10. ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta".
11. Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa,
12. sanoen: "Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!"
Mutta myös itse teksti osoittaa, että meidän pitäisi ajatella tässä laulua, laulua, jota nämä Jumalan pelastetut ja enkelit laulavat yhdessä Kaikkein Korkeimman ja Karitsan kunniaksi. Se ei ole niin ilmeistä, jos tarkastelemme näitä ilmauksia erikseen ja käsitämme ne kahdeksi eri ilmaukseksi, joista ensimmäinen on pelastettujen ja toinen enkelien ilmaus. Mutta niin ei ilmeisesti ole asian laita. On totta, että tekstissämme niitä erottaa muutama lause; lisäksi ne ovat eri olentojen ilmauksia ja niiden sisällöt eroavat toinen toisistaan. Ja kuitenkin, jos katsomme hieman tarkemmin näitä pelastettujen ja enkeleiden ilmauksia, huomaamme pian, että ne kuuluvat yhteen niin muotonsa kuin sisältönsäkin puolesta. Mitä muotoon tulee, kiinnittäkäämme huomiota siihen, että enkelien laulama on itse asiassa vastaus pelastettujen joukon huutoon. Se käy ilmi siitä, että he aloittavat laulunsa vahvistussanalla "Amen". Tämän Amen-sanan tarkoituksena on ilmeisesti olla vastaus pelastettujen huudahdukseen. Pelastetut huudahtavat: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta". Ja enkelit liittyvät heidän lauluunsa vastaamalla: "Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!" Samoin kuin muinaisina aikoina Siionin tyttäret kokoontuivat yhteen laulamaan ja vastaamaan laululla toinen toisilleen, samoin vastaavat tässäkin kuorossa enkelit pelastettujen lauluun. Pelastetut laulavat, että pelastus kuuluu Jumalalle; ja enkelit tulevat heitä vastaan ja vastaavat juhlallisella palvonnallaan ja antamalla Kaikkein Korkeimmalle kunnian. Ja sentähden tämä muoto viittaa selvästi siihen, että nämä ilmaukset kuuluvat yhteen, eikä niitä pidä erottaa toinen toisistaan.
Sama koskee myös laulujen sisältöä. On olennaisen tärkeää, että laulun on oltava yhtenäinen sekä ajatuksen että teeman puolesta. Tämä pitää varmasti paikkansa pelastettujen ja enkelien laulun suhteen. Molemmissa on sama teema. Teemana on Jumalan kunnia sellaisena kuin se on paljastunut pelastuksen ihmeellisessä teossa. Pelastettujen joukko laulaa siitä, että Jumala ja Karitsa ovat saaneet aikaan pelastuksen: he ovat sen toteuttaneet; he ovat sen suunnitelleet; he ovat toteuttaneet sen täydellisesti. Ja enkelit päättävät laulun korostamalla sitä, että sentähden kaikki ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja kiitos ja viisaus ja voima ja valta kuuluvat Kaikkein Korkeimmalle ja että luomakunnan kaikkien voimien on yhdyttävä ylistämään Häntä, joka valtaistuimella istuu.
Niinpä toistamme: enkeleiden ja pelastettujen huudahduksissa näemme muistiin kirjoitettuna teemaltaan ja muodoltaan yhtenäisen taivaallisen laulun, jota kaikki moraaliset ja järjelliset olennot laulavat Jumalan kirkastetussa luomakunnassa.
Kiinnittäkäämme huomiomme hetkeksi näihin laulajiin.
Emme halua määritellä tässä, keitä he ovat: se on esitetty edellisessä luvussamme, ainakin mitä lukemattomaan joukkoon tulee. Tämä joukko muodostuu Jumalan pelastetuista ja kirkastetuista ja täydellisiksi tulleista lapsista, jotka ovat selviytyneet suuren ahdistuksen ajasta ja jotka on nyt koottu kaikista kansoista ja kansakunnista ja kielistä ja heimoista iankaikkiseen kirkkauteen. Ja heidän huudahdukseensa vastaavat mahtavat enkelit, joita on lukumäärältään kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhansia tuhansia.
