Herman Hoeksema

Katso, Hän tulee — 19. luku

Pyhien rukousten esittäminen

Ilmestyskirja 8:1-6

1. Ja kun Karitsa avasi seitsemännen sinetin, tuli taivaassa äänettömyys, jota kesti noin puoli hetkeä.
2. Ja minä näin ne seitsemän enkeliä, jotka seisoivat Jumalan edessä, ja heille annettiin seitsemän pasunaa.
3. Ja tuli eräs muu enkeli ja asettui alttarin ääreen pitäen kultaista suitsutusastiaa, ja hänelle annettiin paljon suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä.
4. Ja suitsukkeiden savu nousi pyhien rukousten kanssa enkelin kädestä Jumalan eteen.
5. Ja enkeli otti suitsutusastian ja täytti sen alttarin tulella ja heitti maan päälle; silloin syntyi ukkosenjylinää ja ääniä ja salamoita ja maanjäristystä.
6. Ja ne seitsemän enkeliä, joilla oli ne seitsemän pasunaa, hankkiutuivat puhaltamaan pasunoihin.

Tämän näyn paikka Ilmestyskirjan suunnitelmassa

Edellä lainaamamme tekstin sanat ovat todella mitä kaunein ja mitä merkittävin kohta Ilmestyskirjassa. Samanaikaisesti se ei ole kovin helppo kohta ymmärtää ja mikä vaatii mitä tarkimpaa huomiotamme ja rukoilevaa asennetta.

On ensiksikin tarpeen ymmärtää tämän osan ja sitä edeltävän osan välinen yhteys. Esityksemme edellisessä osassa selitimme edellisen luvun olevan yleensäkin ikäänkuin välisoitto, jotain mikä on asetettu kahden luvun väliin. Kuudennen luvun lopusta alkaen kirja ei jatka pelkästään ajatuskulkuaan, vaan ennen sitä siinä esitetään erillinen näky. Se oli 7. luku. Tuossa luvussa esitettiin näky, joka näytti meille Jumalan kansan turvallisuuden ahdinkojen ja ahdistusten ja tuomion aikana, kun ne kohtaavat maailmaa, sadanneljänkymmenenneljän tuhannen sinetöimisessä. Luvun toisessa osassa meille näytettiin niiden kirkkaus, jotka olivat olleet uskollisia myös suuren ahdistuksen aikana ja joiden vaatteet oli pesty Karitsan veressä. Mutta koska tämä seitsemäs luku on välisoitto, meidän on jälleen jatkettava tulkintaamme ikäänkuin tuota lukua ei olisi kirjoitettukaan; ja meidän on yhdistettävä kahdeksas luku 6. luvun loppuosaan. Sinettien avaaminen keskeytyi hetkiseksi, mutta nyt se jatkuu. Muistat kuuden ensimmäisen sinetin ulottuvan jo lopun aikaan. Nämä sinetit näyttivät meille ensiksikin neljä hevosta tai ratsastajaa, jotka päästettiin irti maan päälle Jumalan valtakunnan täydellistä toteutumista varten. Ensimmäinen hevonen edustaa valtakunnan etenemistä sen ollessa kaikessa voittoisa. Toinen hevonen edustaa kansakuntien välistä eripuraa ja sotia. Kolmas hevonen edustaa yhteiskunnallisen maailman sisäisiä ristiriitoja, koska rikkaiden ja köyhien välillä on niin hirvittävä ero. Ja neljäs hevonen edustaa kuoleman hirvittävää vaikutusta. Viides sinetti paljastaa meille niiden pyhien huudon, jotka on tapettu Jumalan Sanan takia. He huutavat ja kaipaavat tuomion päivää. Ja kuudes sinetti näyttää meille lopulta koko fyysisessä maailmankaikkeudessa tapahtuvan hirvittävän mullistuksen. Seitsemäs sinetti liittyy nyt välittömästi kuudenteen sinettiin.

