Herman Hoeksema

Katso, Hän tulee — 40. luku

Babylon, Antikristuksen morsian

Ilmestyskirja 17:1-6

1. Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa, ja puhui minulle sanoen: "Tule, minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion, joka istuu paljojen vetten päällä,
2. hänen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet". 3. Ja hän vei minut hengessä erämaahan. Siellä minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä; peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.
4. Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia.
5. Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti".
6. Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin.
Ilmestyskirjan luvut 17 ja 18 esittävät meille kuvauksen suuresta portosta ja hänen kukistumisestaan.

On äärimmäisen tärkeää, että meillä on niin selkeä käsitys tästä asiasta, porton esiintymisestä ja sen luonteen pääpiirteistä kuin mahdollista. Se on ensiksikin olennaisen tärkeää ja välttämätöntä, jotta voisimme saada selkeän ja lopullisen kuvan Ilmestyskirjan loppuosasta. Mutta toiseksi on tämä selkeä kuva Babylonista ja sen varsinaisesta merkityksestä tarpeen käytännön syistä. Kahdeksannessatoista luvussa kuuluu ääni, joka sanoo Jumalan kansalle: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa." Tämä ääni saattaa lopulta tarkoittaa vastustamatonta, todellista kutsua iankaikkiseen kirkkauteen, Kristuksen seurakunnan lopullista vapautusta silloin, kun viimeisiä päiviä lyhennetään, mutta sillä on myös eittämättä se käytännön merkitys, ettei Jumalan kansalla voi koskaan olla yhteyttä tämän maailmassa olevan Babylonin kanssa. Ja jotta me voisimme lähteä siitä ja kieltäytyä yhteydestä sen kanssa, on meidän kyettävä erottamaan se kaikista oman aikamme liikkeistä. Sentähden on Babylonin, tuon suuren porton luonteen ja ilmenemisen selkeä ymmärtäminen käytännössä äärimmäisen tärkeää.

Samanaikaisesti on meidän tunnustettava, että tämä on eräs kaikkein vaikeimmin ymmärrettävistä kohdista koko Ilmestyskirjassa. Ja juuri tästä syystä on tällä kohdalla runsaasti selittäjiä ja selityksiä. Kaikkein tehokkain tapa olisi ilman muuta käsitellä koko jakso yhdessä luvussa, niin että lukija saisi heti selkeän kuvan kokonaisuudesta. Mutta aineiston laajuuden vuoksi se ei ole käytännössä mahdollista. Emme voi käsitellä lukuja 17-18 yhdessä luvussa. Ja sentähden meidän on jaettava aineistomme ja selitettävä nämä kaksi lukua vähitellen ja luotava välillä katsaus siihen, mitä olemme jo aikaisemmin todenneet tämän kirjan selityksessämme, niin että voimme lopulta saada selkeän käsityksen tästä kokonaisuudesta. Ja sentähden aloitamme 17. luvun jakeista 1-6.

Tulkinnan ongelma

Johdantona minun täytyy jälleen varoittaa lukijaa kuvitteellisen ja väärän aikaelementin soveltamisesta näihin kahteen lukuun, joissa puhutaan Babylonin kukistumisesta. Me olemme niin luonnollisesti ja helposti taipuvaisia kuvittelemaan mielessämme esitetyt tapahtumat ja tämän kirjan erilaisten profetioiden toteutumat ikäänkuin ne tapahtuisivat samassa järjestyksessä kuin ne on Ilmestyskrijassa esitettykin. Olemme varoittaneet useammin kuin kerran sellaisesta Ilmestyskirjan tulkintatavasata. Mutta sama varoitus on tarpeen jälleen nimenomaan tässä yhteydessä. Et saa kuvitella tapahtumien kulun olevan sellainen, että se, mitä luvuissa 17 ja 18 paljastetaan, seuraa kronologisesti 16. luvussa kuvattuja tapahtumia; sillä asia ei ilmeisesti ole niin. Kuten olemme jo todenneet edellisessä luvussa, ei 16. luvun jälkeen ole enää historiaa. Kaikki on päättynyt. Seitsemän vihan maljaa on vuodatettu. Antikristus on taistellut Googia ja Mmaagogia vastaan Harmagedonin taistelussa ja ne ovat joutuneet Jumalan vihan viinikuurnaan. Historia on siis saavuttanut päätepisteensä. Babylonia ei ole enää olemassa. Sillä luemme myös sen tuhosta seitsemän vihan maljan yhteydessä. Sillä ei myöskään tule koskaan enää olemaan mahdollisuutta kehittyä uudestaan. Juuri näistä ilmeisistä syistä, joiden täytyy olla kaikille ilmeisiä, on mahdotonta kuvitella, että nämä tapahtumat, joita kuvataan näissä luvuissa ja joita nyt lähdemme käsittelemään, seuraisivat kronolgisesti 16. luvussa kuvattuja tapahtumia. On olemassa vain yksi mahdollisuus: käsittää nämä kaksi lukua niin, että ne esittävät yksityiskohtaisemman kuvauksen jostain, joka on jo aikaisemmin kuvattu yleisluontoisemmin. Meille esitetään itse asiassa yksityiskohtainen kuvaus Babylonista ja sen kukistumisesta, Harmagedonin taistelusta, Saatanan viimeisestä yrityksestä eksyttää kansakunnat, joita kutsutaan Raamatussa Googiksi ja Maagogiksi, ja jotka asuvat maan neljällä kulmalla ja lopuksi kauniista uudesta Jerusalemista, joka laskeutuu taivaasta Jumalan Kaikkivaltiaan luota.

