Herman Hoeksema

Katso, Hän tulee — 16. luku

144000 sinetöidään

(Ilmestyskirja 7:1-8)

1. Senjälkeen minä näin neljä enkeliä seisovan maan neljällä kulmalla ja pitävän kiinni maan neljää tuulta, ettei mikään tuuli pääsisi puhaltamaan maan päälle eikä meren päälle eikä yhteenkään puuhun.
2. Ja minä näin erään muun enkelin kohoavan auringonnoususta, ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta,
3. ja sanoi: "Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan".
4. Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista:
5. Juudan sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä, Ruubenin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Gaadin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,
6. Asserin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Naftalin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Manassen sukukunnasta kaksitoista tuhatta,
7. Simeonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Leevin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Isaskarin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,
8. Sebulonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Joosefin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Benjaminin sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä.

Uusi näky esitellään

Tässä Ilmestyskirjan tutkimuksemme vaiheessa tuntuu tarpeelliselta muistuttaa tämän kirjan 4.luvun 1.jakeesta alkavan toisen osan suunnitelmasta.

Kuten muistat, tuota suunnitelmaa hallitsee kokonaan luku seitsemän, joka on Jumalan valtakunnan täydellisen toteutumisen luku. On avattava seitsemän sinettiä; ja nämä seitsemän sinettiä kattavat koko Ilmestyskirjan. Kun seitsemännen sinetin viimeinen osa on toteutunut, valtakunta on tullut ja paholaisen ja Antikristuksen työt on kokonaan tuhottu. Avautuessaan paljastuu seitsemäs sinetti kuitenkin seitsemäksi pasuunaksi. Ja seitsemäs pasuuna esitetään Jumalan vihan seitsemänä maljana. Tästä käy ilmi, että ajan mittaan Herran tuomiot pahaa maailmaa kohtaan lisääntyvät; Hänen toimintansa Jumalan valtakunnan toteuttamiseksi tulee yhä näkyvämmäksi ja voimallisemmaksi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että seitsemäs sinetti paljastetaan seurakunnalle tarkemmin kuin mikään aikaisemmista kuudesta sinetistä.

Me olemme käsitelleet tähän mennessä kuutta näistä seitsemästä sinetistä. Kuten olemme todenneet, ne muodostivat kaksi ryhmää, niin että neljä ensimmäistä kuuluu yhteen ja samoin kaksi viimeistä kuuluu kiinteästi yhteen.

Neljässä ensimmäisessä sinetissä näimme voimat, jotka on vapautettu ihmisten maailmaan yleisesti tämän armotalouskauden aikana. Ensiksikin näemme henegllisen valtakunnan voiman, jota symboloi valkoinen hevonen. Toiseksi näemme sodan voima, jota symboloi punainen hevonen. Kolmanneksi näemme yhteiskunnallisen taistelun voiman mustassa hevosessa. ja lopuksi on kuoleman voima, jota symboloi hallavahevonen.

Mitä tulee toiseen ryhmään, viidenteen ja kuudenteen sinettiin, havaitsimme, että niistää ensimmäinen koski pyhiä ja kuvasi meille Jumalan kansaa, joka on tapettu Jumalan Sanan ja heidän antamansa todistuksen takia. Ja me havaitsimme,e ttä näiden pyhien verestä tulee hirvittävä todistus maailmaa vastaan, joka vihaa Kristusta ja torjuu Hänet, maailmaa vastaan, joka npusee kapinaan Hänen pyhyyttään ja totuuttaan vastaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että viides sinetti muodostaa hengellisen, eettisen perusteen maailman tuhoamiselle tuomiopäivänä. Ja siten kuudes sinetti vaikuttaa fyysiseen maailmaan. Koko luomakunta kuuluu Kristuksen valtakuntaan. Ja sentähden Messiaan alkaessa perustaa maailmanvaltakuntaansa ja valloittaessa sitä takaisin paholaisen ja hänen joukkojensa vallasta, ei ole ihme, myös fyysisessä maailmassa näkyy merkkejä Herran valtakunnasta. Tällä fyysisen maailman järkyttämisellä on kuitenkin se vaikutus pahaan maailmaan, että se alkaa käsittää suuren Tuomarin tulevan ja että heidän jäljitelmävaltakuntansa on loppujen lopuksi turhuutta. He eivät kuitenkaan tee parannusta. Olemme toisaalta myös todenneet, että Vapahtajamme Jeesuksen sanojen mukaan juuri nämä samat merkit saavat Jumalan kansan nostamaan päänsä odottamaan toivorikkaina, että heidän kärsimyksensä ja ahdistuksensa päättyy pian ja että Herra tulee pelastamaan heidät täydellisesti.

