7. Ja Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa:On varmastikin merkittävää, että kaikista näistä seitsemästä seurakunnasta, joita puhutellaan näissä Vähän Aasian seurakunnille lähetetyissä kirjeissä on vain kaksi seurakuntaa, jotka saavat ainoastaan kiitosta ja vahvistusta eivätkä yhtään nuhteita. Kuten tiedämme, ovat nuo kaksi seurakuntaa Smyrnan ja Filadelfian seurakunnat. Viimeksimainittu seurakunta on tämän lukumme aiheena.
8. Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt.
9. Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan.
10. Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.
11. Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.
12. Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.
13. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.'
Meiltä ei ole varmaankaan jäänyt huomaamatta se, että näissä kahdessa seurakunnassa on merkittävän paljon samankaltaisuutta siinä, miten Herra Jeesus niitä kuvailee ja luonnehtii. Huomaamme erityisesti sen, että molemmista seurakunnista sanotaan, että ne ovat pieniä ja että niiden voima on vähäinen. Ilmeisesti niillä oli vain vähää tilaa maailmassa, jossa ne elävät. Smyrnan seurakunnasta sanotaan, että se on köyhä ja halveksittu ja että se elää sellaisen maailman keskellä, joka vihaa ja vainoaa sitä. Sama pitää paikkansa myös Filadelfian seurakunnasta. Herra kuvaa tässä kirjeessä sitä sellaiseksi seurakunnaksi, jonka voima on vähäinen. Lisäksi mainitaan Filadelfian seurakunnalle osoitetussa kirjeessä samat viholliset kuin Smyrnan seurakunnan läheisyydessä elävät viholliset, jotka aiheuttivat sille vaikeuksia eli ne, jotka sanovat olevansa juutalaisia, mutta eivät ole, vaan ovat Saatanan synagooga. Niinpä seurakunnissa on hegellisessä mielessä samankaltaisuutta ja myös ulkoisessa suhteessa ovat seurakunnat melko samanlaiset. Näyttää esiintyvän vain se ero, että Smyrnan seurakunnan on ilmeisesti käytettävä hengellinen voimansa ristin kantamiseen Kristuksen takia, kun taas Filadelfian seurakunnalla on vielä mahdollisuus levittää Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, saada käännynnäisiä, varsinkin kaupungin juutalaisten keskuudesta ja laajentaa ja lisätä siten seurakuntaa ja Jumalan valtakuntaa. Lisäksi Herra lupaa seurakunnalle tulevaisuudessa hedelmää, vaikka se tähän asti näyttää uurastaneen saamatta satoa, kirjoittaessaan seurakunnalle, että Hän tulee avaaman sille oven, mikä ilmeisesti tarkoittaa sitä, että seurakunnalle avautuu tehokas tilaisuus evankeliumin saarnaamiselle toisille.
Eräs Filadelfian seurakunnan pääominaisuuksista on varmastikin ilmaisu Vapahtajan sanoissa "tosin on sinun voimasi vähäinen". Tämä kuvaa sen ulkonaista tilaa maailmassa, Se tarkoittaa sitä, että seurakunta oli pieni. Se oli eräs seurakunnan korostuneimmista piirteistä.
Ymmärrämme tietenkin, ettei se merkitse sitä, että muut seurakunnat olisivat olleet suuria ja vahvoja: sillä niin ei ollut asian laita. Voimme itse asiassa sanoa varmuudella, että yleensäkin seurakunta, Jeesuksen Kristuksen tosi seurakunta on aina voimaltaan vähäinen, jos sitä verrataan maailman voimaan. Se on aina suhteellisen pieni jäsenmäärältään. Yleensä se on varallisuutensa puolesta köyhä. Sen jäsenistöön ei kuulu maailman rikkaita ja suuria. Ja sentähden on ilmeistä, että tavallisessa mielessä se, mitä Vapahtaja tässä kirjoittaa Filadelfian seurakunnasta, voidaan sanoa myös kaikista tähän asti mainituista seurakunnista. Efeso, Smyrna, Pergamo, Tyatria ja Sardes olivat kaikki pieniä ja köyhiä ja voimiltaan vähäisiä maailman mittapuiden mukaan. Mutta tämä pitää paikkansa erityisesti Filadelfian seurakunnasta. Se ei ollut noiden muiden seurakuntien pääpiirre, mutta se oli eräs Filadelfian seurakunnan pääpiirteistä. Voimme sentähden ajatella, että Herra antaa tällä pienellä lauseella lyhyen kuvauksen Filadelfian seurakunnan erityisestä asemasta sitä ulkonaisesti tarkasteltaessa.
Kuitenkin kun Herra puhuu Filadelfian seurakunnalle tällä tavoin ja mainitsee, että se on voimaltaan vähäinen, sillä viitataan ainoastaan sen ulkonaiseen asemaan maailmassa. Sillä ei kuvata seurakunnan hengellistä tilaa. Hengellisesti Filadelfian pieni seurakunta ei ollut heikko, vaan todella vahva. Se, että tämä on totta, käy ilmi Filadelfian seurakunnalle osoitetun kirjeen loppuosasta.