Mutta meidän on katseltava ja tutkiskeltava heitä muutama hetki tämän ihmeellisen laulun laulajina. Ja silloin huomaamme, ettei maan päällä ole koskaan ollut pätevämpää kuoroa kuin tämä ihmisten ja enkelien yhdessä muodostama kuoro. Laulu on ennen kaikkea täydellinen ja sopusointuinen ilmaus. Mitä selvemmin tiedämme ja tiedostamme laulumme sisällön, sitä kauniimpi ja täydempi se on. Mitä syvemmin tunnemme ja käsitämme sen mekityksen syvyyden, mikä laulamassamme laulussa on, sitä vaikuttavampi on laulamamme laulu. On myönnettävä, että tämän perusteella on tämä uudessa taivaassa ja uudessa maassa laulava kuoro käsittelemämme tekstin mukaan täydellisen pätevä. He ovat ensiksikin saavuttaneet täydellisen tiedon tilan. Heidän tietoisuutensa on puhdistettu; ja se synnin pilvi, joka varjostaa ja sumentaa tietämystämme, Jumalan kansan tietoa, on hälvennetty pois.
On totta, että me laulamme usein täällä maan päällä, mutta laulumme on yhtä vajavaista kuin itsekin olemme. Mieliämme pimentää yhä synnin vaikutus; tietoisuuttamme varjostavat synnin vaikutukset. Me emme ymmärrä täydellisesti Jumalan totuutta emmekä sen sisältöä, mitä laulamme. Kuten apostoli Paavali asian ilmaisee: "Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan." Joskus tuo pimeys näyttää murtuvan, ja on hetkiä, jolloin näemme selvemmin kuin muulloin. On hetkiä, jolloin katselemme selkeämmin Jumalan suunnitelman ja pelastustyön kauneutta. Sellaisina hetkinä laulamme melko tietoisesti muinaisen innoittuneen runoilijan kanssa: "Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen." Mutta nykyisen maanpäällisen elämämme parhainakaan hetkinä ei synnin pimeys ole täysin hälvennyt; emmekä näe kasvoista kasvoihin. Ja samoin kuin on laita tietomme suhteen, samoin on tahtommekin, tunteidemme ja halujemme laita. Tahtomme on yhä synnin turmelevan vaikutuksen alainen. Lihan himo hallitsee ja kontrolloi usein meitä tietyssä määrin, emmekä elä nykyisen armotalouskauden aikana hengellistä elämäämme täydellisesti. Emme ole millään tavoin täydellisiä. Itse asiassa on uusi tottelevaisuus vasta alkamassa. Meissä on vasta pieni uuden elämän periaate. Ja sen seurauksena emme voi laulaa vielä täällä sanan täydellisessä ja todellisessa merkityksessä. Miten usein laulammekaan ainoastaan esteettisesti, ainoastaan iloitaksemme koulutetusta ihmisäänestä. Miten usein laulammekaan mekaanisesti ymmärtämättä Siionin laulujen syvällistä merkitystä. Miten usein laulammekaan ilman että sydämemme tunnot ilmenisivät laulamissamme lauluissa. Parhainkin laulumme tapahtuu synnin ja epätäydellisyyden vaikutuksen alaisena.
Ymmärrämme, ettei näin ole pelastetun joukon ja enkelien kohdalla, jotka vastaavat heidän lauluunsa. Pelastetut on nyt vapautettu täydellisesti synnin vallasta. Heidän mielensä on puhdistettu. He eivät enää näe kuin kuvastimesta, vaan nyt he näkevät kasvoista kasvoihin. Synnin pilvi on hälvennyt. He tuntevat, niinkuin hedätkin tunnetaan. Heidän tietoisuutensa on puhdistettu. He ymmärtävät täydellisesti laulamansa laulun sisällön. He ymmärtävät tietoisuudessaan mitä selvimmin laulamansa laulun sanat: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta." He käsittävät yhä selvemmin lauluunsa kätketyn merkityksen syvyyden ja yhä täydemmin he pystyvät nyt ilmaisemaan sydämensä sisimmät tunnot tätä laulua laulaessaan, koska se on laulu heidän täydellisestä kokemuksestaan. He eivät laula sellaisesta, joka ei koske eikä ole koskaan koskenut heitä. Se ei esimerkiksi ole laulu, jonka joku suuri musiikin mestari heidän keskuudestaan olisi säveltänyt heille ja jonka merkitys on heille vieras ja jonka melodia on heille outo, kunnes he ovat opetelleet sen ulkoa. Päinvastoin, he itse ovat tämän laulun laatijoita; ja he laulavat yksinkertaisesti kokemastaan kirkastetun tietoisuutensa valaisemina. Täällä maan päällä he eivät useinkaan ymmärtäneet itseään laulaessaan. He eivät pystyneet tulkitsemaan täysin kokemuksiaan. He eivät pystyneet ymmärtämään omia tunteitaan ja halujaan. He eivät kyenneet ymmärtämään syytä siihen, miten he joutuivat vaeltamaan, miten heidän pelastuksensa Jumala johdatti heitä täällä maan päällä. Mutta nyt on kaikki toisin. He ymmärtävät selvästi kokemuksensa. Täällä maan päällä he lauloivat usein: "Joskus, joskus me ymmärrämme", koska he käsittivät, etteivät he ymmärtäneet itseään. Mutta nyt tuo "joskus" on muuttunut iankaikkiseksi nykyisyydeksi. Nyt he tietävät!
