Albert James Dager

PYHÄN HENGEN KASTE

KOSKEVATKO ARMOLAHJAT TÄTÄ PÄIVÄÄ?


Kun Johannes Kastaja julisti tulevaa taivasten valtakuntaa Israelille, hän sanoi:

"Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.
Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa."(Matt. 3:11-12)

Markus sanoo tämän seuraavalla tavalla:

"Minä kastan teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä."(Mark. 1:8)

Luukas selostaa saman näin:

"niin Johannes vastasi kaikille sanoen: "Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi, jonka kengänpaulaakaan minä en ole kelvollinen päästämään; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.
Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisut aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa." (Luuk.3:16-17)

Johannes jättää mainitsematta Pyhän Hengen kasteen kuvauksessaan siitä, miten Johannes Kastaja kutsuu ihmisiä parannukseen.
Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan kertomukset sisältävät ensimmäisen maininnan Pyhän Hengen kasteesta ainakin mitä Raamattuun tulee. Emme tiedä, puhuttiinko siitä jo sitä ennen tai sen jälkeen, vaikka siitä ei olekaan mainintaa Raamatussa.
Kreikankielen sana (baptizo, 'kastaa', baptizei, 'tulee kastamaan'), tarkoittaa upottamista kokonaan johonkin. Johannes siis sanoi, että hän upotti ihmisiä veteen, mutta Jeesus upottaisi heidät Pyhään Henkeen.
Jeesus käski ylösnousemuksensa jälkeen opetuslapsiaan odottamaan Pyhän Hengen kastetta koskevan lupauksen täyttymistä:

"Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet.
Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen." (Ap.t.1:4-5)

Jeesus ei maininnut opetuslapsilleen puhuessaan tulella kastamista, koska Johanneksen julistama tulella kastaminen koski niitä, jotka eivät uskoneet:

Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa." (Matt. 3:12)

Tästä huolimatta monet kristityt pyytävät Pyhää Henkeä kastamaan heidät tulella! Tämä saattaa johtua monien helluntailaisten ja karismaattisten pastoreiden puutteellisesta opetuksesta.
Huomaamme Ap.t.2:1-21:stä, että lupaus Pyhästä Hengestä toteutui helluntaina kun Jeesus oli noussut kuolleista. Se oli Jooelin profetian täyttymys (Jooel 2:28-29), jonka mukaan Jumala vuodattaisi Henkensä viimeisinä päivinä kaiken lihan päälle (yleensä kaikkien uskovien päälle eikä ainoastaan profeettojen päälle). Tuo tapahtuma toisi tullessaan uudenlaisen ilmiön, jonka kautta evankeliumi leviäisi kaikkeen maailmaan.
Pyhän Hengen toiminta on elintärkeää Kristuksen ruumiille—ei ainoastaan yksilöille, vaan koko ruumiille, erityisesti sen kokoontuessa paikallisseurakunnissa. Tästä syystä meidän on ymmärrettävä, miten Pyhä Henki—elävän Jumalan Henki—ilmenee maailmassa.
Kaikista kristillisessä mediassa ja monista aikamme saarnastuoleista julistetuista opintuulista Pyhän Hengen kasteeseen liittyvät opetukset aiheuttavat eniten sekaannusta. Seurakunnissa/kirkoissa on kehittynyt lähinnä kaksi vastakkaista käsitystä asiasta: 1) jonka mukaan Pyhän Hengen armolahjat ovat lakanneet kokonaan toimimasta 2) jonka mukaan Pyhän Hengen armolahjat ovat uskon ja jopa pelastuksen perusta. Niinkuin tavallisestikin, totuus löytyy jostain puolivälin tienoilta ja se voidaan erottaa ainoastaan Raamattua tutkimalla ja luopumalla uskonsuuntien traditioista.
Ensiksikin näemme, että Pyhä Henki asuu kaikissa todella Jeesukseen uskovissa:

"Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?" (1.Kor.3:16)
"Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: 'Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellänsä ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.'" (2.Kor.6:16)

Tätä ei sanottu koskaan Israelista yleensä, vaikka olikin tapauksia, joissa yksittäiset israelilaiset kuten profeetat ja kuninkaat täyttyivät Pyhällä Hengellä tiettyinä aikoina ja tiettyjä tarkoituksia varten. Mutta kokonaisena uskovien ruumiina se oli tarkoitettu Kristuksen ruumiille niiden profetioiden täyttymyksenä, joiden mukaan Jumala valitsisi kaikista kansoista yksilöitä, joihin Hän panisi Henkensä jatkuvan läsnäolon—ei vain tietyksi ajaksi ja tiettyä tarkoitusta varten—evankeliumin levittämiseksi:

"vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka". (Ap.t.1:8)

Tämä on Pyhän Hengen kasteen ensisijainen syy, sillä Hän todistaa ainoastaan Jeesuksesta ja kaiken Hänen toimintansa tarkoituksena on Jeesuksen kirkastaminen:

"Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta." (Joh. 15:26)
"Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut." (Joh.16:13-15)

Pyhä Henki ei puhu puolestaan, vaan Isän puolesta ja Hän paljastaa Jeesusta koskevaa, mitä Isä Hänelle antaa.
Monien kristittyjen keskuudessa vallitsee väärinkäsitys, että Pyhä Henki olisi annettu lähinnä uskovien hyväksi siinä mielessä, että he saisivat siunauksen ei ainoastaan hengellisesti, vaan myös ajallisesti. On totta, että saamme kokea näitä siunauksia (varsinkin hengellisiä), mutta ne ovat ainoastaan toissijaisesti meidän rakennukseksemme. Me vastaanotamme Totuuden Hengen, että meillä olisi voima todistaa Jeesuksesta ja totella Jumalan määräyksiä, niin että voisimme toteuttaa Hänen tarkoituksensa ei ainoastaan omassa elämässämme, vaan koko Hänen luomakunnassaan. Ne, jotka etsivät Pyhän Hengen voimaa omaksi hyväkseen välittämättä sen todellisesta tarkoituksesta ja Jeesuksen käskyistä, ovat kuin noita Simon, joka yritti ostaa Jumalan voiman:

: "Mutta kun Simon näki, että henki annettiin sille, jonka päälle apostolit panivat kätensä, toi hän rahaa
ja sanoi: 'Antakaa minullekin se valta, että kenen päälle minä käteni panen, se saa Pyhän Hengen'.
Mutta Pietari sanoi hänelle: 'Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa.
Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä.
Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa -- jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan.
Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä.'
Niin Simon vastasi ja sanoi: 'Rukoilkaa te minun edestäni Herraa, ettei minulle tapahtuisi mitään siitä, mitä te olette sanoneet.'" (Ap.t.8:18-24)

Ikävä sanoa, mutta tässä on hyvin paljon samaa henkeä, joka vallitsee monissa helluntailaisissa ja karismaattisissa seurakunnissa tänään. Miten usein kuulemmekaan saarnaajien kehottavan kuulijoitaan kylvämään "uskon siemeniä", jotta he voisivat korjata Jumalan siunauksia? He eivät ainoastaan yritä ostaa Jumalan voimaa omaan elämäänsä, vaan heidän johtajansa käskevät heidän tehdä niin. Ei ole paljonkaan tai oikeastaan ollenkaan eroa Simonin halussa ostaa Pyhän Hengen voimaa omiin tarkoituksiinsa ja niiden välillä, jotka haluavat keinolla millä hyvänsä (jopa rahaa antamalla) saada Jumalan voiman omaksi rakennuksekseen. Se ei ilmene missään niin selvästi kuin halussa saada "kielten" armolahja.
Tosiasia on, että Pyhän Hengen vähäisin armolahja, kielet, on halutuin helluntailaisissa ja karismaattisissa seurakunnissa. Jotkut jopa väittävät, että ellei puhu kielillä, ei ole pelastunut. He sanovat, että kielillä puhuminen todistaa, että ihmisellä on Pyhä Henki; jos ei ole Pyhää Henkeä, ei ole pelastunut. Sitten on vielä niitä, jotka väittävät, että Pyhän Hengen kaste sellaisena kuin he sen ymmärtävät—jossa ilmenee kielilläpuhumista—on "toinen siunaus" pelastuksen lisäksi. He eivät huomaa tässä mitään ristiriitaa.

