Herman Hoeksema

Katso, Hän tulee — 22. luku

Kuudes pasuuna

Ilmestyskirja 9:13-21

13. Ja kuudes enkeli puhalsi pasunaan; niin minä kuulin äänen tulevan kultaisen alttarin neljästä sarvesta, Jumalan edestä,
14. ja se sanoi kuudennelle enkelille, jolla oli pasuna: "Päästä ne neljä enkeliä, jotka ovat sidottuina suuren Eufrat-virran varrella".
15. Silloin päästettiin ne neljä enkeliä, jotka hetkelleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen olivat valmiina tappamaan kolmannen osan ihmisistä.
16. Ja ratsuväen joukkojen luku oli kaksikymmentä tuhatta kertaa kymmenen tuhatta; minä kuulin niiden luvun.
17. Ja tämänkaltaisilta minusta näyttivät hevoset ja niiden selässä istujat näyssä: ratsastajilla oli tulipunaiset ja tummansinervät ja tulikivenkeltaiset haarniskat; ja hevosten päät olivat kuin leijonain päät, ja niiden suusta lähti tuli ja savu ja tulikivi.
18. Näistä kolmesta vitsauksesta sai kolmas osa ihmisiä surmansa: tulesta ja savusta ja tulikivestä, jotka lähtivät niiden suusta.
19. Sillä hevosten voima oli niiden suussa ja niiden hännässä; niiden hännät näet olivat käärmeitten kaltaiset, ja niissä oli päät, joilla ne vahingoittivat.
20. Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä.
21. He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan.

Viides ja kuudes pasuuna kuuluvat yhteen, kuten tekstistä käy hyvin ilmi. Kuten olemme jo huomauttaneet, ne on erotettu neljästä ensimmäisestä pasuunasta sen takia, että ne ovat "Voi"-pasuunoita. Jo ennen viidennen pasuunan ääntä keskitaivaalla lentävä kotka ilmoitti sen tulon kolminkertaisella voi-huudolla. Ja tämän luvun 12. jakeessa meitä muistutetaan siitä sanoilla "Ensimmäinen 'voi!' on mennyt; katso, tulee vielä kaksi 'voi!'-huutoa tämän jälkeen." Tämän lisäksi neljän ensimmäisen pasuunan ja kolmen viimeisen pasuunan sisällöissä on ero, jota ei voida kieltää. Ero on siinä, että neljä ensimmäistä pasuunaa koskevat ihmisen ulkopuolista näkyvää maailmankaikkeutta, vaikka niillä onkin vaikutusta ihmisiin ja kansakuntiin, kun taas kolme viimeistä pasuunaa koskee suoraan ihmisen maailmaa. Samalla on todettava, että "voi-pasuunoina" niissä on tuomion läsnäolo voimakkaampi kuin edellisissä pasuunoissa.

Maailma synnin vallassa

Kuudennen pasuunan kohdalla on tärkeää huomata ensiksikin, mikä on maailman tila tähän aikaan. Ei liene epäilystä siitä, että tämän kuudennen pasuunan toteutuminen tapahtuu lopun ajalla sanan ahtaammassa merkityksessä, ts. aikana juuri ennen viimeistä tuomiota ja Herran lopullista tulemusta. Ja mikä on yhteiskunnan tila tuona aikana? Tekstissä on kaksi kohtaa, jotka kertovat meille siitä.

Ensiksikin tekstimme lopulla kerrotaan, että kuudennen pasuunan kuuluessa maailma on synnin ja pahuuden vallassa. Luemme jakeista 20 ja 21: "Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä. He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan." Se, etteivät he tehneet parannusta näistä synneistä senkään jälkeen, kun vitsaus oli koetellut maailmaa ja kolmasosa ihmisistä oli kuollut, kertoo meille, että he olivat tehneet näitä syntejä jo ennen vitsausta ja että yhteiskunnan ja koko maailman tila on syynä kuudennen pasuunan puhaltamiseen.

