Herman Hoeksema

Katso, Hän tulee — 17. luku

Ilmestyskirja 7:9, 13-17

9. Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,
13. Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?"
14. Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen". Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
15. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.
16. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle,
17. sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä."

Tässä luvussa tarkastelemme lyhyesti Ilmestyskirjan 7. luvussa kuvattua lukematonta joukkoa. Jätämme jakeiden 10-12 pelastettujen ja enkelien virren käsittelyn seuraavaan lukuun.

Keitä ovat tuohon lukemattomaan joukkoon kuuluvat?

Keitä ovat nämä ihmiset, jotka kuvataan Johannekselle ja seurakunnalle tässä Ilmestyskirjan 7. luvun toisessa näyssä? Mikä on heidän suhteensa niihin sataanneljäänkymmeneenneljään tuhanteen, jotka mainitaan tämän luvun alkuosassa?

Voidaksemma vastata näihin kysymyksiin meidän on tietenkin tutkittava ennen kaikkea tekstiämme ja löydettävä, mitä se kertoo meille heistä.

Sitten huomaamme ensiksikin, että heitä on lukematon joukko:

"Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea..." Näillä sanoilla halutaan ilmaista, että apostoli katselee nyt eri näkyä. Se ei ole pelkästään luvun alkuosan näyn jatkoa, vaan se on jotain uutta. Ja kun hän sanoo, että hän katseli lukemattoman suurta joukkoa, hän ei tarkoita sillä sitä, etteikö heidän lukumääränsä olisi määritelty tai että tuo joukko olisi loputtoman suuri. Se olisi tietenkin mahdotonta. Mutta hän haluaa saada meidät käsittämään, että se joukko, jota hän katseli, oli niin suunnaton, että jo yrityskin laskea heidän lukumääräänsä tuntui mahdottomalta. On olemassa raja ihmisen kyvylle ilmaista asioita lukumäärinä tai laskea asioiden tai esineiden tarkkoja määriä. Näin on tietenkin esimerkiksi taivaan tähtien kohdalla. Kuka voi kieltää, etteikö taivaalla ole tietty määrä tähtiä, niin että ne voitaisiin varmasti laskea, joiden lukumäärä ja jopa nimet ovat Jumalan Kaikkivaltiaan tiedossa? Mutta tähtien lukumäärä on niin valtava, että olisi hulluutta ihmisen edes yrittää laskea niitä. Tämä koskee myös meren rantojen hiekkaa. Rannoilla on tietty lukumäärä hiekanjyviä; mutta niiden lukumäärän laskeminen ylittää ihmisen laskukyvyn. Näin on siis myös sen ihmisjoukon kohdalla, jota Johannes katseli. Se on lukematon eli luotu ei pysty sitä laskemaan. Se on niin valtava, että jo yrityskin laskea heidän määräänsä tai ilmaista heidän määräänsä on hulluutta Ja heti meitä muistutetaan Aabrahamille annetusta lupauksesta hänen siemenensä määrästä. Aabrahamille luvataan yhtä suuri määrä siementä kuin taivaalla on tähtiä ja meren rannalla hiekkaa eli lukematon määrä. Tämä lupaus ei täyty täydellisesti Israelin lapsissa: heidät voitaisiin aina laskea. Se ei täyty täydellisesti myöskään uuden armotalouskauden hengellisessä Israelissa: sillä myös heidän lukumääränsä on ulottuvillamme ja heidän määränsä voidaan ilmaista tiettynä lukuna sataneljäkymmentäneljätuhatta. Mutta nimenomaan tässä näyssä näemme ensi kertaa tuon Aabrahamille annetun ihmeellisen lupauksen täyttymyksen. Sillä Johannes katselee lukematonta joukkoa.