MITEN SE SAADAAN?

Pyhän Hengen kasteesta on kaksi vastakkaista opetusta: 1) se tapahtuu sillä hetkellä, jolla uskoo Jeesukseen Vapahtajanaan ja Herranaan; 2) se on "toinen siunaus", joka tapahtuu, kun sitä etsii tosissaan.
On todettava, että Raamatussa ei ole esimerkkiä siitä, että Pyhän Hengen kaste saataisiin sitä tosissaan etsimällä. On vain muutama esimerkki siitä, että se olisi tapahtunut epätavallisen voimakkaasti. Suurimmaksi osaksi ihmiset uskoivat ja saivat Pyhän Hengen tullessaan uskoon.
Ongelma johtuu siitä, että "toisen siunauksen" teoriaan uskovat eivät osaa erottaa toisistaan Pyhän Hengen johdossa olemista ja Pyhän Hengen täyteyttä. Pyhän Hengen johdossa eläminen on kaikille uskoville normaali tila (tai sen pitäisi olla). Pyhällä Hengellä täyttymisessä Pyhä Henki ilmenee voimakkaasti tietyssä tilanteessa ja tiettynä ajankohtana uskovan elämässä. Se tapahtuu, jotta tietty tehtävä Jumalan valtakunnan työssä saataisiin suoritettua.
Me näemme, että jokaisessa tilanteessa Raamatussa, jossa uskova täyttyi Pyhällä Hengellä, he joko julistivat evankeliumia (vieraalla tai omalla kielellä) tai he julistivat Jumalan tuomion.

Evankeliumin julistaminen

Raamatusta löytyy esimerkki evankeliumin julistamisesta, jota helluntailaiset ja karismaatikot käyttävät oikeuttaakseen mielivaltaisen käytön sille, minkä he uskovat olevan kielillä puhumisen armolahjan:

Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla.
Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat.
Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle.
Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.
Ja Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääväisiä miehiä, kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on.
Ja kun tämä ääni kuului, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä.
Ja he hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen: "Katso, eivätkö nämä kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia?
Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet?
Me parttilaiset ja meedialaiset ja eelamilaiset ja me, jotka asumme Mesopotamiassa, Juudeassa ja Kappadokiassa, Pontossa ja Aasiassa,
Fryygiassa ja Pamfyliassa, Egyptissä ja Kyrenen puoleisen Liibyan alueilla, ja täällä oleskelevat roomalaiset, juutalaiset ja käännynnäiset,
kreetalaiset ja arabialaiset, me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja. (Ap.t.2:1-11)

Näiden jakeiden tarkoituksena ei ole keskittyä kielilläpuhumiseen, vaan evankeliumin—"Jumalan suurien tekojen"—julistamiseen.
Pyhä Henki puhui eri kansakunnista helluntaijuhlaan tulleiden juutalaisten kielillä. Ap.t.45:1-22 kertoo Pietarin täyttyneen Hengellä ja julistaneen omalla kielellään evankeliumia Jerusalemin ei-uskoville uskonnollisille johtajille.

Tuomion julistaminen

Paavalin tuomio noita Elymakselle on esimerkki tuomion julistamisesta Pyhän Hengen täyttämänä:

"Ja kun he olivat vaeltaneet kautta koko saaren Pafoon asti, tapasivat he erään juutalaisen miehen, noidan ja väärän profeetan, jonka nimi oli Barjeesus.
Hän oleskeli käskynhaltijan, Sergius Pauluksen luona, joka oli ymmärtäväinen mies. Tämä kutsui luoksensa Barnabaan ja Sauluksen ja halusi kuulla Jumalan sanaa.
Mutta Elymas, noita -- sillä niin tulkitaan hänen nimensä -- vastusti heitä, koettaen kääntää käskynhaltijaa pois uskosta.
Niin Saulus, myös Paavaliksi kutsuttu, täynnä Pyhää Henkeä loi katseensa häneen
ja sanoi: "Voi sinua, joka olet kaikkea vilppiä ja kavaluutta täynnä, sinä perkeleen sikiö, kaiken vanhurskauden vihollinen, etkö lakkaa vääristelemästä Herran suoria teitä?
Ja nyt, katso, Herran käsi on sinun päälläsi, ja sinä tulet sokeaksi etkä aurinkoa näe säädettyyn aikaan asti." Ja heti lankesi hänen päällensä synkeys ja pimeys, ja hän kävi ympäri ja etsi taluttajaa.
Kun nyt käskynhaltija näki, mitä oli tapahtunut, niin hän uskoi, ihmetellen Herran oppia. (Ap.t.13:6-12)

Vaikka Pyhän Hengen täyteys JOSKUS ilmeneekin muilla kielillä puhumisena, toisissa tapauksissa ilmenevät muut armolahjat. Ja kuitenkin kielillä puhuminen on kaikkein halutuin armolahja helluntailaisissa ja karismaattisissa seurakunnissa.
Ja kuitenkin me vain harvoin kuulemme näissä seurakunnissa aitoa kielilläpuhumisen armolahjaa, vaan sen sijaan holtitonta, käsittämätöntä pulinaa, joka ei ole ollenkaan mitään kieltä. Asettaaksemme kielilläpuhumisen oikeaan perspektiiviin, meidän on tutkittava kaikkia armolahjoja.

PYHÄN HENGEN ARMOLAHJAT

Pyhän Hengen armolahjoja on erilaisia ja Jumala jakaa niitä Kristuksen ruumiille tarpeen mukaan. 1.Kor.12:4-13:ssa luetellaan armolahjat:

"Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama;
ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama;
ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama.
Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.
Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta;
toinen saa uskon samassa hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä;
toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä.
Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo.
Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin;
sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

Koska kaikki Pyhän Hengen armolahjat ovat olennaisen tärkeitä Jumalan valtakunnan toiminnalle, meidän pitäisi tutkia niitä kaikkia erikseen nähdäksemme, mitä varten ne on tarkoitettu.