Huomaa, että tämä tila on ennen kaikkea luonteenomaista koko lain yleisestä rikkomisesta. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että rikkoisimme koko ajan kaikkia Jumalan käskyjä; vaan se tarkoittaa lakia aivan erityisessä mielessä. Nooan ja Sodoman ja Gomorran ajat ovat palanneet takaisin tänä aikana maailmaan. Ja se, mitä Herra ennusti näiden Vanhan Testamentin aikojen ja Hänen paluutaan edeltävän ajan samankaltaisuudesta on nyt toteutunut kuudennen pasuunan kuuluessa. Tässä annettu kuva maailmasta on hyvin paha. Meille kerrotaan ensiksikin, että ihmiset palvovat riivaajia; ts.he tunnustavat pahat henget ja luottavat niihin ja etsivät niiltä apua ja lohdutusta. Nuo henget ovat aikanaan langenneet pois Jumalasta yhdessä pimeyden ruhtinaan kanssa. Älä sano, että se olisi mahdotonta tai mahdotonta kuvitella. Sillä saanen muistuttaa ensiksikin siitä, että syntinen maailma palvelee tietoisesti tai tietämättään Saatanaa, joka on heidän johtajansa. Ja muista toiseksi, että kuten totesimme edellisessä luvussa, maailma on itse asiassa antautumassa niille pahuuden henkiolennoille, jotka ovat avaruuksissa, ja joita vastaan Jumalan kansaa kehotetaan pukeutumaan Jumalan koko sota-asuun. Ja kolmanneksi, tarkastele maailmaa, ja päättele, eivätkö spiritualismi, teosofia ja kaikenlaiset okkultistiset ja kauhistuttavat liikkeet ole tämän toteamuksen kirjaimellista toteutumista, että ihmiset palvovat riivaajia. Niiden vaikutus voidaan tuntea ja sille ihmiset antautuvat vapaaehtoisesti. Niiden tahto toteutuu. Riivaajien palvomisen kirjaimellinen toteutuminen ei ole kaukana meidänkään päivinämme. Toiseksi on meille kerrottu, että epäjumalanpalvelus, hopean ja kullan ja messingin ja puun ja kiven palvonta saa vielä kerran tärkeän aseman. Saattaa hyvinkin olla, että pakanamaailmalla tulee tulevaisuudessa olemaan sellainen vaikutus nk. kristilliseen maailmaan, että tämäkin toteutuu kirjaimellisesti. Mutta eikö tämänkin mahdollisuuden lisäksi ole totta, että Mammonan palveleminen, käytännön materialismi, hopeaan ja kultaan, maailman asioihin luottaminen samoinkuin ihmisen palvonta on itse asiassa samaa epäjumalanpalvelusta, vaikkakin hieman eri muodossa kuin edellämainittu?

Ei siis ihme, että siellä missä ensimmäistä lain taulua vastaan näin rikotaan ja ihmiset palvovat pahoja henkiä, siellä poljetaan jalkoihin myös toinen lain taulu. Luemme, että tuossa yhteiskunnassa esiintyy runsaasti velhoutta, haureutta ja varkauksia. Murhia ei mainita poikkeuksina, vaan melko yleisenä ilmiönä. Ihmisistä on tullut murhaajia. He tappavat itsensä ja muita. Heistä on tullut velhoja, mikä alkutekstin mukaan tarkoittaa kaikenlaisten eri huumeiden käyttöä eri tarkoituksiin. He harjoittavat haureutta ja tekevät aviorikoksia ja tyydyttävät aineellisten asioiden ahneuttaan laajamittaisilla varkauksilla ja ryöstöillä. Laittomuus, ahneus, petokset ja haureelliset himot—tänä aikan vallitsevat kaikki ihmisten pahat intohimot ylimpinä.

Sanalla sanoen vallitsee yleinen rappio ja maailma on pahuuden vallassa—tässä annetaan täysin eri kuva kuin minkä nykyajan filosofit esittävät ja ovat itse asiassa aina esittäneet. "Ei tosiaankaan, maailma ei ole muuttumassa pahemmaksi; se muuttuu koko ajan paremmaksi." Sellaista evankeliumia julistetaan melko yleisesti nykyään. Ja tulee aika, jolloin ihmiskunta on kehittynyt saavuttaen kunnianhimonsa ja kehityksensä huipun. "Synti ja rikkomukset ovat loppuneet ja oikeudenmukaisuus ja rauha ja onni hallitsevat." Mutta Jumalan Sana kertoo meille jotain aivan muuta. Kuten olemme jo todenneet, Herra vertaa lopun aikoja siihen aikaan, joka edelsi välittömästi vedenpaisumusta ja Sodoman ja Gomorran tasankojen tuhoa. Ja jos kysyt Paavalilta, mitä Henki on kertonut hänelle näistä viimeisistä päivistä, hän kertoo sinulle: "Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta." (2.Tim.3:1-5) Tämä ei ole tosiaankaan kovin viehättävä kuva. Mutta muista, että Jumalan Sana vakuuttaa meille, että se on totta. Ja minä haluan mieluummin pysyä Jumalan Sanassa, joka on aina tosi ja luotettava kuin seurata ihmisten viisautta.