Olemme jo aikaismemin lukeneet Babylonista ja sen tuhosta. Olemme kohdanneet sen varsinaisesti 11. luvussa, jossa se yhä esiintyy ulkonaisesti pyhänä kaupunkina, mutta jonka nimen on tarkoitus merkitä samaa kuin se Sodoma ja Gomorra, jossa Herra ristiinnaulittiin. Epäilemättä Jerusalem esitetään luvussa kaupunkina, joka on varsinaiselta luonteeltaan niinkuin Babylon, joka vainoaa Jeesuksen todistajia. Luemme sen tuhosta jo 14. luvun jakeessa 8, jossa enkeli kuuluttaa sen tapahtuvan välittömästi hänen huutaessaan: "Kukistunut, kukistunut on se suuri Babylon, joka haureutensa vihan viinillä on juottanut kaikki kansat". Ja edellisessä luvussa, seitsemännestä vihan maljasta puhuessamme, puhuttiin myös sen tuhosta. Sillä siinä sanottiin: "Ja se suuri kaupunki meni kolmeen osaan, ja kansojen kaupungit kukistuivat. Ja se suuri Babylon tuli muistetuksi Jumalan edessä, niin että hän antoi sille vihansa kiivauden viinimaljan." Juuri tästä samasta Babylonista meillä on yksityiskohtainen kuvaus nyt käsittelemässämme raamatunkohdassa.

Toiseksi saattaa olla kiinnostavaa tutustua joihinkin niistä tulkinnoista, joita tästä suuresta portosta on esitetty. Niin tehdessämme huomaamme, että raamatunselittäjät ovat yleensä joutuneet kamppailemaan voittaaksen sen vaikeuden, että tämä Babylon kuvataan sekä naisena että kaupunkina, mutta eivät ole onnistuneet tässä kovinkaan hyvin.

Joissakin tulkinnoissa väitetään, että tämä Babylon tarkoittaa ainoastaan Rooman kaupunkia sellaisena kuin se oli Johanneksen aikaan—mahtavan Rooman imperiumin pääkaupunkia, joka oli olemassa tuohon aikaan. Tuo kaupunki syyllistyi tosiaankin monien Jumalan lasten veren vuodattamiseen, joilla oli Jeesuksen todistus. He perustavat tulkintansa 9. jakeeseen, josta luemme, että pedon, jonka selässä portto istuu, seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joilla tämä nainen istuu. Rooman kaupunki on tunnettu siitä, että se on rakennettu seitsemälle kukkulalle. Ja että lukemassamme jakeessa viitattaisiin niihin. On toisia raamatunselittäjiä, jotka väittävät, että meidän on nähtävä tässä naisessa paavinvallan voima, jonka keskuksena on paavinistuin, ja siis taaskin Rooman kaupunki. Nimenomaan roomalaiskatolinen kirkko hallitsee erityisesti paavin kautta maan kuninkaita. Se on tosiaankin lausunut Jumalaa pilkkaavia sanoja ja pakottanut kuninkaat ja kansakunnat juopumaan hengellisen haureutensa viinin vaikutuksesta. Se vainosi Jeesuksen Kristuksen seurakuntaa ja pyhiä ja sen kädet ovat punaiset pyhien verestä. Kaikissa näissä suhteissa se varmasti vastaa tekstimme kuvausta Babylonista. Ja sentähden meidän täytyy tosiaankin ajatella roomalaiskatolista kirkkoa kautta aikojen näiden tulkintojen mukaan. Jotkut eivät taas näe Babylonissa muuta kuin kuvauksen valheseurakunnasta, joka on luopunut Jeesuksesta Kristuksesta ja Jumalan Sanan totuudesta niin, että siitä on tullut Saatanan ja Antikristuksen palvelija: valheseurakunta tai yleensäkin valhekristillisyys. On myös niitä, joiden mielestä Babylon kuvaa maailmankaupunkia sellaisena kuin me sen tänä päivänä tunnemme, niin että Lontoo ja Pariisi ja new York ja Chicago ja monet muut suuret kaupungit ovat yksittäisiä esimerkkejä tästä yleiskuvasta, jota käsittelemässämme raamatunkohdassa kutsutaan Babyloniksi. He sanovat, että nämä maailmankaupungit ovat suuria uskonnon ja filosofian, tieteen ja taiteen, kaupan ja teollisuuden keskuksia. Ja koko tunnettu maailma tuntee niiden pahan vaikutuksen. Ja sentähden he esittävät kuvan portosta, joka harjoittaa haureutta kaikkien maan kansakuntien kanssa.