Toiseksi meidän on huomattava, että tämä joukko on luonteeltaan universaali. Se on joukko, johon kuuluu ihmisiä "kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä". Se kertoo meille ensiksikin, että Herran kansaa on kaikissa kansakunnissa. Sillä ei ole mitään syytä olla ymmärtämättä näitä sanoja niiden täydessä ja kirjaimellisessa merkityksessä. Tästä joukosta ei ole suljettu pois yhtäkään kansakuntaa. Jumalan armon valinnan mukaiset ihmiset kuuluvat tämän armotalouskauden aikana kaikkiin maailman kansakuntiin. Tämä viittaa siihen, että seurakunnan velvollisuutena on saarnata evankeliumia kaikille kansakunnille ja kielille. Tämän raamatunkohdan sanat ovat täysin sopusoinnussa Herran seurakunnalle antaman lähetyskäskyn kanssa Hänen taivaaseen noustessaan, "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille" ja "Menkää siis ja tehkää [oikeammin sanoen: kaikista kansoista] kaikki kansat minun opetuslapsikseni [minun opetuslapsiani]. Jumalan kansa koostuu kaikkiin maailman kansoihin kuuluvista ihmisistä, jotka kerran kootaan kirkkauteen. Ja koska heidät kutsutaan Jumalan Sanan evankeliumilla, sitä on saarnattava erotuksetta kaikille. Toiseksi minusta näyttää siltä, että tässä viitataan toiseksi siihen, että tulevassakaan armotaloudessaa eivät ihmiset ole monotonisen samanlaisia, toinen toistensa kaltaisia, vaan että kansalliset ja heimojen piirteet ovat selvästi nähtävillä ja edustettuina tuossa lukemattomassa joukossa. Herran tahto on, että ihmissuku kehittyy moniksi eri kansoiksi. Mikään kansakunta ei muodosta ihmissuvun koko organismia yksinään, vaan kaikki yhdessä muodostavat tuon organismin. Yhtään kansakuntaa ei voida jättää sen ulkopuolelle. Ja sentähden tuon organismin kauneus loistaa jokaisen kansakunnan ominaisuuksien yhdessä muodostamasta yhdistelmästä. Käsittelemämme näky ilmaisee sen. Niinpä siinä puhutaan kaikista kansakunnista muodostuvasta joukosta ja Johannes tunnistaa heti näyn nähdessään sen, että se on kaikista maailman kansakunnista muodostuva joukko, ja että kaikki maailman kansakunnat ovat edustettuina siinä. Kolmanneksi voimme mainita ohimennen, että myös juutalaiset kuuluvat tuohon joukkoon. He eivät elä siitä erillään, vaan he kuuluvat tuohon joukkoon: sillä se on joukko, joka koostuu kaikista kansakunnista. Lisäksi emme lue mistään kohtaa Raamatusta tästä erillään olevasta juutalaisten joukosta. Se on siis universaali joukko, kaikista kansakunnista koostuva kirkastettu sopusointu, jossa kaikilla on omat itselleen tyypilliset ominaisuudet, mutta kaikilla on yksi suuri yhteinen ominaisuus: he ovat kaikki Kristuksesta ja he ovat kaikki iankaikkisessa kirkkaudessa.

Koko teksti ilmaisee meille, että viimeksimainittu on totta, että tämä suunnaton joukko on kirkkaudessa.

Tekstissä kuvataan näillä ihmisillä olevan valkeat vaatteet ja käsissään palmunoksat ja heidän olevan seisomassa valtaistuimen ja Karitsan edessä. Se, että heidät on puettu valkoisiin vaatteisiin osoittaa, että he ovat puhtaat synnistä ja kaikista synnin vaikutuksista, mikä käy ilmi myös 14. jakeen loppuosasta. Tämä on epäilemättä heidän tärkein ominaisuutensa sillä hetkellä. Se, että se on todellakin totta, käy ilmi myös tämän jakson loppuosasta. Johannes seisoo hämmästyneenä nähdessään tuon valtavan joukon ja ihmettelee, keitä he ovat. Ja eräs niistä vanhimmista, joka seisoo valtaistuimen ympärillä ja näkee, että hän on ihmeissään, tekee hänelle seuraavan kysymyksen:

"Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?" Ja Johannes tunnusti tietämättömyytensä heidän suhteensa ja vastasi: "Herrani, sinä tiedät sen". Ja vanhin selittää hänelle, että he tulevat suuresta ahdistuksesta. Sieltä he siis ovat tulleet. Mutta koskien heidän tärkeintä ominaisuuttaan vanhin sanoo, että he ovat niitä, jotka ovat pesseet ja valkaisseet vaatteensa Karitsan veressä. Huomiomme kiinnittyy siihen, että he ovat tosiaankin pesseet itse vaatteensa ja valkaisseet ne. He ovat itse pesseet vaatteensa Karitsan veressä. Ymmärrät tietenkin Raamatun perusteella, ettei tätä ole käsitettävä niin, että he olisivat itse pelastaneet itsensä: sillä näin ei varmasti ole asian laita eikä tämä joukko ajattele niin, mikä käy ilmi heidän laulamastaan virrestä. Jumalan kansa ei tosiaankaan pelasta itse itseään eivätkä he saa syntejään anteeksi eivätkä pääse eroon turmeluksesta omin voimin. Sillä pelastus kuuluu Herralle. Hän pesi heidät omassa pelastavassa veressään. Meidän ei tule kuitenkaan ajatella, että tässä on kysymys pelkästä muodollisuudesta ja että tässä tarkoitettaisiin samaa kuin jos tekstissä lukisi: "He ovat niitä, joiden vaatteet on pesty Karitsan veressä". On varmasti eräs näkökulma, jonka perusteella voimme sanoa, että nämä pyhät ovat pesseet vaatteensa Kristuksen veressä. Sillä älkäämme unohtako, että Pyhässä Hengessä he saavat uskon voiman; ja uskon voimasta he pysyvät tietoisesti Kristuksessa, ovat juurtuneet Häneen, saavat Häneltä kaiken tarvitsemansa, kaikki pelastuksen siunaukset. Uskon kautta kristityt toimivat omaksi pelastuksekseen. Uskon kautta hän vastaanottaa Kristuksen ja kaikki Hänen siunauksensa. Uskon kautta hän menee tietoisesti pesemään vaatteensa Kristuksen veressä. Ja tämä joukko koostuu niistä, jotka ovat tällä tavoin pessseet vaatteensa Karitsan veressä. He ovat nyt pelastettuja. Jokainen synnin tahra on pesty pois. He ovat pyhiä ja puhtaita ja he ovat saavuttaneet voiton uskon taistelussa. He seisovat tässä ikäänkuin he olisivat jo voittaneet, ikäänkuin he olisivat jo voittajia taistelussa.

