Herman Hoeksema

Katso, Hän tulee — 21. luku

Syvyyden kaivosta nousevat heinäsirkat

Ilmestyskirja 9:1-12

1. Ja viides enkeli puhalsi pasunaan; niin minä näin tähden, taivaasta maan päälle pudonneen, ja sille annettiin syvyyden kaivon avain;
2. ja se avasi syvyyden kaivon, ja kaivosta nousi savu, niinkuin savu suuresta pätsistä, ja kaivon savu pimitti auringon ja ilman.
3. Ja savusta lähti heinäsirkkoja maan päälle, ja niille annettiin valta, niinkuin maan skorpioneilla on valta;
4. ja niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa maan ruohoa eikä mitään vihantaa eikä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan.
5. Ja niille annettiin valta vaivata heitä viisi kuukautta, vaan ei tappaa heitä; ja ne vaivasivat, niinkuin vaivaa skorpioni, kun se ihmistä pistää.
6. Ja niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, eivätkä sitä löydä; he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä.
7. Ja heinäsirkat olivat sotaan varustettujen hevosten kaltaiset, ja niillä oli päässään ikäänkuin seppeleet, kullan näköiset, ja niiden kasvot olivat ikäänkuin ihmisten kasvot;
8. ja niillä oli hiukset niinkuin naisten hiukset, ja niiden hampaat olivat niinkuin leijonain hampaat.
9. Ja niillä oli haarniskat ikäänkuin rautahaarniskat, ja niiden siipien kohina oli kuin sotavaunujen ryske monien hevosten kiitäessä taisteluun.
10. Ja niillä oli pyrstöt niinkuin skorpioneilla ja pistimet, ja pyrstöissänsä niillä oli voima vahingoittaa ihmisiä viisi kuukautta.
11. Niillä oli kuninkaanaan syvyyden enkeli, jonka nimi hebreaksi on Abaddon ja kreikaksi Apollyon.
12. Ensimmäinen "voi!" on mennyt; katso, tulee vielä kaksi "voi!"-huutoa tämän jälkeen.

Edellisen luvun jakeessa 13 on lyhyt väliesitys. Kotka lentää keskitaivaalla ja julistaa kolminkertaisen voi-huudon maan päällä asuvien ylle vielä puhallettavien pasuunoiden takia. Ihmiset ovat spekuloineet, mikä tuo kotka olisi ja siitä on vedetty monenlaisia johtopäätöksiä. Jotkut ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että se on voittoisan seurakunnan jäsen, joka on jo otettu taivaaseen näiden tulkitsijoiden mukaan ennen noiden pasuunoiden puhaltamista. Me taas emme omasta puolestamme kiinnitä paljonkaan huomiota siihen, kuka tai mikä tuo kotka olisi. Myönnämme ainoastaan sen, että se kuuluu yksinkertaisesti koko sen kohtauksen symboliikkaan, jota Johannes katselee ennen kolmem viimeisen pasuunan äänen puhaltamista. Tällä linnulla on läpitunkeva katse ja se lentää keskitaivaalla huutaen: "Voi, voi, voi maan päällä asuvaisia niiden jäljellä olevain pasunain äänten tähden, joihin kolmen enkelin vielä on määrä puhaltaa!" Se kertoo siitä, että voimme odottaa jäljelläolevien pasuunoiden kuuluttavan tapahtumia, jotka ovat täysin erilaisia kuin tähän asti paljastetut tapahtumat. Niissä tulee selvemmin esille koston ja kärsimyksen elementti. Ne tulevat olemaan sitäkin selvemmin nähtävissä, kun Herran lopullisen tulemuksen päivä lähestyy. Ne osoittavat, että maailma kypsyy vähitellen tuomittavaksi. Sen takia voimme myös odottaa, että näiden viimeisten pasuunoiden historiallisen toteutumisen hetkeä on vaikeampi osoittaa, koska ymmärrämme, että suurin osa niistä toteutuu vasta tulevaisuudessa.

Kuvaus heinäsirkoista

Tekstissämme puhutaan syvyyden kaivosta nousevista heinäsirkoista.