Herra kehuu seurakuntaa, siitä, että se on pysynyt Hänen Sanassaan, mikä merkitsee sitä, että seurakunta on pysynyt uskollisena evankeliumin totuudelle. Ja sellainen Jeesuksen Sanasta kiinnipitäminen vaatii tosiaankin hengellistä voimaa. Seurakunta, joka on hengellisesti heikko ei varmastikaan pysy Jeesuksen Sanassa. Maailmassa ympäröivät viholliset Jeesuksen Kristuksen seurakuntaa; ja nuo viholliset hyökkäävät aina sitä vastaan nimenomaan totuuden suhteen. Uskollisuus totuutta kohtaan ja Herran Sanassa pysyminen vaativat voimaa, hengellistä voimaa ja uskon voiman harjoittamista. Sitä korostetaan siinä, mitä välittömästi seuraa. On selvää, ettei seurakunta ollut ainoastaan pysynyt Herran Sanassa, vaan myös tunnustanut Hänen nimeään. Sillä Herra kirjoittaa Filadelfian seurakunnalle: "etkä ole minun nimeäni kieltänyt". Ilmauksen negatiivinen muoto antaa ymmärtää, että viholliset, ehkäpä juuri Filadelfian juutalaiset, olivat yrittäneet kaikella arvovallallaan saada seurakunnan kieltämään Kristuksen nimen. He vainosivat seurakuntaa ja soivat sille vain vähän elintilaa maailman keskellä. Mutta tämä negatiivinen ilmaus viittaa myös vastakkainasetteluun siinä mielessä, että Filadelfian seurakunta oli tunnustanut avoimesti Herran Jeesuksen Kristuksen nimeä. He eivät voineet vaieta eivätkä vaienneet ihmeellisestä Herrastaan ja Vapahtajastaan, johon he uskoivat ja jota he rakastivat, joka oli vapahtanut heidät heidän synneistään ja kuolemasta ja ansainnut heille iankaikkisen elämän ja kirkkauden. Kaikki tämä viittaa tietenkin todelliseen hengelliseen voimaan. Herran nimen tunnustaminen ei ole luonnolliselta kannalta katsottuna mitenkään helppoa, varsinkaan vastoin vihollista ja varsinkaan, kun tuon nimen tunnustaminen saa aikaan vainoa ja vihaa maailman taholta. Tällainen oli tilanne varmastikin Filadelfiassa. Se käy ilmi siitä, mitä Herra heille jatkossa kirjoittaa: "sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin". Sanan raamatullisessa merkityksessä edellyttää sana 'kärsivällisyys' aina kärsimistä Kristuksen takia, ristin kantamista. Jeesuksen nimen tunnustaminen, Hänen Sanansa saarnaaminen olivat aiheuttaneet Filadelfian pyhille kärsimystä ja vainoa. Mutta he olivat olleet uskollisia tämän maailmanajan kärsimysten keskellä eivätkä olleet kieltäneet Hänen nimeään. He olivat pitäneet ja julistaneet Jeesuksen Kristuksen Sanan ja sen takia he olivat kärsineet ahdistusta ja vainoa; ja sillä tavoin he olivat "ottaneet Hänen kärsivällisyytensä Sanasta vaarin", Sanasta, joka aina kehottaa uskovia kärsivällisyyteen ja kärsimään ja kantamaan ristiä Kristuksen tähden.
Siksi ei voida sanoa, että Filadelfian pienellä seurakunnalla olisi ollut vain vähän hengellistä voimaa. Ei, vaan se oli armossa vahva, tosiaankin hyvin vahva. Mutta ulkonaisesti, maailman mittapuiden mukaan oli tuo pieni seurakutna heikko sanan kaikissa merkityksissä. Se oli epäilemättä pienilukuinen. Ehkäpä seurakunta ei ollut edes tunnettu kaupungissa; siinä oli vain vähän jäseniä. Eikä tuo pieni joukko kuulunut edes maailman mahtaviin. Seurakunnan taloudelliset varat olivat yhtä tyhjän kanssa. Sillä ei ollut mitään varallisuutta. Sillä oli vain vähän omaisuutta. Tuo pieni joukko ei koostunut kaupungin rikkaista ja vaikutusvaltaisista. Maailman mittapuiden mukaan oli Filadelfian seurakunnalla vain vähän voimaa. Ulkonaisten mittapuiden mukaan arvioituna voisi joku ajatella, ettei seurakunnalla voinut olla mitään vaikutusta. Jos Filadelfian seurakunta olisi olemassa meidän aikanamme, sitä neuvottaisiin epäilemättä liittymään yhteen jonkun toisen seurakunnan kanssa niin pian kuin mahdollista. Me arvioisimme, ettei sillä voisi olla mitään vaikutusta eikä voimaa maailmassa noin pienenä ja eristäytyneenä seurakuntana. Mitä pikemmin se liittyisi johonkin isompaan seurakuntaruumiiseen, sitä parempi sen omalta kannalta.