Viisauden sanat

Raamattu esittää ihmisviisauden ja Jumalan viisauden toinen toistensa vastakohtana:

"Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni", sanoo Herra.
"Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne." (Jes.55:8-9)
Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa"; (1.Kor.3:19)

Viisauden sana tulee suoraan Pyhältä Hengeltä niiden suun kautta, jotka sen lausuvat. Se puhuu Jumalan viisautta ihmisen olosuhteisiin. Me emme aina tiedä Jumalan mieltä joka asiassa. Emmekä tiedä aina, mihin suuntaan meidän olisi mentävä Hänen palveluksessaan. Siksi Hän antaa viisauden sanoja toiselta toiselle palvelijoidensa kautta, toisinaan yhdeltä tai useammalta uskovien seurakunnalle. Joitakin esimerkkejä Raamatusta ovat:
1.Kun.3:16-28: Salomo saa viisautta Jumalalta ratkaistakseen kahden naisen välisen kiistan, joista kumpikin väittää lasta omakseen.
Ap.t.27:9-26: Paavali neuvoo sadanpäämiestä ja laivan kapteenia, että he eivät purjehtisi Kreetasta, koska olosuhteet olisivat liian vaaralliset. Tämä tapahtui, vaikka olosuhteet sillä hetkellä näyttivät suotuisilta purjehdusta varten.

Tiedon sana

Lukiessamme Jumalan sanaa Pyhän Hengen johtamina, saamme tietoa Jumalan tahdosta. Mutta on aikoja ja olosuhteita, joissa meidän on oltava Pyhällä Hengellä täytettyjä tietääksemme yliluonnollisesti, mikä Jumalan tahto on tietyissä tilanteissa, joista Raamatussa ei puhuta, ja toisinaan, mitkä toisten ihmisten suunnitelmat ovat, niin että voimme valmistautua pahan kohtaamiseen. Joitakin esimerkkejä Raamatusta:
1.Sam.3:7-15: Jumala paljastaa Samuelille, että Hän aikoo tuomita Eelin ja hänen huoneensa Eelin poikien synnin takia, johon Eeli ei puuttunut, vaikka tiesi siitä.
2.Kun.6:18-21: Elisa varoittaa Israelin kuningasta, ettei hän saisi kulkea tietyn paikan ohi, johon syyrialaiset olivat leiriytyneet valmistautuakseen hyökkäämään Israelin armeijan kimppuun.
Ap.t.5:1-11: Pietari syyttää Ananiasta ja Safiiraa Pyhälle Hengelle valehtelemisesta, kun he väittivät myyneensä omaisuutensa pienemmästä summasta kuin mitä he siitä teodellisuudessa saivat.
Tämän armolahjan ovat monet vallanhaluiset johtajat teeskennelleet omaavansa halutessaan kontrolloida ihmisiä. On oltava hyvin varovaisia tämän armolahjan käytön arvioimisessa. Ensiksikin jonkun syntien luettelemisen on tapahduttava yksityisesti, ei seurakunnassa.

Usko

Tosi usko on Jumalan antama kyky uskoa Jumalaan, epäilemättä, ilman inhimillistä järkeilyä tai minkäänlaista epäuskoa. Se on varmaa tietämystä siitä, että Jumala hallitsee kaikissa olosuhteissa, mihin ihminen joutuu, olkoot sitten hyviä tai pahoja. Usko ei ole uskovan mielessä rakennettu olettamus; se on Jumalan lahja.
Hebr.11: Jumalan pyhien (Aabel, Eenok, Nooa, Aabraham, Saara, Iisak, Jaakob jne.) kerrotaan tehneen suuria tekoja uskon kautta. Toiset ovat kärsineet suuresti uskossaan —jakeet 36-38.

Parantamisen armolahja

On olemassa monia esimerkkejä siitä, miten Jeesus ja Hänen opetuslapsensa, samoin muinaiset profeetat paransivat ruumiillisia sairauksia ja vammoja yliluonnollisella voimalla ilman lääkkeitä tai ihmiskeinoja:
1.Kun.17:20-24: Elia herättää erään vaimon pojan kuolleista.
Ap.t.3:1-8: Pietari parantaa ramman miehen pyhäkön portilla.

Ihmeet

Ihmeet ovat yliluonnollisia tapahtumia luonnossa tai ihmisten elämässä, jotka eivät noudata välttämättä luonnonlakeja. Raamatussa kerrotaan monista tapauksista, joissa Jumalan profeetat ja Jeesuksen opetuslapset tekivät ihmeitä:
Jes. 38:1-8; Jesaja saa auringon muuttamaan suuntaa 10 astetta auringonlaksun jälkeen, mikä oli merkki Hiskialle siitä, että Jumala pelastaisi Jerusalemin Assyrian kuninkaan käsistä ja antaisi Hiskialle 15 elinvuotta lisää.
Mark.4:37-41: Jeesus tyynnyttää järven keskellä myrskyä.

Profetia

Tämä on yliluonnollista Jumalan sanan ilmoittamista tietyssä tilanteessa. Profetiassa saatetaan kertoa tulevista tapahtumista tai soveltaa Jumalan sanaa ohjeeksi, kehotukseksi, tuomioksi tai mihin muuhun tarkoitukseen tahansa, minkä Jumala haluaa toteuttaa profeetan kautta.
Jeesuksella, entisillä profeetoilla ja Jeesuksen opetuslapsilla oli tämä armolahja ja he profetoivat tulevaisuudessa tapahtuvista asioista useissa eri yhteyksissä:
4.Moos.16:1-34: Mooses profetoi, että maa nielisi Koorahin, Daatanin ja Abiramin sekä heidän perheensä, koska he olivat kapinoineet Mooseksen auktoriteettia vastaan.
Luuk.21:10-14: Agabus profetoi, että jos Paavali menisi Jerusalemiin, juutalaiset kahlitsisivat hänet ja antaisivat pakanoiden vangittavaksi.

Henkien erottaminen

Tämä on kyky erottaa, mikä henki on ihmisten toiminnan takana ja erottaa demonisten henkivaltojen ajatukset ja aikomukset.
Luuk.9:51-56: Kun Jaakob ja Johannes pyysivät lupaa saada kutsua tuli alas taivaasta samarialaisten päälle, koska he eivät ottaneet vastaan Herraa ja Hänen opetuslapsiaan, Jeesus nuhteli heitä siitä, että heillä oli väärä henki.
Ap.t.16:16-18: Eräs palvelijatar seuraa Paavalia ja hänen seuruettaan ja julistaa, että he ovat Korkeimman palvelijoita ja että he näyttävät pelastuksen tien. Paavali näkee henkien armolahjan perusteella, että naisessa on paha henki ja ajaa sen pois hänestä. Se että Paavali pystyi erottamaan pahan hengen siitä huolimatta, että se puhui totta sanoessaan, että He olivat Jumalan miehiä ja näyttivät pelastuksen tien, vapautti hänet joutumasta syytetyksi siitä, että hän seurustelisi pahojen henkien kanssa. Näin hänen todistuksensa pysyi puhtaana.

Erilaiset kielet

Koska helluntailaiset ja karismaatikot korostavat tätä armolahjaa niin paljon ja koska taas jotkut kieltävät sen kokonaan, käsittelemme sitä erikseen seuraavassa luvussa. Paras esimerkki Raamatusta on helluntain tapahtumat, jossa opetuslapset julistivat evankeliumia eri kielillä, joita Jerusalemissa siihen aikaan olevat eri maista kotoisin olevat ihmiset ymmärsivät.

