ei toteuteta missään. Jumala kyllä antaa erityisen arvioinnin armolahjankin joillekin, mutta heillä ei ole mitään mahdollisuutta tai foorumia. Joka kuuluu helluntaiseurakuntaan tai luterilaiseen kirkkoon, ei voi alkaa missään vaiheessa kyseenalaistamaan seurakuntansa järjestelyjä tai opetusta, ne ovat kaikki kytköksissä suurempiin yhteyksiin, mitään ei voi muuttaa. Jos ne alkaisivat tutkia omaa raamatullisuuttaan, olisi niiden pakko jättää erityisnimensä ja erityisoppinsa erotuksena muista kristityistä (portti on liian ahdas niille). Mihin tämä on johtanut? Avaa TV7, jos et tiedä. Sieltä hulmahtaa väkevänä päällesi Eksytys. Mitään alkuperäisestä raamatullisesta uskosta ei ole enää jäljellä. Niinkin yksinkertainen asia kuin ylistys on täysin kaupallistettu ja vääristelty suorastaan irvokkaaksi.
Tulemme nyt erääseen avainasiaan, nimittäin rahaan. Raamatullisessa seurakunnassa ei makseta palkkoja juuri siitä syystä, että raha sokaisee. Me näemme kaikesta kristillisestä julistuksesta, että se on vääristynyt juuri rahan takia. Papille maksettu palkka korottaa hänet muiden rivijäsenten yläpuolelle ja häneltä on odotettava osallistumista seurakunnan toimintaan koko rahan edestä, olkoot hänen armolahjansa mitkä tahansa, olkoon hän uskossa tai ei. Mutta tämä ei ole Jumalan suunnitelma. Jokaisella uskovalla on armolahja tai useampia ja myös sama vastuu. Kukaan ei ole toisten yläpuolella, yksin Jeesus Kristus. Meidän on luotettava siihen, että Pyhä Henki jakaa Jeesuksen nimeen kokoontuvalle yhteisölle tarvittavat armolahjat. Vain Jumala tietää, mitä tarvitaan ja missä muodossa. Jokaista uudestisyntynyttä uskovaa on kuultava, olkoon hän vastauskoontullut tai jo kauan sitten kääntynyt. Mitä hyötyä on teologisista tiedekunnista ja raamattukouluista, jos niissä ei selviä papin virkaan aikovalle edes oman virkansa raamatulliset perusteet? Seurakunnan historiaa tarkastellessamme selviää, että juuri niiden takia leviää ja moninkertaistuu eksytys, niin että lopulta olemme siinä pisteessä, että meitä kehotetaan: "Lähtekää sieltä ulos!"
Koko tämä kirjoitus on vastaus eräälle lukijalle, joka kysyy: "Tiedänkö Helsingin seudulla kotiseurakuntaa, johon hän voisi liittyä?" Kotiseurakunnan muoto ei takaa mitään. Niissä on myös paljon eksytystä.