Huomaamme ensiksikin, että viidennen enkelin puhaltaessa pasuunaan Johannes näkee taivaasta pudonneen tähden. On hyvä kiinnittää huomionne heti aluksi kahteen asiaan. Ensiksikin siihen tosiasiaan, ettei tähti putoa taivaasta sillä hetkellä, kun Johannes kuulee viidennen pasuunan äänen. Hän ei sano, että hän näki tähden putoavan taivaasta, vaan yksinkertaisesti, että hän katselee tähteä, joka oli jo pudonnut taivaasta pasuunan äänen kuuluessa. Johannes katselee tähteä nyt, vaikka tähti oli heitetty taivaasta jo aikaisemmin. Hän katselee sitä tällä hetkellä, koska viidennen pasuunan kaikuessa tähti alkaa toimintansa. Tämä vie meidät toiseen havaintoomme, ettei tämä tähti ole varmasti kirjaimellinen tähti, siitä yksinkertaisesta syystä, että ne asiat, joita tästä tähdestä meille kerrotaan, eivät voi koskea taivaalla loistavia taivaankappaleita. Olisi ensiksikin mahdotonta, että tähti putoaisi taivaalta ja lojuisi vain maassa ilman sen kummempia vaikutuksia. Mutta ennenkaikkea sen takia, että olisi mahdotonta, että tähti toimisi kun järjellinen ja tahdolla varustettu ihminen. Luemme tästä oudosta tähdestä, että sille annettiin syvyyden kuilun avain ja että se otti avaimen vastaan ja avasi syvyyden kaivon.

Ketä tämä tähti sitten symboloikin, heti alusta lähtien on varmaa, että se ei ole todellinen taivaankappale, vaan olento, joka kykenee ottamaan vastaan ja ymmärtämään käskyjä ja toimimaan niiden mukaisesti. Sen valossa, mitä tekstissä seuraa, voimme olettaa, että tämä tähti symboloi itse Saatanaa. Jumalan sanassa häntä kutsutaan ilmavaltojen ruhtinaaksi (Ef.2:2) ja demonien ruhtinaaksi (Mark.3:22). Vapahtaja puhuu hänestä hyvin tätä raamatunkohtaa muistuttavalla tavalla, että Hän nimittäin näki kuin salaman tulevan taivaasta (Luuk.10:18). Ja kuten toivomme voivamme nyt osoittaa, hän esiintyy tämän raamatunkohdan sanoissa juuri tuossa ominaisuudessa.

Tämä tähti, tämä paholaisten ruhtinas—tai syvyyden kaivon ruhtinas, jona hän tässä esiintyy—avaa syvyyden kaivon. Tässä annetaan se kuva, että syvyyden kaivo on maan alla oleva paikka, joka ilmeisesti avartuu syvemmällä pinnan alla ja on siis kapeimmillaan ylhäällä ja kapenee alhaalla jälleen kapeaksi kuiluksi. Tuo kuilu on lukittu, mikä kertoo siitä, etteivät sen asukkaat voi halutessaan paeta vankilastaan. Eivätkä he voi myöskään päästä vapauteen pelkästään ruhtinaansa, tähden käskystä. Sillä ilmeisesti hänellä ei ole syvyyden kuilun avainta käsittelemämme raamatunkohdan mukaan. Se ei ole hänen vallassaan, mutta hänelle annetaan sen avain. Ja niin hän saa vallan ja ilmeisesti myös vapauden avata syvyyden kaivo, jonka ruhtinas hän on.

Hän tekee sen. Ja seuraukset ovat hirvittävät. Tuostat syvyyden kaivosta nousee ensiksikin hirvittävä savupilvi, joka pimentää auringon ja ilman. Ja savusta nousee vähitellen näkyviin valtava heinäsirkkalauma.

Voimme lukea Raamatusta heinäsirkoista monessa kohtaa. Ne ovat konkreettisesti tai symbolisesti Herra tuomioiden toteuttajia. Ja niinpä luemme niiden olleen yksi niistä kymmenestä vitsauksesta, jotka kohtasivat Egyptiä, koska se vastusti ja painosti jääräpäisesti Jumalan kansaa. Voimme lukea myös heinäsirkkavitsauksesta, joka uhkasi Israelin kansaa Jooelin profetian toisessa luvussa. Ja ne olivat todella kauhea vitsaus. Heinäsirkka-armeija valloitti koko runsaskasvustoisen maan autioittaen sen kokonaan.

Mutta tässä yhteydessä mainitut heinäsirkat kuvataan hyvin erikoislaatuisiksi. Yleensä ottaen ne kuvataan jollain tavoin heinäsirkkoja muistuttaviksi. Mutta ne ovat kuitenkin aivan erikoislaatuisia. Ne muistuttavat taisteluun lähteviä hevosia. Niillä on päässään kultaiset kruunut tai ainakin jotain niitä muistuttavaa. Ja niitä suojelevat ikäänkuin rautaiset rintakilvet. Niiden kasvot muistuttavat ihmisten kasvoja. Ja niillä on pitkät, ikäänkuin naisten hiukset. Mutta vastakohtana tälle ihmistä, tai naista muistuttavalle ulkomuodolleen niillä on ikäänkuin leijonan hampaat ja ikäänkuin skorpionin pyrstöt. Ne tulevat järjestäytyneinä kuninkaansa johtamina, jonka nimi on Abaddon tai Apollyon. Ja niiden siipien ääni muistuttaa valtavaa armeijaa ratsuineen ja vaunuineen sen rynnätessä taisteluun. Tämä oli niiden kuvaus.