Kielten tulkinta

Kielten tulkinta on jumalallinen yliluonnollinen kyky kertoa läsnäolevien ihmisten kielellä sanoma, joka on saatu kielilläpuhumisen armolahjan välityksellä jollain muulla kielellä.
Vaikka tästä armolahjasta ei ole omia esimerkkejä Raamatussa, Paavali neuvoo sen käytöstä 1.Kor.14:ssä.

Mitkä armolahjat kenellekin uskovalle?

Raamattu osoittaa, että tietyille ihmisille on annettu tietyt armolahjat. Mutta koska Pyhä Henki asuu jokaisessa uskovassa, kaikkissa uskovissa voi kuitenkin ilmetä kaikkia armolahjoja milloin tahansa.

Sillä hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja; sillä ei Jumala anna Henkeä mitalla. (Joh.3:34)

Pyhää Henkeä ei anneta meille mitalla. Hän asuu meissä täyteydessään. On kuitenkin tiettyjä armolahjoja, jotka ovat ominaisia kunkin uskovan palvelutyölle. Paavali oli esimerkiksi apostoli, joka teki ihmeitä, puhui kielillä, profetoi ja käytti kaikkia pyhän Hengen armolahjoja eri aikoina. Mutta hänen ensisijainen armolahjansa oli kuitenkin apostolin armolahja. Hän oli koko ajan apostoli, mutta hänessä ilmeni lisäksi eri armolahjoja eri aikoina. Apostoleilla oli myös erityinen armolahja tehdä ihmeitä, joka todisti heidät apostoleiksi (2.Kor.2:12). Samassa mielessä on jokaisella uskovalla erityinen armolahja, joka on ominainen juuri hänen kutsumukselleen Kristuksen ruumiissa ja hänellä saattaa ilmetä muitakin armolahjoja sen mukaan, miten Pyhä Henki häntä johtaa. Tai ehkä hänellä ei ilmene koskaan mitään muuta armolahjaa. Pyhä Henki päättää, mitä armolahjoja uskova käyttää ja milloin.

PUHUVATKO KAIKKI KIELILLÄ?

On siis tärkeää, että tutkimme nyt kielilläpuhumisen armolahjaa, miten se toimii ja mikä sen tarkoitus on.
Kreikankielen kieliä tarkoittava sana on glossa. Sitä käytetään ruumiinosasta, "tulisista kielistä", jotka näkyivät helluntaina; ja myös kielestä, jota puhutaan. Tämä viimeksimainittu merkitys on saanut aikaan aikamoista kiistaa seurakunnissa.
Pyhän Hengen armolahja "kielet" on yliluonnollinen armolahja puhua jotain muuta kieltä ilman että olisi opetellut sitä. Koska se on kieli (olkoon maallinen tai enkelien kieli), sillä täytyy olla tietyt kielen tunnusmerkit: 1)äänielinten toiminnan tuottama, kuultava, artikuloitu, merkityksen välittävä ääni [tai merkkijärjestelmä suom.huom] (Webster's New Collegiate Dictionary, 9.painos). Jonkun ihmisryhmän täytyy voida tunnistaa se kieleksi; se ei ole ääniä lausuvan henkilön omaa yksityistä käsittämätöntä siansaksaa. Todettuamme tämän tutkikaamme nyt nykyistä ilmiötä, jotka kutsutaan "kielillä puhumiseksi" ja jota harjoitetaan tietyissä seurakunnissa.
Tarkoitukseni ei ole halventaa niiden Kristuksessa olevien veljien tarkoitusperiä, jotka uskovat, että rajoittamaton sopotus seurakunnassa olisi jossain mielessä Jumalan antama siunaus. Tarkoitukseni on tuoda raamatullista ymmärrystä Pyhän Hengen lahjaan, joka tunnetaan kielilläpuhumisena toivoen, että helluntailaiset veljeni pyrkisivät saamaan aitoja Pyhän Hengen armolahjoja ja hyväksyttävin motiivein.
Todistaako siis kielilläpuhumisen armolahja, että asianomainen on kastettu Pyhällä Hengellä tai niinkuin jotkut väittävät, että hän on pelastettu? Uskon Paavalin vastaavan kysymykseen tyydyttävästi, kun hän oli ensin julistanut, että jokaisella Kristuksen ruumiin jäsenellä on oma erityinen tehtävänsä koko ruumiin rakentamisessa:

Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja?
Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?
Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien. (1.Kor.12:29-31)

On ilmeistä, että vastaus kaikkiin näihin kysymyksiin on "ei". Kaikki eivät ole apostoleja; kaikki eivät ole profeettoja; kaikki eivät ole opettajia jne. Miksi siis jotkut vaativat, että kaikkien on puhuttava kielillä?
He lainaavat tiettyjä raamatunkohtia, joissa kuvataan kielilläpuhumista ja väittävät, että se koskee kaikkia uskovia. Ensimmäisenä esimerkkinä opetuslasten saama lupaus Pyhästä Hengestä, kun he olivat yläsalissa helluntaina.

Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla.
Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat.
Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle.
Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. (Ap.t.2:1-4)

Toinen liittyy siihen tapaukseen, jolloin Pietari julisti evankeliumia Korneliukselle ja muillekin pakanoille:

Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin,
sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi
"Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?" (Ap.t.10:45-47)

Kolmas koskee sitä, kun Paavali kohtasi Korintossa joitakin opetuslapsia, jotka Johannes oli kastanut, mutta jotka eivät olleet kuulleet Pyhän Hengen kasteesta:

Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia.
Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan".
Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella".
Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen".
Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.
Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. (Ap.t.19:1-6)

Nämä ovat ainoat tapaukset Raamatussa, joissa ihmiset puhuivat jollain muulla kuin omalla kielellään, kun he saivat Pyhän Hengen. Kaikki nämä tapaukset tapahtuivat paikallisseurakunnan kontekstin ulkopuolella, sen sijaan niissä kaikissa ilmenee kielilläpuhumisen tarkoitus: profetoiminen.
Niistä, jotka oli kastettu Johanneksen kasteella, väitetään, että tämä todistaisi, että heidän kohdallaan oli kysymys "toisesta siunauksesta" sen jälkeen kun he olivat tulleet uskoon. Mutta Paavalin kysymys "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" osoittaa, että tuohon aikaan oli käytössä kaksi eri kastetta: 1) Johanneksen parannuksen kaste; 2) kaste Jeesuksen nimeen, johon sisältyy parannuksen teko, usko Hänen sovitustyöhönsä ja samaistuminen Hänen kuolemaansa, hautaamiseensa ja ylösnousemukseensa. Jeesuksen kasteeseen liittyy Pyhän Hengen armolahjan saaminen.
Johanneksen kaste riitti ilmeisesti parannuksen tekemiseen ja uskoon, mutta Pyhän Hengen saamiseen tarvittiin apostolien kätten päällepano. Se, että ainakin jotkut heistä (tässä ei sanota, että kaikki, mutta sekin on mahdollista) puhuivat kielillä ja profetoivat ei välttämättä merkitse sitä, että kaikkien uskovien pitää kaikkina aikoina tehdä samoin Pyhän Hengen vastaanottaessaan.
Pyhä Henki antoi erityisen kielilläpuhumisen armolahjan käyttöä koskevat ohjeet Paavalin kautta, kun hän kirjoitti siitä Korinton seurakunnalle. Tutkimme 1.Kor.14:ää tarkemmin:
14:1-5

Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa.
Sillä kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä.
Mutta profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehoitukseksi ja lohdutukseksi.
Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa.
Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin soisin teidän proftoivan; sillä profetoiva on suurempi kuin kielillä puhuva, ellei tämä samalla selitä, niin että seurakunta siitä rakentuu.