Mutta Filadelfia ei ajatellut niin. Ainakin kirjeestä saamme sen vaikutelman, että seurakunta oli saarnannut ahkerasti evankeliumia ja todistanut Kristuksesta. He olivat epäilemättä todistaneet Herrasta myös tarkoituksena saada uusia käännynnäisiä ja varsinkin kaupungin vaikutusvaltaisten juutalaisten keskuudesta. Tämä käy ilmi koko kirjeestä. Herra ilmoittaa itsensä tässä kirjeessä ensiksikin sinä, jolla on Daavidin avain, joka avaa eikä kukaan voi sulkea; ja sulkee, eikä kukaan voi avata. Ilmaus "Daavidin avain" tulee Jesajan 22:22:sta. Profeetta lausuu siinä tuomion kuninkaan huoneenhaltijan ja hänen huoneensa kaikkein tärkeimmän virkamiehen tuomion. Häneltä otetaan pois hänen virkansa ja annetaan Hilkian pojalle Eljakimille, jonka katsottiin olevan arvollisempi kuin Sebna. Ja tässä yhteydessä Jesaja käyttää ilmausta "Daavidin avain". Hän sanoo: "Ja minä panen Daavidin huoneen avaimen hänen olallensa; ja hän avaa, eikä kukaan sulje, ja hän sulkee, eikä kukaan avaa". Tämä avaimen valta symboloi kuninkaan asioiden yleistä hallintaa ja siihen sisältyi erityisesti valta määrätä siitä, kenen sallittiin astua kuninkaan puheille ja hänen palvelukseensa. Kristuksella on siis Daavidin avain. Se tarkoittaa sitä, että Hän yksin määrää siitä, kuka saa astua Hänen valtakuntaansa ja kuka jää ulkopuolelle. Hän siis on se, joka lisää seurakuntaan jäseniä. Ja tämä ilmoitus viittaa epäilemättä åienen Filadelfian seurakunnan toivoon ja haluun samoin kuin sen toimintaan sen todistaessa Jeesuksesta ja julistaessa evankeliumia, että tuo pieni seurakunta voi lisääntyä ja että siihen voidaan saada lisää käännynnäisiä. Siinä suhteessa se oli yodellinen lähetysseurakunta. On tottta, että oli vähäinen voimiltaan; kuitenkin he olivat olleet hyvin aktiivisia. Ja vaikka seurakunta oli pysynyt pienenä ja vaikka heidän uurastuksensa oli tuottanut vain väh'n tuloksia, kuitenkin Herra muistuttaa heille, että Hän on se, jolta yksin voidaan odottaa seurakunnan kasvua. Heidän on oltava uskollisia ja heidän on saarnattava ja heidän on todistettava. Mutta Herralla on Daavidin avain. Vain Hän avaa ja sulkee oven Isänsä valtakuntaan.
Toiseksi Herra sanoo seurakunnalle: "Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea". Tästä kielikuvasta on esitetty erilaisia tulkintoja; sitä yleensä Raamatun valossa tarkasteltaessa on sen merkitys kuitenkaan tuskin epäselvä. Kun Paavali ja Barnabas palaavat lähetysmatkaltaan ja selostavat seurakunnalle uurastuksestaan ja sen hedelmistä, luemme, että seurakunta iloitsi, koska Herra oli avannut heille oven pakanoiden luo, Ap.t.14:27. 1.Kor.16:9:ssä apostoli kirjoittaa: "sillä minulle on avautunut ovi suureen ja hedelmälliseen työhön, ja vastustajia on paljon". Ja myös 2.Kor.2:12-13:ssa hän kirjoittaa: "Tultuani Trooaaseen julistamaan Kristuksen evankeliumia avautui minulle ovi työhön Herrassa, mutta minä en saanut lepoa hengessäni, kun en tavannut Tiitusta, veljeäni. Sentähden sanoin heille jäähyväiset ja lähdin Makedoniaan." Ja jälleen Kol.4:3:ssa apostoli kirjoittaa: "rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta, jonka tähden minä myös olen sidottuna". Avoin ovi tarkoittaa siis ilmeisesti sitä, että Herra loisi mahdollisuuden Kristuksen evankeliumin saarnaamiselle ja kuulemiselle ja vaikuttaisi myös sen, että sanoma vastaanotettaisiin. Ja jos voimme vetää sen johtopäätöksen, jonka varmasti voimme tehdä, että tämä lupaus on sopusoinnussa seurakunnan halun ja kaipauksen kanssa, me näemme, että tämäkin ilmaus viittaa siihen, että Filadelfian seurakunnalle oli ominaista into Herran asiassa ja Jumalan valtakunnan laajentamista kohtaan. Seurakunta oli pieni ja pyrki lisäämään pieneen joukkoonsa uusia jäseniä saarnaamalla evankeliumia.