Ja heidän laulunsa aiheena on heidän oma kokemuksensa heidän pelastetum tietoisuutensa valossa, jonka heidän pelastuksensa Jumala on toteuttanut heissä ja heidän kauttaan ja heitä varten. He olivat syntisiä. He olivat olleet synnin ja kuoleman vallassa. Ja tässä elämässä ollessaan maailman keskellä he tunsivat joskus sen hirvittävän totuuden vaikutuksen, että he olivat turmeluksen voimien vallassa. Mutta me emme tunne koskaan tämän hirvittävän totuuden täyttä todellisuutta tässä elämässä. Me emme tiedä, mitä on elää täydellistä elämää. Me emme tiedä, mitä on olla täysin täydellinen, ilman syntiä ja turmelusta mielessä, sydämessä, tahdon puolesta ja tunteissamme. Me emme tiedä, minkälaista on olla täysin vapaa synnin vaikutuksista. Me ainoastaan tunnemme hämärästi, että on varmastikin sanomattoman siunattua elää täyttä ja yltäkylläistä, iankaikkista täydellistä elämää. Mutta täydellisyydessä ja kirkkaudessa me tulemme käsittämään sen kaiken. Silloin me olemme varmasti menneisyyttä muistellessamme tietoisia entisestä tilastamme maailmassa ollessamme. Tämä ei tarkoita sitä, että nykyisen elämämme synnit ja surut aiheuttaisivat vielä silloinkin murhetta ja katumusta. Taivaassa, iankaikkisuudessa ja kirkkaudessa, uudessa luomakunnassa Jumala pyyhkii pois kaikki kyyneleet silmistämme, myös synnin katumisen ja suremisen aiheuttamat kyyneleet. Mutta varmasti on myös totta, että me muistamme sen kurjuuden syvyyden, josta meidät on pelastettu. Nyt meidän ei ole mahdollista tietää tuota vastakohtaisuutta; silloin me tulemme ymmärtämään sen selvästi. Nyt me voimme ainoastaan hämärästi tuntea, mitä se tarkoittaa, että olemme yhä synnin ja kuoleman vallassa; silloin me ymmärrämme selvästi, miten syvälle olimme langenneet ja mistä kurjuuden syvyydestä meidät on pelastettu.
Vielä lisää: tässä nykyisessä elämässä Jumalan pyhät olivat ahdistuksessa. Vihollinen—Saatana, synti, Antikristuksen voima—eivät suoneet heille mitään lepoa. Jotkut tästä lukemattomasta joukosta ovat olleet mitä kuumimmissa taisteluissa. He olivat köyhiä ja halveksittuja. Heitä vainottiin ja heille aiheutettiin mitä hirvittävintä kärsimystä. He olivat ristin kantajia. Mutta nyt he ovat täydellisesti vapahdettuja. He elävät uudessa taivaassa ja uudessa maassa. Minne ikinä he menevätkin, siellä vallitsee täydellinen vapaus. Minne ikinä he menevätkin, sinne Herra heidän Jumalansa levittää telttamajansa heidän ylleen. Minne ikinä he menevätkin, siellä on heidän Jumalansa ja heidän Vapahtajansa. Minne ikinä he kääntävätkin katseensa, he näkevät Jumalansa kauneuden ja he voivat palvella Häntä päivin ja öin Hänen temppelissään. Mitään muuta he eivät teekään. He palvelevat koko ajan valtaistuimella istuvaa. He ovat nyt täydellisesti pelastettuja. He kykenevät nyt käsittämään täydellisesti ja selkeästi sen vastakohtaisuuden, mikä vallitsee sen välillä, mitä he olivat ja mitä he ovat nyt, heidän entisen ja nykyisen tilansa välillä. Ja onkin ihmeellistä, miten he yhdessä huudahtavat laulussaan valtavan vapautuksen huudon: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta". Se on heidän syvimmästä vakaumuksestaan lähtevä laulu. Se on heidän syvimmästä tietämyksestään, heidän selkeimmästä tietoisuudestaan lähtevä laulu. Se on laulu heidän omasta, syvimmästä, henkilökohtaisesta kokemuksestaan.