Huomaan toisenkin osoituksen tuon ajan maailman vakavalaatuisesta pahuudesta käsittelemämme raamatunkohdan alkuosassa. Luemme, että Jumalan edessä olevan alttarin sarvista kuuluu ääni, joka sanoo enkelille, jolla on kuudes pasuuna, että hänen pitää mennä Eufrat-joelle vapauttamaan ne neljä enkeliä, jotka oli sidottu sille alueelle.

Se alttari, johon tässä viitataan, on ilmeisesti sama alttari, joka mainitaan 8.luvun jakeessa 3. Siinäkin kohdassa luemme alttarista, joka liittyy pyhien rukouksiin, jotka uhrattiin yhdessä Kaikkivaltiaan Jumalan suitsukkeiden kanssa. Sekin alttari oli kultainen ja sekin oli Jumalan ja Karitsan valtaistumen edessä. Ja siinä yhteydessä oli etusijalla sovitus, jonka perusteella pyhien rukoukset voidaan esittää Jumalalle. Tässä luemme, että ääni tulee alttarin sarvista. Sekä polttouhrialttarissa että suitsutusalttarissa oli sarvet, joita oli neljä. Mikä on noiden sarvien merkitys? 2.Moos.30:10:stä voimme lukea: "Ja Aaron toimittakoon kerran vuodessa sen sarvien sovituksen; sovitukseksi uhratun syntiuhrin verellä hän toimittakoon kerran vuodessa sen sovituksen, sukupolvesta sukupolveen. Se on korkeasti-pyhä Herralle." Ja niin me voimme löytää sen useammasta kohtaa Raamatusta. Sarvet olivat alttarin kaikkein pyhin osa. Niiden päälle pirskotettiin sovitusverta. Ja sentähden voimme varmuudella sanoa, että ne symboloivat ennen kaikkea vuodatettua sovitusverta.

Ja mitä me nyt huomaamme? Me huomaamme, että näistä samoista sarvista, jotka symboloivat sovitusverta, lähtee ääni, joka kuuluttaa hirvittävän tuomion maan päälle. Se on Karitsan veren ääni, joka huutaa tuota tuomiota. Ja pahan maailman kohdalla se merkitsee sitä, että on tullut aika, jolloin maailma on polkenut jalkoihinsa ja hylännyt Vapahtajan veren. Juuri se veri huutaa nyt kostoa. On siis käynyt selvästi ilmi, että maailma hylkää Kristuksen ja halveksii Hänen sovitusvertaan. Olkoon heidän muotojumalisuutensa minkälaista tahansa nyt ja menneisyydessä, he ovat aina kieltäytyneet itsepäisesti tunnustamasta sitä, että pelastus on ainoastaan Kristuksen veressä. Ja nyt tämä veri, joka vaatii kostoa, huutaa: "Päästä ne neljä enkeliä, jotka ovat sidottuina suuren Eufrat-virran varrella".

Hirvittävä vitsaus

Jos me haluamme löytää vastauksen kysymykseen, minkälainen tämä kuudennen pasuunan vitsaus on, joka kohtaa maailmaa, ja miten se historiallisesti toteutuu, on meidän epäilemättä kiinnitettävä huomiomme ennen kaikkea hevosiin, joita näyssä kuvataan ja myös niiden ratsastajiin.

Johannes saa näyn hirvittävännäköisestä ratsujoukosta, joita on luvultaan kaksi sataa miljoonaa ja joita kuvataan pelottavannäköisiksi. Ja on selvää, että helvetillinen ratsujoukko symboloi sitä vitsausta, joka on tuleva. Se tulee tapahtumaan niiden kautta. On totta, että luemme, että ne neljä enkeliä, jotka ovat olleet sidottuina suurelle Eufrat-virralle, vapautetaan määrättynä hetkenä, päivänä, kuukautena ja vuotena tappaakseen kolmasosan ihmisistä. Ja tästä ilmoituksesta voimme saada sen vaikutelman, että ne saavat aikaan tuhon, ei ratsuväki. Mutta myöhemmin luemme tekstistä jotain muuta. Sieltä luemme, että vitsaus aiheutuu tulesta ja savusta ja tulikivestä, joka tulee noiden helvetillisten hevosten suusta. Ja saamme sen kuvan, että ne enkelit, jotka ovat olleet sidottuina Eufrat-virralle, vaikuttavat sen niin pian kuin ne saavat luvan, että ne vapauttavat tuon valtaisan ratsuväen toteuttamaan vitsauksen. Sentähden meidän on kiinnitettävä huomiomme ensisijaisesti noihin ratsuihin, jotta saisimme tietää vitsauksen luonteen.