Juuri tätä ennen Paavali oli antanut opetusta, jonka useimmat kristityt tuntevat: rakkauden tuntomerkeistä ja tärkeydestä (13.luku). Tässä hän kehottaa meitä haluamaan hengellisiä lahjoja ja osoittaa, että profetoiminen on tärkeämpää kuin kielilläpuhuminen. Jos joku puhuu jollain toisella kielellä, mutta hän itse tai kukaan muukaan ei tulkitse sitä, mitä hän puhuuu, puhe on hyödytöntä paitsi omaksi rakennukseksi. Kun Paavali sanoo, että hän toivoisi, että kaikki uskovat puhuisivat kielillä, hän todistaa tällä, etteivät kaikki uskovat puhu vierailla kielillä
14:6-14

Jos minä nyt, veljet, tulisin luoksenne kielillä puhuen, mitä minä teitä sillä hyödyttäisin, ellen puhuisi teille ilmestyksen tai tiedon tai profetian tai opetuksen sanoja?
Niinhän on elottomain soittimienkin laita, huilujen ja kitarain: kuinka tiedetään, mitä huilulla tai kitaralla soitetaan, elleivät ne soi toisistaan erottuvin sävelin?
Niinikään, jos pasuna antaa epäselvän äänen, kuka silloin valmistautuu taisteluun?
Samoin tekin: jos ette kielellänne saa esiin selvää puhetta, kuinka voidaan sellainen puhe ymmärtää? Tehän puhutte silloin tuuleen.
Maailmassa on, kuka tietää, kuinka monta eri kieltä, mutta ei ainoatakaan, jonka äänet eivät ole ymmärrettävissä.
Mutta jos en tiedä sanojen merkitystä, olen minä puhujalle muukalainen, ja puhuja on minulle muukalainen.
Samoin tekin, koska tavoittelette henkilahjoja, niin pyrkikää seurakunnan rakennukseksi saamaan niitä runsaasti.
Sentähden rukoilkoon se, joka kielillä puhuu, että hän taitaisi selittää.
Sillä jos minä rukoilen kielillä puhuen, niin minun henkeni kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön.

Paavali toistaa uudelleen, että se, mitä puhutaan on käännettävä, niin että se on seurakunnalle rakennukseksi. Muussa tapauksessa se, mitä kuullaan on vain sekavaa ääntä. Siksi on tärkeätä, että rukoillaan hengessä niin kauan kuin siihen on tulkinta, mutta on aina välttämätöntä, että kaikki ymmärtävät, mitä rukoillaan, jos sitten rukoillaan tunnetulla kielellä tai tuntemattomalla kielellä, joka tulkitaan:
14:15-19

Kuinka siis on? Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myöskin ymmärrykselläni; minun on veisattava kiitosta hengelläni, mutta minun on veisattava myöskin ymmärrykselläni.
Sillä jos ylistät Jumalaa hengessä, kuinka oppimattoman paikalla istuva saattaa sanoa "amen" sinun kiitokseesi? Eihän hän ymmärrä, mitä sanot.
Sinä kyllä kiität hyvin, mutta toinen ei siitä rakennu.
Minä kiitän Jumalaa, että puhun kielillä enemmän kuin teistä kukaan;
mutta seurakunnassa tahdon mieluummin puhua viisi sanaa ymmärrykselläni, opettaakseni muitakin, kuin kymmenentuhatta sanaa kielillä.

Kun Paavali sanoo, että hän rukoilee tai laulaa sekä hengessä että ymmärryksellä, hän ei tarkoita, että ne tapahtuisivat eri aikaan. Hänen sanojensa konteksti -- väittäessään, että hengessä rukoileminen tai laulaminen on hyödytöntä ilman ymmärrystä -- osoittaa, että hän tekee molempia yhtä aikaa. Hän rukoilee tai laulaa hengessä ja tulkitsee sitten sen ymmärrettäväksi.
Joillekin seurakunnille on tyypillistä hyvinkin väärä sovellus kielilläpuhumisen tarpeellisuudesta. On paljon parempi puhua muutamakin sana ymmärrettävästi kuin paljon sanoja, joita ei ymmärretä, vaikka sanat olisivat jotain aitoa kieltä, saati sitten sekavaa mongerrusta. Tämän perusasian ymmärtämisen sanotaan osoittavan kypsyyttä uskossa vastakohtana sille, että ollaan vasta lapsia uskossa:
14:20-21:

Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä.
Laissa on kirjoitettuna: "Vieraskielisten kautta ja muukalaisten huulilla minä olen puhuva tälle kansalle, eivätkä he sittenkään minua kuule, sanoo Herra".

Paavalin lainaama raamatunkohta on syytös Israelia kohtaan siitä, että se ei ota vastaan evankeliumia, vaikka saataisiin todistaa yliluonnollista tuntemattomalla kielellä puhumista. Sen takia meille sanotaan, että kielet ovat merkkinä ei-uskoville:
14:22-26:

Kielet eivät siis ole merkiksi uskoville, vaan niille, jotka eivät usko; mutta profetoiminen ei ole merkiksi uskottomille, vaan uskoville.
Jos nyt koko seurakunta kokoontuisi yhteen ja kaikki siellä puhuisivat kielillä ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne?
Mutta jos kaikki profetoisivat ja joku uskosta tai opetuksesta osaton tulisi sisään, niin kaikki paljastaisivat hänet ja kaikki langettaisivat hänestä tuomion,
hänen sydämensä salaisuudet tulisivat ilmi, ja niin hän kasvoilleen langeten rukoilisi Jumalaa ja julistaisi, että Jumala totisesti on teissä.
Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotain annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.

Tässä näyttäisi olevan ristiriita. Paavali sanoo ensin, että kielet ovat merkki ei-uskoville ja profetia on merkki uskoville. Mutta sitten hän sanoo, että ei-uskovat pitäisivät kielillä puhumista hulluutena, mutta profetia tuomitsisi heidät. Tämä ei ole ristiriitaista, vaan suuri opetus seurakunnille.
Jälkimmäisessä esimerkissä se, että joku, joka ei osaa jotain kieltä, puhuu sitä, on merkiksi sellaiselle, joka taitaa tuota kieltä, kun hän kuulee profetian. Ensimmäisessä tapauksessa Paavali puhuu siitä, että kaikki puhuvat yhtä aikaa kielillä. Se kuulostaisi mongerrukselta ja olisi ei-uskovan korvissa siansaksaa, ja niin hän luulisi kaikkien olevan järjiltään. Mutta kun tulee profetia olkoon sitten vieraalla kielellä esitetyn profetian tulkinta tai kuulijan omalla kielellä esitetty profetia, hänet paljastetaan.
Näin Pyhä Henki kertoo meille Paavalin kautta, että kaiken täytyy tapahtua hallitusti:
14:27-28

Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön;
mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle.