Saattaisimme ehkä odottaa, että nyt Ilmestyskirja paljastaa seuraavaksi seitsemännen sinetin sisällön. Näin ei ilmeisestikään tapahdu. Seitsemännen sinetin avaamista ei ole kirjattu ennenkuin vasta tämän kirjan kahdeksannessa luvussa. Toisaalta on kuitenkin myös ilmeistä, ettei tämä seitsemäs luku kuulu myöskään kuudenteen sinettiin. Sillä ensiksikin on kuudes sinetti paljastettu täydellisesti 6.luvun jakeissa 12-17. Tuo osa on itsessään täydellinen, mikä käy ilmi myös koko osan muodosta. Ja toiseksi, se tapa, jplla tämä seitsemäs luku esitellään osoittaa myös selvästi, että tässä on jotain uutta. Sillä Johannes kertoo meille selvästi: "Senjälkeen minä näin..." Tämä seitsemäs luku ei siis ole seitsemännen sinetin avaus eikä jatkoa kuudennelle sinetille. Se on jotain näiden kahden sinetin välissä. Se muodostaa väliosan.

Ennenkuin seitsemäs sinetti avataan, Herra katsoo tarpeelliseksi tuoda kansalleen sanoman, joka on luonteeltaan aivan erilainen. Hirvittäviä asioita on jo paljastettu niiden kuuden sinetin yhteydessä, jotka on tähän asti avattu. Ja kysymys, jonka ei-uskova maailma esittää, kun kuudes sinetti avataan, on epäilemättä noussut myös Jumalan kansan mieliin, nimittäin: "Kuka kykenee kestämään?" Vielä kauheampia asioita tapahtuu seitsemännen sinetin toteutuessa. Sentähden Herra vastaa kysymykseen joka niin helposti nousee uskollisten huolestuneisiin mieliin, "Kuka kestää?" ennenkuin Hän alkaa paljastaa seitsemättä sinettiä. Tässäluvussa on vastaus tähän kysymykseen.

Tässä vastauksessa on kaksi osaa: ensimmäinen osa kattaa jakeet 1-8 ja toinen osa jakeet 9-17. Ja nyt käsittelemämme raamatunkohta puhuu 144000:n merkitsemisestä.

Sataneljäkymmentäneljätuhatta

Ensimmäinen kysymys, joka luonnollisesti nousee mieleemme, kun luemme nämä sanat on: keitä ovat nämä sataneljäkymmentäneljätuhatta, joista tekstissämme sanotaan, että heidät sinetöidään? Päätellen niistä lukuisista tulkinnoista, joita on esitetty, näyttäisi suorastaan mahdottomalta päästä tyydyttävään johtopäätökseen.

Ne selitykset, joita on annettu, voidaan yleisesti ottaen jakaa kahteen luokkaan. On ensiksikin niitä, joiden kirjoittajat käsittävät Israelin tarkoittavan juutalaisten kansaa sanan kirjaimellisessa merkityksessä ja että kahdentoista sukukunnan nimet viittaavat kansaan, joka oli aikoinaan kansakuntana Jumalan kansa vanhan armotalouskauden aikana. Sentähden he ymmärtävät tämän kuvauksen sinetöidyistä kirjaimellisesti. He kertovat meille, että tässä on kysymys Israelin kansan sinetöinnistä. Mutta heidän joukossaan on erilaisia tulkintavaihtoehtoja. Ensiksikin on niitä, jotka uskovat, että juutalaisten kansakunta sinänsä pelastuu ja sillä on oma erityinen asemansa tulevaisuudessa pelastuksen armotaloudessa. Israel tulee kansakuntana ottamaan vastaan Vapahtajansa, jonka he aluksi torjuivat; ja tekstimme antaa ymmärtää, ettei maailman suurin tuho ala ennenkuin tämä on tapahtunut. Toiseksi on myös niitä, jotka uskovat, että tulevaisuudessa tulee aika, jolloin jokainen israelilainen uskoo Kristukseen. Ei ainoastaan kansakunta kokonaisuutena, vaan jokainen yksittäinen juutalainen, joka elää tuona ajanjaksona huutaa Herran puoleen. Ja noiden sadanneljänkymmenenneljäntuhannen sinetöinti on esimakua tuosta valtavasta tapahtumasta. Kolmanneksi on myös niitä, jotka eivät usko millään tavoin Israelin kansakunnan ennalleen asettamiseen, vaan näkevät näissä sinetöidyissä valittujen juutalaisten jäännöksen, jotka oksastetaan ja jotka täytyy oksastaa omaan öljypuuhunsa, josta heidät on katkaistu pois. Ja siten nämä sataneljäkymmentäneljätuhatta tarkoittavat kaikkien aikojen ja eri maihin hajaantuneita valittuja juutalaisia. Lopuksi on mainittava myös ne, joiden mielestä nämä sataneljäkymmentäneljätuhatta tarkoittavat valittuja juutalaisia, ei kaikkina aikoina, vaan ainoastaan ahdistuksen aikana. Tämä on yleisesti ottaen mainitsemamme ensimmäisen ryhmän tulkinta.

Toiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka selittävät näiden sadanneljänkymmenenneljäntuhannen sinetöidyn olevan uuden armotalouskauden tosi, hengellinen Israel. Tässäkään Ilmestyskirjan kohdassa ei Israelia pidä käsittää kirjaimellisesti, vaan symbolisesti eli sanan esikuvallisessa merkityksessä. Ja sentähden nämä sinetöidyt ovat yksinkertaisesti Jumalan omaa kansaa kaikkina eri aikoina. Mutta heidänkin keskuudessaan on erimielisyyttä. On ensiksikin niitä, jotka ajattelevat, että tässä on kysymys erityisestä Jumalan kansan luokasta, jotka ovat joko selvinneet suuren ahdistuksen ajasta tai joutuneet kokemaan sen; ja toiseksi on niitä, jotka käsittävät yksinkertaisesti näiden sadanneljänkymmenenneljäntuhannen tarkoittavan Jumalan kansaa kaikkina aikoina. [Vrt. artikkelimme Kaksi Jerusalemia]

Minun on tunnustettava, että olin jonkin aikaa kallistunut ensimmäisen ryhmän tulkintamallin puolelle ja selittämään, että nämä neljäsataaneljäkymmentäneljätuhatta tarkoittavat Israelia sanan kirjaimellisessa merkityksessä. En uskonut, että tässä viitattaisiin mitenkään Israelin kansakuntaan sinänsä, niin että tekstissä tarkoitettaisiin sitä, että Israelin kansakunta ennallistettaisiin. En ole myöskään koskaan uskonut, että juutalaisille olisi varattuna oma, erityinen pelastuksensa. Ajattelin kuitenkin, että nämä neljäsataaneljäkymmentäneljätuhatta symboloivat armon valinnan mukaista jäännöstä, kaikkia Israelin valittuja, jotka pelastuvat Kristuksessa Jeesuksessa. Jos siis olen koskaan ollut taipuvainen löytämään Ilmestyskirjasta viittauksen kirjaimelliseen Israeliin, olisi se ollut tämä raamatunkohta.

Kuitenkin tämän raamatunkohdan syvempi tutkiskelu ja tutkiminen sai aikaan mieleni muuttumisen. Olen nyt vankasti vakuuttunut siitä, ettei tässä kohdassa puhuta Israelin kansakunnasta eikä ainoastaan juutalaisista, vaan että Raamattu opettaa yleisesti, ettei enää ole Israelia kansakuntana, jolla olisi erityisiä hengellisiä etuoikeuksia ja oma erityinen pelastuksen muotonsa. Ja koska Israelin kansa on aihe, josta hyvin paljon keskustellaan, varsinkin omana aikanamme, ja koska usein syyllistytään siihen harhaoppiin, että väitetään juutalaisilla kanskauntana olevan erityisiä etuoikeuksia ja että heillä on vielä edessään suuri tulevaisuus juutalaisina, on minun käsiteltävä vielä hetkinen sitä, mitä Raamattu asiasta opettaa.

Se raamatunkohta, johon luonnollisesti haluan kiinnittää huomiosi saadaksesi valaistusta tähän aiheeseen löytyy Roomalaiskirjeen luvuista 9-11. Paavali aloittaa 9. luvussa ilmaisten syvän murheensa veljistään lihan mukaan sen säälittävän tilan takia, jossa he nyt ovat torjuttuaan oman Messiaansa. Mutta hän jatkaa väittämällä, että jos joku ajattelee Jumalan lupausten rauenneen ja että Hän oli hyljännyt kansansa ja että lupaukset siemenestä, joka kasvaisi niin suureksi kuin hiekka meren rannalla ja taivaan tähdet, ei nyt toteutuisikaan, koska Israelin kansa oli nyt ilmeisesti hylätty, olisi sellainen ajatus suuri virhe. Päinvastoin tuo lupaus voi toteutua Uuden Testamentin aikana vain, jos osataan erottaa toisistaan Israel ja Israel. Apostoli sanoo: "Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel". Se, että he olivat Aabrahamin lapsia ei tehnyt heistä tosi israelilaisiksi. Sillä myös Ismael ja Keturan lapset olivat myös Aabrahamin lapsia samassa mielessä. Kuitenkin oli Iisak ainoa lupauksen lapsi. Sama koski Eesauta. Jos Israel lihan mukaan olisi ollut tosi Israel, olisi Eesau ollut yhtä hyvin Aabrahamin lapsi kuin Jaakobkin. Kuitenkin hylättiin Eesau armon valinnan mukaisesti. Mutta se, mikä teki kenestäkään tosi israelilaisen oli armon valinta. Hengellistä Israelia (ei Israrelia kansakuntana) on pidettävä tosi Israelina, Room.9:6-12. Ja sentähden on meidän erotettava myös Vanhan Testamentin aikana toisistaan Israelin kansakunta ja tosi, hengellinen Israel. Eivät kaikki kansallisuudeltaan israelilaiset olleet tosi israelilaisia. Mutta kaikki tosi israelilaiset olivat Vanhan Testamentin aikna myös juutalaisia ja kuuluivat Israelin kansakuntaan. Tosi Israel, toisin sanoen Jumalan tosi, hengellinen kansa sisältyi Israelin kansakuntaan.Tämä on nyt kuitenkin muuttunut. Kansakunta sinänsä on hylätty uuden armotalouskauden aikana; ja hengellinen Israel, Jumalan valitut, koostuu nyt yhtä hyvin juutalaisista kuin pakanoista, niinkuin jo Mooses oli profetoinut, Room.9:24-29. Tuloksena on se, että pakanat, jotka eivät etsineet vanhurskautta lain pohjalta, ovat saavuttaneet vanhurskauden uskosta, kun taas Israel, joka etsi kansallisessa sokeudessaan lain ja tekojen vanhurskautta, ei saavuttanut vanhurskautta Jeesuksessa Kristuksessa uskon kautta, Room.9:30-33.