Ja silloin voimme sanoa varmuudella, että ne eivät ole oikeita hevosia. Sitä ei tarvitse mitenkään todistella. Niiden kuvaus on sellainen, että oikeat hevoset eivät tule kysymykseenkään. Näillä hevosilla on leijonan pää ja käärmeen häntä. Ja niiden hännissä on pää. Ja nämä hevoset vahingoittavat hännillään. Sanalla sanoen tässä on sellainen yhdistelmä hevosesta, leijonasta ja käärmeestä, etteivät oikeat hevoset voi tulla kysymykseenkään. Sen lisäksi luemme, että niiden suusta lähtee tulta ja savua tulikiveä, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa tavallisista hevosista. Ja tuon tulen, savun ja tulikiven vaikutuksesta toteutuvat ne vitsaukset, joiden vaikutuksesta kolmasosa ihmisistä kuolee. Nuo hevoset eivät siis symboloi normaalia ratusväkeä. Se olisi vastoin niiden kuvausta, jonka mukaan ne saavat aikaan vitsaukset suustaan lähtevällä tulella, savulla ja tulikivellä. Tekstissä ei ole myöskään mitään, joka viittaisi siihen, että nämä hevoset symboloisivat pahoja henkiä. Se olisikin mahdotonta. Heinäsirkoista luemme, että ne nousivat syvyyden kaivosta ja että niiden kuningas oli paha enkeli. Tässä raamatunkohdassa ei mainita mitään sellaista. Huomasimme lisäksi, että heinäsirkkojen vaikutus oli henkistä, koska ne eivät voineet tappaa ihmisiä, mikä on demonien luonteen mukaista. Mutta tämän vitsauksen vaikutus on fyysinen, sillä teksti kertoo meille, että kolmasosa ihmisistä kuolee. Sentähden kaikki, mitä voimme alusta lähtien sanoa on, että nämä ratsut ja niiden ratsastajat symboloivat hirvittäviä tuhovoimia. Niiden hurja ulkomuoto on sopusoinnussa tämän yleiskuvauksen kanssa samoin kuin se, että niiden suusta lähtee tulta, savua ja tulikiveä. Ja tämän kanssa on sopusoinnussa myös se, että ne tappavat kolmasosan ihmisistä.

Mutta minkälaista tuhoa tässä tarkoitetaan? Saadaksemme vastauksen tähän kysymykseen meidän on tutkittava näiden hevosten ja niiden ratsastajien ulkomuotoa. Tässä ovat olennaisia ennenkaikkea tuli, savu ja tulikivi. Ne symboloivat noita kolmea vitsausta. Luemme jakeesta 18: "Näistä kolmesta vitsauksesta sai kolmas osa ihmisiä surmansa: tulesta ja savusta ja tulikivestä, jotka lähtivät niiden suusta." Me ymmärrämme siis, että kolme vitsausta tulee kohtaamaan ihmiskuntaa—vitsauksia, joita symboloivat tuli, savu ja tulikivi ja jotka liittyvät yhtä läheisesti toisiinsa kuin nämä kolme symbolia liittyvät toinen toisiinsa.