Tämä kuva on hyvin merkittävä aikamme seurakunnalle. Sillä se kertoo meille, että Herra toteuttaa voimansa heikkoudessa. Aikamme seurakunta näyttää kokonaan unohtaneen sen, ettei sillä itsellään ole paljonkaan voimaa. Päivän puheenaiheita ovat raha ja varat ja ihmiset ja järjestöt. Seurakunta on yhdistynyt voimalliseksi armeijaksi. Sanotaan, että seurakunta on jo pitkään unohtanut suuren tehtävänsä saattaa maailma Kristuksen omaksi. Mutta nyt se aikoo suorittaa tuon valtavan tehtävän. Mutta nyt tarvitaan organisointia. Tarvitaan ihmisiä ja varoja. Tarvitaan terveitä liikemaailman menetelmiä. Emmekä me varmastikaan vastusta kaikkea tätä. Voimme varmastikin käyttää kaikkein parhaita menetelmiä myös Jumalan valtakunnan laajentamiseen. Tarvitsemme varmsatikin ihmisiä, jotka saarnaavat evankeliumia. Tarvitsemme tietenkin varoja myös valtakunnan laajentamiseen. Mutta pelkään, että yhä enemmän odotetaan kaikelta tältä kuin Häneltä, jolla on Daavidin avaimet. Älkäämme koskaan unohtako, että loppujen lopuksi me emme avaa emmekä sulje, vaan ainoastaan Herra sen tekee. Hän käyttää seurakuntaansa välineenä; mutta seurakunnan täytyy aina muistaa Jeesuksen sanat: "sinun voimasi on vähäinen".
Toiseksi muistuttaa tämän pienen Filadelfian seurakunnan kuva meitä siitä, että seurakunta ei saa pakottaa hedelmää syntymään, silloin kun hedelmä ei välittömästi näy. Nykyään tapahtuu usein juuri näin. Seurakunta tekee useinkin kompromissia Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ja Jumalan Sanan totuuden suhteen yrittäessään pakottaa ihmisiä valtakuntaan. Ei korosteta enää olennaisia totuuksia. Ajatellaan, että ehkä ihmisiä inhottaa kuulla saarnattavan synnistä ja ihmisen syntisyydestä, Jumalan vihasta ja tuomiosta, puhumattakaan valinnasta ja kadotuksesta. Sentähden ei tällaisia totuuksia enää saarnata. Sen sijaan on tullut tietynlainen pinnallinen rakkauden evankeliumi, jotta saataisiin evankeliumi viehättävämmäksi ja ihmiset pakotettua seurakuntaan. Evankeliumi on menettämässä vähitellen voimaansa ja todellista sisältöään. Ja tuloksena on pikemminkin, että sen sijaan että maailma tuotaisiin Kristuksen luo olemmekin viemässä seurakuntaa maailmaan. Filadelfia ei ollut omaksunut tällaista menetelmää. Se oli uurastanut uskollisesti, mutta ei ollut nähnyt työstään hedelmää. Sillä se oli edelleen pieni. Mutta se oli pitänyt Kristuksen kärsivällisyyden sanan eikä ollut millään tavoin kieltänyt Hänen nimeään. Ja lopuksi, sentähden me näemme Filadelfiassa kuvan uskollisesta lähetysseurakunnasta. Muistaen pienuutensa ja riippuvuutensa Kristuksesta, muistaen sen, että Hänen on avattava heille ovi, se pysyy uskollisena todistajana eikä kiellä totuutta.
Tälle seurakunnalle annetaan loistavia lupauksia niin tätä hetkeä kuin tulevaisuuttakin varten.
Herra lupaa ennenkaikkea, että seurakunta tulee näkemään hedelmää uurastuksestaan. Tähän lupaukseen vihjataan jo siinä tavassa, miten Kristus ilmestyy Filadelfian seurakunnalle. Hän on pyhä ja tosi, jonka sanaan seurakunta voi luottaa. Hänen kädessään on Daavidin avain ja hänellä on valta avata ja sulkea. Jo näissä sanoissa on aavistus siitä, että Herra tulee nyt avaamaan valtakunnan portin, niin että jotkut niistä, joille he olivat todistaneet ja joiden tähden he olivat uurastaneet, pääsisi sisään. Tästä viittauksesta tulee käytännön todellisuutta, kun Herra sanoo heille: "Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea". Tähän saakka oli näyttänyt siltä, että kaikella vaivannäöllään he olivat saaneet aikaan ainoastaan vihollisuutta ja katkeraa vihaa Herraa ja Hänen seurakuntaansa kohtaan. Näytti siltä, ettei vihollista voinut edes lähestyä. Sydämet olivat suljetut. Mutta nyt Herra avaisi oven. He pääsisivät sisään. He saisivat kokea tästä lähtien, että vihollisen asenne oli muuttunut. Heidän todistamistaan kuunneltaisin tietyllä innokkuudella kuunnella evankeliumin totuutta. Herra valmistaisi heille työkentän. Ja lopuksi nostetaan tämä tosiasia kaiken epäilyksen yläpuolelle ja sitä tarkennetaan, kun Herra jatkaa: "Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan." Filadelfiassa oli juutalaisten synagooga. He olivat täynnä katkeraa vihaa Kristusta ja Hänen kansaansa vastaan. He olivat varmastikin puhuneet pahaa seurakunnasta. Seurakunta oli joutunut kärsimään paljon heidän taholtaan. Mutta tämä pieni seurakunta oli todistanut heille uskollisesti. Mutta tähän saakka oli kaikki näyttänyt olleen turhaa. Ovi pysyi suljettuna. Heitä ei voinut lähestyä. Näytti siltä, ettei heitä pystynyt vakuuttamaan. He suhtautuivat evankeliumiin katkeruudella ja pilkallisesti. Mutta katso nyt tulisi Herra lopulta kruunaamaan heidän vaivannäkönsä odottamattomalla siunauksella. Jotkut niistä juutalaisista, jotka vihasivat heitä ja vainosivat heitä, kääntyisivät. Juuri nämä viholliset tulisivat palvomaan seurakunnan jalkojen juureen, ts. kaikessa nöyryydessä; osoittaen asenteellaan, että seurakunta on rakastettu, Messiaan morsian. Nämä juutalaiset tulisivat ja asettuisivat Jeesus Nasaretilaisen seuraajien joukkoon. He olivat tosin nähneet pitkään vaivaa tuloksetta; mutta voitto olisi mahtava.
Ja sama on totta tänäänkin. Meidän vaivannäkömme saattaa tuntua pitkään hedelmättömältä ja tuloksetomalta. Älkäämme koskaan unohtako, että Herra tulee varmasti tuomaan valtakuntaan omansa, ja myös meidänkin työmme kautta.
Eikä tämä ollut ainoa lupaus, jonka Herra antaa Filadelfian seurakunnalle sitä aikaa varten. Vaikeat ajat olivat lähestymässä seurakuntaa, myös Filadelfian uskollisia. Heillä oli varmaankin selvä käsitys tuosta tosiasiasta jo tuossa vaiheessa. Historian taivaanrannalla näkyi vainon pilviä. Nyt ne täyttivät taivaanvahvuuden ja levittivät seurakunnan ylle mustaa pimeyttään. Herra puhuu noista tulevista ajoista sanoessaan: "minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat". Koetuksen hetkellä tarkoitetaan tässä tietenkin ensisijaisesti sitä vainon aaltoa, joka kohtaisi Kristuksen seurakuntaa tuona aikana. Se oli todennäköisesti sama vainon aika, joka kohtaisi myös Smyrnan seurakuntaa. Se koettelisi koko silloin tunnettua maailmaa ja koettelisi ihmisten uskollisuuden Kristusta Jeesusta kohtaan.
Mutta vaikka tämä koetuksen hetki tarkoittaakin ensijaisesti sanan kirjaimellisessä merkityksessä vainon aikaa, joka koettelisi Filadelfian seurakuntaa, on kuitenkin samalla myös totta, että tuo koetuksen hetki on toistunut useita kertoja maailman historiassa. Se toistui silloin, kun muhamettilaisten puolikuu ratsasti yli kristillisen maailman. Se toistui, kun roomalaiskatolisuuden edustama porttokirkko lähetti uskonpuhdistuksen lapsia hirsipuuhun ja roviolle. Ja loppujen lopuksi se tulee saamaan täyttymyksensä Antikristuksen aikana, jolloin seurakuntaa tulevat kohtaamaan niin hirvittävät ajat, etteivät edes valitut sitä kestäisi, ellei noita päiviä lyhennettäisi. Kaikki nämä koetuksen hetket, jotka ovat toistuneet lukuisia kertoja historian aikana silloin, kun seurakuntaa on vainottu, ovat loppujen lopuksi vain kalpeita esikuvia ja ennakkoaavistuksia siitä, mitä silloin tulee tapahtumaan, kun Kadotuksen Lapsi saavuttaa kehityksensä ja valtansa huipun. Koetuksen hetki tulee, tulee varmasti ja ehkäpä pian.
Ja mikä nyt onkaan Filadelfian seurakunnalle annettu lupaus ja samalla myös aikamme seurakunnalle annettu lupaus? Tämä: että se pelastetaan siitä koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin.
Tarkoittaako se sitä, että tuo koetuksen hetki ei kohdistu seurakuntaan? Tarkoittaako se Filadelfian seurakunnan kohdalla sitä, että Herra suojelee sen ja että se jollain ihmeellisellä tavalla säilyy koskemattomana, kun koetuksen hetki kohtaa koko maanpiiriä? Ja tarkoittaako se lopun aikojen kärsimysten suhteen sitä, että Herra ottaa sitä ennen uskollisen seurakuntansa ylös taivaaseen, ennenkuin lopullinen kärsimys koittaa? Tämä on monien käsitys. Jos seurakunta on uskollinen ja pitää Kristuksen kärsivällisyyden Sanan, se saa kohdata Herran yläilmoissa ennenkuin Kadotuksen Lapsen vaino pääsee irti koko hurjuudessaan.
Mutta minä en usko, että nämä sanat tarkoittaisivat sitä. Ensiksikin herää kysymys: minkätähden Smyrnan seurakunta joutuisi kokemaan tuon vainon, mutta Filadelfian seurakunta välttäisi sen? Toiseksi voimme huomata, että koko sellainen käsitys, että uskollinen seurakunta välttyisi Antikristuksen vainolta, on väärä ja vaarallinen. Se on väärä, sillä se ei käy yksiin Raamatun kanssa. Kristus varoittaa kansaansa moneen kertaan siitä, että tuo hetki tulee, ja että heidän on pysyttävä uskollisina loppuun saakka. Mitä mieltä olisi kaikissa näissä varoituksissa koetuksesta, joita Raamatussa on runsaasti, jos kerran uskolliset eivät joudu kokemaan tuota koetuksen hetkeä? Ja sellainen käsitys on myös vaarallinen, koska se tuudittaa seurakunnan uneen. Seurakunta, joka odottaa tulevansa temmatuksi yläilmoihin ennen suuren ahdistuksen aikaa, ei valmistaudu tulevaan taisteluun ja koetuksen hetkeen. Tuo hetki tulee yllättämään sen odottamatta. Ja sentähden meidän ei tule tehdä työtä sellaisen illuusion varassa, vaan meidän on odotettava joutuvamme kokemaan ahdistuksen aikaa ja varustauduttava tuon pahan päivän varalle ja pukeuduttava Jumalan koko sota-asuun. Kolmanneksi sanotaan ahdistuksen ajan koskevan koko maanpiiriä; eikä ole todennäköistä, että pieni uskollinen Filadelfian seurakunna välttäisi vihollisen huomion. Nimenomaan joutuu uskollinen seurakunta kestämään vainoa. Neljänneksi voidaan alkuperäinen sanoma tulkita niin, että pieni Filadelfian seurakunta joutuu todellakin koetukseen sen kohdatessa koko maan piiriä, mutta että Herra pitäisi siitä huolen koetuksen keskellä, niin että se selviäisi siitä vahingoittumattomana.
Viimeksimainittu on tosiaankin kyseisen raamatunkohdan merkitys. Ei niin, että seurakunnan kirkkaus ja lohdutus olisi siinä, että sen sallittaisiin välttyä ahdistuksen ajasta. Ei niin, että sen pitäisi luottaa siihen, ettei se joudu kohtaamaan ahdistusta: sillä se olisi valheellista. Vaan niin, että keskellä kärsimystä ja vainoa vihollisen raivotessa ja houkutus kieltää Herra on voimakkaimmillaan, Herra riittää armossaan pitämään seurakunnan uskollisena, niin että se kestää loppuun saakka—se on tekstimme merkitys. Se on se varmuus, joka seurakunnalla voi olla. Se on se lohdutus, jota seurakunta tarvitsee. Ja myös sen suuren ahdistuksen kohdalla, joka on vielä tulossa, seurakunta tarvitsee tuota vahvistusta. Kuka ei koskaan vapise ajatellessaan kaikkea sitä, minkä on vielä tapahduttava? Kuka Jumalan lapsista ei koskaan kysy itseltään tuota tuskallista ja äärettömän tärkeää kysymystä, pysyykö hän uskollisena aina kuolemaan saakka, ajatellessaan sitä kauheaa kärsimystä, joka liittyy lopun ajan seurakunnan vainoon? Seurakunta tarvitsee siis tuota lohdutusta, sitä lohdutusta, että Jumalan armo riittää jopa koetuksen hetkellä.
Lopuksi, tämä tulkinta käy yksiin käsittelemiämme Jeesuksen sanoja välittömästi seuraavan kehotuksen kanssa: "Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi".
Nimenomaan ahdistuksen ja vainon aikoina tarvitsee seurakunta lohduttavaa varmuutta siitä, että Hän tulee pian. Sillä Herran tulo merkitsee hänelle voittoa ja lopullista pelastusta. Ja lisäksi, seurakunta ei tarvitse tätä suoraan Herralta tulevaa kehotusta silloin, kun se välttää vainon, vaan silloin kun se on keskellä vainoa: "pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi".
Ja sentähden käsitämme tämän olevan tämän vakuutuksen merkitys. Filadelfian seurakunta, ja seurakunta kaikkina aikoina ja varsinkin lopun ajan seurakunta voi odottaa koetuksen hetkeä, joka on tuleva yli koko maanpiirin. Se heitetään suoraan sen keskelle. Mutta kärsimyksen ja koetuksen keskellä sen edessä voi aina olla näky Herrasta, jolla on kädessään Daavidin avaimet, joka kutsuu itseään uskolliseksi ja todeksi ja joka antaa seurakunnalle vakuutuksen siitä, ettei sen tarvitse pelätä, sillä Hänen armosna riittää varjelemaan Hänen uskollisensa koetuksen hetkestä niin, ettei kukaan ota heidän kruunuaan.
Mutta Herralla on vielä lisää lupauksia. Hänellä ei ole ainoastaan tätä aikaa koskevia lupauksia, vaan myös lupauksia valtavista siunauksista tulevaisuutta varten: "Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni."
Huomatkaamme ensiksikin se tärkeä seikka, että tämä luapus on annettu yleisesti ottaen sille, joka voittaa. Messiaanisen valtakunnan kirkkautta edeltää tämän maailmanajan kärsimys. Ja sääntönä on ilman poikkeusta, että meidän on kärsittävä Kristuksen kanssa, jotta meidät kirkastettaisiin yhdessä Hänen kanssaan. Kristuksella ja Hänen kansallaan on yhteinen asia. He ovat erottamattomasti yhteen liittyneitä. Mutta he joutuvat myös kärsimään yhteisen osan maailmassa. Jos maailma on vihannut Häntä, vihaa se myös meitä. Ja jos se on vainonnut Häntä, vainoaa se myös Hänen omiaan. Sentähden on tämä tulevaisuutta koskeva lupaus annettu niille, jotka voittavat. Ei niille, jotka voitetaan; ei niille, jotka lankeavat tien oheen; ei niille, jotka antautuvat paholaiselle; ei sille, joka ei pidä Kristuksen kärsivällisyyden Sanaa; ei sille, joka kieltää Jeesuksen nimen; vaan ainoastaan sille, joka voittaa, on tämä lupaus annettu. Uskottomalle ei Herran Sana sisällä mitään lupauksia. Mutta siitä, joka voittaa, tehdään pilari Kristuksen Jumalan temppeliin.
Onko tarpeen mainita tässä yhteydessä, ettei tässä ole mitään viittausta kirjaimelliseen temppeliin, joka olisi käsin rakennettu? Jos temppeli käsitetään kirjaimellisesti, on myös pilarit käsitettävä samoin kirjaimellisesti. Ja olisi hyvin laiha lohdutus Jumalan kansalle, jos he saisivat kuulla, että heidät kaikki muutetaan pilareiksi tulevaisuudessa. Ei, vaan merkitys on symbolinen. Temppeli symboloi sitä, että Jumala asuu ihmisten keskellä, mitä läheisintä yhteytttä, Jumalan liiton ja ystävyyden täyttä toteutumista. Jumalan temppeli on Hänen kansansa, joka elää mitä läheisimmässä yhteydessä ja liitossa Hänen kanssaan. Pilari symboloi pysyvää lujuutta. Herra itse selittää ilmauksen, kun Hän lisää: "eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos". Se, että uskollisista tehdään pilareita Jumalan temppeliin tarkoittaa siis sitä, että saa olla pysyvästi ja jatkuvasti iankaikkisessa liittoyhteydessä Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme Jumalan kanssa. Ne, jotka voittavat nykyisessä taistelussa, ne, jotka pysyvät vahvoina koetuksen hetkellä, pääsevät lopulta tuohon iankaikkiseen liittoyhteyteen Jumalan kanssa, mikä on iankaikkinen elämä.
Herra mainitsee edelleen kolminkertaisen nimen, jonka saavat ne, jotka ovat näin voittaneet. He saavat kantaa Jumalan nimeä; he saavat kantaa Jumalan kaupungin nimeä; ja he saavat kantaa Jeesuksen uutta nimeä.
Nimi on heidän olemuksensa ilmentymistä. Se ilmaisee sen, mitä he ovat. Jos siis Herra lupaa tässä, että uskolliset saavat Jumalan nimen, Hän ilmoittaa, että Jumalan kuva on saavuttanut korkeimman mahdollisen kehitysasteen, minkä voi saavuttaa. Jumalan kansa on saavuttanut korkeimman mahdollisen yhtäläisyyden Jumalan kanssa, niin että tosi ja täydellinen liittoyhteys on mahdollinen ja he saavat nähdä Hänet sellaisena kuin Hän on. Me saamme kantaa Hänen nimeään. Meistä tulee Hänen kaltaisiaan. Jumalia meistä ei tule; mutta korkein mahdollinen samankaltaisuus, mikä luodulla voi olla Jumalan kanssa, tulee mahdolliseksi. Ja tuossa suhteessa he tulevat näkemään Hänet kasvoista kasvoihin ja Hän tulee puhumaan heille kuin ystävä ystävälle.