Mitä uskovan sitten pitäisit tehdä? Seurakuntakysymyksen osalta haluan vastata: 1) "Lähtekää ulos sieltä." Lähtekää ulos kaikista uskonnollisista järjestelmistä, jotka eivät ole raamatullisia, "ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa". Tämä seurakunnan eksyminen, josta olen puhunut, saavuttaa lakipisteensä Antikristuksen astuessa näyttämölle. Silloin se saa sille määrätyn rangaistuksen. Kaikesta eksyttämisestä tulee rangaistus. Olemme lähestymässä vedenjakajaa, josta Ilmestyskirjassa kerrotaan, antikristillistä aikaa, jolloin ei voi enää keikkua aidan päällä, vaan on valittava puolensa: Antikristus tai Herra Jeesus. Meidän tulee jo sitä ennen tutkia, mikä on raamatullista ja mikä ei. Emme saa enää osallistua mihinkään epäraamatulliseen toimintaan. "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois (Matt.Matt.15:13). Mitä siitä seuraa? Joudumme samaan tilanteeseen kuin tuo lukija, joka haluaisi liittyä kristittyjen yhteyteen, mutta sitä on vaikea löytää. Emme elä enää alkuseurakunnan aikaa, jolloin kaikki kristityt kuuluivat samaan, oman paikkakunnan seurakuntaan. Tietenkin silloinkin oli niitä, jotka olivat yksin. Jo ennen uskonpuhdistusta oli uskovien seurakuntia, mutta suurin osa niihin kuuluvista tapettiin, jopa kokonaisia kaupunkeja, kuten Bezier. Heitä vainottiin viimeiseen mieheen. Me olemme nyt tulossa itse samaan tilanteeseen. Kirkko vainosi, tappoi ja kidutti heitä. Se tulee olemaan meidänkin osamme. En osaa antaa muuta neuvoa kuin että kokoonnumme yhteen toisten uskovien kanssa niinkuin Pyhä Henki meitä johdattaa. Lampaat ovat nyt hajallaan, mutta Hesekielin kirjan mukaan Jumala itse kokoaa heidät yhteen. Jeesuksen sanojen mukaan Hän on läsnä, kun kaksi tai kolme kokoontuu Hänen nimessään. Tämä ei tarkoita sitä, että toistellaan jatkuvasti sanoja "Jeesuksen nimessä". Sellainen ei takaa mitään. Se osoittaa vain, ettemme tiedä, mitä tuo ilmaus tarkoittaa
Mistä meidän on sitten seurakuntina ja uskovina tehtävä parannus? Me emme saa perustaa muulle kuin Raamatun perustukselle. Me emme saa asettaa omaa järkeämme Jumalan määräysten yläpuolelle. Jumalan suunnittelema seurakuntamalli on joka suhteessa loogisempi ja käytännöllisempi ja hedelmällisempi malli kuin tämä ihmisten keksimä hierarkinen seurakuntamalli. Meillä ei ole mitään oikeutta asettaa yhtä seurakunnan jäsentä muiden yläpuolelle tai rakentaa jopa koroketta, jolta hän jatkuvasti puhuu. Seurakunnan raamatullisuus näkyy jo sen kokoontumispaikasta ja sitä kautta asetelmasta, jossa kaikki tapahtuu. Vielä kerran, berealaisia ylistettiin siitä, etteivät he korottaneet ketään ihmistä Raamatun yläpuolelle, vaan kaikki arvioitiin. Arvioinnin kuuluu olla luonnollinen osa seurakunnan toimintaa. Jos niin olisi ollut, emme olisi tässä pisteessä kuin nyt, kun Raamattu on seurakunnan osalta heitetty romukoppaan, ihminen korotettu meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen sijalle ja mitään kyseenalaistamista ei suvaita. Arviointi on tosin lopetettu, mutta on vielä olemassa seurakunnan Pää ja Hän tulee tekemään tälle lopun.