Mitä tuli symboloi Raamatussa? Me havaitsemme, että se symboloi suuttumusta (Ps. 39:3; 57:4; 78:21 jne.), mustasukkaisuutta (Ps. 79:5; Hes.36:5; Sef.1:18) ja kostoa (5.Moos.32:22; Tuom.12:1; jne.). Ja koska sellaiset intohimot kuin suuttumus, mustasukkaisuus ja kosto sanojen epäpyhässä merkityksessä, niinkuin ne tässä raamatunkohdassa ilmeisesti on käsitettävä, ovat sodan perimmäisiä syitä, huomaamme, että tulta käytetään usein Raamatussa sodan symbolina. Profetoidessaan sodasta Jeremia ennusti, että Jehovah sytyttää tulen Jerusalemia vastaan (Jer.17:27; 21:14). Ja hän profetoi, että Hän sytyttää tulen Babyloniaa vastaan ja tarkoittaa tässäkin sotaa (Jer.15:32). Valitusv.4:11:stä luemme: "hän on sytyttänyt Siioniin tulen, joka on kuluttanut sen perustukset". Ja Aamos 1:4:ssä kerrotaan: "sentähden minä lähetän tulen Hasaelin linnaa vastaan, ja se kuluttaa Benhadadin palatsit". Jos lisäät tähän sen, että näiden hirvittävien ratsastajien rintakilpien väri on tulen väri ja lisäät siihen, että näiden hirviöiden ulkomuoto muistuttaa ensisijaisesti hevosta, jonka olemme jo aikaisemmin todenneet symboloivan taistelua ja vastustamatonta hyökkäystä ja lisäämme siihen kolmanneksi, että toinen eli punainen hevonen, niinkuin totesimme neljän ensimmäisen sinetin kohdalla, symboloi myöskin sotaa, silloin uskallan väittää, että kuudennen pasuunan vitsaus, johon kolmasosa ihmisistä kuolee, tarkoittaa varmuudella sotaa.

Toinen symboli, jota kuudennen pasuunan yhteydessä käytetään, on savu. Jälleen meidän on käännyttävä Raamatun puoleen, jotta löytäisimme sen mekityksen. Meidän on tietenkin käsitettävä sen liittyvän ensimmäiseen symboliin. Tuli on siis ensimmäinen; mutta savu tulee samasta lähteestä, nimittäin leijonien suusta. Ja silloin sanoisin, että tulen yhteydessä symboloi savu tuhoa ja hävitystä ja sitä kautta puutetta ja nälänhätää, jotka seuraavat sotaa. Ja se onkin aivan luonnollinen seuraus. Tämänkin vahvistavat monet muut raamatunkohdat. Jes.34:10:stä löydämme kuvauksen siitä hävityksestä, joka tulee kohtaamaan Egyptiä: "Ei sammu se yöllä eikä päivällä, iäti nousee siitä savu; se on oleva raunioina polvesta polveen, ei kulje siellä kukaan, iankaikkisesta iankaikkiseen." Jos tulen punainen väri symboloi sodan kuumia intohimoja, tarkoittaa savun mustuus sitä hävitystä ja nälkää, joka seuraa sotaa. Niinpä löydämme Valitusv.4:8:sta kuvauksen niistä, jotka kuolevat nälkään: "Nyt on heidän muotonsa nokea mustempi."

Ja jälleen luemme Valitusvirsien profeetan valittavan: "Our skin is black like an oven, Because of the burning heat of famine" = 'ihomme on musta kuin uuni nälänhädän polttavan kuumuuden takia' (engl. Raamattu, Valit.5:10). Savun mustuus symboloi siis sotaa seuraavaa hävitystä. Se merkitsee puutetta ja nälänhätää ja yleensäkin tuhoa. Tätä tulkintaa vahvistaa edelleen näiden hirviöiden rintakilpien toinen väri, joka vastaa sitä savua, joka lähtee leijonien suusta. Ja sitä vahvistaa myös näiden hirviöeläinten toinen piirre, mikä kuuluu leijonalle, joka kuvaa raivoisaa nälkää, joka voi niellä mitä tahansa. Ja sitäkin vahvistaa neljän ensimmäisen sinetin kolmas hevonen, joka on musta hevonen, mikä, kuten olemme jo aikaisemmin todenneet, symboloi puutetta. Tässäkin kohtaa voimme varmuudella sanoa, että tämä kuva viittaa hyvin osuvasti hävitykseen ja tuhoon. puutteeseeen ja nälänhätään, jotka seuraavat sotaa.