Tämä vanhurskaus, joka on uskosta Jeesukseen Kristukseen—Paavali jatkaa 10.luvussa—on Jumalan kansan pääsiunaus ja ainoa siunaus ja tunnusomaista heille niin vanhan kuin uudenkin armotalouskauden aikana. Uuden Testamentin aikana ei siis ole mitään eroa juutalaisen ja pakanan välillä. "Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat." (Room.10:12) Tässä uskon vanhurskaudessa pelastuivat Vanhan Testamentin tosi israelilaiset. Mutta kansakunta sellaisenaan etsi lain ja tekojen vanhurskautta. He eivät alistuneet sille uskolle, joka on uskosta Jeesukseen Kristukseen ja sentähden heidät hylättiin kansakuntana siitä ajasta alkaen. Ja tämä Israelin hylkääminen kansakuntana merkitsee ainoastaan sitä, ettei pelastus enää rajoitu Israelin kansakuntaan, vaan siitä on tullut yhtä hyvin juutalaisille kuin pakanoillekin kuuluvaa. Jos Jumalan tosi kansa Vanhan Testamentin aikana koostui ainoastaan juutalaisista, tuli juutalaisten kansakunnan hylkäämisestä mahdollisuus pelastukseen kaikille kansoille.

Lopuksi apostoli käsittelee luvussa 11 kysymystä siitä, onko siis Israel Jumalan hylkäämä sellaisella tavalla, ettei heille ole mitään pelastusta, ei kansakuntana eikä yksilöinä. Apostoli kiistää tällaisen ajatuken hyvin voimakkaasti. Israel ei tosiaankaan ole hylätty sanan absoluuttisessa merkityksessä, niin ettei kukaan juutalainen voisi pelastua. Päinvastoin, sanoo apostoli, että hänkin on todellinen juutalainen ja kuitenkin hän on pelastunut. Ja hän esittää lainauksen Elian ajalta todistaakseen, että silloinkin oli armon valinnan mukainen jäännös, ne seitsemän tuhatta, jotka eivät ollee notkistaneet polviaan Baalin edessä. Ja niin on nytkin. Myös Uuden Testamentin aikana on epäilemättä jäännös myös juutalaisten keskuudessa, joka varmasti pelastuu. Mutta he eivät pelastu millään muulla tavalla kuin pakanatkaan pelastuvat, toisin sanoen vanhurskaudessa, joka tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen. Ja sentähden, vaikka Israel on kansakuntana hylätty, pelastuu armon valinnan mukainen jäännös Kristuksessa.

Sentähden vallitsee Uuden Testamentin aikana tällainen suhde. Jos Israelia verrataan öljypuuhun, on siitä katkaistu monia oksia. Sillä Israelia on kohdannut osittain paatumus. Mutta niiden oksien sijalle, jotka on katkaistu pois öljypuusta, vartetaan siihen uusia oksia yhtä hyvin juutalaisista kuin pakanoistakin. Ja apostoli päättää, että kaikki Israel, toisin sanoen tosi, hengellinen Israel pelastuu. Kun pakanoiden täysi luku on vartettu hengellisen Israelin öljypuuhun ja kaikki hengellinen Israel on myös vartettu samaan öljypuuhun, silloin on kaikki Israel pelastunut. Näin päättelee apostoli. Voimme siis tulla näihin periaatteisiin edellisen perusteella:

1) Ensiksikin on tosi Israel yhtä hyvin vanhan kuin uudenkin armotalouskauden aikana hegellinen, ei lihallinen Israel.

2) Toiseksi Israelin kansakunta on sellaisenaan palvellut tarkoituksensa ja tosi, hengellinen Israel koostuu nykyisen armotalouskauden aikana sekä juutalaisista että pakanoista.

3) Kolmanneksi ei nykyisen armotalouskauden aikana ole mitään erotusta juutalaisen ja pakanan välillä. He voivat pelastua ainoastaan samassa Kristuksessa ja samassa uskon vanhurskaudessa. Kristuksessa ei ole juutalaista eikä kreikkalaista.

Jos siis haluat olla raamatullinen, on ainoa johtopäätös, ettei uutena armotalouskautena ole mitään erityistä kansakuntaa, jolla olisi erityisiä etuja pakanoihin verrattuna, eikä mitään erityistä tulevaisuutta heihin verrattuna. Mitään sellaista ei varmasti ole olemassa.

Kääntykäämme nyt takaisin Ilmestyskirjaan ja tekstimme sanoihin.