Kaikissa näissä tulkinnoissa joudutaan selvästi kamppailemaan, jotta porttonainen ja vauras kaupunki, joista tekstissä puhutaan, saataisiin sopimaan yhteen. Mutta minusta näyttää siltä, ettei missään näistä tulkinnoista onnistuta kokonaan. Ei yksinkertaisesti käy, että vain selitetään Babylonin olevan Rooman kaupunki. Sillä ei ensiksikään pidä paikkaansa, että jae 9 edellyttäisi sellaista johtopäätöstä. Sillä ensiksikin meiltä ei jää huomaamatta, että tekstissä selitetään noiden seitsemän vuoren olevan seitsemän kuningasta. Ja lisäksi rakennettiin Rooma seitsemälle kukkulalle, ei seitsemälle vuorelle. Mutta lisäksi tällainen tulkinta sivuuttaa selvästi kokonaan sen, mitä nainen symboloi, mikä on ilmeisesti seurakunta. On varmasti totta, että Babylon on kaupunki; mutta se on myös nainen. Ja nämä kaksi on saatava jollain tavoin sopimaan yhteen. Sentähden ei Babylon voi symboloida ainoastaan valheseurakuntaa, olkoot se sitten roomalaiskatolinen kirkko tai valheseurakunta yleensäkin. Sillä Babylon ei ole pelkästään seurakunta, vaan myös kaupunki, jonka selvästi kuvataan olevan kaupan ja teollisuuden ja tieteen ja taiteen keskus, jota kaikki maailman mahtavat ihailevat. 18. lukua ei voida koskaan selittää sellaiselta pohjalta. Ja sentähden meidän on koko ajan pidettävä mielessämme nämä kaksi elementtiä. Ja se, saammeko ollenkaan oikeaa käsitystä Babylonista riippuu siitä, kykenemmekö saattamaan yhteen naisen ja kaupungin symboliikan.

Porton eksyttävä ulkomuoto

Tutkikaamme ensiksikin Babylonin eksyttävää ulkomuotoa naisena. Tekstissä tehdään selvästikin ero hänen ulkomuotonsa ja todellisen luonteensa välillä, niin että Babylon esiintyy ikäänkuin naisena, mutta se on varsinaiselta luonteeltaan kaupunki, niinkuin porton mystisestä nimestä käy ilmi.

Yksi seitsemästä enkelistä, jolla oli kädessään seitsemän vihan maljaa ja joka vuodatti ne maan päälle, puhui Johannekselle ja johdatti hänet erämaahan, jotta hän näkisi ja ymmärtäisi suuren porton salaisuuden ja voisi todistaa hänen tuomionsa. Tässä tapauksessa voidaan erämaata pitää tämän naisen varsinaisena asuinpaikkana—Sitä ei saa sekoittaa siihen erämaahan, johon seurakunta pakeni Kristuksen korottamisen jälkeen. Erämaa kuvaa synnin aiheuttamaa autiutta ja sentähden se on oikea paikka kaikelle, mikä korottaa itsensä elävää Jumalaa vastaan ja rakastaa jumalattomuutta. Ja samanaikaisesti tämä erämaa kuvaa käsittääkseni jo profeetallisesti tämän kauniisti koristellun porton odotettavissa olevaa tuomiota. Johannes näkee siis tuossa erämaassa punaisen pedon selässä istuvan porton. Pedolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea ja se on täynnä Jumalaa pilkkaavia nimiä. Emme kiinnitä nyt tähän petoon enempää huomiota, koska se selitetään tämän luvun seuraavassa osassa. Nainen kiinnittää nyt huomiotamme. Hänet on puettu ylellisesti ja kauniisti kaikella sellaisella, mikä tässä maailmassa kimaltelee ja mikä on ylellistä. Hänet on koristeltu jalokivillä ja helmillä ja puettu purppuraan ja punaiseen ja hänen kädessään on kultainen malja. Hän antaa selvästikin sellaisen vaikutelman itsestään, että hän on rikas ja mahtava ja hänen sädekehänään on maallinen loisto. Peto kantaa häntä ja nainen ilmeisesti hallitsee sitä. Ja hänen otsassaan on nimi SALAISUUKSIEN SUURI BABYLON, MAAN PORTTOJEN JA KAUHISTUSTEN ÄITI. Tällainen on kuvaus hänestä. Ja meille kerrotaan, että Johannes hämmästyi suuresti ja ihmetteli hänet nähdessään.