Samasta totuudesta todistavat palmunoksat, joita heillä on käsissään. Tällä viitataan epäilemättä Lehtimajanjuhlan viettoon, jolloin Israelin lapset muistelivat sitä, miten he olivat olleet erämaassa ja iloitsevat siitä, että heidät on johdatettu orjuudesta lupauksen maahan. Niin tekee tämäkin joukko: he ovat olleet elämän, synnin ja epätäydellisyyden, kärsimyksen, puutteen ja kuoleman erämaassa. Mutta he ovat kaikki läpäisseet sen; nyt he ovat lupauksen maassa. He juhlivat lopullista vapautustaan ja pääsyään kirkkauden maahan.

Lopuksi, tämä käy ilmi myös siitä paikasta, jossa he nyt ovat.

He seisovat Karitsan valtaistuimen edessä. He ovat paikassa, jossa Kaikkivaltaiaan Jumalan ja Karitsan kirkkaus loistaa, jossa vanhimmat palvovat Jumalaa ja jossa koko luomakunta mahtavien enkelien kanssa ylistää pelastuksensa Jumalan nimeä.. He ovat siinä uudessa armotaloudessa, joka on kuvattu meille tämän kirjan neljännessä luvussa, siinä uudessa armotaloudessa, jonka oli määrä korvata entinen, epätäydellisyyden armotalouskausi uudella täydellisen kirkkauden valtakunnan armotaloudella. Ja siellä he seisovat, he ovat ts. valmiita palvomaan ja palvelemaan ja ylistämään. Yhteenvetona voimme sanoa, että tämä jakso sallii meidän saada väläyksen tulevaisuudesta, nähdä, mikä tulee olemaan Jumalan kansan osa, kun kaikki on toteutunut ja kun uusi taivas ja uusi maa ovat toteutuneet. Tämä lukematon joukko on se Jumalan kansan valtava joukko sen jälkeen, kun he ovat kokoontuneet iankaikkiseen kirkkauteen uudessa luomakunnassa.

Lopuksi on tärkeää huomata heidän alkuperänsä. Sillä tämäkin on mainittu erityisesti tekstissämme: vanhin kertoo Johannekselle, että he ovat kaikki tulleet suuresta ahdistuksesta.

Jotta täysin ymmärtäisimme tämän, meidän on muistettava Ilmestyskirjan yleinen näkemys. Olemme nähneet kerta toisensa jälkeen, että se kuvaa meille koko tämän armotalouskauden tapahtumia sitä mukaa kuin ne Kristuksen hallinnassa johtavat lopulta Jumalan valtakunnan täydelliseen toteutumiseen. Nämä tapahtumat kattavat koko tämän armotalouskauden ajan, kuten olemme useaan kertaan todenneet.

Joka tapauksessa niiden voima ja määrä kasvaa sitä mukaa kuin Herran takaisintulon aika lähestyy, kun Hän perustaa iankaikkisen kirkkautensa valtakunnan. Tämäkin on muistettava myös tämän suuren ahdistuksen ajan kohdalla. Sanan ahtaimmassa merkityksessä tämä ilmaus tuo mieleemme juuri Kristuksen tuloa edeltävän ajanjakson. Raamatun valossa ei ole epäilystäkään, etteikö olisi seurakunnan vainon aikakautta, Jumalan kansan suuren ahdistuksen aikaa, jollaista ei koskaan aikaisemmin ole ollut. Kun Antikristuksen voima kehittyy huippuunsa, kun tapahtuu suuri luopumus ja ainoastaan muutama uskollinen pysyy kestävänä maailmaa vastaan, joka on täynnä vihollisuutta Kristusta ja Hänen kansaansa vastaan, silloin kaikki kansat vihaavat heitä ja he joutuvat hirvittävän vainon kohteiksi. Tuo ilmaus tarkoittaa siis ahtaimmassa merkityksessään tätä nimenomaista aikaa.