Jos me siis tutkimme tätä ihanaa kirjaa Raamatun valossa, mistä edellä puhuttiin, huomaamme pian, ettei siinä puhuta koskaan Israelista sanan kirjaimellisessa ja lihallisessa merkityksessä. Kun siinä siis puhutaan Jerusalemista, se viittaa joko luopuneeseen kristikuntaan, joka ristiinnaulitsee Kristuksen tai se viittaa Jerusalemiin, joka on ylhäällä, kirkkaudessa olevaan Kristuksen morsiameen. Mitään näistä nimistä Jerusalem, Israel, Siion ei käytetä sanan kirjaimellisessa merkityksessä, vaan aina symbolisessa merkityksessä. Ja tämä kirja menee jopa niin pitkälle, että se puhuu niistä, jotka väittävät olevansa juutalaisia pelkästään fyysisen sukulaisuutensa perusteeella Aabrahamiin, että se kutsuu heitä saatanan synagoogaksi, 2:9. Ja jos sanot, että tässä kohdassa viitattaisiin siitä huolimatta juutalaisiin kansakuntana, haluan kiinnittää huomiosi seuraaviin tosiasioihin:

1) 9.luvun 4.jakeessa kohtaamme jälleen nämä sinetöidyt. Syvyyden kaivosta nousseet heinäsirkat on päästetty vapaiksi ja ne ovat aloittamassa tuhotyötään. Ja minkä käskyn ne saavatkaan? Ketä ne saavat vahingoittaa? Ainoastaan niitä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan. Jos nämä tämän luvun sinetöidyt olisivat ainoastaan juutalaisia, tarkoittaisi tämä 9.luvun kohta sitä, että nämä heinäsirkat voivat tosiaankin vahingoittaa pakanakristittyjä, mutta ainoastaan pelastetut juutalaiset olisivat niille immuuneja. Tällaisen asenteen absurdius on hyvin selvä. Ei, vaan ainoastaan sen perusteella, että tässä luvussa tarkoitetaan Israelilla sekä juutalaisia että pakanoita, Uuden Testamentin hengellistä Israelia, voidaan tämä raamatunkohta selittää. Vain sellaisen selityksen voimme hyväksyä

2) Tutkiskelkaamme itse tätä raamatunkohtaa. Haluaisin kiinnittää ensiksikin huomiosi siihen, että jakeessa 3 näitä sinetöityjä kutsutaan Jumalan palvelijoiksi. Jumalan palvelijoiden on saatava sinetti. Ovatko siis ainoastaan juutalaiset Jumalan palvelijoita, vai ovatko myös pakanakristityt Jumalan palvelijoita. Vastauksena on, tietenkin myös jälkimmäiset ovat Jumalan palvelijoita. Huomaa myös, miten summittaisesti kaksitoista sukukuntaa esitetään. Efraimia ei tässä mainita eikä myöskään Daania. Ovatko he siis menettäneet oikeutensa pelastukseen? Pnko meidän sitten oletettava, ettei näistä sukukunnista ole yhtään pelastuneita? Toiseksi on JOosef mainittu, vaikka se ei koskaan ollut oma sukukuntansa Israelissa. Ja jos väität, että tämä nimi on ottanut hänen kahden poikansa paikan, olet erehtynyt: sillä toinen Joosefin pojista, Manasse, on tosiaankin mainittu nimeltä. Kolmanneksi, sukukunnat on mainittu ilman mitään järjestystä. Juuda on ensimmäisenä, sitten Ruuben, kun taas Leevikin on mainittu yhtenä Israelin sukuntana, vaikkei sillä koskaan ollut perintöosaa Israelin keskuudessa. Mitä sitten tästä voimmekin päätellä, niin ei ainakaan sitä, että tässä olisi kysymys Isrelin kirjaimellisista sukukunnista, vaan hengellisestä Israelista täällä maan päällä tai pikemminkin juutalaisista ja pakanoista koostuvasta uuden armotalouskauden ajan seurakunnasta.
3) Väitän lopuksi myös, että jos yksi osa tulkitaan kirjaimellisesti, edellyttää johdonmukainen Jumalan Sanan tulkinta, että tulkitsemme koko kokonaisuuden samalla tavalla. Silloin meidän on uskallettava olettaa. että tämä teksti kertoo meille kirjaimellisesti, että tulevaisuudessa eli uuden armotalouskauden aikana on täsmälleen 144000 juutalaista, jotka pelastuvat. Kukaan ei halua hyväksyä sellaista tulkintaa.

Sentähden väitämme, että myös tämä Ilmestyskirjan kohta on käsitettävä sanan symbolisessa merkityksessä. Israel on uuden armotalouskauden ajan seurakunta. Ja ainoa vielä jäljellä oleva kysymys kuuluu: miten meidän on ymmärrettävä tämä seurakunta käsittelemämme raamatunkohdan mukaisesti?