Jos kysyt, kuka tämä nainen on, voidaan ensiksikin todeta, että Raamatussa nainen symboloi Jumalan seurakuntaa ja Jumalan liittokansaa sanan ulkonaisessa merkityksessä.

On selvää, että ainoastaan Jumalan hengellisesti tosi kansa on Hänen morsiamensa, Jehovan vaimo, niitä jotka ovat uskollisuutensa perusteella liittosuhteessa Jumalaansa. Kuitenkin myös tämän armotalouskauden aikana esiintyvää seurakuntaa symboloi vaimo, Jehovan vaimo.

Kohtaamme tämän kuvan jatkuvasti Vanhassa Testamentissa: että kansakuntana Israelia, ulkonaisessa merkityksessä liittokansaa kutsutaan Jehovan vaimoksi. Hän on solminut avioliiton sen kanssa ja se on liittosuhteessa Häneen ja on vannonut uskollisuutta aviomiestään kohtaan. Huomaamme, että koko Korkean Veisun symboliikka perustuu tähän ajatukseen, että seurakunta on Kristuksen morsian. Ja Uudessa Testamentissa kohtaamme tämän saman ajatuksen. Apostoli Paavali kirjoittaa Efeson seurakunnalle: "Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa, sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä. 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa." (Ef.5:25-32)

Ilmestyskirjan 19. luvussa näemme suuren joukon laulavan kirkkaudessa Karitsan hääaterian aattona: "Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus." (Ilm.19:7-8). Sama ajatus ilmaistaan Ilmestyskirjan 21. luvussa: "Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: "Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon". (Ilm.21:9) Ja on hyvin merkillepantavaa, että tässäkin morsian, Karitsan vaimo, on kaupunki. Sillä raamatunkohta jatkuu: (jae 10) "Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä." Siinäkin seurakunta on morsian, mutta samanaikaisesti kaupunki. Tai saanen muistuttaa tämän kirjan 12. luvussa annetusta kuvasta. Siinäkin seurakunta esitettiin auringolla vaatetettuna vaimona, jonka jalkojen alla oli kuu. Siinäkin vaimo oli äiti niinkuin tässäkin.

Kuitenkin niin, että hän esiintyy siinä yhteydessä Suuren Siemenen äitinä ja uskovien äitinä. Ja sentähden tulemme ennenkaikkea siihen johtopäätökseen, että tämä nainen on seurakunta sellaisena kuin se esiintyy maan päällä. Se saattaa aiheuttaa hämmästystä; mutta Johanneskin hämmästyi. Kun pidämme tämän tosiasian mielessämme, voimme ymmärtää, miksi Johannes hämmästyi niin suuresti. Hän oli aikaisemmin nähnyt tämän naisen seurakuntana. Hänen yleispiirteensä olivat edelleen samat. Mutta nyt hän on liittoutunut punaisen pedon kanssa, jonka selässä hän istuu: ja juuri se onkin epäilemättä Johanneksen ihmettelyn ja hämmästyksen syy. Nainen on seurakunta sen esiintyessä maan historiassa.

Mutta meidän on kiireesti lisättävä tähän, että tämä portto ei ole kuva tosi seurakunnasta, vaan valheseurakunnasta, joka on luopunut tosi aviomiehestään ja harjoittaa nyt haureutta vihollisen kanssa. Sillä tekstissämme häntä kutsutaan suureksi portoksi, jonka kanssa maan kuninkaat harjoittivat haureutta; ja ne, jotka asuvat maan päällä olivat juopuneet hänen haureutensa viinistä. Siinä kultaisessa maljassa, jota hän pitää kädessään ja joka symboloi hänen kavalia kauhistuksiaan, ei ole mitään muuta kuin hänen haureutensa saastaa. Sanalla sanoen hän on portto.