Emme saa kuitenkaan koskaan käsittää tätä suuren ahdistuksen aikaa ainoana sellaisena. Sillä niin ei ole. Se on ainoastaan huipentuma, sen voiman äärimmäisenä ilmentymänä, joka on aina ollut täynnä katkeraa vihaa maailmassa olevaa Kristuksen seurakuntaa kohtaan. Emme saa siis unohtaa sitä, että tämä suuri ahdistuksen aika on ollut muodostumassa koko ajan, koko tämän armotalouskauden ajan. Laajemmassa mielessä siihen sisältyvät myös ne vähäisemmät vainot, joita Jumalan kansa on jo joutunut kokemaan, jotka sinänsä ovat olleet todella kauheita, mutta jotka ovat olleet rajoitetumpia lopulliseen ahdistuksen aikaan verrattuina. Rooman keisareiden—Neron ja Domitianuksen— aikoina oli vainoja, samoin ennen uskonpuhdistusta ja uskonpuhdistuksen aikana. Kaikki nämä olivat periaatteessa samaa ahdistusta kuin se, joka vielä tulee vähän ennen Kristuksen takaisintuloa. Ne eivät kuitenkaan olleet yhtä hurjia kuin tuo viimeinen vaino tulee Jeesuksen sanojen mukaan olemaan. Voimme siis käsittää tuon ilmauksen sen laajimmassa merkityksessä eli Jumalan kansan ahdistuksen aikana kaikkina aikoina. Periaatteessa on Jumalan kansa aina hengellisessä mielessä tässä suuressa ahdistuksessa. Antikristuksen voima oli maailmassa jo Johanneksen aikaan ja on ollut siitä alkaen eikä ole koskaan ollut poissa maailmasta. Tuo Antikristuksen voima on täynnä vihollisuutta Jumalaa ja Hänen Kristustaan ja Hänen kansaansa vastaan suunnitellen aina Jumalan lasten vahingoittamista Kristuksen valtakunnan tuhoamista—toisinaan yhdellä tavalla ja toisinaan taas toisella tavalla. Ja niin on Jumalan lapsilla aina taistelu taisteltavana, jos he ovat uskollisia: sisällisesti taistelu syntiä vastaan ja ulkonaisesti pahan voimia avstaan. Ja aina on Jeesuksen Sana tosi, että meidän on kannettava ristimme, kiellettävä itsemme ja seurattava Häntä ahdistuksen tiellä, jos olemme Hänen opetuslapsiaan.

Sentähden me voimme muodostaa tästä suuresta ahdistuksesta kuvan, joka on kuin suuri valtameri, johon sisältyy kaikki historia ja jokainen aikakausi. Mutta tässä suuressa valtameressä on matalampia ja korkeampia aaltoja, jolloin tuleva suuri ahdistuksen aika on niistä kaikkein korkein ja uhkaavin aalto Kristuksen seurakunnalle ja Jumalan kansalle. Kun tekstissämme siis puhutaan suuren ahdistuksen ajasta, se tarkoittaa epäilemättä sellaisia vainon aikoja, jolloin pyhät joutuvat vuodattamaan vertaan antamansa todistuksen takia ja Jumalan Sanan takia. Kuitenkin se tarkoittaa yleensä pienemmässä tai suuremmassa määrin koko tätä armotalouskautta.

Olemme nyt valmiit vastaamaan myös seuraavaan kysymykseen: mikä on tämän luvun ensimmäisen osan sadanneljänkymmenenneljän tuhannen sinetöidyn suhde niihin, jotka muodostavat lukemattoman joukon ja jotka seisovat Jumalan ja Kartisan valtaistuimen edessä ja jotka ovat jo päässeet iankaikkiseen kirkkauteen?

On tietenkin olemassalukuisia eri mahdollisuuksia ja myös erilaisia tulkintoja. Nämä erilaiset tulkinnat vaihtelevat sen mukaisesti, miten tämän luvun ensimmäinen kohta on tulkittu. Ne, jotka väittävät, että ensimmäiset sataneljäkymmentäneljätuhatta ovat juutalaisia sanan kansallisessa merkityksessä, väittävät myös, että tässä tekstissämme tarkoitetaan täysin eri ihmisryhmää. Tämän väitteensä tueksi he he viittaavat ensiksikin siihen, että edellisessä tapauksessa puhutaan ainoastaan Israelista, kun taas tässä kohdassa puhutaan kaikista kansakunnista ja heimoista ja kansoista ja kielistä olevista ihmisistä. Toiseksi he viittaavat siihen, että ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ihmiset ovat yhä taistelussa, kun taas tämä lukematon joukko valkoisissa vaatteissa ja palmunoksat käsissään on ilmeisesti jo saavuttaneet voiton. Ja kolmanneksi he tähdentävät erityisesti sitä, että edellisen ryhmän lukumäärä on tietty määrä, kun taas tässä on hyväksyttävä ajatus siitä, etteivät he ole sama joukko kuin nuo sataneljäkymmentäneljä tuhatta, vaan selvästi eri joukko.