On huomautettava, että ne raamatuntulkitsijat, jotka käsittävät sinettien olevan toinen toistaan seuraavia, niin ettei mitään niistä avata ennenkuin sitä edeltävä on kokonaan avattu, joutuvat vakaviin vaikeuksiin heti, kun he tulevat seitsemännen sinetin tulkintaan. Ei voida kieltää sitä, etteikö kuudes sinetti tuonut meidät jo aivan viimeisen tuomion aattoon, aikojen loppuun. Sillä on ilmeistä, että se merkitsi todella sitä, että fyysinen maailmankaikkeus joutui hirvittäviin muutoksiin, jotka edeltävät meidän Herramme takaisintuloa. Niille, jotka tulkitsevat sinettien seuraavan toinen toisiaan suksessiivisesti, vie tämän kuudennen sinetin täydellinen toteutuminen meidät hetkeen juuri ennen tuomiopäivää. Mutta miten sitten voisi seitsemäs sinetti kuvata tapahtumia, jotka seuraavat kuudennen sinetin paljastamia tapahtumia? Kuudennessa sinetissähän oli jo järisytetty maata ja taivasta, aurinko oli jo pimentynyt ja kuu oli jo muuttunut veren väriseksi. Miten sitten voisivat seitsemännessä sinetissä paljastetut asiat vielä tapahtua, jos niiden käsitetään tapahtuvan kuudennen sinetin jälkeen? Kuten tiedämme, paljastetaan tämä seitsemäs sinetti seitsemänä pasuunan äänenä. Ja lisäksi paljastuu viimeinen pasuuna seitsemäksi vihan maljaksi, Mutta ensimmäiset kuusi näistä seitsemästä pasuunan äänestä puhuvat asioista, jotka tapahtuvat maan päällä, niin fyysisessä maailmankaikkeudessa kuin ihmisten maailmassa. Sentähden seitsemäs sinetti ei edellytä eikä voi edellyttää sitä, että kaikki, mitä on paljastettu kuudennen sinetin yhteydessä on päättynyt. On vain yksi mahdollinen selitys. Sinetit eivät symboloi ainoastaan tapahtumien suksessiivista järjestystä, vaan limittäisiä tapahtumia. Ne ovat yhtä aikaa samanaikaisia ja järjestyksessä toinen toistaan seuraavia. Kaikki sinetit esiintyvät maan päällä jo aivan tämän armotalouskauden alusta alkaen. Mutta niissä on se ero, että ajan mittaan voimistuvat pasuunat ja maljat yhä enemmän, niin että ne saavat yhä enemmän ihmisten huomiota. Seitsemän pasuunaa eivät siis ala siitä, mihin kuudes sinetti päättyi, vaan pikemminkin ne ovat alkaneet jo ensimmäisen sinetin aikana paljastaen vain tarkemmin eri voimien vaikutusta pasuunan äänien symboliikan kautta. Pasuunan ääni pakottaa huomiomme kiinnittymään erityisesti siihen, että tuomio on tulossa.

Tämä seitsemäs sinetti ei kuitenkaan paljasta meille ainoastaan seitsemää pasuunaa, vaan myös jotain muuta. Ja siihen meidän on nyt kaikkein ensimmäiseksi kiinnitettävä huomiomme.

Vallitsevat olosuhteet

Tutkiskelkaamme heti aluksi käsittelemäämme raamatunkohtaa, niin että saamme selkeän kuvan siinä käytetystä symboliikasta. Tämän raamatunkohdan symboliikka on hyvin selvää—sitä ei tarvitse todistaa. Kohdassa puhutaan seitsemännen sinetin avaamisesta. Se kutsuu meidät ensinnäkin taivaaseen katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Taivaassa näemme alttarin, enkeleille annetaan pasuunat, suitsuketta ja savua ja kultainen suitsutusastia ja tulta. Kun tuli on heitetty maan päälle, se saa aikaan ääniä ja jyrinää ja salamoita ja maanjäristyksen. Asia kuvataan siis niin, ettei meidän tarvitse arvailla, onko käytetty kieli symbolista vai realistista. Ja näin on aina Ilmestyskirjassa.

Alussa mainitaan hiljaisuus taivaassa, joka kestää noin puoli tuntia. Johanneksen huomio kiinnitty ensimmäiseksi siihen. Toiseksi hän näkee Jumalan valtaistuimen edessä seisovan seitsemän enkeliä ja että he saavat seitsemän pasuunaa. Mutta he eivät puhalla pasuunoihin heti; päinvastoin, he pysyvät kunnioittavasti hiljaa, kunnes eräs toinen asia on suoritettu. Toinen enkeli tulee ja lähestyy kultaista alttaria, joka on Jumalan valtaistuimen edessä. Hän kumartuu sen yli ikäänkuin tarjoillakseen jotain. Hän pitää kultaista suitsutusastiaa kädessään, mutta vielä on suitsutusastia tyhjä. Mutta nyt hän saa suitsutusastiaan paljon suitsuketta; ja häntä käsketään lisäämään suitsuke pyhien rukouksiin ja sytyttämään suitsuke alttarin tulella, niin että se nousee yhdessä pyhien rukousten kanssa valtaistuimella istuvan luo. Enkeli tottelee. Ja saatuaan suitsukkeen tuoksun kohoamaan valtaisuimella istuvan luo, hän ottaa tulta alttarilta ja heittää sitä maahan. Sen seurauksena on ääniä ja jyrinää ja salamoita ja maanjäristys seitsemän enkelin valmistautuessa samaan aikaan puhaltamaan pasuunoihin. Tällainen näytos kuvataan käsittelemässämme tekstissä.

Heti alusta alkaen on selvää, että tämän raamatunkohdan pääteemana on pyhien rukousten esittäminen. Kaikki muu kuuluu vallalla oleviin olosuhteisiin tässä näytöksessä.