On ilmeistä, että tuon mainitun lukumäärän täytyy antaa meille vastaus tähän kysymykseen. Johannes kuuli lukumäärän neljäsataneljäkymmentäneljä tuhatta, kaksitoistatuhatta jokaisesta sukukunnasta. Ilman sen tarkempia perusteluja voimme sanoa ensiksikin, että tässä on täydellisyyden symboli. Luvun hallitseva luku on kymmenen. Lisäksi on sekin täydellisyyden luku sen takia, että sataneljäkymmentäneljä tuhatta sisältää luvun kaksitoista kerrottuna itsellään. Se tuo mieleemme neliön samoin kuin täydellinen Jerusalemkin esitetään täydellisenä neliönä, joka on yhtä pitkä kuin leveä ja samoin kuin kaikkein pyhin oli kymmenen kertaa kymmenen. Sentähden se on täydellisyyden luku. Mutta nyt herää toinen kysymys: Missä mielessä täydellinen? Jos neljäsataaneljäkymmentäneljä tuhatta symboloi Jumalan kansan täyttä lukua, tarkoittaako se Jumalan kansaa kaikkina aikoina vai tarkoittaako se sen sijaan niitä, jotka elävät tiettynä ajanjaksona? Voidaksemme vastata tähän kysymykseen meidän on tutkittava tuota lukua tarkemmin. Sadanneljänkymmenenneljän tuhannen perusluvut ovat selvästikin kymmenen ja kaksitoista. Luku kaksitoista symboloi Jumalan kansaa maan päällä heidän ilmaisen pelastuksensa kannalta katsottuna. Se on niinkuin luku seitsemän siinä suhteessa, että siihen sisältyvät luvut kolme ja neljä, mutta tärkeällä erotuksella. Kuten tiedämme, käytetään lukua seitsemän Raamatussa myös seurakunnan ja Kristuksen täydellisen valtakunnan symbolina. Ja samoin myös lukua kaksitoista. Mutta Raamatussa ei käytetä eri lukuja vain vaihtelun vuoksi, vaan ilmaistakseen erilaisia ajatustapoja. Lukujen seitsemän ja kaksitoista välinen ero on selvästikin se, että seitsemän on ainoastaan kolmen ja neljän summa, kun taas luku kaksitoista saadaan kertomalla luku neljä kolmella, mikä ilmentää kolmen vaikutusta neljään. Jos pidät tämän mielessäsi, asia selvenee. Lukua seitsemän käytetään ilmentämään seurakuntaa, jossa seurakunta ja sen pää, neljä ja kolme muodostavat ykseyden. Mutta luku kaksitoista on Jumalan kansan luku siinä mielessä, että he ovat armosta, Jumalan ilmaisesta armosta pelastettuja. Se symboloi Jumalan vaikutusta maailmaan, luvun kolme symboloidessa kolminaisuutta ja luvun neljä symboloidessa maailmaa. Näin luku kaksitoista symboloi Jumalan kansaa siinä mielessä, että heidät on sovitettu Jumalan kanssa Jumalan armon vaikutuksesta. Toiseksi luku kaksitoista symboloi Jumalan kansaa heidän maallisen olemassaolonsa kannalta minä tahansa aikakautena. Vanhassa testamentissa oli Israelin kaksitoista kantaisää ja kaksitoista sukuntaa; ja Uudessa testamentissa on kaksitoista apostolia ja kaksitosita vanhinta. Täydellisyyden tilassa ne yhdistetään ja saadaan luku kaksikymmentäneljä. Mutta täällä maan päällä symboloi sekä Vanhan että Uuden testamentin seurakuntaa luku kaksitoista. Ja näin tulemme siihen johtopäätökseen, että tämä luku, kaksitoista kertaa kaksitoista symboloi Jumalan seurakuntaa, joka on sovitettu Jumalan kanssa Hänen ilmaisesta armostaan ja lisäksi minä tahansa sen olemassaolon ajankohtana. Ja koska, kuten jo totesimme, kymmenen on Jumalan määräyksen luku ja koska se sisältyy lukuun sataneljäkymmentäneljä tuhatta kolme kertaa, tässä on selvästi Jumalan valittujen täydellinen luku, niiden luku, jotka on sovitettu armosta, sellaisena kuin he ovat maan päällä minä tahansa tämän armotalouskauden ajanjaksona.

Sinetöinti

Tämä melko mutkikas tulkinta oli tarpeen ensiksikin siksi, että ymmärtäisimme oikein tämän osan, jota nyt käsittelemme. Sillä nyt me voimme esittää toisen kysymyksen: mitä tarkoittaa näiden sadanneljänkymmenenneljäntuhannen sinetöinti?

Sinetöintisymbolia käytetään hyvin usein Raamatussa, niin Vanhassa kuin Uudessakin Testamentissa. Sen yleismerkitys on hyvin selvä meille kaikille. Se on merkki, joka painetaan johonkin. Ja sen yleisin tarkoitus näyttää olevan merkitseminen omaisuuden varmistamiseksi ja suojelemiseksi. Omistaja sinetöi tietyn osan omasiuudestaan merkitäkseen sen omaisuudekseen ja suojellakseen sitä esimerkiksi varkaudelta. Kirja sinetöitiin, kun sen sisältö haluttiin pitää salaisena, suojelemaan sitä niin, ettei kukaan asiaankuulumaton voisi avata sitä. Ja niin luemme myös Uudesta Testamentista useassa kohdassa pyhien sinetöinnistä. 2.Kor.1:21,22:sta luemme: "Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala, joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme." Apostoli kirjoittaa myös Ef.1:13:ssa: "Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti." Ja luemme myös saman kirjeen 4:30:stä: "Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka." Kaikista näistä raamatunkohdista luemme, että pyhät on sinetöity ja että Pyhä Henki on sinetöinyt heidät. Se on sentähden heihin painettu merkki, joka suojaa heidät hyökkäyksiltä, joka tekee heistä haavoittumattomia. Se on sinetti, joka pysyy heissä aina pelastuksen päivään saakka, sinetti, joka tekee heistä tietyssä mielessä immuuneja.