Emme mene yksityiskohtiin näissä tulkinnoissa. Haluamme ainoastaan tehdä nyt selväksi, etteivät lukematon joukko ja ne sataneljäkymmentäneljä tuhatta ole eri ihmisryhmiä, vaan periaatteessa samaa joukkoa. Tämän todistaa ensiksikin se, että molemmissa raamatunkohdissa on suuren ahdistuksen aika pääasiana, niin sadanneljänkymmenenneljän tuhannen kohdalla kuin tässä nyt käsittelemässämmekin raamatunkohdassa. Itse asiassa on kummankin raamatunkohdan paljastamisen syynä tuon seurakuntaa kohtaavan suuren ahdistuksen aika. Molempien raamatunkohtien tarkoituksena on ilmeisesti paljastaa seurakunnalle sen uhanalainen asema maailmassa, mutta samalla kuitenkin sen suoja suuren ahdistuksen aikana. Ainoana erona on se, että niillä sadallaneljälläkymmenelläneljällä tuhannella on tuo tuota ahdistuksen aikaa edessään, kun taas lukematon joukko on jo kärsinyt sen. On hyvin selvää, että kysymyksessä on sama joukko: toinen kuvattuna keskellä suurta ahdistusta tai pikemminkin juuri läpäisemässä sitä ja toinen kuvattuna, kun se on jo kokenut sen ja selvinnyt voittajana. Sentähden niissä on siis kysymys samasta joukosta, mutta ainoastaan eri vaiheissa, eri tiloissa, ja sentähden eri näkökulmista tarkasteltuina. Ensimmäisessä osassa he ovat maan päällä; toisessa osassa he ovat jo kirkkaudessa täydelliseksi saatetun valtakunnan uudessa armotaloudessa. Ensimmäisessä he ovat ahdistuksessa; toisessa he ovat jo selvinneet ahdistuksesta.

Ja jos kysyt, miten on lukumäärän ero selitettävissä, silloin minä pyydän sinua muistelemaan, mikä oli sadanneljänkymmenenneljän tuhannen selitys. Totesimme, että he edustivat Jumalan kansaa maan päällä minä tahansa historian aikakautena. Sataneljäkymmentäneljä tuhatta on Jumalan valittujen lukumäärä heidän eläessään maailmassa minä tahansa hetkenä. Mutta lukematon joukko edustaa Jumalan kansaa, kun kaikki sadatneljätkymmenetneljät tuhannet lasketaan yhteen kaikista sukupolvista. Kristus Jeesus kokoaa seurakuntansa maailman alusta sen loppuun. Osa tuosta seurakunnasta on aina maailmassa; ja sitä osaa symboloi luku sataneljäkymmentäneljä tuhatta. Se on taisteleva seurakunta. Mutta aikojen lopussa kaikki nämä osat kootaan yhteen Karitsan valtaistuimen eteen. On siis hämmästyttävää, että aikojen lopussa emme löydä enempää kuin sataneljäkymmentäneljä tuhatta, mutta samalla kuitenkin lukemattoman joukon! Keitä nämä ihmiset siis ovat? He ovat Jumalan kansaa kaikilta ajoilta ja seuduilta ja kaikista kansakunnista ja heimoista, jotka on koottu yhteen uuden luomakunnan uuteen armotalouteen.

Lukemattoman joukon autuas tila

Jos kysyt, miksi oli välttämätöntä paljastaa myös tämä näky tuona aikana, mikä tämän raamatunkohdan tarkoitus on, mikä on sen antama lohdutus maailmassa olevalle Jumalan kansalle, meidän on asetuttava hetkeksi tämän tärkeän kysymyksen eteen: Mikä on näiden ihmisten tila ja mikä se on nyt?

Tähän kysymykseen liittyen luemme tekstistämme: ensiksikin, että he ovat Jumalansa temppelissä. Luemme jakeesta 15 näin: "Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä."