He tulevat kantamaan Jumalan kaupungin nimeä. Ei ole tarpeen mennä yksityiskohtiin tämän uuden Jerusalemin todellisuuden tai merkityksen suhteen. Riittää, kun sanotaan, että se edustaa valittujen yhteisöä kirkkaudessa, Kristuksen ruumista, kaikkien pyhien muodostamaa täydellistä seurakuntaa. Tuossa yhteisössä on jokaisella yksilöllä oma nimensä. Yksilöllisyys ei katoa pois. Ja kuitenkin tulee hänen nimensä aina olemaan tuon kauoungin nimi, ts. hänen yskilöllinen olemuksensa ja ilmentymänsä tulee aina olemaan sopusoinnussa kaikkien pyhien yleisen yhteisön kanssa, niin että he kaikki muodostavat yhdessä suuren, sopusointuisen kokonaisuuden, joka ilmentää Jumalan armon kirkkautta. Sitäpaitsi tulee pyhäin yhteys olemaan silloin täydellinen, kun kaikki kantavat tuota Jumalan kaupungin, taivaasta laskeutuvan Jerusalemin yhteistä nimeä. Nyt tuota kaupunkia valmistellaan ja yksitellen kootaan pyhät taivaaseen. Mutta kerran se tulee laskeutumaan taivaasta, Jumalan luota uudeksi luomukseksi, jossa pyhät saavat elää Jumalan Kaikkivaltiaan armon kunniaksi.
Lopuksi mainitsee Herra oman uuden nimensä. Se on se nimi, jonka Hän sai, kun Hänet korotettiin Jumalan oikealle puolelle. Se on kirkkauden ja voiman ja vallan ja majesteettiuden nimi. Se ilmoittaa Herran Jeesuksen Kristuksen olevan kaikkien Herra! Sillä uudessa luomakunnassa Hän tulee olemaan Kuningas iankaikkisesti. Tuo nimi annetaan myös kaikille Hänen pyhilleen, ts. he saavat ovat osalliset Hänen kirkkaudestaan. He saavat hallita Hänen kanssaan. Hänen kanssaan he saavat vaeltaa Jumalan valkeudessa. Hänen kanssaan he saavat olla profeettoja, pappeja ja Jumalan kuninkaita iankaikkisesti!
Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo! Mitä Henki sanoo?
Ensiksikin, että seurakunta on ulkonaisesti voimaltaan vähäinen. Se pitää paikkansa tänään niinkuin se piti paikkansa jo alkuseurakunnan aikana. Siinä tehtävässä, jota se on kutsuttu suorittamaan, siinä kärsimyksessäm jota se joutuu kärsimään, on sen pidettävä jatkuvasti mielessään, että sen voima on vähäinen. Sen ei tarvitse, se ei voi luottaa omaan voimaansa. Toiseksi, Herra on uskollinen ja voimallinen. Hänellä on Daavidin avain. Hän avaa, eikä kukaan voi sulkea; Hän sulkee, eikä kukaan voi avata. Kukaan ei voi riistää meitä Hänen kädestään. Kukaan ei voi kiskoa meitä juurinemme Hänen valtakunnastaan. Ja kaikessa työssämme Jumalan valtakunnassa on meidän luotettava ainoastaan Häneen. Seurakunta, jonka oma voima on vähäinen, on voimallinen voimallisessa Herrassaan, joka on uskollinen ja tosi. Kolmanneksi, ahdistuksen aika tulee; ja seurakunnan on odotettava joutuvansa koetuksen hetkeen. Mutta ahdistuksen ja kärsimyksen keskellä, jota seurakunta joutuu kokemaan Kristuksen tähden, olkoon edessämme aina näky mahtavasta kuninkaitten Kuninkaasta! Hän pitää meistä huolen, niin ettemme koskaan häviä. Ja silmät luotuina Häneen voimme olla varmoja voitosta!
Se voitto olkoon varma lohdutuksemme!
Se tulee olemaan iankaikkisen kirkkauden voitto uudessa Jerusalemissa, Jumalan temppelissä ja Hänen asumuksessaan ihmisten keskellä, jossa me saamme nähdä Hänet kasvoista kasvoihin ja rakastaa Häntä iankaikkisesti niinkuin Hänkin on meitä rakastanut!
Alkuperäinen artikkeli: Behold He Cometh Chapter 9 by Herman Hoeksema
Osa 10, Herraa kuvottava seurakunta | Sisällys
Alkuun | Ylöstempaus | Aabrahamille annetut lupaukset | Dispensationalismi | Salaliitto | Laittomuuden salaisuus | Maailmanuskonnon yhdistävä tekijä |Päästä meidät pahasta | Parantuminen hänen siipiensä alla | Taikuuden oppipojat 1/2 | Taikuuden oppipojat 2/2 | | Evankelisten viehtymys mystiikkaan | Vanhasta gnostilaisuudesta uuteen aikakauteen 1/2 | Vanhasta gnostilaisuudesta uuteen aikakauteen 2/2 | Uushengellisyys
Historia | Raamattu | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Neuvonta | Opillista | Lopun ajat