Ja lopuksi kolmas symboli, joka kuvaa tiettyä vitsausta on tulikivi eli rikki, joka lähtee näiden hirviöiden suusta. Tässäkin kohtaa huomautamme, että tämä viimeisen vitsaus liittyy syy ja seuraus -suhteessa kahteen edellämainittuun. Niinpä ei olekaan kaukaa haettua, kun väitämme, että tässä on kuvaus kaikenlaisista kulkutaudeista, jotka luonnollisesti seuraavat sotia ja niiden aiheuttamaa hävitystä ja nälänhätää. Tämän väitteen puolesta puhuu ensiksikin rikin kaasujen myrkyllisyys. Mutta löydämme myös Jumalan Sanasta saman merkityksen. Rikki on melko yleisesti hävityksen symboli 5.Moos.29:23:ssa, jossa kuvataan Israelin maata kohtaavaa hävitystä seuraavalla tavalla: "kun näkevät sen maan vaivat ja ne sairaudet, joilla Herra sitä rasittaa, tulikiven ja suolan, kun koko maa on poltettu, niin ettei siihen kylvetä eikä se kasva eikä siitä ruohonkortta nouse" Tätäkin selvemmän kuvauksen tästä löydämme Hes.38:22:sta: "Minä käyn oikeutta hänen kanssansa rutolla ja verellä. Ja minä annan sataa kaatosadetta, raekiviä, tulta ja tulikiveä hänen päällensä, hänen sotalaumojensa päälle ja lukuisain kansojen päälle, jotka hänen kanssansa ovat." Tämä on profetoitu Googin ja Maagogin yhteydessä ja sentähden samantapaisessa yhteydessä kuin tämä Ilestyskirjan kohta. Tässä Hesekielin kohdassa tulikivi symboloi mitä luonnollisimmin kulkutautia. Tätä vahvistaa jälleen tämän ratsuväen rintakilven väri, joka on myös tulikivi. Sitä vahvistaa myös näiden hirviöiden kolmas ulkoinen piirre, että ne nimittäin muistuttavat ovelaa ja salakavalaa käärmettä, joka hyökkää varoittamatta, niin ettei kukaan huomaa sitä samoin kuin kulkutauti. Nämä käärmeet ovat hevosten hännissä. Ja lopuksi tätäkin vahvistavat neljän ensimmäisen sinetin viimeiset hevoset. Tuo viimeinen hevonen on saman värinen kuin tulikivi, nimittäin kalvakan vihreä. Ja tuon viimeisen hevosen nimi on Kuolema, joka niittää neljäsosan kaikin eri tavoin, myös kulkutautien kautta. Ja sentähden pidän melkoisen varmana, että tämä viimeinen vitsaus on kulkutauti. Kaikki tämä yhdessä, jota tuli, savu ja tulikivi symboloivat samoin kuin hevonen, leijona ja käärmekin, muistuttavat neljän ensimmäisen sinetin toista, kolmatta ja neljättä hevosta, johtaa meidät siihen johtopäätökseen, että tässä kuvatut vitsaukset ovat sota, nälänhätä ja kulkutaudit. Näitä kolmea ei voi erottaa toinen toisistaan. Toinen seuraa toista. Ja sisäisen yhteytensä puolesta ne kuvataan tässä ikäänkuin yhdeksi hirviöksi, joka on hevosen muotoinen, jolla on leijonan pää ja häntänä käärme, ja noista hirviöistä lähtee tuli, savu ja tulikivi. Tässä pahassa maailmassa, joka on synnin vallassa, puhkeaa hirvittävä sota, joka saa aikaan nälänhätää, hävitystä ja kulkutauteja.

Mutta nyt kysymme vielä: mikä on tuon sodan luonne ja milloin se tapahtuu? Sillä tuo sota ei ole mikä tahansa sota, vaan se on luonteeltaan ja laajuudeltaan erilainen sota, mikä käy ilmi siitä, että sen vaikutuksesta kuolee kolmasosa ihmisistä. Se on, kuten olemme aikaisemmin selittäneet, enemmän kuin missään aikaisemmassa, tavallisessa sodassa on kuollut ihmisiä. Tavallisesti kuolee sodissa ja nälänhädän ja kaikenlaisten tautien seurauksena ainoastaan neljäsosa ihmisistä. Mutta tämän sodan aikana lisääntyy kuolleiden määrä kolmannekseen. Ja sentähden meillä on tässä ainakin mittasuhteiltaan erityislaatuinen sota.