Tätä sääntöä rikotaan laajalti nykyajan helluntailaisissa ja karismaattisissa seurakunnissa. Harvoin, jos koskaan siellä kuulee tulkintaa; monet antavat "kielten" tulla yhtä aikaa, ja jos ei ole tulkintaa, kielilläpuhuminen ei lopu.
Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkien olisi lopetettava vieraalla kielellä puhuminen, vaan että sen, kenen puhetta ei vahvisteta tulkinnalla, on vaiettava siitä alkaen.
Kun nykyajan helluntai- tai karismaattisissa seurakunnissa ilmenee sellaista, jota jotkut kutsuvat "tulkinnaksi", se ei ole tarkoitettu ei-uskoville, vaan yleensä lohdutuksen sanoja uskoville, tähän tapaan:
"Niin, minun lapseni, näen teidän puutteenne; tiedän teidän tuskanne; näen ne loukkaukset, joita te olette joutuneet kestämään. Niin, minä tulen pian; minä palautan ennalleen sen, minkä heinäsirkat ovat syöneet, mitä ruoste ja toukat ovat syöneet jne.jne."
En tahdo tällä kieltää etteikö Pyhä Henki toimisi tänäänkin. Halusin vain osoittaa, miten epäraamatullista on olettaa, että Pyhä Henki ilmestyisi Jumalan sanassa kielletyllä tavalla, niinkuin monet tekvät. Paavali opettaa edelleen käsitellen seuraavaksi profetoimisen armolahjaa:
14:29-33:

Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot;
mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen.
Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta.
Ja profeettain henget ovat profeetoille alamaiset;
sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa,

Jotkut ovat tulkinneet nämä jakeet virheellisesti niin, että, että Pyhä Henki olisi profeetoille alamainen -- että profeetat voivat puhua tai olla puhumatta niinkuin tahtovat ja Pyhä Henki taipuu heidän tahtoonsa. Todellisuudessä tämä jae tarkoittaa, että jokainen yksittäinen profeetta on alamainen kaikille muille profeetoille. Profeettojen on arvosteltava, onko se mitä sanotaan Jumalasta tai mitä täytyy tehdä kuullun perusteella. Profetia saattaa tulla toisella kielellä, johon on tulkinta tai ymmärrettävästi, seurakunnan omalla kielellä.
Seuraavilla jakeilla on enemmän tekemistä tämän opetuksen kanssa kuin useimmat olettavat. Se ei ole sivuhuomautus, vaan liittyy kielilläpuhumisen, tulkinnan ja profetian armolahjoihin:
14:34-35:

olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo.
Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa.

Nykyäänhän on seurakunnissa sellainen tilanne, että kukaan ei saa puhua seurakunnankokouksessa kuin pastori tai ketä hän pyytää puhumaan. Pyhä Henki sanoo nimenomaan, että kaikki saavat puhua sitä mukaa kuin Pyhä Henki antaa heille puhuttavaa. Kielto, että naiset eivät saa puhua ei ollut "kulttuuriin sidottua". Tämä käsky annettiin pakanoille eikä vain juutalaisille. Se ei tarkoita sitä, että naiset eivät olisi hengellisiä tai että heillä ei ole samaa asemaa Jumalan edessä kuin miehillä. Se on järjestystä koskeva ohje seurakunnassa koskien sitä aikaa, jolloin opetetaan.
Seurakunta kokoontuu Jumalan sanan opetusta, ohjeita, palvontaa ja muuta raamatullista toimintaa varten ja sitä johtavat vanhemmat miehet. Tästä syystä Paavali kielsi naisia opettamasta tai ottamasta auktoriteettiasemaa miehiin nähden:

mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.
Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva;
eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen. (1.Tim.2:12-14)

Siksi syy kieltoon, että naiset eivät saa opettaa eikä ottaa auktoriteettia miesten yli ei siis ole sidoksissa kulttuuriin, vaan Jumalan käskyyn, koska Hän asetti naisen almaiseksi miehelle, koska hänet oli petetty rikkomaan Jumalaa vastaan. Tämä ei ole muuttunut vuosisatojen aikana, vaikka naisten vapautusliike onkin löytänyt tiensä seurakuntiin.
Naiset voivat rukoilla ja profetoida pää peitettynä (1.Kor.11:1-15). Vaikka Raamatun opettaminen onkin rajoitettu vain vanhempien miesten tehtäväksi, vanhemmat naiset saavat opettaa nuorempia naisia siinä, miten tulla hyväksi vaimoksi ja äidiksi (Tiit.2:3-5), mutta ei seurakunnassa. Sarkastisesti voidaan sanoa, että tämä on nimenomaan se naisille kuuluva opetuksen alue, jonka seurakunnat ovat mitä suuremmassa määrin sivuuttaneet.
Ei ole kuitenkaan mitään selkeää kehotusta, että naiset eivät saisi rukoilla ääneen tai puhua muuten seurakunnan kokouksessa paitsi opetuksen aikana. Ottaen huomioon sen, että monilla aviomiehillä ei ole nykyään kovinkaan paljon tai ei yhtään ymmärrystä Raamatusta, koska heidän kasvunsa on tukahdutettu seurakunnissa, tuntuisi aiheelliselta antaa naisten kysyä vanhimmiston jäseniltä, mitä he haluavat tietää. Yleensä ottaen olisi kuitenkin parempi, että he kysyisivät ensin aviomiehiltään ja/tai pyytäisivät heitä sitten kysymään tarkemmin vanhimmistolta. Joka tapauksessa naisten on pidättäydyttävä halustaan opettaa.
Tämä saatta aiheuttaa paljonkin tyrmistystä, mutta Paavali kehottaa niitä, jotka ovat eri mieltä Pyhän Hengen kanssa tutkimaan itseään.
14:36-38

Vai teistäkö Jumalan sana on lähtenyt? Vai ainoastaan teidänkö tykönne se on tullut?
Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky.
Mutta jos joku ei sitä ymmärrä, niin olkoon ymmärtämättä.

Hän päättää kehottamalla veljiä haluamaan itselleen profetian lahjaa, mutta ei kiellä kielilläpuhumisen lahjaa;
14:39-40:

Sentähden, veljeni, harrastakaa profetoimista älkääkä estäkö kielillä puhumasta.
Mutta kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestyksessä.

Tämä on yleinen sääntö kaikkia kokouksia varten: kaiken täytyy tapahtua arvokkaasti ja järjestyksessä.