Ja mikä on portto? Yleismerkityksessään sana portto tarkoittaa naista, joka myy sitä, mikä on tyypillisesti hänen kunniansa ja hohtonsa ja elää irstaasti, kunniaton nainen, joka elää mitä intiimeimmässä suhteessa ja sukupuolisuhteessa avioliiton pyhän siteen ulkopuolella. Mutta Raamatussa ja varsinkin tässä yhteydessä on portto jotakin vielä enemmän: yleensä hän on nainen, joka on avioitunut, vannonut kerran uskollisuutta ja rakkautta kaikessa lailliselle aviomiehelleen, mutta on hylännyt hänet häpeällisesti harjoittaakseen haureutta muiden, vieraiden miesten kanssa. Hän on uskoton, petollinen nainen, joka rikkoo kaikkein pyhimmän lupauksen. Ja hengellisesti tarkoittavat haureus ja huoruus Raamatussa liiton rikkomista, Jehovan teiltä poikkeamista ja vieraiden jumalien palvomista. Sellaisena se esitetään kerta toisensa jälkeen Vanhassa Testamentissa. Hesekielin 16:8-22:ssa luemme Israelista Jehovan vaimona, jonka Jumala on valmistanut ja siunannut, mutta joka harjoittaa haureutta muiden jumalien kanssa: "Niin minä kuljin ohitsesi ja näin sinut, ja katso, sinun aikasi oli lemmen aika. Ja minä levitin liepeeni sinun ylitsesi ja peitin häpysi. Ja minä vannoin sinulle ja menin liittoon sinun kanssasi, sanoo Herra, Herra; ja sinä tulit minun omakseni. Minä pesin sinut vedellä, huuhtelin sinut verestäsi ja voitelin sinut öljyllä. Minä puetin sinut kirjaeltuihin vaatteisiin, kengitsin sinut sireeninnahkakenkiin, sidoin päähäsi hienopellavaisen siteen ja hunnutin sinut silkillä. Minä koristin sinut koruilla, panin rannerenkaat käsiisi ja käädyt kaulaasi, panin nenärenkaan nenääsi, korvarenkaat korviisi ja päähäsi kauniin kruunun. Niin koristettiin sinut kullalla ja hopealla, sinun pukusi oli hienoa pellavaa, silkkiä ja kirjaeltua vaatetta, ja sinä sait syödä lestyjä jauhoja, hunajata ja öljyä. Sinusta tuli ylenmäärin kaunis, ja sinä kelpasit kuninkaalliseen arvoon. Ja sinun maineesi kulki pakanakansoihin kauneutesi tähden, sillä se oli täydellinen niiden kaunistusten takia, jotka minä sinun yllesi panin; sanoo Herra, Herra. Mutta sinä luotit kauneuteesi ja harjoitit haureutta maineesi nojalla ja vuodatit haureuttasi jokaiselle ohikulkijalle: 'Saakoon tuokin!' Sinä otit vaatteitasi ja teit itsellesi kirjavia uhrikukkuloita ja harjoitit haureutta niiden päällä - moista ei ole tapahtunut eikä ole tapahtuva - Sinä otit korukalujasi, minun kultaani ja hopeatani, jota minä olin sinulle antanut, ja teit itsellesi miehenkuvia ja harjoitit haureutta niiden kanssa. Sinä otit kirjaeltuja vaatteitasi ja verhosit ne niillä; ja minun öljyni ja suitsukkeeni sinä panit niiden eteen. Ruokani, jota minä sinulle annoin - minähän syötin sinua lestyillä jauhoilla, öljyllä ja hunajalla - sinä panit niiden eteen suloiseksi tuoksuksi. Näin tapahtui, sanoo Herra, Herra. Sinä otit poikasi ja tyttäresi, jotka olit minulle synnyttänyt, ja teurastit heidät niiden syödä. Eikö riittänyt sinulle haureutesi, kun vielä teurastit minun poikani ja annoit heidät poltettaviksi uhrina niille? Ja kaikkien kauhistustesi ja haureutesi ohessa sinä et muistanut nuoruutesi päiviä, jolloin olit alaston ja paljas ja sätkyttelit verissäsi." Tässä on täydellinen kuva hengellisestä portosta, Jumalan kansasta ulkonaisessa mielessä, jolla on kaikki liiton siunaukset, mutta joka käyttää niitä vieraiden jumalien palvelemiseen poiketen pois Jehovan, heidän laillisen aviomiehensä teiltä. Sama totuus on Hoosean profetian pohjana, jossa profeetta saa käskyn ottaa itselleen vaimoksi porton ja lapsikseen porton lapset symboloidakseen Israelin, Jehovan liittokansan porttoutta. Ja niin on portto hengellisessä merkityksessään sellainen, joka on kuulunut Jehovalle sanan ulkonaisessa merkityksessä ja elänyt liittosuhteessa Hänen kanssaan ja saanut nauttia Hänen siunauksistaan, mutta joka on rikkonut liittonsa kavalasti ja uhraa nyt kunniansa vieraille jumalille.