Kaikkien pyhien rukouksiin kuuluu ensiksikin puolen tunnin hiljaisuus taivaassa. Tästä puolen tunnin hiljaisuudesta on kaikenlaisia eri tulkintoja, joista jotkut menevät jopa niin pitkälle, että selittävät tämän hiljaisuuden käsittävän koko seitsemännen sinetin ajan ja sen opettavan meille ainoastaan sen, että seitsemännen sinetin on määrä pysyä meille mysteerinä aina tuomiopäivään saakka. Mutta emme aio väsyttää lukijaa kaikilla näillä eri tulkinnoilla. Olemme sitä mieltä, että jos vain annamme näytöksen vaikuttaa mieliimme, on hiljaisuus helppo selittää. Se liittyy pääteemaan, nimittäin siihen, että pyhien rukoukset tuodaan alttarilta suitsukkeiden kanssa Jumalalle. Jos me ajattelemme tätä asiaa, tuntuu siltä, että tämän hiljaisuuden selitys ei löydy niiden tapahtumien tärkeydestä, jotka nyt seuraavat, niin että enkelit ja kaikki taivaassa olevat seisovat ikäänkuin mykistyneinä ja hypnotisoituina pidättäen henkeään sen vuoksi, mitä nyt tulee tapahtumaan. Jos asia olisi niin, emme voisi ymmärtää, mikseivät he ole olleet mykistyneitä ja pidättäneet henkeään jo aikaisemmin. Sillä kaikkien sinettien ja pasuunoiden kuvaamat tapahtumat ovat niin tärkeitä ja merkityksellisiä, että kaikki taivaan asukkaat olivat varmaankin hämmästyksissään. Sentähden selitämme sensijaan tämän hiljaisuuden liittyvän välittömästi tässä kuvatun näytöksen erityisluonteeseen. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että se on kunnioitusta osoittavaa juhlallista hiljaisuutta. Se on rukoushetki taivaassa. Pyhien rukoukset esitetään valtaistuimella istuvalle. Ja tuon hetken juhlallisuus vaikuttaa niin syvällisesti mukana oleviin, että he hiljentyvät puoleksi tunniksi. Puolen tunnin hiljaisuudessa ei ole siis sen enempää symbolista merkitystä kuin että se sopii pyhien rukousten esittämiseen ja kaikkeen siihen liittyvään. Tässä kuvatut toimet, käskyn antaminen seitsemälle enkelille ja sille enkelille, joka esittää pyhien rukoukset ja heittää tulta maan päälle, kestää suurin piirtein puoli tuntia. Ja kaiken tämän tapahtuessa vallitsi syvällinen ja kunnioittava hiljaisuus.

Toiseksi meidän on kiinnitettävä huomiomme hetkeksi seitsemään enkeliin, joilla on seitsemän pasuunaa. Tulemme luonnollisesti puhumaan heistä lisääkin. Mutta koska nämä enkelit seisovat kunnioittaen, kun pyhien rukoukset esitetään ja odottavat ennenkuin alkavat toteuttaa heille annettua käskyä, kunnes tämä taivaallinen palvontahetki on päättynyt, mekin voimme nyt tutkiskella heitä tarkemmin. Heidän kuvataan olevan seitsemän Jumalan edessä seisovaa enkeliä. Huomaa, etteivät he ole pelkästään seitsemän enkeliä, jotka ovat nyt tulleet Jumalan eteen; vaan he ovat ilmeisesti ne seitsemän enkeliä, jotka seisovat aina Jumalan valtaistuimen edessä, ne tunnetut seitsemän enkeliä, joiden paikka on Jumalan edessä. Tiedämme tietenkin, että myös enkelien maailmassa on järjestys ja aste-eroja, niin että on olemassa eri enkeliluokkia. Raamatussa puhutaan arkkienkeleistä ja tavallisista enkeleistä; ja Paavali puhuu enkelimaailmaa tarkoittaen hallinta-alueista, henkivalloista ja voimista. On siis ilmeisesti olemassa enkeliluokka, joka seisoo aina Jumalan edessä. Tiedämme, että Gabriel on yksi heistä. Sillä Luukas 1:19:n mukaan hän sanoo Sakariaalle: "Minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä, ja minä olen lähetetty puhumaan sinulle ja julistamaan sinulle tämän ilosanoman". Ei ole mahdotonta, että Mikaelkin olisi yksi näistä enkeleistä, nutta sitä ei mainita erikseen Raamatussa. Lisäksi se, että heidän lukunsa on seitsemän osoittaa, että he liittyvät Jumalan liittoon ja valtakuntaan, jonka pää on Kristus. Se, että he seisovat valtaistuimen edessä osoittaa, että heidät kutsutaan ja he ovat aina valmiina erityispalvelukseen Jumalan valtakunnan lopulliseksi toteutumiseksi.