Niiden hirvittävä voima on tätäkin ihmeellisempää. Joku voisi ehkä ajatella, että tässä on ainoastaan liitoiteltu mielikuvituksellinen kuvaus tavallisista heinäsirkoista. Mutta sitä ei voida sanoa niiden voimasta. Ensiksikin on on outoa, että näiden heinäsirkkojen tuhovoima on niiden pyrstöissä eikä niiden suussa. Ja toiseksi on myös outoa, etteivät ne koske ruohoon tai viljaan tai puihin tai mihinkään vihreään. Kolmanneksi on outoa, että niiden voima rajoittuu vahingoittamaan ihmisiä, niitä, joiden otsissa ei ole Jumalan sinettiä. Ja neljänneksi, on myös omitusta, että ne eivät voi tappaa noita ihmisiä, vaan ainoastaan kiduttaa heitä, niin että elämästä tulee hirvittävä taakka niille, joita nuo heinäsirkat ovat pistäneet.

Mitä nämä heinäsirkat ovat

Vastatessamme kysymykseen siitä, mitä nämä heinäsirkat ovat, voimme rajata tutkimuksemme kenttää kahdella tavalla.

Voimme ensiksikin päätellä toteennäytettynä tosiasiana, etteivät nämä heinäsirkat ole todellisia heinäsirkkoja. Olemme koko ajan korostaneet sitä, että Ilmestyskirjassa osoittaa teksti selvästi, onko tietty raamatunkohta käsitettävä kirjaimellisesti vai sanan symbolisessa merkityksessä. Ja tässä tapauksessa on teksti varmasti riittävän selvä, niin että voimme olla varmoja siitä, etteivät kysymyksessä ole todelliset heinäsirkat. Ensiksikin niiden kuvaus tukee sitä. On totta, kuten olemme jo todenneet, että heinäsirkkoja voitaisiin kuvata mielikuvituksellisesti taisteluun kiitävinä hevosina, koska heinäsirkka tosiaankin muistuttaa josain määrin hevosta, varsinkin päänsä puolesta ja koska Jooelin toisessa luvussa on samantapainen kuvaus niistä. Mutta ei pidä paikkaansa, että heinäsirkoilla olisi ihmisen kasvoja muistuttavat kasvot, että niillä olisi leijonan hampaita muistuttavat hampaat tai skorpionin pyrstöä muistuttava pyrstö, jossa niiden hirvittävä voima sijaitsisi. Mutta toiseksi on selvempiäkin todisteita siitä, ettei Raamattu halua meidän tässä kohtaa ajattelevan tavallisia heinäsirkkoja. Meidän on ensiksikin kiinnitettävä huomionne niiden alkuperään. Ne nousevat syvyyden kuilusta, jonka kuningas Saatana on. Ja niillä on kuninkaanaan toinenkin enkeli, jonka nimi on Abaddon eli Apollyon, joista edellinen on hepreaa ja jälkimmäinen kreikkaa. Molemmat sanat tarkoittavat "Tuhoajaa". Tavallisten heinäsirkkojen asuinpaikka ei todellakaan ole syvyyden kuilu, tarkoittakoon se sitten mitä tahansa. Lisäksi on niiden työ täysin erilaista kuin tavallisilla heinäsirkoilla. Ne eivät koske ruohoon eivätkä puihin tai mihinkään vihreään. Mutta juuri niitä tavalliset heinäsirkat syövät. Uskomattoman lyhyessä ajassa kykenevät heinäsirkat tekemään mitä kukostavimmasta ja rehevimmästä maasta aution. Nämä heinäsirkat taas koskevat ainoastaan ihmisiin, eivät suullaan, vaan pyrstöillään. Ja ne saavat vahingoittamansa ihmiset kärsimään mitä hirvittävintä tuskaa, joka on verrattavissa ainoastaan skorpionin aiheuttamaan tuskaan, jonka maailmanmatkaajat tietävät olevan lähes sietämätöntä. Kaikki nämä seikat vahvistavat vääjäämättä, että tekisimme vahinkoa tekstimme tarkoitukselle, jos yhä väittäisimme, että ne ovat todellisia heinäsirkkoja. Ne eivät ole tosiaankaan todellisia heinäsirkkoja, vaan ne symboloivat jotain aivan muuta. Ne kuvataan hirvittävinä heinäsirkkoina, joiden ulkomuoto ja voima ovat helvetillisiä, joka johtuu siitä, että heinäsirkat ovat eräs vitsaus, jolla Herra rankaisee maata tuomioillaan.