Jotta voisimme ymmärtää tämän, pyydän kiinnittämään huomiota siihen, että maailman historiassa ovat sodat tapahtuneet pääasiassa vain pienessä osassa maailmannäyttämöä. Tämä historia on lähtenyt Israelista Assyriaan, Assyriasta Babyloniaan, Babyloniasta Persiaan, Persiasta Kreikkaan, Kreikasta Roomaan, Rooman imperiumista Euroopan valtioihin ja Amerikkaan. Suunta on aina ollut länttä kohti, maailmanhistoria on aina rajoittunut joihinkin maailman maista. Ja vieläkin on suuria osia ihmiskunnasta, jotka eivät ole näytelleet merkittävää osaa maailman historiassa, vaikka ne viime vuosina ovat jo alkaneet nousta näyttämölle. On olemassa keltainen rotu, joka on ilmeisesti vasta alkanut herätä merkittävämmin. Ja sitten ovat ne kansakunnat, jotka asuvat maan neljällä kulmalla, sisvistyksen ulkopuolella ja jotka tunnetaan Raamatussa nimillä Goog ja Maagog. Jos tämä suhde on selvä, voit alkaa ymmärtää käsitystämme, että tässä kuudennessa pasuunassa on ensimmäinen merkki näiden toisten kansakuntien heräämisestä. Sillä meidän tekstimme kuvaa meille, siitä olemme syvästi vakuuttuneita, sotaa, jonka on aiheuttanut näiden lukemattomien kansakuntien pääsy nk. sivistysmaiden ja kristillisten maiden pariin.

Tätä käsitystä puolustaakseni tähdennän sitä, että tässä mainitaan suuri Eufrat-virta. Eufrat on eräs länsi-Aasian suurimmista joista. Mutta kysymyksenä on nyt: mikä on sen merkitys ja miksi se mainitaan tässä yhteydessä?

Raamattu kuvaa tätä jokea Israelin lapsille 1.Moos.15:18:ssa luvatun maan itärajaksi. Luemme siitä, että Aabraham sai lupauksen: ""Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka." Luemme saman 5.Moos.11::24:stä: "Mihin paikkaan te jalkanne astutte, se on oleva teidän. Erämaasta ja Libanonista, virrasta, Eufrat-virrasta, aina Länsimereen saakka on teidän alueenne ulottuva." Ja 5.Moos.1:7:stä luemme Israelin kansalle annetun käskyn: "kääntykää toisaalle, lähtekää liikkeelle ja menkää amorilaisten vuoristoon ja kaikkien heidän naapuriensa tykö Aromaahan, Vuoristoon, Alankomaahan, Etelämaahan ja Merenrannikolle, kanaanilaisten maahan ja Libanoniin, aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan, saakka". Luemme saman 5.Moos.11:24:stä ja Joos. 1:4:stä. Huomaamme, että tämä lupaus toteutui Salomon aikana, sillä voimme lukea, että hän hallitsi kaikkia valtakuntia Eufrat-virrasta aina filistealaisten maahan saakka (1.Kun.4:21). Tuon virran varrella sijaitsi Babylon Raamatun mukaan. Ja siihen jokeen upotettiin Jeremian kirja, jossa Babylonin tuho ennustettiin. Ja sentähden mielestäni Eufrat-virta on ideaalinen ja todellinen rajalinja Jumalan ulkonaisen kuningaskunnan ja pimeyden valtakunnan välillä ja symboloi sentähden kristittyjen ja pakanamaiden välistä rajaa, nk. sivistyneen maailman ja Googin ja Maagogin välistä rajaa.

Tähän jokeen ovat nuo neljä enkeliä sidotut. Näiden enkelien tarkoituksena on ilmeisesti vietellä Googin ja Maagogin kansat ja yllyttää ne sotaan kristittyä maailmaa avstaan. Mutta ne ovat sidotut. Kaikkivaltiaan määräys siis on ja Kristuksen tahto joka on ne sitonut, etteivät ne voi vaikuttaa näihin maihin vielä. Sillä ne on sidottu tiettyyn vuoteen, kuukauteen, päivään ja hetkeen asti. Tuo hetki määräytyy ilmeisesti historiallisesti niin, että evankeliumi on julistettu myös näille kansoille ja myös toisaalta niin, että nk. kristittyjen synnin mitta on täyttynyt. Tuo hetki on nyt tullut käsittelemämme raamatunkohdan mukaan. Sillä alttarin sarvista kuuluva huuto sovitusverestä ja neljä Eufrat-virtaan sidottua enkeliä vapautetaan. Nämä neljä enkeliä, joiden lukumäärä osoittaa, että kyseessä on maailmansota, jollaista ei ole koskaan aikaisemmin nähty ennenkuin nämä neljä enkeliä vapautetaan. Ne kääntyvät nyt idän valtakuntien puoleen ja viettelevät ne taistelemaan kristittyä maailmaa vastaan. Siksi kaikuvat sodan ja nälänhädän ja hävityksen ja kulkutautien voi-huudot, kun nuo enkelit vapautetaan ja nousevat idästä Eufratekselta edeten koko maailmaan.