Tekstimme sanat kuvaavat siis porttokirkkoa, valheseurakuntaa. Sillä samoin kuin paholainen tähtää väärän valtakunnan perustamiseen, samoin hän myös perustaa valheseurakunnan. Luonnollisesti! Olemme sanoneet sinulle jo aikaisemmin, että hän käyttää kaikkia Jumalan tämän armotalouskauden aikana maan päälle asettamia instituutioita oman valtakuntansa pystyttämiseen ja ylläpitämiseen. Hän käyttää niitä kaikkia omiin tarkoituksiinsa ja omien periaatteidensa läpi viemiseen. Sama koskee myös seurakuntaa. Myös seurakuntaa, jonka tarkoituksena on olla valtakunnan armeija, paholainen käyttää instituutiona tämän armotalouskauden aikana kavalasti omiin tarkoituksiinsa. Ja seurauksena syntyy valheseurakunta, porttoseurakunta. Tosi seurakunta on Kristuksen hengellinen morsian, joka on oksastettu Häneen tosi uskon kautta ja on Hänen kauttaan liittosuhteessa Herran Jehovan kanssa. Mutta tuo valheseurakunta kantaa yhä seurakunnan nimeä, esiintyy maailmassa yhä seurakuntana, väittää yhä olevansa ja teeskentelee olevansa tosi seurakunta ja näyttää myös ulkonaisesti maailmassa seurakunnalta, jolla on palvelijansa ja sakramenttinsa, Sanan saarnansa ja opetuksensa ja tämän lisäksi kaikenlaisia instituutioita ja yhdistyksiä, mutta käyttää kaikkia saamiaan ulkonaisia siunauksia Antikristuksen hyväksi eikä Jehovan palvelemiseen. Sen papit ja pastorit saarnaavat Antikristuksen hyväksi. Sen työntekijät tekevät työtään Antikristuksen hyväksi. Ulkonaisesti siinä näkyvät kaikki Antikristuksen merkit ja se kouluttaa kaikki jäsenensä lohikäärmeen ja sen valtakunnan työtä varten. Se nauttii maailman ja sen mahtavien ja rikkaiden suosiota ja suopeutta. Ja he siunaavat sitä kaikenlaisilla jalokivillä ja kullalla. Siitä tulee suuri ja voimallinen. Ja mitä enemmän se näkee vaivaa Antikristuksen valtakunnan hyväksi, sitä enemmän se saa nauttia lohikäärmeen suosiota: sillä se ei ole mitään muuta kuin lohikäärmeen portto, joka on antautunut Antikristuksen käytettäväksi.

Se, että tämä on totta, käy ilmi tekstissämme siitä annetusta kuvauksesta. Sillä sitä kutsutaan portoksi ja se kuvataan sellaiseksi, joka harjoittaaa haureutta maan mahtavien ja kaikkien maan päällä asuvien kanssa. Se, että tämä on totta, käy ilmi myös siitä, että se istuu punaisen pedon selässä, jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, niin että ymmärrämme, että sitä kannattaa Antikristuksen voima ja että se samanaikaisesti hallitsee tuota voimaa hämmästyttävillä haureuksillaan. Se, että tämä on totta, käy lopuksi ilmi myös siitä, että siitä lausutaan tuo kauhea ilmaus, että se on juopunut pyhien verestä. Tämä nainen on varmasti seurakunta sellaisena kuin se esiintyy maan päällä; mutta se on valheseurakunta, joka on kovaa vauhtia kehittymässä omana aikanamme. Se on seurakunta, joka on hylännyt Jumalan Sanan totuuden, joka nauraa totuudelle Kristuksen sovitustyöstä ja polkee jalkoihinsa uuden liiton veren. Se on rikkonut jokaisen liiton Herransa ja Jumalansa kanssa. Ja ne, jotka ovat pysyneet uskollisina, se tappaa vihassaan.

Porton mystinen luonne

Mutta ei tässä kaikki. Sillä tämä nainen, joka symboloi valheseurakuntaa, esitetään meille myös kaupunkina. Luemme, että tämä nainen kantaa otsassaan nimeä "SALAISUUKSIEN SUURI BABYLON, MAAN PORTTOJEN JA KAUHISTUSTEN ÄITI".