Lisäksi ja toisekseen voimme heti alusta alkaen hylätä sellaisen tulkinnan, joka käsittää näiden heinäsirkkojen symboloivan ihmisten armeijaa. Se on tosiaankin eräs suosituimmista tulkinnoista, varsinkin niillä, jotka selittävät Ilmestyskirjan toteutuneen historiallisesti aikajärjestyksessä. He väittävät näiden heinäsirkkojen symboloivan niitä muhamettilaisten armeijoita, jotka tulvivat Aasiaan, Pohjois-Afrikkaan ja etelä-Eurooppaan meidän ajanlaskumme seitsemännellä ja kahdeksannella vuosisadalla. Nämä tulkitsijat näkevät näiden heinäsirkkojen kuvauksessa kuvan siitä, miten saraseenit tulvivat idästä valloittaen koko Afrikan pohjoisosan ja Euroopan eteläosan vahingoittaen hirvittävällä tavalla valloittamiaan maita.

Mutta tekstissämme on aineksia, jotka tekevät sellaisen tulkinnan mahdottomaksi—aineksia, jotka nämä raamatunselittäjät yksinkertaisesti sivuuttavat tai jättävät huomiotta. Ensiksikin, mitä tarkoittaa, että noiden heinäsirkkojen voima on niiden pyrstöissä? Se näyttää olevan olennainen elementti käsittelemässämme raamatunkohdassa. Olettamus, että ne symbolisoisivat muslimiarmeijaa tai mitään muutakaan ihmisten armeijaa, ei selitä kysymystämme. Tekstissä esitetään lisäksi se tärkeä asia, ettei niihin ihmisiin kosketa, joiden otsissa on Jumalan sinetti. Mutta eikö muslimien viha kohdistunut nimenomaan kristittyihin? Tai voidaanko sanoa mistään maailman armeijoista, että ne tekisisvät erotuksen Jumalan kansan ja maailman ihmisten välillä ja kieltäyisivät vahingoittamasta edellistä? Vielä lisäksi: nämä heinäsirkat saavat käskyn olla tappamatta, vaan vahingoittaa ihmisiä ainaostaan viiden kuukauden ajan. Jos nyt vielä oletetaan, että nämä viisi kuukautta voidaan käsittää raamatullisesti niin, että yksi päivä lasketaan yhdeksi vuodeksi, täytyisi tuo aika tulkita 150 vuodeksi, onko koskaan ollut olemassa armeijaa—jättämättä laskuista muslimiarmeijoita—joka ei olisi tappanut, vaan ainoastaan vahingoittanut vihollista? On varmaa, ettei esitettyjä vastaväitteitä voida ohittaa—raamatunkohdassa niin selvästi ja korostetusti mainittuja tosiasioita. Nämä heinäsirkat eivät symboloi ihmisten armeijaa.

Kun nyt olemme hylänneet nämä molemmat mahdollisuudet, on käytännössä jäljellä ainoastaan yksi vaihtoehto. Ja se on tosiaankin sopusoinnussa koko raamatunkohdan kanssa ja samoin yleensä koko Raamatun kanssa, nimittäin että nämä heinäsirkat ovat helvetillinen demoniarmeija, jonka Saatana on vapauttanut tiettyä tarkoitusta varten. Me tiedämme Jumalan Sanan perusteella, ettei Saatana ollut ainoa, joka lankesi hengellisessä maailmassa, vaan että huomattava joukko enkeleitä lankesi hänen kanssaan kapinassaan Jumalaa vastaan. Me emme tiedä, miten monta enkeliä lankesi yhdessä ruhtinaansa kanssa; eikä se ole tärkeää tietääkään. Mutta meillä on kuitenkin varmasti se vaikutelma, että yhteensä kymmeniätuhansia enkeleitä lankesi yhdessä saatanan kanssa. Mitä noista enkeleistä oikein tuli? On selvää, etteivät ne ole vielä saaneet lopullista tuomiotaan ja rangaistustaan. Myös enkelimaailma on vielä tuomittava; eikä se tapahdu ennen Herran Jeesuksen Kristuksen suurta päivää, jolloin me tuomitsemme enkelit yhdessä Hänen kanssaan.

Saatana kulkee yhä ympäriinsä kuin karjuva leijona. Eivätkä pahat henget, jotka ovat hänen valtakuntansa alamaisia ole vielä tuomittuja iankaikkisen kidutuksensa paikkaan. Voidaan sentähden sanoa varmuudella kaikista näistä pahoista enkeleistä, että vaikka ne onkin heitetty ulos taivaasta eivätkä enää saa nauttia elämästä Pyhän läsnäolossa—mikä olisi tietenkin mahdotontakin—ne eivät ole kuitenkaan saaneet vielä lopullista tuomiotaan ja niiden iankaikkinen rangaistus vielä odottaa. Toisin sanoen eivät paholainen ja hänen enkelinsä ole vielä kirjaimellisesti helvetissä.

Missä ne sitten ovat?

Näyttää siltä, että Raamatussa tehdään ero. Näillä langenneilla enkeleillä ei kaikilla ole sama kohtalo ja niiden tarkoitus on erilainen riippuen niiden tilasta nykyisen armotalouskauden aikana. Luemme ensiksikin pahoista hengistä, jotka oleskelevat autioissa paikoissa tai ovat Eufrat-joen rajoittamia. Toiseksi luemme Raamatusta, että paljon tällaisia pahoja henkiä on ilmavalloissa—ehkäpä niiden pääosa, mukaanlukien Saatana. Paavali kutsuu paholaista "ilmavallan hallitsijaksi" (Ef.2:2). Ja hän varoittaa efesolaisia, että heidän on pukeuduttava Jumalan koko sota-asuun: "Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa." (Ef.6:12) Ne näyttävät olevan koko ajan Saatanan käytettävissä ja taistelevan yhdessä hänen kanssaan Kristuksen valtakunnan toteutumista vastaan. Mutta erotuksena näistä ilmavaltojen paholaisista eli demoneista on toinenkin Saatanan armeijan yksikkö. Ne ovat syvyyden kuilussa. Ne on teljetty. Niillä ei ole vapautta kierrellä ympäriinsä paitsi tietyissä tilanteissa. Voimme lukea esimerkiksi Jeesuksen julkisen palvelutyön aikana legioonasta tällaisia pahoja henkiä. Ja kun ne heitetään ulos, ne pyytävät Jeesukselta, ettei niitä lähetettäisi takaisin syvyyden kuiluun. Myös Pietari puhuu enkeleistä, jotka ovat tehneet syntiä ja jotka on lähetetty pimeyden kuiluihin ja olemaan teljettyinä sinne tuomiopäivään saakka (2.Piet.2:4). Ja Juudas mainitsee jakeessa 6 "ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa", jotka Herra "pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon". Ja tekstimme mainitsee myös nämä enkelit. Se kertoo meille, että ne ovat syvyyden kuilussa. Ja se savu, joka nousee niiden kuilusta, kun se avataan, kertoo meille, että ilmeisesti niiden asuinpaikkana on pimeys. Se kertoo meille, että tuo kuilu on teljetty, niin etteivät ne voi lähteä sieltä niin halutessaan. Ja koska jopa tuon kuilun ruhtinaan on saatava avain, kertoo se meille, että nuo pahat henget ovat loppujen lopuksi Kristuksen käytössä. Ne eivät voi lähteä vankilastaan ellei Kristus heitä käske lähtemään sieltä. Ne eivät voi toteuttaa helvetillisiä tarkoitusperiään paitsi silloin, kun Herra katsoo ajan tulleen. Silloin Hän puhaltaa pasuunaan ja ojentaa syvyyden kuilun avaimen sen ruhtinaalle, niin että hän voi lähettää armeijansa taisteluun.

Käsittelemämme raamatunkohdan sanoissa meille annetaan kuva erään helvetin reservijoukkojen yksikön vapauttamisesta ihmisten maailmaan.

Saatanalla on vakiojoukkonsa. Ne ovat ilmavallan voimia, pahuuden henkivaltoja avaruuksissa. Hän työskentelee aina niiden kanssa. Hän tarjoaa aina taistelua yhdessä niiden kanssa Kristusta ja Hänen kansaansa vastaan. Ja niitä vastaan meidän tulee olla varustautuneita koko Jumalan sota-asussa. Niiden avulla paholainen on koko ajan läheisessä yhteydessä maan päällä oleviin ihmispalvelijoihinsa. Noiden henkivaltojen kautta Saatana vaikuttaa ihmisten sydämiin ja mieliin, ajatuksiin ja tunteisiin, niin että hän voisi säilyttää asemansa tämän maailman ruhtinaana. Ja niitä vastaan myös Kristuksella on enkelinsä, jotka vahvistavat ja suojelevat Hänen kansaansa. Näiden Saatanan vakiojoukkojen avulla ja niiden vaikutuksesta kehittyy se, mitä kustumme "ajan hengeksi".

Mutta tekstimme ei puhu niistä. Ei, vaan se puhuu erikoisjoukoista, helvetin reservijoukoista, paholaisen taktisista joukoista. Ei ilmavaltojen joukoista, vaan syvyyden kuilun hengistä, jotka ovat yleensä sidottuina ja vangittuina, mutta jotka vapautetaan Kristuksen käskystä pahaa maailmaa vastaan—niistä tekstimme puhuu. Ja mikä on Raamatun opetus näistä pahoista hengistä? Milloin ne vapautetaan? Silloin, kun maailma on kypsä tuomittavaksi.

Syntinen ihminen ja yleensäkin koko syntinen maailma haluaa tehdä Saatanan ja hänen valtakuntansa tekoja. ne haluavat polkea jalkoihinsa kaikkein Korkeimman määräykset ja vaeltaa pimeyden teitä. Ja sentähden Herra luovuttaa heidät täysin heidän oman valintansa mukaisesti paholaiselle ja hänen joukoilleen. Ja kun he jatkavat tiellään ja saavuttavat sellaisen synnin ja pahuuden asteen, että he ovat kokonaan antautuneet pimeyden voimille, Hän lähettää heille yhä lisää demoneja ja paholaisia, niin että he voivat itse asiassa lisätä syntiään, niin että he ovat kypsät Herran suurta päivää varten. Voimme lukea tämän kerta toisensa jälkeen Raamatusta. Kun juutalaisten johtajat pilkkaavat Jeesuksen toimintaa ja osoittavat, että he rakastavat enemmän pimeyttä kuin valoa, huomaamme, että Jeesus alkaa opettaa vertauksilla juuri sen takia, että Jumalan valtakunnan asiat pysyvät heiltä salassa. Kun Paavali on kuvannut pakanamaailman epäjumalanpalvelusta ja typeryyttä, hän jatkaa sanoen: "Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa". Ja toisessa kohdassa: "Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin". Sentähden voimme löytää Raamatusta tämän suhteen. Ihminen on antautunut paholaisen palvelukseen. Tuossa paholaisen palvelemisessaan hän toimii paholaisen voimassa ja hänen ja yleensäkin hänen joukkojensa vaikutuksessa, niin että ilmavallan voimat hallitsevat häntä. Mitä enemmän hän palvelee syntiä ja Saatanaa, mitä korostetumpaa noiden ilmavallan voimien voima on, kunnes maailma on lopulta kypsä Jumalan tuomioihin, vahvistetaan noita voimia vapauttamalla Saatanan reservijoukot, syvyyden kuilusta nousevat pahat henget. Ja juuri tuota Saatanan valtaa pahaan maailmaan kuvataan käsittelemässämme raamatunkohdassa. Ja sentähden jälleen sopusoinnussa pasuunoiden luonteen kanssa korostuvat yleiset olosuhteet jonkinverran. Jos pahojen ilmavaltojen yleistä vaikutusta voidaan verrata yhteen neljäsosaan, lisääntyy niiden vaikutus nyt kolmannekseen näiden heinäsirkkojen, paholaisen helvetillisten reservijoukkojen armeijan vapauttamisen myötä.

Mutta mikä on näiden helvetillisten henkivaltojen erityinen tehtävä?

Tekstimme korostaa sitä, että niiden tehtävä on piinata ihmisiä. Tätä korostetaan. Niiden voima on skorpionien voimaa. Niiden voima on niiden pyrstöissä. Niiden aiheuttama piina muistuttaa skorpionien aiheuttamaa piinaa sen pistäessä ihmiseen. Niillä ei ole lupaa tappaa, vaan ainoastaan piinata niitä, joiden otsassa ei ole Jumalan sinettiä. Ja tuo piina vaikuttaa sen, että noina päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, mutta eivät voi löytää sitä. He haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä. Ja niillä on lupa piinata viiden kuukauden ajan niitä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan.

Voimme heti aluksi todeta, ettei noilla viidellä kuukaudella ole mitään muuta symbolista merkitystä kuin että nuo helvetilliset henget voivat palvella tietyn, niille määrätyn ajan. Viisi kuukautta on ilmeisesti sopusoinnussa sen kuvan kanssa, joka meille annetaan noista heinäsirkoista. Tiedetään, että heinäsirkkojen voidaan odottaa toimivan yleensä ottaen viiden kuukauden ajan kesällä. Ei niin, että jokainen heinäsirkkaparvi pysyisi maassa täyttä aikaansa: sillä ne suorittavat yleensä työnsä loppuun paljon nopeammin. Mutta viisi kuukautta on se aika, jona niitä voi odottaa. Ja sentähden on merkitys tässä, että nämä henget voivat palvella täyden aikansa ja tehdä niin paljon vahinkoa kuin mahdollista.

Mutta kysymys kuuluu: mitä tuolla piinalla tarkoitetaan ja minkälaista se on luonteeltaan?

Meidän täytyy etsiä vastausta tähän kysymykseen ensiksikin itse heinäsirkkojen kuvauksesta. Niiden etuosan ja pyrstöjen välillä on huomattava ero. Niiden etuosan ulkomuoto saa meidät ajattelemaan sotaa ja voittoa, voimaa ja kunniaa, älyä ja keksintöjä, viehätysvoimaa ja viehtymystä. Sillä ne näyttävät hevosilta, jotka ovat lähtemässä taisteluun. Niillä on ikäänkuin kultaiset kruunut. Niillä on ikäänkuin leijonan hampaat. Niillä on ikäänkuin rautaiset rintakilvet. Niillä on ikäänkuin ihmisen kasvot. Ja niillä on ikäänkuin naisten hiukset. Sanalla sanoen edustavat nämä henget kaikkea sitä, mikä viehättää pahaa maailmaa, kaikkea sitä, mitä synnin maailma pitää autuuden ja pelastuksen lähteenä. Ne ovat henkiä, jotka käyttävät hyväkseen ihmisten intohimoja. Maailma on jo etsinyt onnea voimasta ja vallasta, sodasta ja voitosta. Nämä henget korostavat näitä intohimoja. Paha maailma on jo etsinyt apua turhista filosofioista valhetta seuraten, tieteestä ja keksinnöistä—kaikesta tästä ilman Jumalaa. Näiden henkien täytyy yksinkertaisesti korostaa tätä intohimoa, niin että ihmiset etsivät onnea entistä korostetummin vain näistä asioista. Maailma on jo etsinyt pelastusta leijonamaisen ahneutensa tyydyttämisestä. Näiden henkien täytyy korostaa tätä syntistä intohimoa, niin että siitä tulee entistä hehkuvampi. Syntinen maailma on jo heittäytynyt syntisen taiteen käsivarsille, todellakin, karkean synnin hurmaaviin nautintoihin. Näiden henkien täytyy kiihottaa ihmisiä yhä enempään ja heittäytymään kaikkien syntien tuottaman mielihyvän syleilyyn. Tällainen on niiden ulkomuoto: ne vetoavat jo ennestään pahan maailman syntisiin intohimoihin.

Mutta se ei ole niiden lopullinen ja siis todellinen tehtävä. Se ei ole niiden varsinainen luonne. Päinvastoin näillä pahoilla hengillä, pitävät ne sitten siitä tai ei, on voima vahingoittaa ihmisiä, niitä, joiden otsassa ei ole Jumalan sinettiä. Niiden todellinen luonne on niiden pyrstöissä. Nämä samat henget, jotka ovat kiihottaneet pahan maailman sukeltamaan yhä syvemmälle syntiin ja karkeisiin rikkomuksiin, täyttävät ihmisten sydämet synkällä epätoivolla. Ne ovat pessimismin henkiä. Ja sen jälkeen, kun ihmiset ovat seuranneet niiden innoitusta, he huomaavat, että heidän loppunsa on katkerampi kuin itse kuolema. Samoin kuin Jumalan lapset saavat toisinaan kokea esimakua iankaikkisen kirkkauden hyvyyksistä, koska he vaeltavat Jumalan liiton ja määräysten tietä, samoin saavat maailmankin lapset kokea esimakua helvetin epätoivosta näiden helvetillisten heinäsirkkojen vaikutuksesta. He seuraavat syntistä vallan ja voiton tavoitteluaan sen loppuun saakka. Mutta sen jäljessä seuraa epätoivo. He antautuvat leijonamaisen ahneutensa tyydyttämiseen; mutta sitäkin seuraa välittömästi synkkä pessimismi. He vaeltavat filosofian polkua aina sen päähän asti vain tuijottaakseen lopulta epätoivon ja tyytymättömyyden paholaista silmiin. Ihmiset palvovat taidetta ja mielihyvää ja karkeaa himoa ikäänkuin ihmisen pelastajina, kunnes niiden kykenemättömyys tyydyttää ihmistä lopullisesti käy ilmi ja tuloksena on synkkä pessimismi. Niinpä näiden demonien tehtävänä on korostaa syntiä ja kaikkea sen tuottamaa mielihyvää ja kaikkia sen pahoja intohimoja, niin että ihmiset noudattavat niitä niiden täyteen mittaan saakka, vain joutuakseen noiden samojen demonien kiduttamiksi pessimismin ja epätoivon kynsissä.

Tämä käy ilmi myös jakeesta 6. Niiden kidutuksen luonne on tietenkin täysin henkistä; ja se on elämään kyllästymistä, kuoleman etsimistä: "Ja niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, eivätkä sitä löydä; he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä."

Näiden ihmisten tila on sentähden kirjaimellisesti mitä synkin pessimismi.

Älä sano, ettei sellaista tilaa voi ajatella, sillä se ei olisi totta. Älä sano, että jos ihminen todella etsii kuolemaa, hän voi aina tehdä itsemurhan: sillä silloin et tunne ihmissydäntä. Tämän tekstin merkitys on yksinkertaisesti se, että ihmisten pessimismi on niinä aikoina niin suuri, ettei heillä ole edes rohkeutta tai aloitekykyä tehdä itsemurhaa. Ei itsemurha, joka houkuttelee ihmistä riistämään henkensä epätoivossaan, vaan se, joka haluaisi kuolla, mutta jolla ei ole rohkeutta tehdä itsemurhaa, on elävä esimerkki maailman kaikkein syvimmästä pessimismistä. Noilla samoilla hengillä, jotka kiduttavat heitä, ei ole voimaa tappaa heitä. Niillä on vain voima vahingoittaa heitä, mutta ei sen enempää.

Yhä uudelleen ja uudelleen ovat tällaisen pessimismin aallot lyöneet rajoitetusti maailman yli. Ne löivät yli kreikkalaisen kulttuurin maailman, kun kaikki syntisten ihmisten yritykset löytää tie onneen synnin ja epäjumalanpalveluksen ja turhan filosofian ja himojen tie epäonnistui täydellisesti. Se löi yli Rooman maailmanvallan maailman, kun se oli antautunut voittojen, valloitusten, ylellisyyden ja kevytmielisyyden syliin. Tuloksena oli synkkä pessimismi. Se on lyönyt myös nykyajan maailman yli useampia kertoja aina kun sen on ollut pakko tunnustaa, ettei se ole onnistunut löytämään tietä onneen. Mitä muutakaan on se henki, joka vallitsee spiritualismissa ja kristillisessä tieteessä ja teosofiassa, niin, jopa buddhalaisuudessa ja pakanuskonnoissa kuin sitä mustaa savua, joka nousee syvyyden kuilusta?

Mutta kaikki nämä asiat ovat ainoastaan sen rajoitettua täyttymystä, joka on vielä kohtaava maailmaa. Sitä mukaa kuin lähestyy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemus maailman väsyttäessä itsensä yhä enenevässä määrin etsiessään omaa pelastustaan ilman Kristusta ja Jumalaa, sen etsiessä tyydytystä sotimalla ja valloittamalla, filosofioista ja typeristä valheista, himojen tyydyttämisestä ja karkeista huvituksista, se valmistautuu myös yhä enenevässä määrin noiden helvetillisten heinäsirkkojen vaikutukseen. Ja myös kirjaimellisesti tämä Ilmestyskirjan osa odottaa yhä toteutumistaan, jolloin tuo äärimmäinen epätoivon tila kohtaa syntistä maailmaa ja jolloin ihmiset jatkavat yhä synnin, rikkomusten ja jumalanpilkan teitä Jeesuksen Kristuksen nimeä vastaan. Silloinkin tulevat ihmiset etsimään kuolemaa, mutta eivä voi sitä löytää. Tämä maailmanlaajuinen pessimismin tila ei ole sen viimeinen olotila. Päinastoin, heinäsirkkojen voima on rajoitettu kestämään viisi kuukautta. Se on vain valmistelua vielä suurempia hankkeita varten ja lopullista syvyyden kuilusta nousevan pedon julkista palvontaa varten. Mutta varmasti se tulee vielä toteutumaan; ja silloin saavat maailman lapset kokea esimakua helvetin piinoista.

Siunattu on se lohdutus, joka näissä sanoissa on. Sillä Kristus Itse suojelee ne, joilla on noina päivinä Jumalan sinetti otsassaan, ne, jotka eivät seuraa maailman ja synnin, halujen ja valheiden teitä. Hän antaa näille heinäsirkoille niiden voiman ja auktoriteetin. Ja niiden voima on rajoitettu koskemaan ainoastaan synnin maailmaa. Nämä sinetöidyt ovat pukeutuneet Jumalan koko sota-asuun eivätkä he ole yleensäkään ilmavallan henkivaltojen vaikutuksen alaisia. Kristus ja Hänen pyhät enkelinsä suojaavat heitä, niin että he eivät vahingoitu. Ja vaikka heidän onkin pelättävä yhä enemmän ja enemmän syntisen maailman synkkää epätoivoa, on silti yhä kirjaimellisesti totta, etteivä helvetin portit kestä heidän edessään.