Sama koskee enkeleitä.
Tiedämme tietenkin, ettei se koske enkeleitä samassa mielessä kuin pelastettujen joukkoa, jotka nyt muodostavat uuden ihmiskunnan. Emme saa kuitenkaan unohtaa, että myös enkelit ovat kiinnostuneita Jumalan suunnitelmasta koskien maailman pelastusta. Synti ja kurjuus ei koskenut heitä henkilökohtaisesti. He ovat ja he pysyivät täydellisyyden tilassa. Jumala oli luonut enkelimaailman erilaiseksi kuin ihmisten maailman. Ihmiset luotiin yhteisöksi. Sentähden ihminen ei voinut tehdä syntiä eikä langeta pois Jumalasta pelkästään yksilönä. Ihminen on luotu yhden pään alaisuuteen. Aatami oli koko ihmiskunnan pää, pää sekä sanan laillisessa että orgaanisessa merkityksessä. Kun siis tuo pää lankesi, se koski kaikkia ihmiskunnan jäseniä, niin että heidät vedettiin synnin ja kuoleman kuiluun. Näin ei kuitenkaan tapahtunut enkelien keskuudessa. On tietenkin totta, kuten tiedämme, ettei synnin alkuperä ollut ihmisten maailmasta, vaan enkelien maailmasta. Paholaisten ruhtinas Saatana oli ensimmäinen, joka lankesi ja kapinoi Jumalaa vastaan. Mutta tuo paholaisen lankeaminen ja kapina vaikutti vain osaan enkeleiden maailmasta ja muut pysyivät täydellisinä ja oikeamielisinä. Ei voida kuitenkaan kieltää sitä, etteivätkö enkelit ole syvällisesti kiinnostuneita Jumalan kansan ja koko maailmankaikkeuden pelastuksesta.
Tämä on ensiksikin totta, koska heillä täytyy täydellisyyden tilassaan olla paljon selkeämpi käsitys kaiken sen merkityksestä, mitä maailmassamme tapahtuu, kuin meillä on. He tuntevat mahtavan Saatanan paremmin kuin me. He ovat tunteneet hänet jo silloin, kun hän oli vielä täydellinen. He tiesivät, että hän oli yksi kaikkein mahtavimmista, voimme sanoa jopa, että hän oli kaikkein mahtavin. He käsittävät myös täysin ja selvästi hänen kapinansa valtavan voiman. Toisaalta he elävät valtaistuimella istuvan Kaikkein Korkeimman kunniaksi. He kaipaavat saavansa nähdä Hänen kunniansa toteutuneen täydellisesti historiassa. He tietävät, ettei heidän Jumalansa kunnia ole toteutunut täydellisesti ennenkuin pelastetut ovat kaikki koossa ja täydellisinä, maailma on uudistettu ja mahtava Saatana alistettu iankaikkisesti ja heitetty ulompaan pimeyteen kaikkien niiden kanssa, jotka asettuivat hänen puolelleen Kaikkein Korkeinta vastaan. Sentähden enkelit kaipaavat näkevänsä tuon universaalin täydellisyyden päivän. Hekin ovat innokkaita katselemaan sitä. He iloitsevat jokaisesta syntisestä, joka tekee parannuksen. He ovat aina valmiita palvelemaan tuon kirkastetun valtakunnan toteutumiseksi.