SEURAKUNTARUUMIIN YHTEISET ARMOLAHJAT

Käsittelemämme armolahjat ovat yksilöiden erityisiä armolahjoja. Mutta on myös armolahjoja, jotka on annettu koko uskovien seurakunnalle:

Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.
Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä. (1.Kor.12:27-28)

Mikä erottaa yksilölliset armolahjat yhteisistä armolahjoista? Apostolit, profeetat ja opettajat ovat armolahjoja, jotka on tarkoitettu koko seurakuntaruumiille.
Tämän päivän seurakunnista ilmenee selvästi, ettei ole olemassa mitään apostolisen auktoriteetin perimistä eli suksessiota. Vaikka roomalaiskatolinen kirkko niin väittää, samoin jotkut seurakunnat/kirkot, jotka väittävät olevansa "oikea kirkko/seurakunta", apostolista auktoriteettia ei ilmene jumalallisten merkkien, ihmeiden ja voimatekojen vahvistamana:

Onhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja voimateoilla. (2.Kor.12:12)

Erityisesti apostolit todistavat auktoriteettinsa sellaisilla ihmeiden ja merkkien tekemisen armolahjoilla, joita muilla ei ole. On hyvä syy olettaa, että nämä olivat erityisesti alkuperäisille apostoleille kuuluvia armolahjoja heidän perustaessaan uskoa juutalaisten epäuskon ja vainon keskellä juutalaisten puolustaessa kiivaasti uskonnollisia traditioitaan. Kukaan ei tiedä varmasti herätetäänkö ne uudelleen käyttöön viimeisinä aikoina. Älkää uskoko, että nykyään apostoleina ja profeettoina esiintyvät petkuttajat olisivat Jumalan voitelemia.
Saat olla varma siitä, että jos jossain toimii aitoja apostoleita tai profeettoja, he ovat syrjäseuduilla ja ovat hyljeksittyjä ja vainottuja. Heitä ei kristillinen media mainosta. Heidän nimiään ei löydy myyntilukujen kärjestä. He eivät ole pukeutuneet papin asuun. He eivät mainosta itseään. Jos Herra antaisi meille jälleen apostoleiden ja profeettojen armolahjat, se tapahtuisi, jos ja kun Herra katsoisi Kristuksen ruumiin kykenevän vastaanottamaan ne.

KOSKEVATKO ARMOLAHJAT TÄTÄ PÄIVÄÄ?

Jotkut väittävät, että Pyhän Hengen armolahjat (ja erityisesti "kielten" armolahja) ovat lakanneet toimimasta apostolisten aikojen jälkeen tai myöhemmin. He uskovat, että 1.Kor.13:8-10:n mukaisesti armolahjat jäävät pois tiettynä ajankohtana:

Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.

"Sen, mikä on täydellistä" sanotaan olevan Raamatun kaikkien 66 kirjan valmistuminen. He sanovat, että niissä on kaikki, mikä on tarpeellista yksilön ja koko seurakunnan ohjaamiseen, neuvomiseen ja rakennukseen. Sellainen päättely kiertää jakeen kontekstin, jossa puhutaan selvästi uskovan Kristuksessa saavuttamasta kuolemattomuudesta, mikä tapahtuu ylösnousemuksen jälkeen, mikä käy ilmi esimerkkijakeita seuraavista jakeista:

kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
Sillä nyt me näemme kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. (1.Kor.13:11-12)

Samat ihmiset, jotka väittävät, että jakeet 8-10 tarkoittavat Raamattua, sanovat myös, että jakeet 11-12 puhuvat ylösnousemuselämästä, kun me näemme kaiken selvästi. Raamatussa ei ole mitään, mikä tarkoittaisi, että niitä armolahjoja, joita tarvittiin ensimmäisen vuosisadan uskovien seurakunnissa ei enää tarvittaisi tänään. Voidaan sanoa, että niitä tarvittaisiin nyt enemmän kuin koskaan.
Mitään uutta ilmoitusta ei anneta, joka olisi tarpeen koskien oppia, nuhdetta, ojennusta tai vanhurskauteen ohjaamista (2.Tim.3:16-17). Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö tarvittaisi erityistä sanaa tietyissä tilanteissa, joista Raamatussa ei puhuta. Esimerkiksi tiedon sana saattaa tuomita ihmisen jostain tietystä synnistä, jonka ainoastaan Pyhä Henki tietää. Profetia saatta varoittaa veljiä uhkaavasta vaarasta; se saattaa vahvistaa sen, mitä Pyhä Henki sanoo tietylle seurakunnalle tai yksilölle tiettynä ajankohtana. Mikään tiedon sana, viisauden sana, profetia tai kielten tulkinta ei ole koskaan ristiriidassa Raamatun kanssa eikä lisää Raamattuun mitään pelastukseen tai pyhään elämään tarvittavaa tietoa, sen sijaan ne koskevat tiettyä tilannetta.
Ongelmana on se, että koska tietyt vakiintuneet kirkkokunnat ovat muotoilleet kaiken niin tarkasti voidakseen hallita seurakuntaa, ne ovat säätäneet, että heidän muotojensa sisäpuolelta löytyy kaikki uskovalle tarpeellinen. Toisaalta taas helluntailaiset ja karismaattiset seurakunnat ovat väärentäneet kielilläpuhumisen armolahjaa, ja siten ne ovat oikeuttaneet muut tuomitsemaan tämän armolajan.
Edellisessä tapauksessa Pyhän Hengen armolahjojen kieltäminen on tukahduttanut Jumalan työtä uskovien keskuudessa seurakunnissa epäuskon takia. Jälkimmäisessä tapauksessa kieltäytyminen tottelemasta Raamatun auktoriteettia armolahjojen käytössä on tukahduttanut Hänen työtään holtittomien lihallisten ilmiöiden takia. Ei siis ole ihme, että seurakunnat ovat nykyään voimattomia vastustamaan syntiä, sairautta ja maailmallisten arvojen valtaa.

MISSÄ OVAT TÄMÄN PÄIVÄN ARMOLAHJAT?