Hetken mietiskelyn jälkeen käy selväksi, että tämän jakeen molemmissa osissa ilmaistaan sama ajatus: he palvelevat Häntä Hänen temppelissään ja että Hän levittää telttamajansa heidän ylleen. Temppelin keskeinen ajatus on ensiksikin, että Jumala asuu siinä, se on Hänen pyhyytensä asumus. Ja toiseksi, että se on Hänen pyhäkkönsä, jossa Häntä palvellaan ja palvotaan sanan todellisessa mekityksessä. Vanhan armotalouskauden aikana se oli Jerusalemissa oleva rakennus, joka on sen totisen temppelin esikuva, joka on taivaassa, varsinkin kaikkein pyhin. Ajatuksena oli tietenkin, että sen jälkeen, kun synti tuli maailmaan, Jumalan temppeli ei ollut enää kaikkialla, niinkuin se oli alussa, ennen syntiinlankeemusta; vaan Hänen asuinpaikkansa oli rajoitettu tiettyyn rakennukseen. Alussa, ennen syntiinlankeemusta koko luomakunta oli Hänen temppeliään: Hän asui koko luomakunnassa ja koko luomakunta palvoi ja ylisti ja kirkasti Häntä. Mutta tämä muuttui synnin vaikutuksesta. Jumala ei enää asunut koko luomakunnassa. Vanhan armotalouskauden aikana Hän asui esikuvallisesti kansansa keskuudessa tietyssä, rajatussa paikassa sen sijaan, että Hän aikaisemmin oli asunut koko luomakunnassaan. Se oli Jerusalemin temppelin merkitys. Uuden armotalouskauden aikana on kuitenkin tapahtunut se muutos, että ei enää ole yhtä tiettyä paikkaa, jossa Jumala asuu, vaan sen jälkeen, kun Pyhä Henki on vuodatettu, Jumala asuu nyt kansassaan ja Hänen asumuksensa on heidän sydämissään. Hän asuu heissä ja heidän kanssaan. Hän ei kuitenkaan asu vielä koko luomakunnassa; vieläkään ei koko luomakunta ole Hänen temppelinsä. Hänen temppelinsä on uuden armotalouskauden aikana elävän Jumalan seurakunta meidän Herrassamme Kristuksessa Jeesuksessa; ja Hän asuu kansansa kanssa sanan hengellisessä merkityksessä. Mutta tämä ei pääty tähän, eikä tämä ole ihanteellinen tilanne. Se on askel eteenpäin vanhaan armotalouskauteen verrattuna ja tässä näkyy selvästi kehitystä. Mutta vaikka onkin totta, että on tullut aika, jolloin Jumalan kansa ei palvo Häntä enää Jerusalemissa, vaan Hengessä ja totuudessa, ei ihannetta ole kuitenkaan vielä saavutettu, ennenkuin koko maailmasta ja koko luomakunnasta on tullut jälleen elävän Jumalan temppeli eikä Jumala asu enää pelkästään kansassaan ja kansansa kanssa, vaan levittää telttamajansa heidän ylleen. Tätä tilannetta kuvataan tämän luvun 15. jakeessa.

Tuossa uudessa armotaloudessa he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja he palvelevat Häntä päivin ja öin Hänen temppelissään. Jumalan temppelinä tulee jälleen olemaan koko luomakunta, taivas ja maa. Ja minne pelastetut sitten menevätkin iankaikkisuudessa, jos he nousevat taivaaseen tai asuvat maan päällä, jos he istuvat elävän veden virtojen partailla ja asuvat koko kirkastetussa luomakunnassa—he näkevät kaikkialla Jumalansa ja ovat tietoisia Hänen läsnäolostaan. Koko luomakunta tulee jälleen julistamaan Jumalansa nimeä ja paljastamaan Hänen kirkkauttaan, niinkuin tapahtui esikuvallisessa Jerusalemin temppelissä. Näin Jumala laajentaa ilmestysmajaansa. Hän levittää telttamajansa heidän ylleen. Hän levittää telttansa koko maailman ylle. Ja me saamme olla Hänen läsnäolossaan ja Hänessä sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Hän on paljastettu koko luomakunnassaan. Koko luomakunta kirkastaa Häntä. Koko luomakunta tulee olemaan Hänen temppelinsä. Ja pelastetut palvelevat Häntä päivin ja öin Hänen uudessa luomakunnassaan vaeltaen jatkuvasti Jumalan läsnäolossa Hänen yhteydessään sydämissään asuvan Kristuksen Hengen kautta ja jatkuvasti Hänen Henkensä valaisemina. He eivät palvele ainoastaan aina ja jatkuvasti, vaan he palvelevat Häntä uudessa luomakunnassa kirjaimellisesti yötä päivää. Vanha luomakunta loistaa jälleen kaikessa kauneudessaan ja puhtaudessaan ja päivä ja yö laulavat Kaikkivaltiaan Jumalan kunniasta ja voimasta ja viisaudesta.