Kristinuskoon kuuluu olennaisesti valinnanvapaus ja sitä kautta myös yksilön vastuu. Kristinusko ei ole luonteeltaan tietyn alueen tai valtion uskontoa, vaan yksilöiden uskontoa. Sakraalisessa järjestelmässä ihmiset kuuluvat valtiokirkkoon, he ovat erilaisten sakraalisten menojen vastaanottajia sen sijaan, että he olisivat itse aktiivisesti palvelemassa seurakuntaa sen vastuullisina jäseninä. Roomalaiskatolinen ja protestanttinen perinne ovat tuudittaneet jäsenensä tällaiseen passiiviseen ja epäraamatulliseen vastuuttomuuteen. Myös vapaissa suunnissa näemme tällaista sakraalista perintöä. Seurakunnista on yhä enenevässä määrin tulossa viihdettä, missä seurakuntalaiset istuvat penkeissään erilaisia ohjelmanumeroita seuraten. Tämän vastakohtana näen uskollisten seurakuntien historian, jota on hyvin vähän suomennettu, mutta tällä sivustolla on aloitettu E.H. Broadbentin teoksen "The Pilgrim Church suomennos nimellä Seurakunnan vaellus. Nyt on nimenomaan oikea aika alkaa tutkia tätä Kristuksen uskollisen seurakunnan historiaa. Se on vaiettua ja vääristeltyä historiaa, sillä uskovien seurakunta on aina ollut vainottu. Sen vastakohtana on sakraalinen uskonnollinen järjestelmä, esim. valtiokirkko, johon on pakko kuulua ja johon ihmiset jo syntymästä saakka liitetään. Ilmestyskirja kuvaa tällaista totalitääristä uskonnollista järjestelmää, jota ei vielä koskaan aikaisemmin ole esiintynyt: maailmanlaajuista sakraalista järjestelmää. Meidän uskovien on otettava kantaa sakraalisiin järjestelmiin periaatteessa jo nyt, ennenkuin se on toteutunut totaalisena, sillä silloin on jo myöhäistä. Koska sakraalinen järjestelmä on valtion ja kirkon/seurakunnan liitto, voi se kumman tahansa vaikutuksesta muuttua luonteeltaan täysin yhtäkkiä tai salakavalasti vähitellen. Olemme nähneet sen tapahtuneen uskonpuhdistuksessa, jolloin tuo epäpyhä liitto jatkui, vaikka oppisisällöt ja käytänteet osittain muuttuivatkin. Sama tulee todennäköisesti myös tapahtumaan antikristillisenä aikana. (Ilm.18) Raamattu on kertonut meille jo etukäteen, mikä on tilanne, kun esirippu laskeutuu. Ylittämättömän syvä kuilu erottaa toisistaan pienen lauman ja maailmanlaajuisen järjestelmän, vainotut ja vainoojan. Silloin ei voi enää vaihtaa puolta, kuilun yli on mahdotonta hypätä. Niinpä meidän on jo nyt lähdettävä sieltä, niin kauan kuin voimme ja valittava, kummalle puolelle kuulumme, sillä tuo kuilu on jo muodostumassa ja eri puolet erkanemassa toisistaan.
Ainoa turvamme ja suojamme on Jumalan Sana ja raamatullisuus. Emme voi edellyttää Jumalalta, että Hän puolustaisi epäraamatullisia keksintöjämme, jotka ovat vain ihmisten kehittelemiä erilaisten perinnäistapojen pohjalta. Raamatun neuvo onkin aina ollut lähteä noista järjestelmistä ja hylätä nuo epäraamatulliset keksinnöt. Tämä on ollut aidon uskovien seurakunnan tie kautta aikain. Se on aina ollut kärsimyksen tie. Miksi sitten valita tuo kärsimyksen tie, josta uskovien seurakunnan historia ja Ilmestyskirja meille kertovat? Koska se vie perille.
Jatkamme tästä aiheesta kahdessa seuraavassa jutussamme: Babylon ja Vainon teologia.
Jotka murehtivat, kaukana juhlakokouksista, ne minä kokoan: nehän ovat sinusta, niitä häväistys kuormana painaa. (Sef.3:18)
Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä. (Hes.34:11-12)
Osa 2: Babylon osa 3: Vainon teologia
Suosittelen myös sivustojemme artikkeleita Seurakunnan toiminta ja muoto , Johtajuus seurakunnassa , Seurakuntayhteys ja Kotiseurakunta
ja kirjoja: Leonard Verduin: "Stepchildren of the Reformation" ja "The Anatomy of a Hybrid", John W. Kennedy: "Torch of the Testimony"
Lähteitä: William Hawkins and Willard Ramsey, The Trail of Truth
Seurakunnan vaellus | Tuleva maailmanuskonto | Maailmanuskonnon yhdistävä tekijä | YK suunnittelee kaikkien uskontojen yhdistämistä | Katso, Hän tulee | Historia | Raamattu | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Neuvonta | Opillista | Lopun ajat