Mitä tähän nimeen tulee, ilmaisee nimi Raamatussa aina ihmisen todellista olemusta. Ja sentähden saamme tietää, että tämän naisen todellinen olemus on kaupunki ja nimenomaan Babylon. Huomaa toiseksi, että tässä tapauksessa nimeä kutsutaan "Salaisuudeksi"/"Mysteeriksi". "Salaisuus"/"Mysteeri" on jotain kätkettyä, jota ei näe, jota ei pinnalta katsoen voi nähdä. Niin tässäkin: ei niinkään siksi, että naisen nimi on kaupunki—sillä sitä voisi häneltä odottaakin, kuten tulemme huomaamaan—vaan koska tuon kaupungin nimi on Babylon. Emme olisi odottaneet nimeä Babylon emmekä sitä, että hän istuisi tämän punaisen pedon selässä. Hän esiintyy seurakuntana. Jos meitä pyydettäisiin arvaamaan tämän naisen nimi sellaisena kuin hän esiintyy, sanoisimme hänen olevan seurakunta, kristikunta, liittokansa. Tai jos arvaisimme, hänen nykyisen tai tulevan luonteensa mukaisen nimensä, sanoisimme: "Tämä on Jerusalem, Pyhä Kaupunki, Kristuksen morsian". Mutta asia ei ole niin. Tämä nainen esiintyy seurakuntana;mutta hän on valheseurakunta. Hän näyttää Jerusalemilta, Pyhältä kaupungilta, Kristuksen morsiamelta; mutta olennaiselta olemukseltaan hän ei ole mitään muuta kuin Babylon. Se on hänen oikea luontonsa.

Mitä nimen merkitykseen sellaisenaan tulee, voimme todeta lyhyesti: Babylon symboloi Raamatussa kaikkea, mikä vastustaa Jumalan valtakuntaa. Se symboloi Antikristuksen valtakunnan perustamista menneinä, kaukaisina mahtavan Nimrodin aikoina. Ja ellei Jumala olisi estänyt sen syntyä sekoittamalla ihmisten kielet, olisi Antikristuksen ulkonainen valtakunta onnistunut. Hän on Jumalan kansaa painostavan valtakunnan pääkaupunki, joka on aina vastustanut Jumalan valtakuntaa jo Vanhan Testamentin aikoina. Sanalla sanoen nimi Babylon viittaa lohikäärmeen valtakunnan keskukseen. Ja sentähden tämä nainen, joka on porttokirkko ja kaiken hengellisen haureuden äiti ja edistäjä—tämä nainen on todellisuudessa Antikristuksen maailmanvallan keskus ja tulee tulevaisuudessa paljastumaan olevansa sellainen.

Tämä saattaa ensi näkemältä näyttää oudolta. Mutta tarkemmin asiaa ajatellessamme se onkin täysin luonnollista. Naisen hahmo muuttuu lopulta suureksi kaupungiksi, joka hallitsee maailman asioita ja on kaikkien liikkeidern ja tieteen ja taiteen ja kirjallisuuden ja kaupan ja teollisuuden keskus maan päällä. Sanalla sanoen tämän naisen, tämän porttokirkon hahmo muuttuu kaupungiksi, joka tulee olemaan Antikristuksen valtakunnan keskus ja päävoima.

Mutta kuten sanottua, tämän ei tarvitse hämmästyttää sinua ollenkaan. Sama koskee myös tosi seurakuntaa. Se esiintyy lopulta Uutena Jerusalemina, joka laskeutuu alas taivaasta Jumalan luota. Tämän armotalouskauden seurakunta, vaimo, Kristuksen morsian tulee samanaikaisesti olemaan uuden taivaan ja uuden maan hallitseva voima ja määrätty hallitsemaan yhdessä Kristuksen kanssa iankaikkisesti tuossa kirkkauden kaupungissa Uudessa Jerusalemissa. Seurakunta on todelliselta, mystiseltä (salatulta) luonteeltaan kaupunki, kirkastettu kaupunki, joka tulee olemaan uuden luomakunnan, Kristuksen kirkkauden valtakunnan keskus. Sama koskee myös valheseurakuntaa. Hän esiintyy naisena; todellisuudessa hänkin on kaupunki. Tämä valheseurakunta paljastuu lopulta kaikkine haureuksineen ja voimineen Antikristuksen valtakunnan voimaksi. Hän on olemukseltaan yhtä Antikristuksen kanssa. Hänen luonteensa on paljastunut vähitellen yhä selvemmin. Vähitellen tuodaan hänen liittonsa Kristuksen vastustajan kanssa hänen morsiamenaan päivänvaloon. Ja sitten kun peto aikanaan hallitsee kaikkein ylimpänä tietyn aikaa ja onnistuu itse asiassa perustamaan loistavan valtakuntansa, tulee sen hallinnon keskuksena olemaan tuo valhekristikunta, porttoseurakunta.