Luemme toiseksi jotakin näiden lukemattoman joukon pyhien henkilökohtaisesta tilasta.Tässä mainitaan monia yksityiskohtia, joiden keskeisenä ajatuksena on, että heidät on vapahdettu täydellisesti myös kaikista synnin vaikutuksista. Niinpä luemme jakeesta 16: "Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle". Tämä merkitsee ensiksikin sitä, etteivät tämän lukemattoman joukon pyhät tule koskaan enää kokemaan mitään puutetta. Heiltä ei puutu mitään, ei kerrassaan mitään. Nälkä ja jano ovat puutteen ja tarpeiden voimakkaimmat ilmenemismuodot ja ilmaukset. Kun ihmisellä ei ole leipää syödäkseen eikä vettä sammuttaakseen janonsa, hän on suoranaisessa puutteessa ja häneltä puuttuvat olemassaololle välttämättömät tarpeet. Nälkä ja jano symboloivat tässä kaikkea puutetta. Huomaa, ettei tässä sanota, ettei meillä olisi enää haluja eikä tarpeita; niitä meillä vielä varmasti on silloinkin, jopa kirkkaudessa. Elämää ilman haluja tai tarpeita ei voi kuvitellakaan eikä se itse asiassa olisi edes elämää. Mutta tämän lukemattoman joukon tilanne on kirkkaudessa se, että kaikki heidän tarpeensa tyydytetään täydellisesti. Siellä ei ole enää mitään tyydyttämättömiä tarpeita; siellä ei ole enää mitään tarpeita, joita ei tyydytettäisi välittömästi ja täydellisesti. Uudessa luomakunnassa ei ole enää nälkää eikä janoa. Siellä ei ole nälkää eikä janoa sanan fyysisessä eikä hengellisessä merkityksessä.

Oi, mikä valtava vastakohta vallitseekaan tämän lukemattoman joukon taivaallisen tilan ja heidän tilansa välillä heidän eläessään maailman eri aikakausien aikana! Nämä ihmiset ovat tulleet suuresta ahdistuksesta. He olivat olleet epätäydellisyyden tilassa. He joutuivat usein kärsimään ja kestämään ahdistusta. He olivat usein puutteessa niin aineellisesti kuin hengellisestikin. Heidän sielunsa janosi usein Jumalaa. He olivat usein vaikeuksissa ja ahdistuksissa monien niin aineellisten kuin hengellisten tarpeidensa takia. Ja vielä lisäksi: he olivat maailman halveksimia, vihaamia ja vainoamia. Heitä ajettiin takaa kaikkialla maailmassa, he olivat kodittomia, leivättömiä, kurjia. Heitä suljettiin likaisiin selleihin ja vankiloiden kaltereiden taakse. Heitä vietiin teloituspaikoille ja heitä poltettiin roviolla. He olivat köyhiä, alastomia, nälkäisiä, hyljeksittyjä. Eikä koko maailamssa näyttänyt olevaan ketään, joka olisi säälinyt heitä. Mutta nyt, katso, he eivät kärsi enää puutetta! Heiltä ei puutu enää mitään. Nyt he asuvat Jumalansa temppelissä ilman pelkoa ja ilman mitään täyttymättömiä toiveita. He palvelevat nyt Häntä täydellisesti ja heillä on täydellinen yhteys Hänen kanssaan heidän sydämensä toiveiden mukaisesti, jatkuvasti, öin ja päivin. Auringon paahde tai mikään muukaan kuumuus ei vaivaa heitä enää. Heidän ulkopuolellaan ei ole mitään, ei luonnossa eikä ihmisten maailmassa, mikä vahingoittaisi heitä millään tavoin. Luonto on pelastettu täydellisesti. Kaikki luonnon pahat voimat ovat kadonneet täydellisesti. Kaikki, mikä meitä nyt vahingoittaa ja saa aikaan sairautta ja tuskaa ja kärsimystä ja kuolemaa luonnon epäjärjestyksen tilan vuoksi, on kadonnut, niin että kaikki on täydellistä ja kaikki lisää niin heidän aineellista kuin hengellistäkin autuuttaan. Myös heidän ruumiinsa ja sielunsa ja henkensä tulee olemaan täydellisessä sopusoinnussa heidän ympärillään olevan maailman kanssa. Ja he kaikki yhdessä ovat sopusointuisessa suhteessa Herraan Jumalaan Kaikkivaltiaaseen heidän Herrassaan Jeesuksessa Kristuksessa.

Heidän autuutensa lähde

Syy kaikkeen tähän on ilmaistuna raamatunpaikkamme viimeisessä kohdassa: "sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä".

Eikö tämä ole ihmeellistä ja kaunista sanan korkeimmassa merkityksessä? Eikö tämä täytä kaikki sydäntemme toiveet jo nykyisessä maailmassa? Onko Jumalan kansassa niitä, joihin tämä ei vetoaisi sanan korkeimmassa merkityksessä?