Näille seitsemälle enkelille annetaan siis seitsemän pasuunaa. Pasuunat esiintyvät usein Jumalan Sanassa. Israelin kansaa ohjattiin käyttämään pasuunoita sodassa. Ennenkuin he ryhtyivät sotaan niitä vihollisia vastaan, jotka painostivat heitä heidän omassa maassaan, heidän oli puhallettava pasuunoihin. Näyttää siis siltä, että pasuuna symboloi sotaa Jumalan valtakunnan puolesta. Toiseksi se merkitsee myös valtakunnan vihollisen tuhoa ja häviötä, niinkuin käy ilmi Jerikon häviöstä. Sillä näin sanotaan Joosuan 6:2-5:ssä: "Niin Herra sanoi Joosualle: "Katso, minä annan sinun käsiisi Jerikon sekä sen kuninkaan ja sotaurhot. Kulkekaa siis, kaikki sotakuntoiset miehet, kaupungin ympäri, kiertäkää kerta kaupunki; tee niin kuutena päivänä. Ja seitsemän pappia kantakoon seitsemää oinaansarvista pasunaa arkin edellä. Seitsemäntenä päivänä kulkekaa kaupungin ympäri seitsemän kertaa, ja papit puhaltakoot pasunoihin. Ja kun pitkä oinaansarven puhallus kuuluu, kun kuulette pasunan äänen, niin nostakoon koko kansa kovan sotahuudon; silloin kaupungin muuri kukistuu siihen paikkaansa, ja kansa voi rynnätä sinne ylös, kukin suoraan eteensä." Se symboloi ilmeisesti myös tuomiota ja auktoriteettia, kuten Jumalan ilmestyessä Siinailla antaessaan lain pasuunan äänen kaikuessa. Sillä näin luemme 2.Moos.20:18:sta: "Ja kaikki kansa havaitsi jylinän, tulen leimaukset, pasunan äänen ja vuoren suitsuamisen; ja kun he sen havaitsivat, vapisivat he ja pysyivät taampana." Lisäksi käytti Israelin kansa pasuunaa kutsuttaessa seurakuntaa kokoon uhraamaan ja viettämään juhlia ja heidän teokraattisen kuninkaansa kruunajaisiin, kuten esim. Jeehun ja Salomon tapauksissa. Ja sentähden se merkitsee myös yleensäkin Jumalan valtakunnan tapahtumaa, joka julistaa Jumalan armollista läsnäoloa kansansa yllä ja samalla myös vihollisen tuhoa ja tuomiota.

Mitä tulee raamatunkohdassamme mainittuihin seitsemään pasuunaan, on viimeksimainittu merkitys etusijalla, kuten tulemme myöhemmin huomaamaan. Pasuunat symboloivat erityisesti sitä, että Jumala tulee Jeesuksen Kristuksen kautta tuomitsemaan ja tuhoamaan Jumalan valtakunnan vihollisen. Kun tekstimme siis ilmoittaa, että valtakunnan edessä seisovat enkelit saavat seitsemän pasuunaa, se ilmoittaa meille myös, että nämä Kaikkein Korkeimman palvelijat saavat vallan toteuttaa pahuuden maailman tuomion.

Pyhien rukoukset

Ennenkuin nämä enkelit puhaltavat pasuunoihinsa tai edes valmistautuvat puhaltamaan niihin he seisovat hiljaa katsoen sitä, mitä taivaassa tapahtuu, nimittäin pyhien rukousten esittäminen. Sillä luemme tekstistämme: "Ja tuli eräs muu enkeli ja asettui alttarin ääreen pitäen kultaista suitsutusastiaa, ja hänelle annettiin paljon suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä. Ja suitsukkeiden savu nousi pyhien rukousten kanssa enkelin kädestä Jumalan eteen."

On hyvin selvää, että tässä on kaikkein tärkein asia pyhien rukoukset.

Koko näytöksen ymmärtämiseksi on epäilemättä tarpeen ymmärtää ja korostaa sitä, että nämä rukoukset, jotka tässä esitetään suitsutusten kera Jumalalle, ovat pyhien rukouksia. Heitä ei esitetä pelkästään ihmisinä eikä edes vain uskovina, vaan heidät kuvataan siltä kannalta, että he ovat pyhiä.

Keitä ovat nämä pyhät? He eivät ole pelkästään niitä, jotka ovat jo taivaassa, mikä on niiden käsitys, joiden mukaan Jumalan seurakunta temmataan taivaaseen silloin, kun se mainitaan neljännen luvun ensimmäisessä jakeessa. He väittävät, että Kristuksen omat ovat menneet jo taivaaseen ennenkuin sinettejä avataan ja että sentähden Ilmestyskirjassa ei puhuta tämän jälkeen enää maan päällä olevasta seurakunnasta. Sentähden, koska tekstissämme kuitenkin puhutaan pyhistä, he väittävät, että nämä ovat tietenkin jo taivaassa ja että näiden ihmisten rukoukset on itse asiassa esitetty taivaasta käsin. Me emme voi kuitenkaan olla tästä samaa mieltä. Pyhiä eivät ole ainoastaan ne, jotka ovat jo kirkkaudessa, vaan myös maan päällä olevia Jumalan omia. Raamattu kutsuu uskovia pyhiksi kerta toisensa jälkeen. Ajattelepa vain sitä, miten apostoli Paavali puhuttelee seurakuntaa kirjeissään. Kaikki Jumalan ihmiset ovat pyhiä, koska he ovat Kristuksen ruumiin jäseniä. He ovat Kristuksen ja he ovat Hänessä. He ovat Hänessä, joka on heidän päänsä, ennen kaikkea sanan oikeudellisessa mielessä, niin että kaikki heidän syntinsä on annettu heille anteeksi ja heidät on vanhurskautettu. Ja sentähden, tältä kannalta katsoen he ovat pyhiä sanan kaikkein täydellisimmässä merkityksessä. Kristuksessa Jeesuksessa heillä ei ole mitään syntiä. Mutta he ovat Kristuksessa Jeesuksessa sanan orgaanisessa merkityksessä, toisin sanoen heidät on oksastettu Häneen. He ovat Hänen ruumiinsa eläviä jäseniä. Hänessä oleva elämä on myös heissä. On olemassa yksi ruumis, jolla on yksi pää ja jossa on sama elämän Henki. Tuo yksi ruumis on seurakuntaruumis. Kaikki uskovat kuuluvat tuohon ruumiiseen. Tai jos niin haluat, sanan ahtaimmassa merkityksessä ovat kaikki Jumalan Hengen uudestisynnyttämät meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumiin jäseniä. Kristus on tuon ruumiin pää ja Hänelle annettu Henki on tuon ruumiin elämä. Tuo Henki asuu Kristuksessa, joka on ruumiin pää ja pyhissä, jotka ovat Hänen ruumiinsa jäseniä ja saa aikaan heidän uskonsa ja toivonsa ja rakkautensa—saa itse asiassa aikaan sen, että kaikkien heidän elämä on yhtä, yhtä Kristuksessa. Tuo Kristuksen Henki ohjaa heitä. Tuo Kristuksen Henki pyhittää heidät, niin että he vaeltavat uudessa elämässä. Kun tekstimme siis puhuu pyhistä, se tarkoittaa koko Kristuksen ruumista ja kaikkia sen jäseniä.

Toiseksi meidän on muistettava, että he rukoilevat nimenomaan pyhinä. Tässä ei tarkoiteta kaikkia rukouksia, jotka nousevat uskovien huulilta, vaan ainoastaan niitä rukouksia, jotka nousevat heidän sydämistään Kristuksen pyhinä. Täällä maan päällä ovat rukoukset tai niin sanotut rukoukset usein hyvin epätäydellisiä. Me emme rukoile aina Kristuksen ruumiin jäseninä. Pyyntömme ovat usein syntisiä. Lähetämme usein armon istuimelle pyyntöjä, joita ei koskaan kuulla, koska rukouksemme ovat usein lähtöisin lihan himoista. Mutta tekstissämme ei puhuta lainkaan sellaisista rukouksista. He rukoilevat ainoastaan pyhinä. Tekstissämme puhutaan rukouksista, jotka todella nousevat Jumalan valtaistuimelle meidän Herrassamme Kristuksessa Jeesuksessa ja jotka varmasti kuullaan. Ehkäpä ne nousevat ainoastaan Hengen huokauksina, jotka on mainittu Room.8:26, 27:ssä. Silloin kun me emme rukoile tai voi rukoilla niinkuin meidän tulisi, Kristuksen Henki, joka asuu Kristuksen ruumiissa ja kaikkien pyhien sydämissä, rukoilee heidän puolestaan huokauksin, joita ei voida ilmaista sanoin. Henki tietää pyhien tarpeet. Sama Henki tietää myös heidän syvimmät kaipauksensa Kristuksen ruumiin jäseninä. Ja tämä Henki esittää nuo kaipaukset heidän oman tietoisuutensa kautta opettaen heille, miten heidän tulee rukoilla ja rukoilee yhdessä heidän kanssaan heidän tietoisuutensa ulkopuolella huokauksin, joita ei voida sanoin ilmaista. Ja näistä pyhien rukouksista, jotka nousevat heidän sydämistään heissä asuvan Kristuksen Hengen ohjaamina, puhuu tekstimme.

Näin ymmärrettynä ei ole vaikea arvata, mitä nämä pyhät rukoilevat. Mikä on heidän korkein päämääränsä? Ja mikä on Kristuksessa olevien pyhien syvin kaipaus? Se on täydellinen yhteys heidän pelstuksensa Jumalan kanssa, joka on maan ja taivaan korkein; ja heidän halunsa on, että Hän saisi kunnian. Ja koska he tietävät, että heidän elämänsä Jumala ei voi saada täyttä kunniaa ellei Kristuksen valtakunta toteudu täydellisesti, on pyhien rukous, että valtakunta toteutuu nopeasti ja täydellisesti. Ja koska he myös tietävät, ettei Jumalan kunnia ja Kristuksen valtakunta voi toteutua muuten kuin pahaa maailmaa kohtaavien tuomioiden kautta, sisältyvät myös nuo tuomiot heidän rukouksiinsa. Eivät ainoastaan ne pyhät, jotka ovat vuodattaneet verensä Jumalan Sanan ja heidän antamansa todistuksen takia, vaan kaikki pyhät, koko Kristuksen ruumis, rukoilee maailman tuomiota. Ne pyhät, jotka ovat vuodattaneet verensä, rukoilevat sitä erityistä tuomiota, joka liittyy läheisesti heidän oman verensä vuodattamiseen. Mutta joka tapauksessa rukoilevat kaikki pyhät heissä asuvan Kristuksen Hengen kautta odottaen ja kaivaten Jumalan kirkkauden ilmestymistä ja täydellistä liittoyhteyttä Hänessä Kristuksen valtakunnan toteutuessa täydellisesti, tuomiota, niin että Jumalan oikeus tapahtuu ja iankaikkinen kirkkauden armotalous perustetaan.

Se, että tämä on tosiaankin oikea näkemys tästä asiasta käy ilmi myös siitä, että tekstissä puhutaan kaikista pyhistä: ei ainoastaan muutamien pyhien rukouksista, vaan kaikkien pyhien rukouksista. Se tarkoittaa kaikkia pyhiä sanan ahtaassa merkityksessä. Se tarkoittaa ensiksikin kaikkien aikojen pyhiä, jotka ovat koskaan eläneet maailman historian aikana. Tämä pyhien rukous voidaan kuulla minä tahansa aikana. Emme saa tehdä sitä virhettä, että kuvittelisimme, että nämä pyhien rukoukset kohoavat tiettynä historian ajankohtana. Sillä silloin ei voisi olla kysymys kaikkien pyhien rukouksesta. Mutta kuitenkin näin todetaan painokkaasti. Ja sentähden myös tämä seitsemännen sinetin näytös, niinkuin kaikki muutkin sinetit, kattaa koko tämän armotalouskauden ajan. Se tarkoittaa kaikkia pyhiä kaikista maailman maista ja kansakunnista. Siihen sisältyvät kaikki ne pyhät, jotka ovat jo siirtyneet iankaikkiseen kirkkauteen. Mutta toiseksi, tämä "kaikki"-sana osoittaa, ettemme voi ajatella tässä yksittäisten pyhien yksityisiä rukouksia, vaan nimenomaan sellaisia rukouksia, jotka ovat heille kaikille yhteisiä. Pyhinä heillä on yhteisiä tarpeita ja yhteisiä haluja. Kristuksen Hengen ohjaamina pyhinä he ilmaisevat vain yhden suuren rukouksen, jonka alaisia ovat kaikkien heidän elämänsä ja muut rukouksensa: "Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassakin." Kristuksen ruumiin jäseninä rukoilevat kaikki pyhät Kristuksen valtakunnan toteutumista täydellisesti. Ja juuri tämä rukous esitetään tässä Kaikkivaltiaalle. Tuo rukous voidaan aina kuulla pyhien huulilta. Mutta Kristuksen Hengen vaikutuksesta voimistuu tuo rukous ja muuttuu yhä kiihkeämmäksi Herran tulemuksen lähestyessä, kunnes siitä tulee todella sen kaipauksen rukous, joka on esitetty Ilmestyskirjan lopussa: "'Totisesti, minä tulen pian'. Amen, tule, Herra Jeesus!"

Rukousten esittäminen

Tässä esitetään, että juuri nuo rukoukset kohotetaan Jumalan valtaistuimelle. Seitsemän Jumalan valtaistuimen edessä seisovan enkelin yhä odottaessa kunnoittavasti toinen enkeli tulee kädessään kultainen suitsutusastia ja kumartuu Jumalan valtaistuimen edessä olevan alttarin yli uhraamaan suitsuketta, jonka hän saa yhdessä pyhien Korkeimmalle esittämien rukousten kanssa. Hänen niitä uhratessaan nousee suloinen tuoksu valtaistuimella istuvan luo ja se ilmeisesti miellyttää Häntä ja Hän hyväksyy ne. Näin esittää asian tekstimme.

Usein kysytään, onko tekstissä mainittu alttari suitsutusalttari, joka oli kaikkein pyhimmässä vai polttouhrialttari, joka oli esipihalla. Joidenkin tulkinnan mukaan se on liitonarkki, joka oli Jehovan edessä kaikkein pyhimmässä. Lisäksi on jopa ehdotettu, että enkeli. joka tulee mukanaan suitsuke, on itse Herra Jeesus Kristus, koska vain Hän tekee rukouksistamme Kaikkivaltiasta Jumalaa miellyttäviä. Oma käsityksemme on kuitenkin, että kaikki nämä yksityiskohtaiset selitykset ovat tarpeettomia ja että ne herättävät lisäkysymyksiä, joihin on mahdotonta vastata. Ei ole tosiaankaan mitään väliä sillä, onko tässä kysymys suitsutus- vai polttouhrialttarista. Koska tekstissä mainitaan tuli, näyttäisi siltä, että kysymyksessä on polttouhrialttari. Mitä taas tulee suitsukkeiden mainitsemiseen, näyttäisi siltä, että tarkoitetaan suitsutusalttaria. Ja koska alttarin sanotaan olevan Jumalan läsnäolossa, se saattaisi olla liitonarkki. Mutta millään näillä kysymyksillä ei ole merkitystä tämän raamatunkohdan selityksen kannalta. Tärkein asia on, että rukoukset ovat Jumalan edessä olevalla alttarilla ja että rukouksiin lisätään suitsuketta, mikä symboloi sitä, että rukoukset kohoavat nyt Kaikkivaltiaan Jumalan luo. Sama koskee tekstissä mainittua enkeliä koskevaa kysymystä. Enkelin henkilöydellä ei ole ratkaisevaa merkitystä itse pääajatuksessa. Se, ettei kysymyksessä ole Kristus itse, käynee ilmi siitä, että suitsutus annetaan Hänelle. Joka tapauksessa tässä paljastetaan yksinkertaisesti, että kaikkien pyhien rukoukset tehdään Jumalalle otollisiksi, niin että ne kohoavat Hänen eteensä ja miellyttävät Häntä samoin kuin suitsutuksen tuoksu on suloinen ja miellyttää Häntä. Tämä on tekstimme merkitys. Mikä sitten on tätä vastaava todellisuus?

Meidän on muistettava, että Karitsa on saanut seitsensinettisen kirjan. Ja Karitsa avaa kirjan: Hän murtaa sinetin toisensa jälkeen. Kuten olemme nähneet, tämä kirja sinetteineen symboloi elävän ja voimallisen Jumalan Kaikkivaltiaan määräystä Hänen Kristukselle antamansa valtakunnan lopullisesta toteuttamisesta. Ja sentähden Kristuksen avatessa sinetin toisensa jälkeen Hän toteuttaa Jumalan valtakunnan täydellistä ja lopullista tulemusta. Näin oli aikaisemmin käsittelemiemme muiden sinettien kohdalla. Kaikista noista sineteistä tuli voimia, eläviä voimia maailman historiassa, jotka lopulta johtaisivat Kristuksen valtakunnan täydelliseen toteutumiseen. Tällä tavoin Kristus käyttää evankeliumia. Tällä tavoin Hän käyttää sotaa.

Tällä tavoin Hän käyttää maailman yhteiskunnallisia vastakohtia. Näin Hän käyttää jopa kuoleman voimaa. Näin Hän antaa voiman alttarin alla olevien sielujen huudolle. Ja näin Hän saa aikaan koko fyysisen maailmankaikkeuden järkkymisen. Sitä tarkoitusta varten Hän myös lähettää ne enkelit, joilla on pasuunat, jotka puolestaan muodostavat tämän seitsemännen sinetin toisen osan. Mutta näin on myös pyhien rukousten laita. Nämä rukoukset sisältyvät ensiksikin Jumalan määräyksen kirjaan. Jumala itse on jo iankaikkisuudesta määrännyt, että pyhät rukoilisivat. Heidän rukoustensa täytyy olla täysilukuiset tuon määräyksen mukaisesti ennenkuin valtakunta voi toteutua. Sentähden itse Kristus ruumiinsa pääänä käyttää näitä pyhien rukouksia saattamaan taivaan valtakunnan toteutumaan täydellisesti. Hän on näiden rukousten alullepanija: sillä me emme rukoile itse, vaan ne tapahtuvat meissä asuvan Kristuksen Hengen kautta. Kristus siis rukoilee meissä Henkensä kautta. Hän opettaa meitä; Hän saa meidät rukoilemaan valtakunnan tuloa. Ja näin näiden pyhien rukoukset nousevat Kaikkivaltiaan Jumalan luo huutaen taivaan valtakunnan täydellistä toteutumista. Hän lisää niihin sovitusverensä suloisen tuoksun. Ja tuon sovitusverensä perusteella Hän esittää ne Isälle ja sanoo: "Isä, minä haluan, että nämä rukoukset kuullaan." Kun nuo rukoukset ovat täysimääräiset Jumalan säätämyksen mukaisesti, ne muodostavat yhden suuren kaipauksen huudon, joka nousee Vapahtajan ruumiista: "Tulkoon sinun valtakuntasi, oi Herra".

Vastaus rukoukseen

Vastataanko tuohon rukoukseen? Aivan varmasti!

On surullista, ettemme useinkaan näe Kaikkivaltiaan vastausta rukoilevalle kansalleen. Mutta silti vastaus on olemassa.

Vastaus näkyy tekstimme viimeisestä osasta. Sillä siitä voimme lukea: "Ja enkeli otti suitsutusastian ja täytti sen alttarin tulella ja heitti maan päälle; silloin syntyi ukkosenjylinää ja ääniä ja salamoita ja maanjäristystä."

Ajatuksena on ilmeisesti, että Jumalan valtakunnan tuloa rukoilevat pyhät saavat alustavan vastauksen jo ennen valtakunnan varsinaista tulemusta. Se on koko tämän raamatunkohdan tarkoitus, nimittäin osoittaa meille, etteivät rukouksemme katoa avaruuteen, vaan voimme nähdä vastauksia niihin jo täällä maan päällä. Mutta me emme näe sitä, jos olemme sokeita näille rukoustemme vaikutuksille. Emmekä varmasti voi nähdä sitä, ellemme ole koskaan oppineet rukoilemaan niinkuin Kristuksen pyhät rukoilevat. Emme voi nähdä tätä, jos rukouksemme keskittyvät edelleen itseemme ja maallisiin ja lihallisiin tarpeisiimme ja jos olemme samaistuneet tähän nykyiseen maailmaan. Silloin me tosiaankin rukoilemme väärin ja ymmärrämme väärin ja arvioimme nykyisen maailmanhistorian väärässä valossa emmekä voi nähdä rukouksiemme toteutumista. Emme tietenkään! Jos Israel olisi samaistunut Egyptiin, luuletko, että se olisi nähnyt tuohon maahan lähetetyissä vitsauksissa vastauksen rukouksiinsa? Minä sanon sinulle: ei, vaan se olisi rukoillut Jumalaa, että nuo vitsaukset olisi otettu pois. Se ei olisi käsittänyt, että tuli oli lähetetty taivaan alttarilta maan päälle, koska he olivat rukoilleet vapautusta ja ne rukoukset olivat nousseet Herran Sebaotin luo. Ja sama pitää yhä paikkansa. Koska me samaistumme maailmaan, me emme tunnista vastausta kaikkien pyhien rukouksiin emmekä näe, että Jumala on toteuttamassa valtakuntaansa lupaustensa mukaisesti.

Ja kuitenkin asia on niin. Pyhät rukoilevat valtakunnan tuloa. Ja nämä rukoukset esitetään ikäänkuin sulotuoksuisena suitsutuksena valtaistuimella istuvalle Jumalalle. Ja maan päälle lähetetty vastaus on Jumalan vihan tuli, joka lähetetään samalta Hänen valtaistuimensa edessä olevalta alttarilta. Tuo maan päälle heitetty tuli ilmenee tuomion ja tuhon merkkeinä. Se paljastaa Tuomarin läsnäolon. Äänet ja jyrinät ja salamoinnit ja maanjäristykset ovat tuomion symboleita. Ja sentähden on tämän raamatunkohdan tarkoituksena opettaa meille, että Kuninkaan tuomiot on lähetetty maan päälle vastauksena kaikkien pyhien rukoukseen, että valtakunta toteutuisi täydellisesti. Iankaikkinen valtakunta toteutuu varmasti—näiden tuomioiden, suurten mullistusten, sodan ja verenvuodatuksen ja fyysisen maailmankaikkeuden muutosten kautta. Ja siitä syystä ovat nämä tuomiot vastaus pyhien rukoukseen ja vakuuttavat heille: "Minun valtakuntani tulee totisesti. Se tulee nyt. Se on tulossa siihen saakka, että kaikki on täydellisesti toteutunut. Ja minun nimelleni annetaan kunnia ja valta ja kirkkaus ja viisaus iankaikkisesti."

Taivaassa olevat pyhät, jotka rukoilevat, saavat saman vastauksen. Sillä luemme raamatunkohtamme viimeisestä lauseesta: "Ja ne seitsemän enkeliä, joilla oli ne seitsemän pasunaa, hankkiutuivat puhaltamaan pasunoihin." Teksti ei kerro meille, mitä tuohon valmistautumiseen sisältyy; ja se onkin vähemmän tärkeää. Meille riittää, kun huomaamme, että he valmistautuvat näkyvästi, niin että Johannes näyssään ja siksi myös taivaassa olevat pyhät näkevät heidän valmistautuvan.

Tämä valmistautuminenkin on vastaus heidän rukoukseensa. Kun nämä enkelit puhaltavat pasuunoihinsa, he tietävät, että tuomio tulee. Ja yhtä aikaa tuomioiden kanssa toteutuu Jumalan valtakunta täydellisesti. Ja sentähden pyhien rukouksia välittömästi seuraava enkelien valmistautuminen pasuunoiden puhaltamiseen vakuuttaa pyhille, että Kaikkein Korkein on kuullut ja hyväksynyt hediän rukouksensa ja että nyt heidän sisimpiin haluihinsa vastataan. Sellainen on kuva tilanteesta.

Tämä on siis raamatunkohtamme käytännöllinen opetus. Se opettaa meille ensiksikin, ettei meidän pidä huolestua Kristuksen tuomioista, jotka kohtaavat maailmaa. Nämä tuomiot kohtaavat jo maata ja ne lisääntyvät koko ajan. Niiden on voimistuttava. Sillä Jumalan valtakunta ei voi toteutua millään muulla tavoin. Synti ja jumalattomuus lisääntyvät ja niiden täytyy lisääntyä. Ja tuo synti ja jumalattomuus on tuhottava. Ja Kristuksen kirkkauden täytyy ilmestyä ja voimistua ja ainoastaan maailmaa kohtaavien tuomioiden kautta. Älä sentähden hätäänny äläkä missään nimessä pyydä Jumalaa lopettamaan valtakuntaansa tuomioiden kautta. Ja jos sinusta tuntuu, ettei rukouksiisi vastata, niin tiedä, että tietoisessa elämässäsi on jotain vialla. Kaikkiin pyhien rukouksiin vastataan varmasti. Ja niiden toteutumisen alussa saatat nähdä Kristuksen tuomioiden kohtaavan maata. Saata siis rukouksesi sopusointuun Jumalasi ilmoitetun tahdon kanssa. Ja rukouksesi olkoon sanan todellisessa merkityksessä: "Pyhitetty olkoon nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassakin" samalla kun erottaudut hengellisesti maailmasta.