Emme voi käsitellä tässä yhteydessä asiaa yksityiskohtaisemmin, mutta näissä esitetään selvästi, että Pyhä Henki painaa heihin merkin, joka merkitsee heidät Jumalan omiksi, Hänen laumaansa kuuluviksi, Hänen valtakuntaansa kuuluviksi ja Hänen seurakuntansa jäseniksi. Ja on epäilemättä varminta, että pysymme yleensäkin tarkasti Jumalan Sanassa tätä Raamatun osaa tulkitessamme. Pyhä Henki muuttaa Saatanan alamaiset Kristuksen alamaisiksi. Hän johtaa heidät uudestisyntymään, uskoon, vanhurskautukseen ja pyhitykseen. Hän tekee työtään heissä, niin että myös he tunnustavat totuutta. Heillä on Pyhän Hengen leima, merkki. Kun Jumalan Sana kutsuu tätä Jumalan kansassa tapahtunutta muutosta, tätä Pyhän Hengen heihin painamaa leimaa pyhien sinetöinniksi, sillä tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että heidän omistajansa ei voi muuttua. Tätä Pyhän Hengen heihin painamaa sinettiä ei voida pyyhkiä pois. Näitä Pyhän Hengen sinetöimiä ihmisiä ei voida enää muuttaa Saatanan alamaisiksi. Lyhyesti sanoen on tämän sinetöinnin merkitys sama kuin pyhien kestäväisyys.

Tämä ilmenee myös tekstimme sanoista. Kun luemme, että tämä Jumalan kansa, nämä sataneljäkymmentäneljä tuhatta Jumalan valittua sinetöidään, sillä tarkoitetaan sitä, että he kuuluvat Jumalalle, että he ovat Jeesuksen Kristuksen omaisuutta, jonka Hän on ostanut kalliilla verellään; että tämä sama Jeesus Kristus painaa myös tämän armotalouskauden aikana heihin sinettinsä, painaa heihin sinettinsä Pyhän Hengen kautta ja kaiken sen kautta, kun heidät muutetaan Saatanan alamaisista Kristuksen alamaisiksi; ja lopuksi, tätä työtä ei voida kumota, vaan nämä pyhät säilyvät Hänen ominaan ja että Hänen valtakuntansa alamaisina he ovat immuuneja ulkopuolelta tuleville hyökkäyksille. Maassa tai taivaassa tai helvetissä ei ole mitään voimaa, ei mitään ahdistusta tai koetusta, joka voisi poistaa tämän sinetin ja tehdä Pyhän Hengen työn tyhjäksi. Uudestisyntynyt on aina uudestisyntynyt. Joka on kerran tullut uskoon, pysyy aina uskovana. Joka on kerran vahurskautettu, pysyy aina siinä vakaumuksessa, että Jumala antaa anteeksi syntimme ja kutsuu meitä täydellisen vanhurskaiksi. Joka kerran on antautunut Vapahtajalle, kuuluu aina Hänelle. Hän on meidän ja me olemme Hänen, ei siksi, että olemme niin uskollisia tai että olemme itsessämme niin vahvoja, vaan koska se työ, jonka Hän on alkanut meissä, sydämissämme, on luonteeltaan kuin sinetti, jota ei voida koskaan poistaa.

Tämän sinetöinnin merkitys

Jos me ymmärrämme tämän selvästi, ymmärrämme myös tämän Raamatun jakson merkityksen. Sillä tämä elävän Jumalan sinetti, joka on painettu Jumalan kansan otsaan on painettu siihen erityisessä tilanteessa. Näiden ihmisten on kannettava sinettiään nimenomaan ahdistuksen aikana. Tekstimme esittää asian niin, että suuren ahdistuksen ajan aattona tämä sinetti painetaan heidän otsaansa. Neljä enkeliä seisoo maan neljällä kulmalla ja he pidättelevät maan neljää tuulta. Ja toinen enkeli lähestyy heitä varoittaen näitä neljää enkeliä, että he eivät saa antaa noiden neljän tuulen puhaltaa ennenkuin Jumalan palvelijat ovat saaneet elävän Jumalan sinetin otsaansa.