Jos joku ihmettelee, miksi tänään ei esiinny aitoa Pyhän Hengen toimintaa, se johtuu siitä, että suurin osa kirkoista ja seurakunnista on eksytyksessä; ne ovat antautuneet hierarkkisten, papistoon ja maallikoihin jaettujen rakenteiden uskonnolliselle kontrollihengelle, jossa pastorit toimivat pappeina sanellen ihmisille, mitä heidän tulee uskoa ja miten heidän tulee toimia, useinkin ilman Raamatun auktoriteettia, vaan sen sijaan ainoastaan oman uskonsuuntansa perinteiden perusteella.
Minä uskon, että sitä mukaa kuin meidän Herramme paluu lähenee tosi uskovat joko lähtevät näistä laitoskirkoista ja etsivät puhdasta uskonyhteyttä tosi uskovien kanssa ensimmäisen vuosisadan seurakuntien hengessä tai sitten heidän papistonsa erottaa heidät, koska he kyllästyvät heidän kysymyksiinsä koskien kirkon politiikkaa ja käytäntöjä, jotka kieltävät Jumalan voiman.
Tilanne näyttää tällä hetkellä siltä, että nykyajan kirkot ja seurakunnat eivät "tarvitse" Hengen armolahjoja tai ne haluavat käyttää niitä omilla ehdoillaan. Seurakunnat ja kirkot ovat etenkin länsimaissa liian varakkaita, liian itseriittoisia ja liian ylpeitä ajatellakseen tarvitsevansa Jumalan armolahjoja toimiakseen Jumalan haluamalla tavalla. Sen sijaan, että ne olisivat uskollisia Raamatulle ne ovat uskollisia omille teologisille järjestelmilleen. Miksi Herra näin ollen antaisi meille aitoa Pyhän Hengen voitelua?
On totta, että saatamme joskus saada kokea välähdyksenomaisesti Hänen armoaan Pyhän Hengen toimiessa keskuudessamme. Mutta sitä tapahtuu harvakseltaan, ei siksi, että Herra olisi pettänyt meidät, vaan siksi, että me olemme pettäneet Hänet.
Jeesus oli täysin riippuvainen Pyhästä Hengestä maan päällä ollessaan. Hän oli luopunut kirkkaudestaan ja alistunut inhimillisiin rajoituksiin. Ennen julkisen toimintansa alkua Hän paastosi ja oli paholaisen kiusattavana neljäkymmentä päivää. Hän oli synnitön sekä tarkoituksissaan että käytännössä. Hän oli päättänyt tehdä Isänsä tahdon. Hänellä ei ollut mitään ikiomaa agendaa.
Apostolit ja muut Jeesuksen opetuslapset tiesivät, miten tärkeätä oli antautua täysin Pyhän Hengen johdatukseen kaikilla elämänsä alueilla. He seurasivat Jeesuksen antamaa esimerkkiä. Sen takia he tekivät samanlaisia voimallisia tekoja kuin Jeesuskin teki ja jopa suurempiakin tekoja ainakin lukumäärältään. Heillä ei ollut mitään yksityistä toimintasuunnitelmaa.
Suurimmalla osalla tämän päivän uskonnollisista johtajista on oma agenda. Heidän omat hengelliset toimintamuotonsa on usein nimetty niiden uskonnollisen johtajan mukaan ja ne ovat vähintään yhtä paljon kiinnostuneista rahan keräämisestä kuin palvelutyöstä. Ja heidän hengellinen palvelutyönsä heijastaa enemmän ihmistyötä kuin Pyhän Hengen voitelua.
Niissä toteutuu Jeesuksen profetia, että viimeisinä päivinä tulisi vääriä opettajia ja vääriä profeettoja, jotka eksyttäisivät monta.
Ei siis ole ihme, että nekin, jotka väittävät käyttävänsä yliluonnollisia lahjoja parantamiseen ja ihmeiden ja merkkien aikaansaamiseen, ovat huijareita, joiden on käytettävä silmänkääntötemppuja Jeesuksen nimissä voittaakseen herkkäuskoisten luottamuksen.
Tämän päivän suosituinten median mainostamien opettajien "palvelutyössä" ei ilmene aitoa Pyhän Hengen toimintaa. Ja nykyajan eksytyksessä olevissa seurakunnissa ja kirkoissa Pyhän Hengen toimintaa ilmenee hyvin vähän, jos olenkaan.
Jos me todella haluaisimme nähdä Pyhän Hengen armolahjojen ilmenevän keskuudessamme, meidän olisi ensin valmistauduttava niiden vastaanottamiseen. Meidän on alettava erottautumaan -- totuttautumaan eroon -- tämän maailmanjärjestelmän houkutuksista. Varsinkin niistä houkutuksista, jotka uhkaavat pyhyyttämme taivaallisen Isämme edessä.
Vaikka meidän on elettävä tässä maailmassa, me emme ole vapaat rakkaussuhteeseen sen kanssa.
Istupa kristittyjen seuraan, niin suurimmaksi osaksi keskustelunaiheena on, minkä elokuvan he ovat nähneet viimeksi tai montako maalia heidän suosikkijoukkueensa on saanut, ja hyvin vähän tai ei ollenkaan Jumala ja Hänen sanansa.
En tarkoita tällä sitä etteikö näillä aiheilla saisi olla mitään sijaa uskovien keskusteluissa. Mutta me olemme innokkaampia kertomaan jonkun elokuvan hienouksista kuin julistamaan evankeliumia. Me olemme innostuneempia viihteestä kuin Jumalan sanan tutkimisesta. Sen seurauksena joukkotiedotusvälineillä on suurempi vaikutus meidän ajatusmaailmaamme ja uskonelämäämme kuin Raamatulla.
Ja me ihmettelemme, miksi me olemme niin voimattomia maailman, lihan ja paholaisen vaikutusta vastaan. Toden totta, tämän päivän kristityihin sopii erinomaisesti kuvaus luopiosta, jolla on jumalisuuden muoto, mutta joka kieltää sen voiman (2.Tim.3.1-7).
Avioerojen määrä on seurakunnissa yhtä korkea kuin se on koko valtakunnassa [USA:ssa, suom.huom.]; kristityt kapset harjoittavat haureutta samassa määrin kuin heidän "pelastumattomat" luokkatoverinsa; kristityt liikemiehet harjoittavat epärehellisyyttä samassa määrin kuin "pelastumattomat" kolleegansa; kristitty media syytää jumalatonta aineistoa Jeesuksen nimessä. Mikä ihme sitten on, että taivaan ovet pysyvät kiinni.
Uskon, että Kristuksen ruumiille annetaan jälleen Hengen armolahjoja. Mutta vasta sitten, kun Kristuksen ruumis on puhdistautunut kaikista rypyistään ja tahroistaan; kun se on erottautunut ei ainoastaan maailmasta, vaan myös uskonnollisista järjestelmistä, jotka ovat suurempana uhkana sen pyhyydelle kuin monet maailman pahuudet.
Ruumiillinen haureuden harjoittaminen on jo paha asia; hengellinen haureus on vielä suurempi synti. Se kieltää itsensä Herran Jeesuksen. Ihminen voi langeta lihan synteihin ja kuitenkin hänellä on vielä toivoa pelastuksesta. Ne, jotka lankeavat hengen synteihin, eksyvät.
Uskon, että tarvitaan vaino ennenkuin me pääsemme eroon tästä kaikesta. Tosi uskovien piirissä on käynnistynyt vastustuksen vyöry kaikkea laitostunutta uskonnollisuutta vastaan. Yhä useammat lähtevät sieltä pois ja aloittavat puhtaampaa seurakuntatoimintaa kodeissaan. Mutta useimpien uskovien kohdalla tarvitaan vaino—tarpeeksi voimakas tekijä, joka osoittaa uskoville varmuudella, että todellisella Kristuksen ruumiilla ei ole mitään tekemistä maailman uskonnollisten järjestelmien kanssa.
Joka leikkii vaarallisen koiran kanssa saattaa säilyä jonkin aikaa naarmuitta. Mutta mitä enemmän hän leikkii sen kanssa, sitä suurempi on todennäköisyys, että koira puree häntä. Tällä erää uskonnollinen laitosjärjestelmä näyttää lempeältä. Mutta jos kyseenalaistat sen oikeutuksen, tulet huomaamaan, miten julma se todellisuudessa on.
Kun Kristuksen ruumis on suureksi osaksi päässyt vapaaksi riippuvuudestaan uskonnollisista järjestelmistä ja tullut riippuvammaksi Jumalan armosta mitä tulee sen olemassaoloon ja hengissä pysymiseen, silloin ja vasta silloin alkavat Pyhän Hengen armolahjat ilmetä keskuudessamme.
Rukoilkaamme, -- mitä siihen sitten tarvitaankin ja mitä me sitten joudummekin sen takia kärsimään —että se tapahtuisi pian.
Alkuperäinen artikkeli: Albert James Dager, The Baptism in the Holy Spirit

Alkuun
Alkuun | Saitko Pyhän Hengen kun tulit uskoon? | Epäpyhän hengen kaste | Iankaikkinen pelastusvarmuus | Valtakuntateologia | Sovitus-missä? | Kotiseurakunta | Kaikki ekumeeniset tiet vievät Roomaan | Roomalaiskatolisuus - onko se kultti? | Jihad | Vierasta tulta | Varo väärää vaakaa! | Islamin historiaa | Voitelu | Hänen nimessään | Seurakunnan vaellus | Ei rauhaa, vaan miekan | Rebecca & Elaine | Rukouspiirit | Kaksi Babylonia