Lopuksi, koko tätä näkemystä tukee kuudennen vihan maljan luonne. Kuten tulemme myöhemmin tuota vihan maljaa käsitellessämme huomaamaan, on kuuden pasuunan ja kuuden vielä tulevan vihan maljan välillä selvä vastaavuus. Ja kuudennesta vihan maljasta, joka vastaa tätä kuudetta pasuunaa, kerrotaan meille: "Ja kuudes enkeli vuodatti maljansa suureen Eufrat-virtaan, ja sen vesi kuivui, että tie valmistuisi auringon noususta tuleville kuninkaille." Tässä meille kerrotaan selvästi, mitä lopulta tulee merkitsemään se, että Eufrat-virta kuivuu, kun se ei enää toimi rajalinjana nk. kristityn maailman ja Googin ja Maagogin välillä. Silloin idän kuninkaat tulvivat yli koko kristityn maailman ja tuhon loppu on lähellä.

Toivottoman kovaksi kovettunut maailma

Luemme tekstistämme: "He eivät tehneet parannusta". Voisi luulla, että näin ankarat tuomiot murtaisivat näiden epäjumalanpalvelijoiden ja murhaajien ja varkaiden sydämet. Kolmasosa ihmisistä on kuollut; ja epäilemättä koskee nälänhätä ja erityisesti kulkutaudit myös henkiinjääneitä. Ajattele kaikkea sitä hävitystä ja valitusta ja surua ja murhetta ja kärsimystä, jota tämä kuudes pasuuna saa aikaan sille kahdelle kolmasosalle, joka on jäänyt henkiin! Sitäkin enemmän luulisimme, että he tekisivät parannuksen, koska Raamatussa on kerrottu niin selvästi, että nämä asiat tapahtuvat ja tapahtuvat kostona Kristuksen verestä, joka on poljettu jalkoihin ja rangaistuksena maailman pahuudesta. Mutta ei, he eivät tee parannusta. He ovat kovettuneet. Samoin kuin faarao ei tehnyt parannusta, vaikka vitsaus toisensa jälkeen kohtasi Egyptiä niin selvästi Jumalan kädestä tulleina, vaan jatkoi kunnes tuomio oli toteutunut täydellisesti, samoin ei paha maailma aikojen lopulla tee parannusta, kunnes sen tuho on toteutunut täydellisesti. Tämäkin asia on odotettavissa. Joudut pettymään, jos kuvittelet, että tuomio tekee sen, missä evankeliumi ei onnistunut. Tuomioiden keskellä tulevat sydämet yhä kovemmiksi ja katkerammiksi, ja ihmiset jatkavat synnissään. Heidän loppunsa tulee olemaan tulikiveä palavassa järvessä.

Jumalan kansalle on tässä raamatunkohdassa siis suuri opetus tässä: kääntykää pois sellaisesta! Älkää olko missään tekemisissä maailman kanssa, joka polkee jalkoihinsa Kristuksen veren paitsi siinä määrin kuin olet kutsuttu olemaan valona maailmalle ja levittämään evankeliumin sanomaa. Älä ole missään tekemisissä heidän epäjumalanpalveluksensa, murhiensa, varkauksiensa ja haureutensa kanssa. Silloin saattaa tapahtua, että maailman katkeruus haluaa jonkin aikaa kostaa sinulle. Saattaa olla, että joudut kestämään heidän halveksuntaansa, heidän vihaansa ja heidän vainoaan. Ei kuitenkaan ole mitään vaaraa. Jumalan kansa on sinetöity. Ja sentähden sinun ei pidä pelätä niitä, jotka voivat tappaa ruumiin, mutta eivät voi koskea sieluun. Pelätkää mieluummin Häntä, joka hallitsee kaikkia ja joka voi tuomita sekä sielun että ruumiin helvettiin.

Älä pelkää! Maailmassa teillä on ahdistus, sanoo Herra; mutta olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman. Kaikkein pimeimpänäkin yönä iankaikkisen kirkkauden aamu valkenee varmasti ja uskolliset saavat kirkkauden kruunun.