Emme saa myöskään unohtaa sitä, että synti on turmellut myös taivaan ja maan välisen sopusoinnun, jopa enkeleiden maailman sopusoinnun. Se rikkoutui paholaisen lankeemuksen ja kapinoinnin vuoksi. Kaikkialla on epäsointua, joka on poistettava ja korvattava täydellisellä harmonialla Kristuksen Jeesuksen, iankaikkisen, myös enkelien Kuninkaan, Jumalan alaisuudessa koko luomakunnassa. Tuossa iankaikkisessa valtakunnassa, jossa taivas ja maa yhdistetään jälleen, on heilläkin paikkansa, tietty paikkansa, jossa he eivät voi olla ennenkuin kaikki on toteutunut. Mutta nyt, kun kaikki nämä enkelit vastaavat pelastettujen lauluun, kaikki on toteutunut ja on täydellistä. Saatana on nyt heitetty ulos ja tuhottu iankaikkisesti. Nyt ovat kaikki pimeyden teot ovat loppumeet. Nyt ovat taivas ja maa Jumalan temppeli, jossa enkelit ja ihmiset palvelevat öin ja päivin Jumalaa iankaikkisesti iankaikkisen päänsä Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa. Ja sentähden enkelitkin ovat täysin oikeutettuja laulamaan tässä taivaallisessa kuorossa; ja he laulavat täydellisen tietoisina ja mitä syvimmällä tunteella vastatessaan pelastettujen huudahdukseen: "Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!"
Kiinnittäkäämme hetkeksi huomiota heidän laulunsa sisältöön. Pelastettujen joukko laulaa: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta."
Jotta ymmärtäisimme tämän laulun, meidän täytyy yrittää asettua pelastettujen asemaan kirkastetussa luomakunnassa. Vasta sitten voimme täysin ymmärtää, mitä he tarkoittavat pelastuksella. Tämän laulun koko lauseen merkitys on melko selvä: nämä kaikista kansakunnista ja kielistä ja heimoista olevat ihmiset haluavat sanoa: "Pelastus kuuluu Jumalalle; pelastus on yksistään Jumalasta; Jumala on ainoa pelastuksen aikaansaaja; ja sentähden voi pelatus olla ainoastaan kolmiyhteisen Jumalan kunniaksi."
On selvää, että tämä ei ole evankeliumin saarnaamista: sillä evankeliumia ei voida saarnata täydellisyydessä. Siellä ei ole enää kuulijakuntaa, jolle evankeliumia pitäisi saarnata. Tämän joukon pyhien tarkoituksena ei ole julistaa ilouutista siitä, että Jumalassa on pelastus ja että Kaikkein Korkein haluaa ja voi pelastaa. Sillä pelastustyö on suoritettu loppuun. Ei ole enää pelastustyötä, joka pitäisi suorittaa. Kaikki mikä oli määrä toteuttaa, on nyt toteutettu täydellisesti.
Sentähden nämä pelastetut ja nämä enkelit voivat tarkoittaa ainoastaan pelastusteon suurta ihmettä. Samoin kuin mekin voimme käyttää sanaa luomakunta/luomistyö [engl 'creation'=luominen, luomakunta] monessa eri merkityksessä, samoin voivat nyt nämä pelastetut käyttää sanaa "pelastus" siinä merkityksessä, että se on nyt toteutettu täydellisesti. Voin kuvitella, että Paratiisissa ollessaan Aatami olisi laulanut: "Luomakunta on tullut meidän Jumalaltamme", kun hän katseli Jumalan ihmeellisiä tekoja ympärillään, kun hänellä oli vielä täydellinen tieto ja kun hän oli tietoinen Luojastaan kaikessa. Sen merkitys olisi tietenkin, että Aatami käsitti, että hänen ympärillään näkemänsä teot olivat Kaikkivaltiaan Luojan täydellisiä tekoja. Hän oli tehnyt sen kaiken ja se kaikki kirkasti Häntä. Samoin on tässäkin pelastettujen laulussa. Pelastus on nyt toteutettu. Se on loppuunsaatettu työ. Ja kun he laulavat siitä, he käsittävät sen sellaisena kuin he sen näkevät, sellaisena kuin se on heidän silmiensä edessä ja sellaisena kuin he sen kokevat ja siitä iloitsevat.
He laulavat siitä sen kaikenkattavassa merkityksessä. He viittaavat laulullaan ensiksikin omaan tilaansa, samoin kuin kaikkeen siihen, mikä oli välttämätöntä johtamaan heidät tähän kirkkauden tilaan. He olivat syyllisiä ja kurjia. He olivat synnin ja kuoleman vallassa. Omasta puolestaan he olivat tuomittuja iankaikkiseen turmelukseen. Ja he olivat vanhurskaan Jumalan oikeutetun vihan kohteita. He olisivat voineet yhtyä muinaisen profeetan lauluun: "Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut." Ja nyt heidät on vapautettu synnistä ja kuolemasta ja turmeluksesta ja he saavat nauttia iankaikkisen elämän ja kirkkauden täyteydestä. Ei ole enää syyllisyyttä, ei tietoisuutta syyllisyydestä, joka heitä painostaisi. Ei ole enää synnin voimaa, joka turmelisi heidät ja hallitsisi heitä. Ei ole enää pimeyttä, joka sumentaisi heidän mielensä. Ei ole enää rikkomuksia, jotka turmelisivat heidän tahtonsa. Ei ole enää vihaa, joka saisi heidät nousemaan Jumalaansa vastaan. On vain yksi elämä, vain yksi halu, vain yksi jatkuva kaipaus: nauttia täyttä yhteyttä valtaistuimella istuvan ja Karitsan kanssa. He eivät odota sitä turhaan. Kaikki heidän halunsa on nyt tyydytetty. Heillä ei ole enää nälkä eikä jano. Minne ikinä he menevätkin, he ovat Jumalan temppelissä ja he huomaavat olevansa Hänen telttamajansa suojassa. He huomaavat asuvansa Hänen kanssaan ja Hän heidän kanssaan ja että he palvelevat Häntä päivin ja öin. Sillä eivät ainoastaan he itse ole pelastuneet; vaan koko luomakunta on myös täysin pelastettu täydellisen tilansa mukaiseksi. Kaikki on nyt alistettu ihmisen alaisuuteen Kristuksessa Jeesuksessa heidän Herrassaan. Koko luomakunnasta on tullut Kristuksessa olevan ihmisen alaisuudessa oleva valtakunta, valtakunta, jonka Kuningas seisoo Kaikkein Korkeimman valtaistuimen edessä palvellen Häntä päivin ja öin. Sanalla sanoen, kun nämä pelastetut laulavat pelstuksestaan, he ymmärtävät sen sen kaikenkattavassa merkityksessä; ja he tarkoittavat koko maailman täydellistä pelastusta ja täydellisen sopusoinnun palauttamista uuteen taivaaseen ja uuteen maahan. Sanalla sanoen on pelastus universaalin täydellisyyden tila.
Mitä he laulavat tästä pelastuksesta? Vastauksena on, että se tulee Jumalalta ja Karitsalta. Se merkitsee sitä, että he antavat Jumalalle ja Karitsalle kaiken auktoriteetin, kunnian kaiken luomisesta ja kaiken voiman, kunnian kaiken sen täydellisyydestä ja loppuunsaattamisesta, minkä he näkevät uudessa luomakunnassa ja jota he nyt saavat kokea iankaikkisessa kirkkaudessa.
Esittääksemme asian vastakohtaisuuden kautta, tämä merkitsee ensiksikin sitä, ettei se ole missään mielessä luodun aikaansaamaa, ettei se ole ollenkaan ihmisen aikaansaannosta ja että ihmisellä ei ole mitään osaa sen toteutuksessa. Pelastus tulee Jumalalta ja Karisalta eikä keneltäkään muulta.
Tämä on laulu, jota tuntuisi olevan usein vaikea laulaa nykyisessä maailmassa ja nykyisen armotalouskauden aikana. Näyttäisi olevan jopa tässä maailmassa Jumalan kansassa niitä, jotka eivät voi hyväksyä tätä totuutta, jota he toivovat voivansa kerran laulaa pelastettujen joukon kanssa uudessa luomakunnassa, "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta". Varmastikin he ovat pitkälle yhtä mieltä Raamatun ja sinun kanssasi tunnustaen, että pelastus tulee Herralta. He myöntävät, että Kristus on tehnyt kaiken, mitä tarvitaan pelstukseemme. Hän on maksanut velan. Hän on täyttänyt lain. Hän on meidän kaikkemme. Eikä meillä ole itsellämme mitään. Ja yhdessä meidän kanssamme he tunnustavat: "Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." Mutta muilta osin he tekevät pelastuksesta—ainakin osittain—ihmisestä riippuvaisen. Kristus on avannut tien, mutta sen enempää Hän ei ole voinut tehdä. Jos ihminen kieltäytyy vaeltamasta tuota Kristuksen avaamaa tietä, on Jumala voimaton, ja Hänen valtakuntansa ei siltä osin toteudu. Ja Jumala onnistuu toteuttamaan valtakuntaansa riippuen siitä, haluaako ihminen uskoa Kristukseen ja ottaa vastaan Hänet. Ja mikä vielä pahempaa, johon kristitty ei voi yhtyä, että nykyajan käsitysten mukaan Kristus ainoastaan opetti meille valtakuntansa periaatteen; ja Hän on elämällään osoittanut, miten sitä toteutetaan; ja nyt riippuu kaikki meistä itsestämme, miten siinä onnistumme. Meidän on tuotava Jumalan valtakunta maailmaan. meidän on toimittava ripeästi. Ja jos me emme saa valtakuntaa toteutettua, se ei koskaan toteudu eikä tule täydelliseksi. Ihminen on voimallinen, ihminen tahtoo, ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja sopii luonnostaan tuon Jumalan Valtakunnan alamaiseksi Kristuksessa. Niinpä meidän on vain uskottava ihmisen voimaan ja hyvyyteen ja ryhdyttävä toteuttamaan valtakuntaa ja pelastamaan maailmaa epätäydellisyyden kirouksesta ja sen vaikutuksista.
Tällaista vastaan kaikuu pelastettujen laulu uudessa maailmassa. He eivät laula: "Pelastus tulee Jumalaltamme ja ihmiseltä". Vaan he laulavat: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta". Moni tästä joukosta ei varmastikaan tunnustanut tätä täydellisesti maailmassa ollessaan. Mutta nyt, täydellisyydessä, nyt kun heidän mielensä ovat vapautuneet synnin ja epätäydellisyyden pimeydestä, nyt kun he tuntevat täydellisesti, samoin kuin heidät itsensä tunnetaan—nyt he ovat muuttaneet käsitystään. Nyt he tunnustavat täydellisesti ja kokonaisuudessaan sen, että koko pelastustyö tulee Jumalalta ja Kristukselta Karitsana, joka johdettiin teurastettavaksi ja joka voitti ja joka nousi kuolleista. Jumala on jo iankaikkisuudesta antanut Kristukselle kansan, jonka Hän valitsi osoittaakseen armoaan ja pelastusvoimaansa. Kolmiyhteinen Jumala määräsi vanhurskaan Jeesuksen Kristuksen, Välittäjän, pelastamaan Hänen valitsemansa kansan ja näyttämään heidän Jumalansa rakkauden ja armon. Jumala lähetti tuon Välittäjän, ainoan Poikansa säädettynä aikana lihaan Karitsaksi, joka tullaan teurastamaan. Karitsa totteli. Karitsa kantoi Jumalan vihan, otti päälleen kaikki kansansa synnit ja kantoi ne ristille. Karitsa täytti lain ja vanhurskauden. Karitsa pyyhki pois kaikki syntimme ja rikkomuksemme ja kaiken täytettyään nousi kolmantena päivänä kirkkauteen. Karitsa nousi korkeimpaan taivaaseen ja vastaanotti kaiken vallan taivaassa ja maan päällä, toteutti valtakuntansa hengellisesti vuodattamalla armon Hengen. Karitsa uudestisynnytti kansansa tuon Hengen kautta kutsuen heidät pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa, antoi heille totisen ja pelastava nuskon, vanhurskautti heidät ja pyhitti heidät, suojeli heitä ja johdatti heidät elämän tielle tämän armotalouskauden aikana. Karitsa saa seitsensinettisen kirjan ja avaa sinetin toisensa jälkeen, hallitsee kaikkea nykyisessä maailmassa. Karitsa tulee voittamaan Antikristuksen viimeisen ilmentymän, tuomitsemaan maailman vanhurskaudessa, saamaan ne ihmiset, jotka Isä Hänelle antoi, nousemaan Hänen Henkensä kautta kirkkauteen. Tällä tavoin Karitsa toteuttaa Jumalan valtakunnan täydellisesti. Ja kun kaikki on toteutettu täydellisesti, Karitsa luovuttaa valtakunnan Isälle ja alistuu itsekin Hänen alaisuuteensa, tulee olemaan iankaikkisesti kansansa pää johtaen heidät elämän vetten luo iankaikkisesta iankaikkiseen. Sellainen on pelastus! Ihminen ja luomakunta ovat sen kohteena, ei koskaan sen aikaansaajia! Ei siis ole ihme, että kun kaikki tämä ymmärretään selvästi, ei uudessa maailmassa ole enää ristiriitoja näistä totuuksista, vaan kaikki laulavat koko sydämestään ja koko mielellään: "Pelastus—tämä täydellisesti toteutettu pelastusteko—tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta".
Enkelit vastaavat yhtenä suurena ylistyslauluna. He heittäytyvät kasvoilleen valtaistuimen eteen ja palvovat Jumalaa.
Ja mikä onkaan heidän sydämensä ilmaus heidän palvoessaan? "Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!" Tämä on seitsenkertainen ylistys Kaikkein Korkeimmalle Hänen kirkkaudestaan.
Olemme jo tutkineet heidän laulunsa ja pelastettujen laulun keskinäistä suhdetta. Se on ikäänkuin vahvistus ja samalla myös yksityiskohtaisempi selitys siitä, mitä pelastuneet lauloivat. Viimeksimainitut huudahtivat, että pelastus, toisin sanoen loppuunsaatettu pelastustyö, sellaisena kuin se loistaa uudessa maailmassa, uudessa taivaassa ja uudessa maassa, on Jumalan ja Karitsan teko iankaikkisesti. Nämä enkleit laulavat nyt lyhyesti, että sentähden kaikki kunnia ja ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja voima ja valta, jotka loistavat tästä uudesta luomakunnasta, tulevat Jumalalta ja kunnia niistä tulee olemaan iankaikkisesti Hänen.
Samoin kuin kuulet Hänen temppelissään uuden luomakunnan lauluja ja ääniä, samoin kiirivät korviisi ylistyksen sävelet. Ja kuka onkaan kaiken tämän ylistyksen kohde tässä uudessa valtakunnassa, jossa ihmiset ja enkelit ja kaikki olennot ylistävät Häntä? Jumala, yksin Jumala! Kun katselet ympärillesi tässä uudessa luomakunnassa, huomaat, että kaikki loistaa ihmeellistä kirkkautta, joka heijastuu kaikessa. Kenen kirkkaus loistaakaan uudesta maailmasta? Se on Jumalan kirkkaus, ja ainoastaan Jumalan kirkkaus! Kun vaellat Hänen temppelissään, tässä sinun Jumalasi temppelissä, huomaat yhä enemmän ja enemmän, miten kaikki kertoo viisaudesta ja kaikkein korkeimmasta älykkyydestä. Kenen on tuo viisaus? Se on Jumalan viisautta, ja vain Hänen viisauttaan. Tulet huomaamaan, että Karitsan johtamana koko luomakunta palvelee vain yhtä ainoaa, päivin ja öin, ja antaa kunnian ainoastaan yhdelle. Koko luomakunnan sydämestä nousee kiitoksen ja kiitollisuuden sävel, joka kertoo täydellisesti paljastuneesta rakkaudesta ja armosta. Kenelle soikaan tuo kiitoksen sävel? Sen kohteena on Kaikkein Korkein Jumala ja yksin Hän! Valta ja lahjat ja valtava voima ilmenevät ja loistavat nyt sopusointuisesti koko uudesta luomakunnasta. Se on valtaistuimella istuvalle Kaikkivaltiaalle Jumalalle kuuluvaa valtaa ja voimaa ja ihmeellistä hyvyyttä. Näin on ja tulee olemaan uudessa ja iankaikkisessa kaiken armotaloudessa. Näin loistaa uusi maailma!
Ja Jumalan tietoiset ja älylliset olennot huomaavat sen kaiken. He näkevät siinä kaikessa heijastuksen Jumalan kirkkaudesta. Ja sen tiedostaessan he laulavat. He laulavat uutta laulua. H elaulavat taivaallisia säveliä koko sydäemstään ja mielestään niin valtavan kirkkauden valtaamina: "Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!"
Alkuperäinen artikkeli: Behold He Cometh Chapter 18 by Herman Hoeksema
Osa 19, Pyhien rukousten esittäminen | Sisällys
Alkuun | Kaksi Jerusalemia | Ylöstempaus | Aabrahamille annetut lupaukset | Dispensationalismi | Salaliitto | Laittomuuden salaisuus | Maailmanuskonnon yhdistävä tekijä |Päästä meidät pahasta | Parantuminen hänen siipiensä alla | Taikuuden oppipojat 1/2 | Taikuuden oppipojat 2/2
Historia | Raamattu | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Neuvonta | Opillista | Lopun ajat