Toteutuminen historiassa

Jos tiedustelet, miten tämä tulee toteutumaan historiassa, ei vastaus meidän aikanamme mielestäni voi olla kovin vaikea. Apostoli Paavalin mukaan tapahtuu ennen laittomuuden ihmisen tuloa suuri luopumus tosi seurakunnasta. Se merkitsee sitä, että valheseurakunta tulee paljastamaan itsensä avoimesti ja eroaa avoimesti kaikesta, mikä nimittää itseään tosi elävän Kristuksen seurakunnaksi, ei nimellisesti, vaan todellisuudessa. Seurakunta tulee kieltämään Kristuksen, tulee polkemaan jalkoihinsa Kristuksen veren, keksii uskonnon, aivan oman kristinuskonsa, niin että siitä tulee mahtava luopioseurakunta, joka kutsuu itseään kristikunnaksi ja on kuitenkin liitossa Antikristuksen valtakunnan kanssa. Tuo mahtava, luopioseurakunta tulee luonnollisesti omaksumaan kaiken, mikä kutsuu itseään kristilliseksi, mutta ei ole. Se tulee omaksumaan kaiken nk. kristillisyyden ja hallitsemaan sitä ja samaistumaan lopulta Antikristuksen valtakunnan kanssa. Tämä ei ole ollenkaan käsittämätöntä, vaan itse asiassa täysin yhtä pitävää tekstimme antaman kuvan kanssa, jonka mukaan tämä luopiokristikunta tulee perustamaan kirjaimellisesti johonkin suureen maailmankaupunkiin keskuksen, jossa on kaikki kuviteltavissa olevat mukavuudet ja tieteen ja taiteen sovellukset ja tuotteet. Se tulee tosiaankin olemaan kaupunki, joka on kaikissa suhteissa keskus, tieteen ja filosofian ja uskonnon kaupunki ja samalla Antikristuksen valtakunnan keskus, joka on täysin luopioseurakunnan porttouden läpitunkema. Tällä tavoin tuo nainen tulee sulautumaan valtakunnaksi, jonka keskuksena on Babylon-niminen kaupunki. Ja niin on kristikunnasta tullut ytimiään myöten antikristillinen.

Tuo liike on nyt ilmassa. Se tuo itseään esiin joka kulmalla ja eri perspektiiveistä nähtynä. Seurakunnan on päästävä eroon kaikista uskontunnustuksista ja opeista, kuten nykyään kuulee sanottavan. Eikä minulla ole epäilystäkään siitä, etteikö se tekisi niin ja olisi jo mitä suurimmassa määrin tehnytkin niin. Ja kun kaikesta opista on päästy eroon, on sen tehtävänä laatia oma oppirakennelmansa koko maailmaa varten. Sen on yhdistyttävä. Eri kirkkokunnista ja suuntauksista on päästävä eroon. Kaikista seurakunnista ja kirkkokunnista ja uskontokunnista ja opeista ja erilaisista uskonsuunnista on tultava kirjaimellisesti yhtä. Katolisten ja protestanttien, juutalaisten ja pakanoiden—kaikkien niiden on yhdyttävä yhtä suurta tarkoitusta varten, jotta maailma voidaan rakentaa uudella tavalla. Tuon uuden maailman on oltava sopiva paikka kaikille ihmisille. Tämän maailman siunauksista on tultava kaikkien ihmisten siunauksia.

Ja sentähden haluan kuuluttaa korvillesi sen käskyn, joka on lausuttu varoituksena tosi seurakunnalle, nimittäin: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa." Meidän päiviemme suuri yhdistymisliike ei ole Kristuksesta eikä tosi seurakunnasta, vaan lohikäärmeestä ja Antikrsituksesta. Ja siihen mukaan meneminen tulee merkitsemään totuuden menettämistä, kaiken pyhän ja rakkaan menettämistä, Kristuksen Itsensä menettämistä. Valvokaa siis, ettette olisi osalliset Babylonin synteihin.

Alkuperäinen artikkeli: Behold He Cometh Chapter 40 by Herman Hoeksema

Pedon mysteeri | Sisällys
Alkuun | Tuleva maailmanuskonto | Ylöstempaus | Aabrahamille annetut lupaukset | YK suunnittelee kaikkien uskontojen yhdistämistä | Salaliitto | Laittomuuden salaisuus | Maailmanuskonnon yhdistävä tekijä | Mitä tuleman pitää | Mitä vikaa ekumeniassa? | Seurakunnan ykseys
Historia | Raamattu | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Neuvonta | Opillista | Lopun ajat