Kaiken tämän merkitys on selvä. Nämä enkelit ovat Jumalan palvelijoita, joiden on toteutettava Kristuksen tuomio. Ja ne tuulet, joita he pidättävät, ovat pahoja voimia, jotka ollaan vapauttamassa kaikkeen maailmaan. Se, että niitä on neljä, jotka seisovat maan kullakin neljällä kulmalla pidättelemässä taivaan neljää tuulta, osoittaa selvästi, että nämä pahat voimat tulevat vaikuttamaan lopulta koko maailmankaikkeuteen. Tämä tapahtuu ahdistuksen ja koetuksen ajan aattona. Nämä pahat tuulet tulevat vahingoittamaan maata ja merta, ts. kaikkea maan päällä olevaa, myös puita, ts. kaikkea pystyssä seisovaa. Ja nyt saapuu enkeli auringonnoususta—ehkä Herran enkeli, itse meidän Herramme Jeesus Kristus, joka on vanhurskauden aurinko; joka tapauksessa saapuu toinen enkeli ja varoittaa heitä, etteivät he saa vapauttaa noita tuulia ennenkuin ne sataneljäkymmentäneljä tuhatta on sinetöity, ts. ennenkuin heidät on tehty immuuneiksi maata kohtaavaa pahaa vastaan. Tämän Ilmestyskirjan jakson yleisajatus on siis se, että Jumalan kansa on turvassa kaiken ahdistuksen ja koetuksen keskellä ja että maailman kuohunta ei kosketa heitä, koska Herra, heidän Jumalansa on sinetöidyt heidät omaksi omaisuudekseen.

Vielä on vastattava yhteen kysymykseen: miten meidän on käsitettävä tämä turvassa olo, tämä Jumalan kansan suoja maan päällä keskellä vaivaa ja ahdinkoa, keskellä vainoa ja vitsauksia? Onko meidän ymmärrettävä se siinä mielessä, että etteivät nämä vitsaukset kohtaa heitä sanan luonnollisessa merkityksessä? Onko meidän ymmärrettävä tämä sinetöinti siinä merkityksessä, että Jumalan kansa pidetään ulkopuolella niitä myrskyjä ja koetuksia, jotka kohtaavat maailmaa samoin kuin Israelin kansa varjeltiin Egyptissä silloin, kun vitsaukset kohtasivat sitä?

Merkitys ei voi selvästikään olla tämä. Myös Jumalan kansa joutuu kärsimään koko maanpiiriä kohtaavista vitsauksista. Tämä on käynyt täysin selväksi käsitellessämme kuutta ensimmäsitä sinettiä. Varmasti joutuu Jumalan kansa kärsimään, kun sota riehuu ja hävittää koko maailmaa. Varmasti joutuu Jumalan kansa kärsimään muiden mukana luonnollisessa mielessä yhteiskunnan vastakohtaisuuksien takia. Myös Jumalan kansa joutuu taistelemaan hirvittävää taistelua kuolemaa vastaan. Heihinkin kohdistuvat ne pahat voimat, jotka vapautetaan maan päälle, kun seitsemäs sinetti avataan. He ovat maan päällä, kun tuohon sinettiin liittyvät vitsaukset kohtaavat maata. Ja vielä lisäksi joutuvat he kärsimään sellaista, jota maailma ei tunne: kärsimään Kristuksen takia. Heitä vainotaan. Maailma vastustaa heitä yhä enemmän ja tappaa heitä Jumalan sanan ja heidän antamansa todistuksen takia. Ja sentähden voidaan sanoa, että Jumalan kansa joutuu kärsimään enemmän kuin maailman lapset ennen kuin loppu tulee. Tässä mielessä he eivät ole immuuneja; eikä sadanneljänkymmenenneljän tuhannen sinetöinti tarkoita ollenkaan sitä, että Jumalan lapset eivät joutuisi kärsimään.

Ei, vaan he ovat immuuneja valtakunnan lapsina. Hengelliseltä kannalta katsoen he ovat todellakin immuuneja. He ovat hengellisesti sinetöityjä, He ovat hengellisesti Jeesuksen Kristuksen alamaisia eivätkä vitsaukset eikä vaino, jotka kohtaavat maata, vahingoita heitä hengellisessä mielessä.

Tämä on siis tämän Ilmestyskirjan kohdan merkitys ja sen tarjoama lohdutus. Kuusi sinettiä on jo avattu. Nuo kuusi sinettiä merkitsevät Jumalan kansalle kärsimystä tässä maailmassa. Seitsemäs sinetti, joka odottaa vielä avaamistaan, paljastaa entistä suurempaa kärsimystä ja entistä kauheampia aikoja. Sentähden saattaa mieleen nousta kysymys: kykenemmekö me kestämään? Vastaus on tässä Ilmestyskirjan osassa, joka käsittelee sadanneljänkymmenenneljäntuhannen sinetöimistä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Hengellä. Se tarkoittaa sitä, että sinut on sinetöity Jumalan kirjan määräyksestä, että olet valittu. Se merkitsee sitä, että sinut on merkitty meidän Herramme laumaan kuuluvaksi, että olet Hänen omaisuuttaan, Hänen kansaansa. Se merkitsee sitä, että sinut on sinetöity pelastuksen päivään saakka ja että sinä et koskaan lankea pois.

Älä pelkää ollenkaan sitä, mikä on tuleva!

Herra on meidän omistajamme ja Hän on merkinnyt meidät myös tulevan pahan ajan varalta!