Ihmiskieli ei pystyisi koskaan ilmaisemaan sitä kauniimmin kuin se on ilmaistuna tässä Ilmestyskirjan kauniissa ja rikkaassa symboliikassa. Mutta meidän on kuitenkin lisättävä muutama selityksen sana. Unohdamme ehkä usein sen, että Kristus tulee olemaan päämme ja kaikkemme myös iankaikkisuudessa. Hän ei ole Vapahtaja, joka vapahtaa ainoastaan tämän armotalouskauden aikana, tämän nykyisen aikakauden loppuun saakka ja joka jättäisi meidät sitten, kun olisimme täydellisesti vapahdettuja.

Ei, vaan Kristus on nyt meidän päämme sanan absoluuttisessa merkityksessä, meidän Herramme ja Kuninkaamme. Hän istuu nyt Jumalan oikealla puolella ja hallitsee meitä täydellisyydessä. Tulee todellakin aika, jolloin Hän antaa valtakuntansa Isälle ja Hänestä itsestäänkin tulee myös alamainen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että silloin Hän ei olisi enää meidän Vapahtajamme ja luopuisi ehkä ihmisluonnostaan tai luopuisi kokonaan asemastaan niin, ettei Hänellä olisi mitään asemaa uudessa luomakunnassa. Päinvastoin, silloin Hänen asemansa on olla meidän päämme ja Kuninkaamme Jumalan alamaisena, toisena Aatamina, iankaikkisesti. Myös iankaikkisuudessa me olemme yhtä Kristuksen kanssa. Silloinkin Hän tulee olemaan meidän päämme. Hän tulee olemaan Kuninkaamme ja johtajamme uudessa luomakunnassa. Silloinkin Hän tulee olemaan kaikki kaikessa ja me saamme elämän Hänestä iankaikkisesti ja Hänen kauttaan Jumalalta. Hän on nyt meidän pelastuksemme ja pyhityksemme: ja kaiken, minkä saamme armosta, me saamme Häneltä uskon kautta. Mutta myös silloin Hän tulee olemaan elämämme lähde, josta me ammennamme iankaikkisen elämän elävää vettä Herrasta Jumalastamme. Sitä tarkoitetaan ilmauksella, että Hän johdattaa meidät elämän vetten lähteille. Siellä ei tule enää olemaan mitään kärsimystä tai puutetta. Ja miksi ei? Koska Herra Jeesus Kristus tulee olemaan kanssamme iankaikkisesti ja antamaan meille iankaikkisesti tosi elämän, yltäkylläisen täydellisen, iankaikkisen elämän, elämän ilman kuoleman makua, iankaikkisen tyydytyksen ja kirkkauden elämän. Ja Jumala poistaa kaikki kärsimyksen ja surun syyt ruumiistamme ja sielustamme ja koko luomakunnasta; ja sillä tavoin Hän pyyhkii silmistämme kaikki kyyneleet.

Näin me ymmärrämme tämän raamatunkohdan merkityksen erotuksena sitä edeltävästä kohdasta. Ensimmäinen osa sisälsi meille tarkoitetun lohdutuksen, että Herra pitää meistä huolen ahdistuksen keskelläkin ja ettemme vahingoitu, kuinka korkeina sitten kärsimyksen aallot lyövätkin ylitsemme. Sillä meidät on sinetöity ja Herra pitää meidät kestävinä Henkensä kautta ja antaa meille aina voimaa selvitä ahdistuksen ajasta. Mutta tässä toisessa osassa kuvataan silmiemme eteen sitä, mikä tulee olemaan tuloksena ahdistuksen ajasta, jotta saisimme innoituksen ja luottamuksen ja rohkeuden olla pelkäämättä tämän maailmanajan ahdistuksen aikaa. Se kirkkaus, jota meille siinä kuvataan, on niin suuri, niin kaunis, niin kaikenkattavan yltäkylläinen, että sen edestä olemme valmiit antamaan kaikkemme, elämämme ja omaisuutemme. Ja sitä ajatellessamme voimme Herramme Jeesuksen Kristuksen voimalla suostua kärsimään vainoa ja tuskaa tietyn ajan. Sillä se menee nopeasti ohi; ja sitten meitä odottaa kirkkaus, iankaikkinen kirkkaus. Silloin meidän rakas Herramme Jeesus Kristus on meidän kanssamme iankaikkisesti ja meillä on täydellinen yhteys Jumalaamme ja Isäämme Hänessä! Ja totisesti silloin me palvelemme Häntä yötä päivää!

Toivomme näkevämme seuraavassa luvussa sen, mikä on palvelumme ilmaus. Riittäköön tällä erää, että olemme jälleen saaneet uskossa väläyksen iankaikkisesta autuudesta ja että olemme oppineet ymmärtämään apostolin sanat: "Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin."