1. Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi yhden niistä seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden niistä neljästä olennosta sanovan niinkuin ukkosen äänellä: "Tule!"
2. Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan.
3. Ja kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin minä toisen olennon sanovan: "Tule!"
4. Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka.
5. Ja kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin minä kolmannen olennon sanovan: "Tule!" Ja minä näin, ja katso: musta hevonen; ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka.
6. Ja minä kuulin ikäänkuin äänen niiden neljän olennon keskeltä sanovan: "Koiniks-mitta nisuja yhden denarin, ja kolme koiniksia ohria yhden denarin! Mutta älä turmele öljyä äläkä viiniä."
7. Ja kun Karitsa avasi neljännen sinetin, kuulin minä neljännen olennon äänen sanovan: "Tule!"
8. Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan, ja heidän valtaansa annettiin neljäs osa maata, annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta.
Karitsalla on nyt kirja seitsemine sinetteineen ja Hän alkaa avata sitä murtaen sinetin toisensa jälkeen.
Näiden seitsemän sinetin avaamisessa olemme lähestyneet niiden asioiden käsittelyä, joista Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa sanottiin "mitä pian tapahtuman pitää". Olemme ehkä tietoisia siitä, että seitsemän sinettiä ja kuvaus siitä, miten Karitsa avaa ne, kertoo samanaikaisesti sen, mitä Ilmestyskirjan loppuosa sisältää paitsi sitä, että kohtaamme myös lukuisia välinäytöksiä, joita kirjaan on lisätty eri syistä. Tiedämme ehkä lisäksi myös, että sinetit eivät pysy koko aikaa sinetteinä, vaan että seitsemäs sinetti paljastuu seitsemäksi pasuunan ääneksi, joista seitsemäs puolestaan ilmenee Jumalan seitsemänä vihan maljana.
Aioimme aluksi käsitellä kutakin sinettiä erikseen yksi toisensa jälkeen. Mutta tutkittuani neljää ensimmäistä sinettiä tulin nopeasti siihen johtopäätökseen, että sellainen menetelmä olisi sekä mahdoton että epäkäytännöllinen. Sillä ensiksikin hyvin pian käy neljän ensimmäisen sinetin sisältöä tutkittaessa ilmeiseksi, että ne kuuluvat todella yhteen ja liittyvät hyvin läheisesti toinen toisiinsa ja sentähden niitä pitäisi käsitellä suhteessa toinen toisiinsa ja tutkia myös niiden yhteisvaikutusta tämän armotalouskauden historiaan. Ja toiseksi sellaisella menetelmällä, jossa kutakin sinettiä tutkittaisiin erikseen, olisi vaarana kiinnittää huomiota kaikenlaisiin oppeihin ja totuuksiin, joihin teksti epäilemättä antaa aihetta, mutta joiden käsittely ei Ilmestyskirjan tulkitsemisen pääsisällön kannalta ole mielekästä, mikä ts. on takaisin tulevan Kristuksen kirkkauden paljastaminen. Sentähden me ryhdymme nyt käsittelemään neljää ensimmäistä sinettiä, ja sieltä ensimmäisenä näkyä neljästä ratsastajasta.
Ennenkuin aloitamme kunkin ratsastajan merkityksen käsittelyn lienee aiheellista lausua muutama sana yleisenä johdantona sekä noiden seitsemän sinetin yleisestä luonteesta että niiden oikeasta tulkintatavasta.
Mitä ensimmäiseen kysymykseen tulee, yleisvaikutelmana näyttää olevan, että kaikki seitsemän sinettiä voidaan luokitella Kristuksen tuomiotekoihin syntistä ja vihamielistä maailmaa kohtaan sanan erityisessä ja ahtaassa merkityksessä. On hyvinkin mahdollista pitää kaikkia Kristuksen tämän armotalouskauden aikana maailmassa suorittamia tekoja tuomiotekoina sanan yleisessä merkityksessä, niin että sekä hyvä että paha käsitetään kirkkauden Kuninkaan tekoina, joiden tarkoituksena on Hänen valtakuntansa pystyttäminen ja saattaminen täydelliseksi. Ja siinä tehtävässä Hän esiintyy aina Saatanan ja hänen hallintonsa suurena vastustajana. Mutta jos me ymmärrämme sanan "tuomio" sen erityisessä, ahtaassa merkityksessä, nimittäin Jeesuksen Kristuksen lähettämänä onnettomuutena, jonka tarkoitus on kurittaa maailmaa tai hyvittää pahoja tekoja, käy hyvin pian selväksi, ettei tuo sana sovi ilmaisemaan kaikkien sinettien yleismerkitystä. On ensiksikin melko vaikea nähdä tuomion ideaa ensimmäisessä ratsastajassa ja hevosessa, jotka on lähetetty voittamaan ja jotka voittavat ja jotka symboloivat—kuten tekstin pinnallinen lukeminen meille kertoo—Jumalan valtakunnan asian voittoisaa etenemistä tämän armotalouskauden aikana. Samaan johtopäätökseen on päädyttävä myös viidennen sinetin kohdalla. Kun se avataan, alttarin alla olevat sielut vetoavat taivaan ja maan Tuomariin, että Hän kostaisi sen veren, jonka Jumalan valtakunnan viholliset ovat vuodattaneet maan päällä. Tässäkin tapauksessa on vaikea nähdä siinä minkäänlaista tuomiotekoa. Pyhiä marttyyreitä kehotetaan yksinkertaisesti olemaan vielä jonkin aikaa kärsivällisiä; ja heille annetaan valkeat vaatteet symbolina heidän tulevasta kirkkaudestaan ja vanhurskaudetsaan.
Ja sentähden meidän on löydettävä yleisluontoisempi ja kattavampi käsite näiden seitsemän sinetin luonteesta ja pidettävä niitä pikemminkin nykyisen armotalouskauden historian päänäkökohtina, tapahtumien päävirtoina niiden edetessä kohti kaiken historian suurta loppupäämäärää, Jumalan kirkkauden valtakunnan täydelliseksi saattamista Kristuksessa Jeesuksessa. Tämän armotalouskauden historialla on vain yksi mahdollinen tarkoitus ja päätepiste: Jumalan kirkastetun valtakunnan tulemus. Kaikkien historian tapahtumien, kaikkien tekijöiden ja vaikuttajien, jotka yhdessä tekevät historian, on oltava mukana vaikuttamassa tuon suuren päämäärän toteutumiseen. Ja jokaisella maailman historian yksittäisellä tapahtumalla on oma erityinen merkityksensä kirkkauden valtakunnan tulemukseen. Ilmestyskirjan eräs tärkeä teema on tuleva Kuningas ja valtakunnan toteuttaminen täydellisesti ja että tämä seitsemän sinetin kirja on käsitettävä Kaikkivaltiaan elävän ja voimallisen määräyksen symbolina. Tuon määräyksen lopullisena tarkoituksena on Jumalan nimen kirkastaminen Jumalan valtakunnan tulemuksen kautta. Kun me siis otamme kaiken tämän huomioon, voimme rauhassa vetää sen johtopäätöksen, että näiden seitsemän sinetin tarkoituksena on paljastaa meille tämän armotalouskauden historian tärkeimmät näkökohdat ja suurimmat valtavirrat niiden myötävaikuttaessa Kristuksen valtakunnan tulemukseen aina sen täydelliseen toteutumiseen saakka.
Mitä toiseen esitettyyn kysymykseen tulee koskien oikeaa tulkintatapaa, haluaisimme huomauttaa, ettemme voi yhtyä niihin raamatunselittäjiin, jotka selittävät nämä sinetit niiden ajallisessa, historiallisessa merkityksessä, ikäänkuin ne paljastaisivat perättäisiä historian tapahtumia niiden täsmällisessä kronologisessa järjestyksessä, niin että kukin sinetti käsittäisi melko tarkkaan määritellyn historian ajanjakson, jolloin tämä armotalouskausi lopulta huipentuu Jumalan valtakuntaan. Tällaisesta tulkintatavasta haluaisimme tehdä ensiksikin käytännön huomion, että sellainen tulkintatapa on usein johtanut mitä villeimpiin spekulaatioihin Kristuksen takaisintulon ja viimeisen tuomion tarkasta ajankohdasta. Jos eri sinetit tarkoittavat toisiaan seuraavia seurakunnan ja maailman historian ajanajaksoja ja jos ne voidaan tunnistaa todellisesta historiasta edes jonkinlaisella varmuudella, meidän täytyy voida määritellä melko luotettavasti, miten pitkälle tarkalleen ottaen olemme edenneet omana aikanamme matkallamme kohti Jeesuksen toista tulemusta ja tehdä ainakin jonkinlaisia laskelmia siitä, miten pitkä matka edessämme vielä on. Tämä on kuitenkin mahdottomuus, jos me uskomme, että Jeesuksen sana Hänen tulemuksensa tarkasta päivästä ja hetkestä pitää yhä paikkansa niinkuin Hänen lausuessaan nuo sanat. Lisäksi perustuu sellainen tulkinta kokonaisuudessaan aivan liian mekaaniseen käsitykseen historiasta eikä se ole ollenkaan sopusoinnussa historian kanssa. Ei esimerkiksi ole totta, että neljä ensimmäistä sinettiä—kutsuttakoon niitä, jos niin haluamme, valtakunnan voittoisaksi etenemiseksi, sodaksi, nälänhädäksi ja kulkutaudeiksi—olisivat toteutuneet tiettyinä historian ajanjaksoina. Päinvastoin, historia esitää meille sellaisen todellisuuden, että meidän on heti alusta alkaen käsitettävä näiden ratsastajien etenevän yhtä aikaa maan päällä, kuitenkin sillä varauksella, että toisinaan on niistä yksi, toisinaan joku toinen huomion keskipisteenä. Ja sentähden ei tällaista tulkintatapaa voida hyväksyä oikeana.
Toisaalta meidän on myös oltava eri mieltä niiden kanssa, joiden mielestä kaikkien näiden seitsemän sinetin sisältämä profetia tarkoittaa kokonaisuudessaan tulevaisuutta, vieläpä aivan meidän Herramme toista tulemusta edeltävää ajanjaksoa. Näiden raamatunselittäjien joukossa mainitsemme erityisesti sen ryhmän, jotka haluavat sijoittaa kaikki sinetit koskeviksi suurta ahdistuksen aikaa. Seurakunta on jo otettu taivaaseen; ylöstempaus on tapahtunut, kun nämä sinetit toteutuvat. Tällaista näkemystä vastaan voidaan oikeutetusti sanoa, että siinä tapauksessa Ilmestyskirja menettäisi arvonsa ja tarkoituksensa. Sillä se on epäilemättä tarkoitettu yleensäkin Kristuksen seurakunnan opetuksen ja vahvistamisen lähteeksi, ja kirja olisi tuskin tarpeen, jos kaikki tämä tapahtuisi vasta sitten, kun seurakunta on temmattu kirkkauteen. Toiseksi voidaan tällaista käsitystä vastaan sanoa myös, ettei Ilmestyskirjassa ole tähän mennessä puhuttu mitään seurakunnan ylöstempauksesta. Ne hatarat perusteet, jotka muka löytyvät luvun 4 jakeesta 1, jossa näyn näkijä kutsutaan "ylös tänne", ovat aivan liian heikkoja tällaisen teorian tueksi. Ja lopuksi voidaan tällaista teoriaa vastaan tuoda esiin se, että historia paljastaa selvästi, että sinettien symboloimia asioita tapahtuu ja toteutuu itse asiassa joka päivä.
Niinpä meidän on yhdistettävä nämä kaksi edellämainittua teoriaa yhdeksi ja väittää, että vaikka sinettien täytyy odottaa toteutuvan tietyssä määrin vasta tulevaisuudessa ja vaikka niiden sisältämän profetian voidaankin havaita toteutuvan tietyssä mielessä peräkkäisinä tapahtumina historiassa, niin että esiintyy uusia elementtejä, joita ei historiassa aikaisemmin ole esiintynyt ja sitäpaitsi on niiden toteutuminen koko ajan selvempää ja elävämpää, toteutuvat sinetit kuitenkin mitä suurimmassa määrin, varsinkin kuusi ensimmäistä—yhtä aikaa, niin että, kuten jo olemme maininneet, neljä ratsastajaa etenevät kautta maan samanaikaisesti, ja että tämän armotalouskauden aikana ovat monet näistä asioista jo tapahtuneet kauan sitten, ja tapahtuvat jälleen meidän päivinämme maailman historian toistaessa itseään yhä selvemmin ja intensiivisemmin, kunnes kaikki historian eri purot ja virrat yhtyvät lopullisessa päämäärässä, joka on Jumalan loppuunsaatettu valtakunta.
Kohdistaessamme huomiomme nyt neljään ensimmäiseen sinettiin voimme ensiksikin huomata, että ne kuuluvat yhteen ja muodostavat sinettiryhmän, joka erottuu selvästi muista sineteistä. Ne erottuvat ensiksikin allegoristen hahmojensa perusteella, joita ovat hevoset ja niiden ratsastajat, joita esiintyy kaikkien neljän ensimmäisen sinetin yhteydessä ja ainoastaan niissä. Toiseksi ne erottuvat muista siinä, että kutakin heistä lähetettäessä yksi niistä olennoista, jotka ympäröivät Kaikkivaltiaan valtaistuinta, kuuluttaa käskyn tai kutsun "Tule!" Tämä on ilmeisesti oikea käännös. Ja saamme sen vaikutelman, että joka kerta kohdistetaan tuo käsky tai kutsu hevoselle ja sen ratsastajalle. Johannes on jo hengessä taivaassa eikä hän tarvitse kutsua tulla. Ja jos sellainen kutsu olisi ollut tarpeen ensimmäisen hevosen kohdalla, olisi varmasti ollut turhaa toistaa sitä kolmen seuraavan hevosen kohdalla. Tämän lisäksi voidaan olettaa, että Johannes on valveilla, mukana koko sielunsa pohjia myöten, syvällisen kiinnostunut saamastaan näystä eikä siis tarvitse sentähden mitään kutsua "Tule!" (tai kuten KJV:ssä: "Tule ja katso!") Yksinkertainen käsky "Tule!" ei ole osoitettu Johannekselle, vaan ratsastajalle, joka on lähtemässä kiihkeästi eteenpäin kautta maailman. Ja jos me nyt muistamme, että ne neljä olentoa symboloivat kaiken luodun täyteyttä, me ymmärrämme välittömästi, että kutsu esitetään nelinkertaisena ja että koko maailma on kiinnostunut syvällisesti noista neljästä hevosesta ratsastajineen. Miten tämä asia sitten lieneekin, voimme olla varmoja siitä, että tämä nelinkertainen kutsu osoittaa selvästi, että neljä ensimmäistä sinettiä kuuluvat yhteen ja muodostavat oman erityisen ryhmänsä.
Mitä näiden sinettien symboliikkaan tulee, kiinnitämme huomiomme yleisesti ensin hevosten ja niiden ratsastajien hahmoon.
Vielä tänäänkin on hevonen eläin, jota käytetään taistelussa. Mutta erityisesti Raamatussa käytetään hevosta ensisijaisesti sotaeläimenä. Jo Psalmista 33:17 käy tämä ilmi sanoista: "Turha on sotaratsu auttajaksi, ei pelasta sen suuri väkevyys". Tässä puhutaan selvästi hevosesta sotaratsuna. Ja on myös selvää, että sitä kuvataan Raamatussa, kuten edellisessä lainauksessakin, lannistumattoman rohkeuden ja voiman ja talttumattoman hyökkäysvimman symbolina taistelussa. Jobin 39:22-25:n sisältämä kuvaus hevosesta on kaunis: "Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla? Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä. Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan. Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä. Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi. Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa. Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon." Tämä on varmasti mitä kaunein ja mestarillisin kuva hevosesta, mitä kirjallisuudesta löytyy. Mutta tämän tutkimuksen kannalta riittää, kun sanomme, että Jumalan Sana tuntee hevosen mitä erinomaisimpana taistelueläimenä, voiman ja lannistumattoman rohkeuden ja hyökkäysvimman symbolina. Kun siis näemme näiden hevosten lähtevän kaikkeen maailmaan, voimme olla varmoja siitä, että se merkitsee sotia ja taisteluita ja että näiden sinettien voimaa ei voida tukahduttaa eikä menestyksekkäästi vastustaa.
Ne eivät kuitenkaan symboloi villejä ja ohjaamattomia voimia. Päinvastoin, kaikilla näillä hevosilla on ratsastajat, jotka ohjaavat hevosta tahtonsa mukaan. Se osoittaa yleensäkin, etteivät nämä hevoset voi tehdä mitään, mitä niiden ei ole määrä tehdä. Näitä voimia ohjaa ja rajoittaa älyllinen tahto tiettyä päämäärää kohti. Jo se tosiseikka, että ne lähtevät seitsensinettisestä kirjasta ja että ne sentähden vapautetaan tekemään tehtävänsä Karitsan käskystä, saa meissä aikaan luottamuksen, etteivät ne voi juosta umpimähkään ja etteivät ne ole sokeita tai itsenäisiä voimia. Mutta erityisesti se tosiasia, että kullakin näistä hevosista on ratsastaja, joka ohjaa sitä älyllisesti, symboloi sitä, etteivät ne voi juosta villeinä, että hevosten symboloimia voimia hallitaan ja ohjataan niiden määränpäähän. Meidän ei pidä kysyä epärelevanttia kysymystä siitä, mitä kunkin hevosen ratsastaja symboloi siitä yksikertaisesta syystä, ettei hän symboloi ketään henkilöä erityisesti. Hevonen ja ratsastaja kuuluvat yhteen. Ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Ne symboloivat yhtä asiaa. Ja tuo asia on vastustamattoman vahva ja kiihkeä voima, joka on valmis taisteluun ja jota hallitsee älyllinen tahto. Tai jos niin haluat, se paljastaa meille, että tämän armotalouskauden aikana on historia kokonaan teurastetun Karitsan hallinnassa, jolle kaikki valta on annettu taivaassa ja maan päällä ja että tämän maan päällä tapahtuvia asioita ohjaa tarkasti ja älyllisesti Hänen Henkensä, joka on lähetetty kaikkialle maailmaan.
Seuraava huomiomme näiden neljän sinetin symboliikasta koskee kunkin hevosen väriä ja liittyen niiden kunkin väriin, muitakin niiden kuvauksen yksityiskohtia.
Ensimmäisen hevosen väri on valkoinen, mikä symboloi voittoa. Tämä väri esiintyy Raamatussa toistuvasti voiton värinä. Ne, jotka ovat uskollisia ja voittavat, saavat lopuksi valkeat vaatteet. Luvun 19:11ss., jossa on lopullinen kuvaus Harmagedonin taistelusta, Herra Jeesus esiintyy voittajana ja istuu valkoisen hevosen selässä voimansa ja voittonsa koko loistossa. Näin oli myös tapana Rooman armeijassa: voittajat palasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla. Näin voimme pitää melko selvänä, että valkoinen hevonen symboloi voittovoimaa. Sopusoinnussa tämän hevosen värin kanssa ovat tekstin muutkin piirteet. Meille kerrotaan ensiksikin, että ratsastajalla on jousipyssy, joka symboloi vanhurskasta ja voittoisaa sodankäyntiä. Luemme Psalmista 45:5 kuninkaasta, joka on Kristuksen esikuva: "Sinun nuolesi ovat terävät, kansat kaatuvat sinun allesi; kuninkaan vihollisten sydämet lävistetään". Toiseksi ratsastaja saa kruunun; tässä tapauksessa ei kuninkaallista diadeemia, vaan voitonseppeleen. Ja lopuksi tämä voiton ajatus on ilmaistu selvästi viimeisessä ilmauksessa "voittajana ja voittamaan", jonka merkillinen toistava muoto vakuuttaa meille, että tämä ratsastaja tulee varmasti voittamaan. Niinpä meillä on ensimmäisessä sinetissä kuva aseistetusta taistelijasta, joka lähtee taisteluun ja jonka voitto on varma jo etukäteen.
Toisen hevosen väri on punainen tai kuten alkutekstissä sanotaan, "tulen värisenä hohtava". Se on vihan ja suuttumuksen, kuuman kiihkon ja väkivaltaisten tunteiden väri, joka saa ihmisen veren kohoamaan hänen kasvoilleen, himon ja hyödyn, kateuden ja koston, veren ja sodan väri. Mies, joka tulee Bosrasta verta vaatteillaan, joka on yksin polkenut Jumalan vihan viinikuurnan, on näöltään punainen. Ja kun Herraa kuvataan koko Hänen pyhän vihansa kiihkossa, Hänet kuvataan kuluttavana tulena. Tämän hevosen väri on hehkuvan tulen, kuuman intohimon ja koston ja verenvuodatuksen ja sodan väri, joita se myös symboloi. Ja tästä toisestakinm hevosesta ja ratsastajasta mainitut yksityiskohdat vahvistavat tätä käsitystä. Sillä ensiksikin luemme, että hän saa suuren miekan, joka symboloi sotaa ja kuolemaa ja tuhoa. Ja toiseksi meille kerrotaan varmuudella, että tämä hevonen saa voiman ottaa rauha maan päältä. Toinen hevonen ratsastajineen kuvaavat sentähden yleisesti kuumaa intohimoa ja vihaa, jotka etenevät maan päällä suorittaen tehtävänsä.
Kolmas hevonen on musta. Jumalan Sanassa esiintyessään tämä väri symboloi puutetta ja nälänhätää. Profeetta Jeremia kirjoittaa Juudan maassa omana aikanaan vallitsevasta nälänhädästä puhuessaan: "Juuda murehtii, sen portit raukeavat, kallistuvat murheasussa (engl. Raamatussa black= 'musta') maahan; ja Jerusalemista nousee valitushuuto.Ja hänen Valitusvirsissään (5;10) kuulemme saman profeetan valittavan: "Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia". Engl Raamatussa: "Our skin was black (musta) like an oven..." Musta on siis puutteen, kuivuuden ja nälänhädän väri. Loppuosa hevosen kuvauksesta on jälleen sopusoinnussa tämän mustan värin symboliikan kanssa, vaikka meiltä ei silti jää huomaamatta, että sen kautta nälänhädän käsite tietyssä mielessä lievenee. Ratsastaja kuvataan hahmona, jolla on vaaka ja joka punnitsee tarkasti. Ja hänen punnitessaan kuullaan ääni, joka sanoo: "Koiniks-mitta nisuja yhden denarin, ja kolme koiniksia ohria yhden denarin! Mutta älä turmele öljyä äläkä viiniä." Koiniks-mitta viljaa on yhden miehen päiväannos, 1,094 litraa.
Sama koskee myös kolmea koiniksia ohraa. Jos tässä yhteydessä pidämme mielessämme myös, että denari oli tavallisen työntekijän päiväpalkka, tulemme siihen johtopäätökseen, että tämä kolmas ratsastaja symboloi puutetta ja niukkuutta eikä suorastaan nälänhätää. Tavallisten ihmisten palkan ja elintarpeisiin menevän rahan välinen suhde on sellainen, että jälkimmäinen nielee joka päivä ansaitut rahat. Mutta ei tässä kaikki. Ääni jatkaa sanoen: "Mutta älä turmele öljyä äläkä viiniä". Öljy ja viini symboloivat runsautta ja ylellisyyttä, ilonpitoa ja juhlimista. Näitä ei turmella, vaan niitä on tarjolla. Ja sentähden täydellinen kuva tästä kolmannesta hevosesta ja sen ratsastajasta tuo esiin merkittävän vastakkainasettelun: köyhyyden ja rikkauden, olemassaolon minimaalisten elintarpeiden varassa ja ylellisen elämän.
Neljäs ja viimeinen hevonen on haalean vihreä eli kuoleman väri. Tässä meille ei jätetä epäilyksen sijaa tämän neljännen ratsastajan merkityksestä. Hevosen väri on kuolleen ruumiin, itse kuoleman väri. Ja sopusoinnussa eläimen värin kanssa on sen ratsastajan nimi, joka on Kuolema ja sitä seuraa kuolleitten asuinsija Tuonela valmiina vastaanottamaan tämän kauhistuttavan ratsastajan uhrit. Tämän neljännen ratsastajan tarkalleen määrättynä tehtävänä on tappaa ja tuhota neljäsosa maan asukkaista miekalla, kulkutaudeilla, maan petoeläimillä ja yleensäkin kuolemalla. Jos neljä symboloi yleensäkin koko maailmaa täydellisesti, yksi neljäsosa symboloi neljättä osaa maailmasta kunakin hetkenä tämän armotalouskauden aikana. Viimeisen hevosen ja sen ratsastajan symboliikka tuo mieleemme kuoleman sen kaikissa eri muodoissa.
Sen jälkeen, kun näiden neljän ratsun ja niiden ratsastajien symboliikan yleinen merkitys on varmistettu, ei voi olla vaikea käsittää kunkin ratsun merkitystä ja saada selville, mitä ne symboloivat tämän armotalouskauden historiassa.
Valkoisella hevosella ratsastava voittoisa soturi symboloi ilmeisesti Kristuksen valtakunnan asian voittoisaa etenemistä tämän armotalouskauden aikana. Kuten jo olemme aikaisemmin sanoneet, meidän ei pidä etsiä tulkintaa henkilöille eikä yrittää tulkita kuvan yksityiskohtia. Meidän ei tule väittää, että tässä tapauksessa on ratsastaja Kristus...sillä silloin meidän olisi sovellettava samaa menetelmää kaikkiin neljään ratsastajaan, mikä on mahdottomuus. Hevonen ja ratsastaja symboloivat vain yhtä asiaa; ja yhdessä ne kuvaavat ristin voittoa synnin maailmassa. Maailma on pimeyden vallassa, se on pimeyden ruhtinaan valtakuntaa ja on vihamielinen Kristuksen tulevaa valtakuntaa kohtaan. Ja sentähden, jos tuo valtakunta on muutettava Jumalan valtakunnaksi, ei riitä, että pahantekijät tuhotaan, vaan on saavutettava hengellisiä voittoja. Uuden valtakunnan voiman on edettävä tässä vihamielisessä maailmassa ja saatava aikaan taivaan valtakunnan alamaisia. Tätä tarkoitusta varten Kristus lähettää Henkensä ja Sanansa uudestisynnyttämään ja kutsumaan ihmisiä tietoiseen uskoon ja saattamaan heidät siihen, saamaan ihmiset lankeamaan suuren Kuninkaan eteen ja palvomaan Häntä Paholaisen sijasta. Ja valkoisen hevosen ja sen ratsastajan yhteinen symboliikka kuvaa tätä Hengen ja Sanan yhteistä hanketta ja kaikkea siihen liittyvää.
Tuo voittoisa soturi, joka etenee voittaen ja voittaakseen, ampuu teräviä nuolia vihollisen sydämiin ja saattaa heidät siten herrojen Herran ja kuninkaiden Kuninkaan alaisuuteen. Tähän päivään saakka tämä ratsastaja on edennyt hyvin määrättyä kulkuaan. Hän ei ole ratsastanut umpimähkään eikä suunnistanut joka suuntaan, kaikkialle maailmaan; vaan hänen reittinsä on ollut tarkkaan määritelty ja suunniteltu. Alkaen Jerusalemista hän on edennyt Antiokiaan ja Vähän Aasian eri kaupunkien kautta. Siellä hän on suunnannut Eurooppaan saavuttaen ensimmäiset voittonsa Makedoniassa ja Kreikassa. Sitten hän on iskenyt rohkeasti itse mahtavan Rooman mmaailmanvallan sydämeen pyyhkiäkseen sitten yli Euroopan vuorten ja tasankojen ja ylittääkseen lopulta valtameren aina läntiselle pallonpuoliskolle, kun aika oli kypsä. Hän ratsastaa varmasti tänään myös eri puolilla maailmaa ja Aasian ja Afrikan asukkaiden on kumarruttava hänen valtansa alle. Mutta hänen Euroopassa ja Amerikassa suorittamansa työn ja Lähi-idässä ja etelässä suorittamansa työn välillä on tietty ero. Hänen voittonsa ensiksimainituissa maissa olivat niin merkittäviä, että nuo kansat ovat ulkonaisesti kristittyjä, kun taas jälkimmäisissä on hänen työnsä tuloksena saatu käännytettyä ainoastaan yksittäisiä ihmisiä. Ja näin ensimmäisen soturin ratsastuksen tuloksena on syntynyt valtava vastakohtaisuus nk. kristillisen maailman ja pakanamaailman, Israelin ja Googin ja Maagogin välillä.
Toinen hevonen ja sen ratsastaja symboloivat yhdessä sotaa. Tämän hevosen etenemisen seurauksena maan päällä ihmisten ja kansakuntien uinuvat intohimot heräävät ja käynnistyvät toimintaan, niin että kansakunta nousee kansakuntaa vastaan kautta koko historian. Emme saa sivuuttaa sitä, että myös tämän toisen hevosen ja sen ratsastajan kohdalla on Kristus se, joka avaa sinetin ja Hän lähettää hevosen ja sen ratsastajan matkaan. Tässäkään tapauksessa ei hevonen juokse umpimähkään, vaan sen ratsastaja ohjaa sitä. Se saa meidät vakuuttuneiksi siitä, että Jeesus Kristus, Karitsa, jolla on seitsensinettinen kirja, lähettää sodat maailmaan ja ohjaa niitä sanan syvimmässä merkityksessä kaikkeen maailmaan lähetetyn Henkensä kautta. Punainen hevonen etenee täysin ohjatusti. Onko tarpeen kiinnittää huomiota sen läsnäoloon ja etenemiseen kaikkina historian aikakausina? Kansakunta nousee kansakuntaa vastaan kaikkina historian aikakausina. Rooma Kreikkaa vastaan, pimeän pohjolan voimalliset joukot rappeutuvaa Rooman maailmanvaltaa vastaan, Euroopan eri kansakunnat sotimassa toinen toisiaan tai Uuutta Maailmaa vastaan. Tarvitaanko erityisiä todisteita osoittamaan, että sotien määrä ja voima on pikemminkin lisääntynyt kuin vähentynyt aikaa myöten ja sivilisaation kehittyessä ja että nimenomaan tämän punaisen hevosen etenemisen takia ajatus maailmanlaajuisesta rauhasta syntisessä maailmassa on pelkkää unelmaa? Tämä toinen hevonen ja sen ratsastaja etenevät käyttövoimanaan himosta ja ahneudesta, vallasta ja valloituksista, vihasta ja kostosta ja kateudesta hehkuvat intohimot tappaakseen yksilöitä ja valloittaakseen kansakuntia. Se etenee tänäänkin maailmassa hurjempana ja punaisempana kuin koskaan. Se etenee tänäänkin maailmassa. Mutta muistaen, että Karitsa on lähettänyt tämänkin hevosen matkaan ja että Hän ohjaa sitäkin, voimme olla varmoja siitä, että sen on tehtävä oma osansa Jumalan valtakunnan täydelliseksi toteutumiseksi.
Kolmannelle ratsastajalle on määrätty yhteiskunnallisen elämän alue ja hän pitää yllä puutteen ja runsauden välistä valtavaa vastakohtaisuutta. Kolmas ratsastaja on erityisesti tämän aina olemassaolevan kontrastin symboli. En tarkoita tällä sitä, että erityiset nälänhädät olisivat tämän takia poissuljettuja, varsinkaan kun ne esiintyvät usein sotien jälkimainingeissa. Omana aikanamme etenee musta hevonen uhkaavasti varsinkin sotien runtelemissa maissa, joissa litrasta vehnää on maksettava enemmän kuin sentti. Mutta vaikka tämä onkin totta, olisi väärin nähdä tämä kolmas ratsastaja ainoastaan sodan ja nälänhädän erityisinä aikoina. Hän on aina meidän keskuudessamme ja hän tekee työtään jatkuvasti. Kuvan symboliikka ei viittaa suoranaiseen nälänhätään, vaan pikemminkin hätkähdyttävään vastakohtaisuuteen. Se viittaa yhtäältä päivästä toiseen niukasti selviämiseen; toisaalta seviittaa ylellisyyteen ja yltäkylläisyyteen. Tämä hevonen aiheuttaa kaikki yhteiskunnalliset ongelmamme, sillä sent oiminnan seurauksena säilyy ero köyhien ja rikkaiden, runsauden ja puutteen, varakkuuden ja kurjan köyhyyden välillä. Tavallinen kansa elää vain päivästä päivään. Heidän palkkansa riittää aina vain nipin napin hengissä pysymiseen. Öljy ja viini pysyvät aina koskemattomina ja pieni joukko elää rikkaudessa ja loistossa ja kuninkaallisessa joutilaisuudessa erotuksen massoista. Tällainen tilanne vallitsee erityisesti Euroopassa ja muissa maissa; mutta myös omassa maassamme se on kehittymässä valtavaa vauhtia. Vain hyvin pieni prosentti väestöstämme omistaa ja hallitsee seitsemääkymmentäviittä prodenttia kansakunnan kullasta. Musta hevonen ja sen ratsastaja pitävät aina yllä tätä vastakohtaisuutta yhtesikunnassa. Tämä vastakohtaisuus puolestaan on syynä moniin historian tapahtumiin. Se saa toisaalta aikaan juhlivaa ja riehakasta elämää; toisaalta tyytymättömyyttä, kurjuutta, mielenosoituksia, kapinaa, vallankumouksia ja verenvuodatusta. Mutta kaikessa tässää näkevät valtakunnan lapset mustan hevosen ratsastajineen, jonka kirjaa kädessään pitävä Karitsa on lähettänyt suorittamaan oman tehtävänsä valtakunnan toteutumiseksi täydellisesti.
Lopuksi kuvaavat neljäs hevonen ja sen kauhistuttava ratsastaja kuolemaa sen kaikissa ilmenemismuodoissa. Tämä hevonen tuo silmiemme eteen todella kauhistuttavan kuvan. Hallava, kammottavan värinen hevonen, jonka ratsastajana on Kuolema, joka heiluttaa vahvassa nyrkissään hirveätä miekkaa. Häntä seuraa Tuonela, joka on valmiina nielemään uhrit, joita putoilee tämän armottoman hirviön vanavedessä. Se on kuolema kaikissa sen ilmenemismuodoissa sen astuessa kotiisi lyömään rakkaasi kuolemalla, sen hiipiessä katujamme tappaen väkivaltaisesti tikarilla ja pistoolilla, sen harppoessa taistelukentillä korjaamassa runsainta satoaan. Et näe hänen työtään ainoastaan erityistilanteissa, vaan jokaisena päivänä kaikkialla maailmassa—sellaisena tekstimme hänet esittää. Sillä tässä mainitaan erityisesti, että tämä hevonen tappaa kuolemalla Tietenkin tämä hirveä ratsastaja suorittaa työnsä myös miekalla, kulkutaudeilla, maan petoleäinten kautta ja kaikenlaisten onnettomuuksien kautta. Tämä ratsastaja niittää miljoonittain ihmisiä lyhyessä ajassa murhilla ja itsemurhilla, sodissa ja vallankumouksissa, kulkutaudeilla ja epidemioilla, myrskyillä ja vedenpaisumuksilla ja tulipaloilla, petoeläimillä ja myös äärettömän pienillä pedoilla, joita kutsumme bakteereiksi. Mutta muissa tapauksissa hän tappaa yksinkertaisesti vain tavallisilla kuolemilla. Sillä kaiken kaikkiaan hän tappaa neljäsosan maan asukkaista: juuri niin paljon kuin historia kertoo säilyttäen tietyn tasapainon eri kansakuntien välillä Jumalan suunnitelman mukaisesti. Lyhyesti sanoen on tämän kalpean hevosen ja sen ratsastajan vaikutus koko maailman kaikki kuolemantapaukset normaalien tilastotietojen mukaan.
Tulemme siis siihen johtopäätökseen, että nämä hevoset ratsastajineen julistavat symbolisesti, että ihmiselämän kaikki erityiset vaiheet ja maailman kansakuntien vaiheet laajemmassa mielessä ovat Jeesuksen Kristuksen, teurastetun Karitsan ehdottomassa hallinnassa. Hän ohjaa valtakuntansa toteutumisen edistymistä, jota valkoinen hevonen symboloi. Hänen käsissään on historia, kun kansakunta nousee kansakuntaa vastaan. Hän määrää hinnat ja palkat ja ylläpitää yhteiskunnallista vastakohtaisuutta köyhyyden ja rikkauden välillä. Lopulta se on Hän, joka lähettää kuoleman kaikkeen maailmaan niittääkseen uhrinsa, oikeat henkilöt oikeaan aikaan. Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maassa ja Hän toteuttaa valtaistuimella istuvan tahdon.
Joka tapauksessa emme voi kuitenkaan tyytyä pysähtymään tähän vaiheeseen tutkimuksessamme. Emme ehkä halua tietää pelkästään sitä, että nämä hevoset etenevät maan päällä; emmekä tyydy tietämään vain sitä, mitä nämä eri hevoset ratsastajineen symboloivat. Vaan meidän on ennenkaikkea opittava ymmärtämään syy niiden olemassaoloon ja asettaa itsellemme kysymys: Miksi on tarpeen, että nämä neljä hevosta suorittavat oman erityisen tehtävänsä, vaikuttavat omalla erityisellä tavallaan ihmiselämän eri vaiheisiin? Minkätähden valkoista hevosta ei lähetetä yksinään? Minkätähden se kulkee kulkuaan maan päällä punaisen ja mustan ja hallavan hevosen seurassa? Sitäkin tärkeämpi on kysymys meille, kun otamme huomioon, että kysymyksessä on seitsensinettinen kirja, joka symboloi Kaikkivaltiaan Jumalan elävää määräystä, että nämä hevoset suorittavat tehtävänsä, että Herra Jeesus Kristus vapauttaa ne lähtemään ja että ne ovat Pyhän Hengen ikuisessa hallinnassa. Lähtien siitä, että uskomme Kaikkivaltiaan määräyksien olevan viisaita ja ettei Herra tee mitään ilman hyvää syytä, uskallamme lähteä tutkimaan voisimmeko ehkä löytää kaikesta tästä Herramme Jumalan viisauden ja Hänen loistavan suunnitelmansa. Sitäpaitsi on kysymykseemme olemassa myös käytännön syy. Varsinkin näinä aikoina, joina meillä on etuoikeus elää—aikana, joka on niin täynnä merkitystä—ilmassa on kaikenlaisia teorioita, joiden tarkoituksena on selittää historian valtavia tapahtumia koskien varsinkin oman aikamme historiaa. Tarjotaan sellaisia tulkintoja myös oman aikamme maailman konflikteista, jotka eivät ole raamatullisia ja jotka ovat usein täysin humanistisia. Jo lähtökohtana tarvitaan vahvaa uskoa ja myös selvää näkyä totuudesta, sellaisena kuin Jumalan Sana sen ilmaisee, jotta voimme pysyä paikallamme ja vastustaa humanistisen filosofian vahvoja virtoja, jotka yrittävät suistaa meidät paikaltamme. Sentähden meidän tulee ymmärtää selvästi, miksi maailmassa ei ole pelkästään Jumalan valtakunnan voitokasta etenemistä, vaan miksi on myös sotia ja yhteiskunnallisia ongelmia ja vallankumouksia ja verenvuodatusta ja kuolemaa. Minkätähden kaikki nämä onnettomuudet ovat välttämättömiä? Nämä ovat kysymyksiä, joita luonnostaan syntyy tällaisina aikoina ja jotka vaativat vastausta.
Jotta pääsisimme tyydyttävään vastaukseen tässä kysymyksessä meidän on edettävä lähtien siitä totuudesta, joka on uskolle itsestään selvä ja jota ei sentähden tarvitse enempää todistella, nimittäin siitä, että kaikki historian tapahtumat tapahtuvat Jumalan valtakunnan toteutumisen edistämiseksi. On olemassa vain yksi todellisuus ja se on taivasten valtakunta. Historialla on vain yksi mahdollinen päätös ja se on Kristuksen valtakunnan täydelliseksi saattaminen. Tähän ei tarvita todisteita. Ja sentähden sanonkin, että tutkiessamme asettamaamme kysymystä meidän on aloitettava siitä vakaasta uskosta, että kaiken tämän armotalouskauden aikana on myötävaikutettava tuon kirkastetun valtakunnan loppuunsaattamiseen joko suorasti tai epäsuorasti, joko positiivisella tai negatiivisella tavalla. Jos kysyt minulta, "Miksi valkea hevonen?", vastaan epäröimättä: Jumalan valtakunnan tähden. Jos tiedustelet: "Miksi tuo valtava yhteiskunnallinen vastakohtaisuus ylellisyyden ja köyhyyden välillä on tarpeen maailmassa?" Sanon jälleen: se on välttämätöntä tuohon yhteen päämäärään pääsemiseksi, joka on kirkkauden valtakunnan loppuunsaattaminen. Jos tiedustelisit: "minkätähden tuo hirvittävä viimeisellä hevosella ratsastava tappaa neljäsosan ihmiskunnasta?", tarjoaisin samaa yleistä vastausta: kaikki se tapahtuu Jumalan valtakunnan loppuun saattamiseksi. Se, että se on kaikkien näiden neljän hevosen yleinen tarkoitus, käy ilmi myös siitä, että koko Ilmestyskirjan tarkoituksena on kuvata Kristuksen tulemusta kirkastettuun valtakuntaansa.
Kun me olemme nyt todenneet tämän, meillä on todella enää yksi kysymys vastattavana, nimittäin: miten näiden neljän hevosen symboloimat voimat toimivat yhdessä Jumalan valtakunnan hyväksi ja sen loppuunsaattamiseksi? Löytääksemme oikean vastauksen tähän kysymykseen meidän on ennen kaikkea muistutettava mieliimme muutama tosiasia Jumalan valtakunnasta ja hälvennettävä pois sellaista kuonaa, jota nykyään tarjotaan hengellisten tosiasioiden markkinoilla.
Ensiksikin on siis välttämätöntä ymmärtää selvästi se totuus, että Jumala loi maailman alunperin valtakunnakseen. Käytän sanaa maailma tässä sanan laajimmassa merkityksessä, niin että se kattaa koko luomakunnan ja myös hengellisen maailman. Siihen sisältyy yksinkertaisen aineen maailma kaikkine aineksineen ja voimineen, olkoot ne kätkettyjä tai jo paljastettuja: puu ja kivet, hopea ja kulta, koko eloton luomakunta. Se käsittää meretja valtameret, joet ja järvet, juoksevat virrat ja paikallaanpysyvät vedet mukaanlukien kaikki, mitä ne sisältävät kaikkine luonnonlakeineen ja määräyksineen ja voimineen. Niin oli launperin; ja niin me ymmärrämme yhä maailman Kaikkivaltiaan luomana, vaikka se onkin tänä hetkenä kirouksen alla. Kun meri kohisee, sinun tulisi kuunnella uskossa Jumalan valtakunnan ääntä. Ja kun puro kapinoi vankeuttaan vastaan, voit silloinkin kuunnella tuon saman valtakunnan ääntä. uohon samaan valtakuntaan kuuluu maapalloamme ympäröivä ilmakehä, ilma ihanine voimineen. Kun myrsky raivoaa, voit ajatella, että se häiritsee osittain Jumalan valtakunnan rauhaa. Kun siirryt paikasta toiseen höyryvoiman ansiosta monien kilometrien tuntivauhtia tai kun pientä nappulaa painamalla saat aikaan valoa asuntoosi tai kun nouset monien kilometrien korkeuteen lentokoneella matkustaessasi, muistat uskon kautta, että käytät ainoastaan Jumalan alunperin luoman valtakunnan voimia hyväksesi. Siihen valtakuntaan kuuluvat metsän pedot ja niittyjen karja, matelijat ja lentävät linnut, metsät ja pellot, puut ja kukat. Sanalla sanoen kuuluu kaikki siis tuohon Jumalan valtakuntaan. Tuohon samaan valtakuntaan kuuluvat lopuksi myös kaikki järjelliset olennot, ihmiset ja enkelit kaikkine lahjoineen ja voimineen, koko olemuksineen. Ihmisen ruumis ja hänen sielunsa, hänen älynsä ja tahtonsa, kaikki, mitä hän omistaa, on annettu h'nelle JUmalan valtakunnan kansalaisena. Lyhyesti sanoen, kun puhumme tässä yhteydessä Jumalan valtakunnasta, tarkoitamme koko luomakuntaa sanan laajimmassa mahdollisessa merkityksessä, niin että sisällytämme siihen maan ja taivaan, elollisen ja elottoman luomakunnan, aineen kasvit, eläimet ja ihmisen samoin kuin taivaan enkelit kaikkine salaisine ja paljastettuine vooimineen, jotka Jumala Kaikkivaltias Luoja on säilyttänyt alusta alkaen tässä Hänen kaikkivaltiaan tahtonsa tuotoksessa.
Toiseksi meidän on ymmärrettävä, mitä väite, että Jumala Kaikkivaltias on luonut koko maailman valtakunnakseen, tarkoittaa. Tietenkin on päätarkoituksena tässä yhteydessä, että on olemassa kuningas, joka säätää lakeja ja määräyksiä ja vaatii kuuliaisuutta niille. Niinpä verrattaessa tätä maailman valtakuntiin, on muistettava ennenkaikkea, että Jumala on ylin Kuningas, että Hän on Kuningas sanan absoluttisessa merkityksessä. Se tekee maailmasta Jumalan valtakunnan. Koko maailman on toteltava Hänen tahtoaan ja Hänen määräyksiään. Tähdet kiertävät ratojaan Hänen määräyksensä mukaan. Maa kulkee rataansa Hänen määräyksensä mukaisesti. Puut kasvavat Hänen lakiensa mukaan. Kukat kukkivat kaikkivaltiaan Kuninkaan määräysten mukaisesti. Höyryvoima ja sähkö noudattavat Hänen lakejaan. Kaikki on Hänen tahtonsa alaista. Kaiken on toteltava Häntä. Ja kaikessa siinä ylimmän Kuninkaan nimi tulee kirkastetuksi. Sillä jos kysyt, "Mikä onkaan kaiken olemassaolevan yleinen tarkoitus?", on vastauksena tietenkin, että koko maailma paljastaa ja sen täytyy paljastaa Luojansa kirkkautta. Mutta tässä kaikessa on eroa. Samoin kuin missä tahansa valtakunnassa, on Jumalankin luomassa maailman valtakunnassa järjestys ja eri asteita. Olisi mielenkiintoista tutkia tuota järjestystä yksityiskohtaisesti; mutta se veisi meidät liian kauas alkuperäisestä tarkoituksestamme. Riittää, kun yksinkertaisesti muistutamme siitä, että myös maailmassa Jumalan valtakuntana on järjestys ja eri asteita. On olemassa elotonta ainetta, kasvikunta, eläinkunta ja lopuksi Jumalan luomat järjelliset olennot, ihmiset ja enkelit. Ja ihminen on luotu ylimmäksi olennoksi, joka on määrätty hallitsemaan kaikkea Jumalan nimissä.
Sillä on totta, että Psalmin 8 mukaan ihminen on luotu hiukan alemmaksi kuin enkelit; mutta jos haluat nähdä ihmisen voimansa ja kirkkautensa todellisuudessa, hänet on nähtävä sellaisena kuin hän on Herrassaan Kristuksessa Jeesuksessa. Osana sekä aineellista että hengellistä maailmaa hänet on luonnollisesti määrätty hallitsemaan kaikkea, omistamaan hallintavalta, tuomaan valoon luomakunnan kätketyt voimat ja johtamaan siten koko luomakunta ymmärrykseen sen korkeimmasta tarkoituksesta, joka on Jumalan kirkastaminen. Ihminen on kuningas. Mutta kuninkaanakin hän on palvelija. Hän ei ole, hän ei voi olla eikä tule koskaan olemaan kuningas sanan absolutttisessa merkityksessä. Sen sijaan hän on aina kuningas Jumalan alaisuudesssa. Suhteessaan maailmaan ihminen on hallitsija: sillä Jumala antoi hänelle hallintavallan kaikkien luontokappaleiden yli. Mutta suhteessaan Jumalaan ihminen on palvelija: sillä hänen suuri kutsumuksensa oli totella vapaaehtoisesta halusta ja rakkaudesta. Kun me siis puhumme maailmasta Jumalan valtakuntana tarkoitamme koko luomakuntaa, joka huipentuu ihmiseen, joka hallitsee kaikkea Kaikkivaltiaan tahdon mukaisesti ja pyhittää itsensä ja kaiken Tekijänsä kunniaksi.
Kolmanneksi on meidän muistettava, ettei paholainen ole koskaan pystynyt muuttamaan tätä Jumalan määräämää luomakunnan järjestystä. Tarkoitamme siis, ettei saatana ole koskaan kyennyt muuttamaan Jumalan tekoja sillä tavoin, ettei luomakunta olisi enää valtakunta. Samoin kuin saatana ei voi muuttaa ihmistä toiseksi olennoksi ei hän myöskään voi muuttaa maailman järjestystä sellaiseksi, ettei se olisi enää valtakunta. Maailma pysyi valtakuntana yrittipä saatana sitten tehdä mitä tahansa. Eikä paholainen kyennyt myöskään luomaan jotain toista valtakuntaa—tämä on myös muistettava—Jumalan valtakunnan rinnalle. Saatanakin on ainoastaan luotu olento; ja miten voimallinen olento hän sitten onkin, tosiasiana pysyy, että hän on vain luotu olento ja ettei luotu olento pysty koskaan luomaan. Kaikki, mitä luotu olento pystyy tekemään—paholainen mukaanlukien—on hyväksyä luomakunta sellaisena, miksi Jumala sen loi.
Mutta mitä hän luonnollisesti kykeni tekemään ja sai tehdä ja mitä hän itse asiassa teki, oli alistaa koko tuo maailman valtakunta itsensä alaisuuteen. On selvää, että Aatamin tottelevaisuus yhdisti koko maailman valtakunnaksi, jossa oli Jumala. Niin kauan kuin Aatami olisi Jumalan palvelija maailmassa, oli luomakunta Jumalan valtakunta. Mutta sillä hetkellä, kun Aatami kapinoi, maailma oli kapinassa maailman ja taivaan kuningasta vastaan. Jos Aatami alistuisi saatanan tahdon alaisuuteen sen sijaan, että hän polvistuisi maahan kuningas-palvelijana korkeimman valtiaan eteen, Jumalan valtakunta muuttuisi pimeyden ruhtinaan valtakunnaksi. Ja juuri näin tapahtuikin. Ei luotu uutta valtakuntaa. Eikä myöskään se järjestys, joka teki maailmasta valtakunnan, muuttunut yhtään. Mutta maailman valtakunta alistettiin paholaisen tahdon alaisuuteen ja siitä tuli saatanan valtakunta. Aatami lankesi. Maailman kuninkaan ominaisuudessaan hän kapinoi oikeaa valtiasta vastaan, kieltäytyi tottelemasta Häntä antautuakseen valtakuntineen Jumalan arkkivihollisen alaisuuteen. Ihminen oli yhä kuningas; vaikka hänestä synnin seurauksena tuli kirottu olento, mutta siitä huolimatta Jumala säilytti ihmisen ja ihmissuvun oman liittonsa ja valtakuntansa takia. Ja sentähden ihmisestä näkyy jopa vielä syntisessä tilassaankin, että hänellä oli alunperin kuninkaallinen valta. Vaikka hän menetti paljon alkuperäisestä vallastaan ja kirkkaudestaan, hän hallitsee yhä luomakuntaa. Vaikka hänen voimansa ovat hyvin rajalliset, hän yrittää yhä alistaa maailmaa. Vielä syntisessä tilassaankin hän hallitsee ilmatilaa ja vesiä ja alistaa käyttöönsä luomakunnan voimia. Hän ei siis syntinsä seurauksena menettänyt yhtäkkiä kaikkea kuninkaallista valtaansa eikä asemaansa. Jos niin olisi tapahtunut, paholainen ei olisi koskaan kyennyt toteuttamaan pimeyden valtakuntaansa maailmassa, niinkuin hän nyt on tehnyt. Mutta nyt tapahtui niin, että ihminen, luomakunnan herra, antoi itsensä ja valtakuntansa saatanan valtaan; ja sen sijaan, että hän olisi pysynyt tottelevaisena elämänsä Jumalalle, hän palveli paholaista, hänestä tuli saatanan liittolainen Jumalaa vastaan. Ei luotu toista maailmaa, vaan maailman valtakunta luovutettiin saatanalle ja siitä oli tullut pimeyden valtakunta. Siinä mielessä paholainen oli oikeassa esittäessään Jesukselle, että kaikki maailman valtakunnat ovat hänen.
Neljänneksi meidän on ymmärrettävä kaikkein merkittävin totuus, että koko tämä valtakunta, koko maailma sanan täydellisessä merkityksessä on annettu Kristukselle, että Hän pelastaisi sen ja asettaisi sen jälleen täydellisesti Jumalan alaisuuteen ja saattaisi sen kaikkein korkeimpaan kirkkauteensa taivaan valtakunnassa. Jollemme hyväksy tätä kosmologista näkemystä pelastuksesta, emme kykene koskaan ymmärtämään Raamattua ja vielä vähemmän Ilmestyskirjaa.
Sen sijaan meidän on jälleen korostettava sitä raamatullista totuutta, että koko maailma, koko valtakunta, jonka Jumala loi ja joka vajosi synnin ja pahuuden valtaan ja on nyt kirottu, palautetaan jälleen ja korotetaan jopa entistä korkeampaan kirkkauteen kuin mikä sillä aikaisemmin oli. Meidän on ymmärrettävä, että loppujen lopuksi eivät synti ja paholainen voi tehdä mitään muuta kuin palvella Kaikkivaltiaan Jumalan suunnitelman toteutumista, joka on Hänen valtakuntansa johtaminen kirkkauteen ja iankaikkisen liittonsa toteuttaminen Kristuksessa Jeesuksessa. Tämä käy selvästi ilmi siitä tosiasiasta, että koko maailma on Jumalan nimen ilmoitusta ja on luotu paljastamaan tuon nimen kirkkaus. Tämä riittää jo yksistään johtamaan siihen johtopäätökseen, että taivaan ja maan Herra johtaa maailman lopulliseen kirkkauteensa: sillä Hän ei voi antaa kunniaansa kenellekään muulle. Tämä on myös Raamatun yleinen opetus. Jumala rakastaa maailmaa, Johannes 3:16. Koska Hän rakastaa maailmaa, Hän lähetti Poikansa, että kaikki tulisi yhdeksi Hänessä. Ja siihen saakka koko luomakunta huokaa tuskissaan. Ja koko luomakunta tullaan vapahtamaan turmeluksen siteistä Jumalan lasten kirkkauden vapauteen, Room.8:19-22.
Jos me ymmärrämme tämän tilanteen, me kykenemme käsittämään, miksi tässä maailmassa on oltava jatkuva sota Jumalan ja paholaisen välillä, Kristuksen ja Antikristuksen välillä, kunnes Jumalan valtakunta on toteutettu täydellisesti ja on ilmestynyt täydellisessä kirkkaudessaan. Ei ole olemassa kahta eri maailmaa; on ainoastaan yksi maailma. Jos sekä Jumalalla että paholaisella olisi omat valtakuntansa, sotaa ei olisi. Mutta se on mahdotonta; ja niin ei todellakaan ole asian laita. On olemassa ainoastaan yksi maailman valtakunta. Mutta tämän historian armotalouskauden aikana on olemassa kaksi voimaa, jotka taistelevat tuon yhden maailman valtakunnan hallinnasta. Tai pikemminkin, on yksi voima, joka taistelee tuosta hallinnasta, kun taas Jumala ei koskaan taistele, vaan yksinkertaisesti vain hallitsee kaikkea, jopa pimeyden voimia. On toisaalta paholaisen hallintavalta, koska hän selvästi sai voiton Paratiisissa; toisaalta on olemassa Kristuksen hallintavalta. Kristus on Isän edustaja, jolle Isä on antanut kaiken ja jonka Isä on kutsunut palauttamaan Jumalan valtakunnan ennalleen ja viemään sen iankaikkiseen kirkkauteen. Niinpä paholainen käy jatkuvaa sotaa maailmassa Kristusta ja Hänen seurakuntaansa vastaan kaiken hallinnasta ja omistuksesta. Tämä on aikakausien sota.
Tämä kaikkien aikakausien sota voidaan nähdä historian varhaisimmista ajoista alkaen.
Sen alun näemme Jumalan sodanjulistuksesta 1.Moos. 3:15:stä: "Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän." Tämä vihollisuuden asettaminen on sen kauhean sodankäynnin alku, jossa paholainen ja pimeyden joukot taistelevat Kristusta ja Hänen seurakuntaansa ja taivasten valtakuntaa vastaan. Ihmisestä on tullut paholaisen ystävä, hänen liittolaisensa. Ja Jumala julistaa tässä, että Hän tulee murtamaan tuon liiton. Hän teki sen laittamalla ihmisen sydämeen vihollisuuden tätä liittolaistaan vastaan tai jos niin haluat, uudestisynnyttämällä Aatamin ja Eevan välittömästi. Mielestäni ei voi olla epäilystäkään siitä, että nämä molemmat esivanhempamme uudestisynnytettiin ja että se tapahtui välittömästi paratiisissa. Koska he olivat koko ihmissuvun luonnollinen juuri, oli armo-operaation alettava heistä ja vihollisuus Saatanaa kohtaan vuodatettava heidän sydämiinsä.
Mutta niin pian kuin heille syntyy lapsia, syntyy sama konflikti. Sillä Jumala noudattaa valinnan ja kadotukseen tuomitsemisen linjaa laolessa maailmanhistoriassa. Ennen vedenpaisumusta tämä konflikti on ilmeisesti luonteeltaan yksilöllistä. Emme lue mitään valtakuntien sodasta valtakuntaa vastaan, vaan Jumalan pojista ja ihmisen tyttäristä, Kainista ja Aabelista, Lemekistä ja Hanokista, kunnes Jumalan poikien ja ihmisen tyttärien yhtyessä käärmeen siemen uhkaa hävittää naisen siemenen kokonaan, ja Jumala pelastaa valtakuntansa vedenpaisumuksen avulla.
Pian vedenpaisumuksen jälkeen huomaamme kehityksessä uuden vaiheen. Luemme mahtavasta Nimrodista ja yrityksestä toteuttaa pimeyden maailmanvaltakunta Baabelin tornin ollessa sen keskuksena. Ja kun Herra tuhoaa yrityksen ja erottaa ihmissuvun eri kansoiksi, sama taipumus toteuttaa maailmanvaltion ihanne tulee ilmi yksittäisissä valtakunnissa, jotka pyrkivät alistamaan kaikki muut valtakunnat alleen. Tällä välin Jumala erottaa Aabrahamin ja hänen siemenensä ja perustaa oman valtakuntansa heissä, joka vielä nytkin on kansakunta. Israelista tulee Jumalan valtakunnan esikuva vanhan armotalouskauden aikana. Ja näin taistelu alkaa vedenpaisumuksen jälkeen saada taistelun luonteen, ei yksilöiden välillä, vaan eri valtakuntien välillä. Toisaalta ovat olemassa pakanakansat jumalineen; toisaalta on olemassa Israel Kuninkaanaan jehova. Tällä tavoin taistelu jatkuu, ensin pakkosiirtolaisuuteen asti, jolloin näyttää siltä, että JUmalan valtakunta on kärsinyt tuhoisan tappion; sitten Israelin palattua pakkosiirtolaisuudesta jatkuu taistelu yhä aina Kristuksen ensimmäiseen tulemukseen saakka.
Uuden armotalouskauden aikana taistelu kohoaa jälleen korkeammalle kehitysasteelle ja muuttaa muotoaan. Periaatteessa ovat paholainen ja hänen joukkonsa jo voitettuja ja Kristus on saanut ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta lopullisen voiton. Siitä huolimatta paholainen yrittää pitää hallussaan oman pimeyden valtakuntansa myös tämän uuden armotalouskauden aikana. Jumalan valtakunta ylittää uuden armotalouskauden aikana Israelin kansallisuuden rajat ja siitä tulee kansainvälinen ja samalla siitä tulee täysin hengellinen. Kristus on saanut valtakunnan ja kokoaa alamaisiaan kaikkialta maailmasta ja kaikista kansoista ja kielistä ja heimoista. Nyt ei ole enää kysymys kansakuntien välisestä sodasta. Sentähden meidän ei pidä koskaan verrata omaa armotalouskauttamme Israelin armotalouskauteen Vanhassa testamentissa ikäänkuin olisi kysymys periaatteessa samasta asiasta. Israelin taistelemia taisteluita ei pidä hetkeäkään pitää samanlaisina kuin oman aikamme taistelut maailmassa ovat. Mikään sota ei koskaan voi olla messiaaninen uuden armotalouskauden aikana. Mitään aikamme sodista ei voida kutsua Jumalan valtakunnan puolesta käydyksi sodaksi. Jumalan valtakunta käy hengellisiä sotia eivätkä tykit tai miekat voi tuhota sen vihollisia. Mutta vaikka taistelu onkin nyt etupäässä hengellistä, on se kuitenkin hyvin todellista. Valon lasten ja pimeyden valtakunnan alamaisten välinen taistelu on yhä olennaisesti samaa kuin vanhan armotalouskauden aikana. Vain sen muoto on muuttunut; sen olennainen luonne on kuitenkin pysynyt samana. Toisaalta on yhä olemassa pimeyden voima, jonka päämääränä on oman valtakunnan perustaminen ja koko maailman alistaminen paholaisen alaisuuteen elämän kaikilla aloilla. Ja toisaalta on armon voima Kristuksessa, joka taistelee valtakunnan taistelua ja väittää, että kaikki on Jumalan ja Hänen Kristuksensa. Nämä voimat ovat olemassa rinnakkain samassa maailmassa kehittyen samojen ulkonaisten vaikutteiden vaikutuksesta, ollen periaatteessa radikaalisti erilaisia ilman minkäänlaista samankaltaisuutta tai yksimielisyyttä, taistellen sentti sentiltä jokaisesta elämän alueesta tässä maailmassa. Ne eivät koskaan kohtaa; ne eivät ole koskaan yksimielisiä. Ne ovat koko ajan ristiriidassa keskenään; ja kompromissi on mahdottomuus. Tämä on oman armotalouskautemme todellisuus.
Lopuksi on myös ymmärrettävä, että nämä kaksi maailmassa vaikuttavaa voimaa käyttävät hyväkseen kaikkia Jumalan tämän armotalouskauden aikana maailmalle antamien instituutioiden ulkonaisia keinoja ja voimia. Ne elävät samassa maailmassa. Niillä on sama sade ja sama auringonpaiste. Niillä on käytettävissään ulkonaisesti samat edut. Ne kehittyvät samoilla linjoilla sanan puhtaasti muodollisessa merkityksessä. Juuri tässä hämärtyy ymmärryksemme usein. Mutta meidän on oltava selkeitä myös tässä suhteessa. Tämän historian armotalouskauden aikana, jossa sekä synnin että armon periaatteet toimivat molemmat maailmassa, Jumala loi erilaisia instituutioita pitääkseen yllä järjestäytyneen elämän ja ihmissuvun kehityksen mahdollisuuden niin pitkälle kuin mahdollista huolimatta siitä, että synnillä on näin mahdollisuus saada jalansijaa maailmassa oman valtakuntansa ja liittonsa pystyttämiseksi ja ylläpitämiseksi. Kaikkia näitä instituutioita käyttävät hyväkseen yhtä hyvin pimeyden voimat ja Antikristus oman valtakuntansa toteuttamiseksi kuin valon valtakunnankin voima. On olemassa sellainen instituutio kuin valtio. Jumala sääsi hallinnon ja sille miekan pitämään yllä yhteiskunnallista järjestystä ja rangaistakseen pahantekijöitä, niin että Jumalan valtakunnalla olisi sijaa ja mahdollisuus kehittyä. Ilman tätä ulkonaista rajoitetta synnin kehittymiselle pahuuden periaate kehittyisi ennen aikojaan ja elämä maan päällä osoittautuisi pian mahdottomaksi. Mutta aina Baabelin yrityksestä lähtien on myös Antikristuksen voima käyttänyt samaa valtio-instituutiota oman valtakuntansa toteuttamiseksi. Ja varsinkin viime aikoina näyttää historia olevan kehittymässä jälleen samaan suuntaan kuin silloin, kun tarkoituksena oli perustaa Baabelin maailmanvalta. On myös olemassa seurakuntainstituutio, joka on perustettu maailmaan tarkoituksena toimia pyhien rakennukseksi ja opettamiseksi ja Jumalan valtakunnan ja liiton perustamiseksi ja laajentamiseksi. Mutta erityisesti omana aikanamme yritetään jälleen käyttää seurakuntainstituutiota pimeyden valtakunnan edistämiseksi.
On olemassa yleinen yhteiskuntainstituutio, koti-, koulu-, liike-elämän ja teollisuuden instituutiot, ts. koko aikamme yhteiskunnallisen elämän monipuolinen kehitys. Epäilemättä on kaikkien näiden instituutioiden oltava alamaisia Kristuksen valtakunnalle ja toteutettava jumalan iankaikkista liittoa. Mutta yksi toisensa jälkeen on pimeyden voima ottanut niitä käyttöönsä Antikristuksen valtakunnan perustamiseksi ja kehittämiseksi. Ja jos ymmärrät tämän selvästi, kykenet havaitsemaan, että taistelu riehuu koko rintamalla. Nämä kaksi voimaa eivät lopulta taistele mistään vähemmästä kuin koko maailman omistuksesta. Ja tässä taistelussaan ne käyttävät hyväkseen kaikkia Jumalan tätä armotalouskautta varten säätämiä instituutioita. Kuitenkin vielä kerran: Jumala ei koskaan taistele! Jumalalla on Kristuksessa jo voitto. Jumala yksinkertaisesti käyttää pimeyden valtakunnan voimia toteuttaakseen oman iankaikkisen säätämyksensä ja oman valtakuntansa.
Me olemme nyt valmiit käsittelemään vastausta kysymykseen: mikä on näiden neljän hevosen yhdistetty vaikutus maailmanhistoriaan?
Tässä yhteydessä ja ennenkuin kohdistamme huomiomme juuri tuohon vaikutukseen, meidän on muistettava tämä totuus, että samat syyt eivät välttämättä tuota samoja vaikutuksia. Tietenkin on tosiasia, että näiden neljän hevosen symboloimat voimat on lähetetty maailmaan yleensä, ja että niiden vaikutus kohdistuu myös koko maailmaan. Saatamme sen kuullessamme ajatella, ettei asia olisi niin. Saatamme kuvitella, että asiat olisi järjestetty niin, että koska maailmassa on olemassa kaksi eri voimaa, jotka pyrkivät saamaan hallintaansa koko maailman, Jumala erottaisi valtakuntansa ja kansansa jo nykyisenä armotalouskautena paholaisen valtakunnasta ja kansasta sellaisella tavalla, että vain jälkimmäiset joutuisivat kärsimään historian pahoista voimista, kuten esim. sodista, nälänhädästä, kuolemasta jne., kun taas Hänen kansansa saisi kokea ainoastaan Hänen voimansa hyvistä vaikutuksista. Tai puhuaksemme tästä Ilmestyskirjan kohdasta, saattaisimme kuvitella sellaisen armotalouskauden, jolloin valkoinen hevonen tulisi maailmaan ja se olisi tekemisissä ainoastaan Jumalan kansan kanssa, niiden kanssa, jotka Hän kutsuisi maailmasta, kun taas kolme viimeistä hevosta vaikuttaisivat ainoastaan pahaan maailmaan. Tämä ei selvästikään ole kuitenkaan tekstin merkitys eikä tilanne.
Päinvastoin, kaikki nämä voimat on lähetetty maailmaan yleisesti; ja ne vaikuttavat ihmisiin erotuksetta. Selitimme esimerkiksi valkoisen hevosen symboloivan Jumalan valtakunnan etenemistä maailmassa Sanan ja Hengen vaikutuksesta. Tarkoittaako tämä sitten sitä, että tämän valkoisen hevosen eteneminen vaikuttaa ainoastaan Jumalan ihmisiin, valittuihin eikä vaikuta mitenkään pimeyden valtakunnan alamaisiin? Tarkoittaako se sitä, että valkoinen hevonen symboloi tiettyä salaista voimaa maailmassa, jonka huomaavat ja kokevat ainoastaan Jumalan lapset. Ei niin. Tämän valkoisen hevosen vaikutus ei mitenkään rajoitu vain Jumalan valittuihin. Käsität tämän totuuden heti, kun muistat, että on olemassa sellainen asia kuin ulkonainen kristillisyys ja tuossa ulkonaisessa mielessä voidaan puhua kristillisestä maailmasta erotuksena pakanamaailmasta. Tämä ei tarkoita sitä, että jokainen yksilö tässä ns. kristillisessä maailmassa olisi Jumalan lapsi ja taivaan valtakunnan kansalainen; sillä asia ei varmasti ole niin. Mutta on yleinen Sanan ja Hengen vaikutus, niin että jollain tavoin ne vaikuttavat niihinkin, jotka eivät ole Jumalan valittuja. Kristinuskosta on tullut kansakunnan uskonto ainakin Euroopassa ja omassa maassamme. Sanaa julistetaan julkisesti, ei salassa. Ja on olemassa myös Hengen yleinen vaikutus, joka ei ole parannuksenteko. Täten on sanottava ainakin valkoisesta hevosesta, ettei sen vaikutus rajoitu ainoastaan valtakunnan kansalaisiin, vaan sen vaikutus on paljon yleisempi.
Tämä on sitäkin selvempää kolmen viimeisen hevosen kohdalla. On hyvin selvää, että Jumalan lapset eivät säily pahojen voimien vaikutuksilta sodan, yhteiskunnallisten kumousten, vallankumouksen, puutteen ja nälän ja kuoleman kohdatessa maailmaa. Kun punainen hevonen etenee kansakuntien halki, taistelevat naisen siemen ja käärmeen siemen rinta rinnan. Myös Jumalan kansa kuuluu tiettyyn kansakuntaan. Myös he ovat tietyn auktoriteetin alaisia. Myös heidän on alistuttava, kun kutsu aseisiin kuuluu. Myös he samoin kuin pahuuden lapset näkevät poikiensa lähtevän taisteluun. Heidän yhtä hyvin kuin pimeyden lasten on nähtävä kotiensa ja peltojensa tuhoutuvan ja kaikki he joutuvat kärsimään sodan pahoista vaikutuksista. Sama koskee mustaa hevosta. Kun se ilmestyy, eivät Jumalan lapset säily sen vaikutusten ulkopuolella. He elävät samassa yhteiskunnassa kuin pahan lapset. Ja yleisesti on todettava, että he kuuluvat köyhempiin yhteiskuntaluokkiin. Myöskään hallava hevonen ei tee erotusta, vaan tunkeutuu yhtä hyvin vanhurskaiden kuin pahojenkin koteihin. Kuolema niittää nuoria ja vanhoja, rikkaita ja köyhiä, vanhurskaita ja jumalattomia. Ja mitä Tuonelaan tulee, voidaan tosiaankin sanoa, että he kaikki menevät samaan paikkaan Viisauden kirjan mukaan. Niinpä vielä kerran: ei ole mitään erotusta. Näillä neljällä hevosella on vaikutuksensa kaikkiin ihmisiin ilman erotusta.
Tämän takia saattaisimme tulla siihen johtopäätökseen, ettei Kristuksen valtakunta tällä tavoin saavuta koskaan täydellistä toteutumistaan. Olemme taipuvaisia päättelemään, että samat syyt saavat aikaan samoja tuloksia ja että sen, minkä täytyy olla jollekin siunaus täytyy olla siunaus myös toisille ja että sen, mikä on tuhoisaa ja vahingollista yhdelle täytyy olla yhtä vahingoittavaa toisillekin. Jos asia olisi todellakin näin, eivät nämä neljä ratsastajaa saisi mitään aikaan paitsi että molemmat voimat vahvistuisivat maailmassa tai että molemmat tuhoutuisivat kokonaan.
Näin ei kuitenkaan tule käymään. Voimme todeta tämän jo heti alusta alkaen varmana tosiasiana. Ei niin, että molemmat valtakunnat, sekä Kristuksen että saatanan valtakunta säilyisivät ikuisesti, vaan niin, että edellinen saavuttaa lopulta täydellisen voiton ja jälkimmäinen tuhoutuu juuriaan myöten.
Mutta jotta voisimme ymmärtää, miten tämä on mahdollista, meidän on opittava ymmärtämään, ettei samoilla syillä ole samoja vaikutuksia ja että se, mikä on yhdelle hyväksi maailmassa, om toiselle vahingoittavaa.
Ensimmäisen, valkoisella hevosella ratsastavan ratsastajan edetessä kautta maailman ja kohdatessa yleensäkin ihmisiä, hänen vaikutuksensa Jumalan lapsiin ja paholaisen alamaisiin on täysin erilainen. Edellisille hän on tietenkin hyvä voima, jonka kautta heidät kutsutaan uuteen elämään ja siirretään pimeydestä valoon. Mutta jälkimmäisille hänestä tulee kirous, jonka kautta he kehittyvät ja kypsyvät pahuudessa tuomiopäivää varten. Sama kaksinainen vaikutus lähtee kolmesta viimeisestä ratsastajasta hevosineen. Ne saavat aikaan vahinkoa pahuuden lapsissa, mutta toimivat yhdessä niiden hyväksi, jotka rakastavat Jumalaa, jotka ovat kutsutut Jumalan tarkoitusperien mukaisesti. Molemmissa tapauksissa ovat hevosten symboloimat voimat samoja, mutta niiden vaikutusten kohteet eroavat toinen toisistaan. Niiden kohteiden vastaanottavuus ei ole sama kaikissa tapauksissa. Hyvin kauniisti kuvataan Heprelaiskirjeessä ainakin itse näitä hyviä vaikutuksia: (Hebr.6:4-8) "Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät. Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta; mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan."
Tämä on tosiaankin voimallista Sanaa.
Monet ovat sitä mieltä, että he voivat käyttää tätä raamatunkohtaa selvänä todisteena siitä, että Raamatun opetuksen mukaan on armosta pois lankeaminen mahdollista. Mutta sen sijaan, että hyväksyttäisiin tällainen käsitys tämän kohdan perusteella, meidän on ensiksikin väitettävä, että Raamattu sotii armosta luopumista vastaan ja opettaa pyhien kestäväisyyttä. Armosta luopuminen on mahdotonta armon valinnan ja kadotustuomion totuuksien valossa. Jumala tuntee omansa jo iankaikkisuudesta eikä kukaan voi koskaan ottaa heitä pois Hänen kädestään. He ovat varmasti armon Hengen sinetöimiä ja jokainen niistä 144000:sta pelastuu varmasti. Pelastus on Herralta; ja että Hän uudestisynnyttäisi ensin jonkun ja sallisi hänen sitten langeta pois armosta on mahdoton ajatus. "Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut." (Room.8:29-30). Kukaan ei voi ottaa Jumalan lapsia Hänen kädestään. Mitään armosta pois lankeamista ei siis ole olemassakaan. Ja sitä ei Heprealaiskirjeen kirjoittaja varmastikaan tarkoita.
Kuitenkin meille kerrotaan, että on mahdollista, että ihmistä kerran valistetaan, että hän saattaa maistaa Jumalan hyvää Sanaa ja tulevia voimia, niin että hän eräässä mielessä pääsee osalliseksi armon Pyhästä Hengestä. On siis mahdollista, että ihmiset pääsevät hyvin läheiseen yhteyteen Jumalan Sanan ja Jumalan valtakunnan ja liiton siunausten kanssa. Tai puhuaksemme käsittelemämme Ilmestyskirjan kohdan sanoin, saattavat ihmiset joskus päästä hyvin lähelle tuota ensimmäistä, valkoisella hevosella ratsastavaa ratsastajaa, niin että he näkevät Jumalan valtakunnan kauneuden ja saavat nauttia tietyssä mielessä tuon valtakunnan ulkonaisista siunauksista. Ja kuitenkin he saattavat langeta pois niin perusteellisesti, että heistä tule toivottoman kadotettuja ja heistä tulee Jumalan valtakunnan katkerimpia vihollisia, niin että he jälleen ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja saattavat Hänet julkisen häpeän alaiseksi. Tai jos niin haluat, sama voima, joka tekee joistakin Kristuksen valtakunnan alamaisia, korostaa myös sen vastustajien vihollisuutta ja tekee heistä Jumalan ja Hänen asiansa katkeria vihollisia täällä maailmassa.
Ja kirjoittaja selittää tätä tosiasiaa vertauksella pellosta. Pelto saa runsaan sateen siunauksen&mdas;mikä tietenkin on olennaisen tärkeää hyvän sadon kehittymiselle. Mutta sama sade, joka on luonteeltaan siunaava, vaikuttaa myös ohdakkeiden kasvua edistävästi. Ellei pellolle sataisi, eivät ohdakkeet kasvaisi. Mutta mitä runsaimpina sateen ja auringonpaisteen ulkonaiset siunaukset tulevat, sitä runsaampina kasvavat myös ohdakkeet. Täten siis aivan samanlaisten siunausten vaikutuksesta versoaa hyvä siemen, mutta samoin menestyvät myös ohdakkeet. Sama koskee myös Jumalan valtakunnan hengellisiä siunauksia.
Meidän on siis muistettava, että tällä valkoisella hevosella ja sen ratsastajalla on kaksinainen vaikutus niiden edetessä ihmisten maailmassa.
Ei ole myöskään vaikea ymmärtää, että sama yleinen totuus on sovellettavissa kolmen viimeisen hevosen vaikutukseen. Niilläkin on kahtalainen vaikutus niiden kohdatessa eri kohteita. Se, mikä on pahaa maailmalle, ei ole suinkaan pahaa Jumalan lapsille. Sama vastoinkäyminen saa toisen nousemaan kapinaan ja kiroamaan Jumalan, toisen nöyrtymään ja olemaan kärsivällinen. Sama kärsimys kovettaa toisen ja saattaa toisen parannuksentekoon ja pyhittää hänet. Sama koetus, joka saattaa toisen epätoivoon saa toisen kirkastamaan Jumalaansa.
Jumalan lapsina meitä lohdutetaan siis jo heti alusta lähtien. Kaikki nämä hevoset tulevat kosketuksiin erotuksetta kaikkien ihmisten kanssa. Mutta niiden kaikkien vaikutus Jumalan ihmisiin tulee olemaan hyvä, kun taas pahan lapsiin niillä tulee olemaan vahingollinen vaikutus. Ja niin me voimme jo yleisellä tasolla ymmärtää, miten ne lopulta edistävät Jeesuksen Kristuksen valtakunnan toteutumista ja samalla johtavat Saatanan ja Antikristuksen voiman tappioon maailmassa. Kaikki vaikuttaa yhdessä niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka Hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
Mikä sitten on ensimmäisen hevosen ja sen ratsastajan vaikutus maailmassa?
Voimme vastata, että se saa yleensäkin aikaan erotusta. Tätä ei ole vaikea ymmärtää. Jos armon voimalla ei koskaan olisi ollut mitään vaikutusta ihmissydämiin, jos Sanalla ja hengellä ei olisi koskaan ollut mitään vaikutusta, on selvää, ettei naisen siemenen ja käärmeen siemenen välillä olisi tapahtunut mitään erotusta. Joskus on esitetty, että synti on se tekijä, joka erottaa ihmisen toisesta ihmisestä. Ja se onkin totta tietyssä mielessä. Mutta emme saa koskaan unohtaa, että ilman armon hengen toimintaa maailmassa ei loppujen lopuksi olisi olemassa mitään perustavaa laatua olevaa erotusta, joka jakaa ihmiset kahteen ryhmään. Armo on se kiila, joka tässä syntisessä maailmassa jakaa kaikki ihmiset kahteen periaatteessa erilaiseen ja vastakkaiseen leiriin. Tämä on siis tämän ensimmäisen ratsastajan yleinen vaikutus ihmisten maailmaan.
Toisaalta kutsutaan Jumalan kansaa tietoiseen olemassaoloon maailman keskellä. Jumalan Henki uudestisynnyttää, niin että ihmisen sisin asetetaan uudenlaiseen suhteeseen Jumalan kanssa ja koko maailman kanssa. Kristitty on uusi ihminen. Hänestä on tullut periaatteessa Jumalan ystävä ja hän kuuluu Hänen puolueeseensa maailman keskellä. Sana kutsuu tätä uutta ihmistä tietoisuuteen omasta uudesta elämästään, uudesta jumalasuhteestaan ja uudesta suhteestaan maailmaan ja saattaa hänet siihen, niin että hän alkaa elää Jumalan valtakunnan alamaisena ja Hänen liittonsa osapuolena ja alkaa ilmentää sitä. Ihmiset, jotka on asetettu tähän asemaan maailmassa, tunnustavat jälleen taivaan ja maan Jumalan korkeimman kaikkivaltiuden kaikilla elämän alueilla. He alkavat tunnistaa Jumalan vanhurskautta ja pyhyyttä. He ovat tietoisia synneistään ja rikkomuksistaan ja tunnustavat ne Hänen edessään, joka valtaistuimella istuu. Ja he tunnustavat Jeesuksen Kristuksen vanhurskaan Jumalan edustajana ja myös Pelastajanaan ja Vapahtajanaan, sinä jolla on voima pelastaa.
Näin he ovat kokonaan uudenlaisessa suhteessa Jumalaan ja myös maailmaan. Aikaisemmin he olivat Häntä vastaan kapinoidessaan ja vihatessaan Häntä koko sydämestään ja mielestään ja sielustaan ja voimastaan. Nyt he kumartuvat nöyrinä Hänen alttarinsa eteen kysyen: "Herra, mitä Sinä haluaisit meidän tekevän?" Aikaisemmin he kuvittelivat turmeltuneen luontonsa pahuudessa, että kaikki oli heitä itseään varten, ihmistä varten; ja heille oli ihminen jumala. Nyt he käsittävät, että kaikki on olemassa Jumalan kirkkaudeksi ja että taivaan ja maan Herra on yksin Jumala. Aikaisemmin he korostivat sitä, että kaikki pitäisi järjestää heidän oman pahan mielikuvituksensa mukaisesti eivätkä he kyselleet Kaikkein Korkeimman määräyksiä. Nyt he tähdentävät sitä, että kaiken on perustuttava Jumalan Sanan periaatteisiin ja että Kristus on Kuningas. Sen seurauksena heidän elämänkatsomuksensa on täysin erilainen kuin ennen ja heidän vaatimuksensa ovat aivan uudet. Kaikki on alistettava Jumalan ja Hänen valtakuntansa kirkastamiselle ja heidän Kuninkaansa säädöksiä on noudatettava kaikilla elämän alueilla. Heillä on omat vaatimuksensa kaikkeen elämässä. Heidän mukaansa on valtio Jumalan instituutio, joka on perustettu ylläpitämään oikeutta ja oikeudenmukaisuutta maailmassa, pahantekijöiden rankaisemiseksi ja hyvien suojelemiseksi, niin että Jumalan kansalla olisi tilaa kehittyä synnin kiroamassa maailmassa. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja instituutiona se on olemassa pyhien rakennukseksi, Jumalan todistajana maailmassa Hänen valtakuntansa laajentamiseksi ja pystyttämiseksi. Sen on välttämättä oltava erillään valtiosta. Ne kaksi ovat luonteeltaan erilaisia. Niiden tarkoitus on eri. Eivätkä ne saa koskaan sulautua toinen toisiinsa. Seurakunta on universaali; valtio on kansallinen. Seurakunta on iankaikkinen; valtio on ajallinen. Seurakunta edustaa Jumalan iankaikkista ja absoluuttista vanhurskautta maailmassa; valtio ylläpitää, tai on pikemminkin kutsuttu ylläpitämään Jumalan vanhurskautta tämän armotalouskauden aikana. Valtio taistelee miekalla; seurakunta ei koskaan tee sellaista. On selvää, että sen jäsenet tämän armotalouskauden aikana ovat tietyn maan kansalaisia ja sen auktoriteetin alaisia. Eivätkä he kieltäydy siinä asemassaan lähtemästä taisteluun. Mutta seurakunta sinänsä ei taistele maailman taisteluja. Sen tehtävänä on taistella hengellistä taistelua. Seurakunnalla ei seurakuntana ole mitään kansallisia symboleja, vaan se liehuttaa ristin viiriä.
Ja tällä tavoin Jumalan kansalla oma elämänkatsomuksensa, joka koskee kaikkia elämänalueita ja kaikkia maailman instituutioita. Koti on instituutio, joka on olemassa ensisijaisesti ylläpitääkseen Jumalan liittoa maailman kanssa. Koulu on instituutio, jonka tarkoituksena on opastaa liiton lapsia Pyhän Raamatun periaatteiden mukaisesti kaikilla elämän alueilla. Yhteiskuntaa mukaanlukien businesmaailma, teollisuus, taide ja tiede ja kaikki olemassaoleva täytyy Raamatun mukaisesti hallita Jumalan Sanan periaatteiden mukaisesti ja alistaa Jumalan valtakunnan aatteelle maailmassa. Heillä on sanalla sanoen uusi elämänkatsomus. He ovat jumalan liiton jäseniä, Hänen ystäviään maailmassa, Hänen valtakuntansa alamaisia. Ja ainakin periaatteessa he haluavat elää tuon valtakunnan elämää myös nykyisessä maailmassa.
Mutta ei tässä kaikki. Tämä on kuitenkin vain yksi puoli valkoisen hevosen ja sen ratsastajan vaikutuksesta maailmassa.
Tuolla valkoisella hevosella on myös vaikutusta jumalattomiin ja kadotettuihin. Valtakunnan vihollisiin sillä on väistämättä se vaikutus, että se valottaa heille valtakunnan ideaa, mutta korostaa samalla heidän vihollisuuttaan ja katkeroittaa heitä yhä enemmän. He oppivat myös maistamaan tulevan ajan voimia ja näkemään Jumalan valtakunnan kauneuden. Se, että tämä on totta, käy ilmi heti, kun vertaat kristillistä maailmaa yleensäkin pakanuuden maailmaan. Jumalan Sanalla on yleisestikin valistava vaikutus. Sanalla ja Hengellä on jopa sivistävä vaikutus. Pahan lapset ymmärtävät järjellään totuuden. Mutta vihollisuus Jumalaa kohtaan pysyy muuttumattomana. He eivät tee parannusta. He kieltäytyvät tunnustamasta Jumalan vanhurskautta. He kieltäytyvät kumartumasta Hänen eteensä, joka on Kaikkivaltias. He kieltävät Kristuksen, eivät tietenkään sitä, että Hän oli hyvä ihminen, mutta varmasti Jumalan vanhurskauden edustajana. He kieltävät, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika. He pysyvät sisimmässään periaatteessa antikristillisinä. Ja siksi onkin luonnollista, että hekin haluavat perustaa valtakunnan, joka muistuttaisi ulkonaisesti Jumalan valtakuntaa, jonka kauneutta he ovat oppineet näkemään. Mutta se on valtakunta ilman Kristusta ja ilman Hänen sovitusuhriaan. Jumalan sijasta on ihminen tämän valtakunnan absoluuttinen valtias. Tuossa valtakunnassa korostetaan sitä, että tämän maailman voimat on kehitettävä täyteen mittaansa ja että ihmisellä on oltava kaiken hallintavalta. Tälle valtakunnalle ovat tyypillisiä menestys kaupankäynnissä, businesmaailmassa ja teollisuudessa, taiteessa ja tieteessä - kaikessa ilman Jumalaa ja Hänen Kristustaan. Ja vielä: tässäkin valtakunnassa puhutaan oikeudenmukaisuudesta [engl 'righteousness'=vanhurskaus, oikeudenmukaisuus], ja veljellisestä rakkaudesta ja ainoastaan puhtaat ihmiset voivat päästä siihen. Vaaditaan ulkonaista oikeudenmukaisuutta ja veljellistä rakkautta. Yritetään toteuttaa ihmisten keskinäistä maailmanlaajuista veljeyttä. Pyritään toteuttamaan suuri kansainvälinen valtioliitto. Ja halutaan saada aikaan universaali rauha. Halutaan poistaa synnin vaikutukset ja toteuttaa universaali autuus koko maailmassa. Sanalla sanoen ei päämäärä ole sen vähäisempi kuin heidän Jumalan valtakunnaksi kutsumansa hankkeen toteuttaminen maailmassa.
Sillä he ovat valistuneita ja ovat joutuneet ulkonaisesti kosketuksiin valkoisen hevosen ja sen ratsastajan kanssa. Mutta heidän pääongelmansa on se, että he kieltävät, että Jeesus on Kristus. Vanha vihollisuus, jonka käärme istutti ihmissydämiin paratiisissa, on päämotiivina kaikissa heidän hankkeissaan. He eivät ole uudestisyntyneitä. He ovat pahan lapsia. He eivät ole uudessa suhteessa Jumalaan. Ja seurauksena on, ettei heidän ns. valtakuntansa ole loppujen lopuksi ollenkaan Jumalan valtakunta, vaan ihmisen rakentama ihmisen valtakunta ihmisiä varten. Valtion on säädettävä ihmisten kuulumisesta tuohon valtakuntaan ja heidät pakotetaan lain voimalla elämään kohtuudessa ja osoittamaan rakkautta veljiään kohtaan. Valtio tulee toteuttamaan pakolla maailmanlaajuisen rauhan yhdessä muiden valtioiden kanssa. Valtioiden on yhdistyttävä. Pian perustetaan suuri maailmanvalta, jota hallitsee keskuskomitea, niin että sodat saadaan poistettua ja rauhan valtakunta saadaan pystytettyä.
Tämän valtakunnan perustamiseen on otettava mukaan myös seurakunta/kirkko. Seurakunnan on saarnattava yhteiskunnallista evankeliumia. Vanha sanoma synnistä ja syyllisyydestä, täydellisestä turmeltuneisuudesta, vanhurskaudesta ja pyhyydestä, veren sovituksen välttämättömyydestä ja uudestisyntymisestä Kristuksen Hengen kautta on vanhentunut eikä sovellu enää nykyajan vaatimuksiin. Sen sijaan on tullut uusi evankeliumi etusijalle, joka on rakkauden ja rauhan evankeliumi kaikille ihmisille ilman Kristusta. Ei niin, että ihminen olisi hengellisesti kyvytön, vaan pikemminkin niin, että hän on jumala; ei niin, että hän olisi syyllinen ja tuomittu, vaan pikemminkin niin, että hän on luonnostaan hyvä ja Jumalan lapsi. Näitä on korostettava silmälläpitäen sitä uutta aikakautta, johon olemme nyt astumassa. Ja seurakunnan on suostuttava tulemaan voimalliseksi vaikuttajaksi tuota universaalia rauhan ja oikeudenmukaisuuden ['righteousness'=oikeudenmukaisuus, vanhurskaus] valtakuntaa perustettaessa.
Koulun on palveltava samaa tarkoitusta. Se ei saa olla erillään. Se ei saa olla lahkolainen. Se ei saa opettaa tietynlaista uskontoa. Sillä se ei olisi sopusoinnussa universaalin veljeyden aatteen kanssa. Sen sijaan sen opetuksen tulee olla yleisluontoista ja opettaa ihmiskunnalle rakkauden yleisiä peiaatteita. Yhteiskunta on muutettava samojen periaatteiden mukaisesti. Ihmisten väliset erot on poistettava. Kilpailun on loputtava. On perustettava sosialistinen asiaintila korjaamaan ahneuden ja himojen kipupisteet. Ja siinä tapauksessa, että perhe-elämä haittaisi tämän aatteen kehitystä ja lopullista toteuttamista, myös sitä on muutettava. Vapaata rakkautta ei ehkä koskaan edistetä suuressa mittakaavassa; ja perheen muoto tulee säilymään. Mutta jos lasten murhaaminen ja siemenen tuhoaminen on edullista valtakunnan perustamisen kannalta, on sen harjoittamiseen rohkaistava. Tällainen on tämän ajan tendenssi. Voit varmistua siitä havainnoimalla itse. Suurena päämääränä on perustaa valtakunta, joka muistuttaa ulkonaisesti Jumalan valtakuntaa sellaisena kuin se on kuvattu Raamatussa. Mutta sen päämotiivina on vihollisuus Jumalaa ja Hänen Kristustaan vastaan.
Sanalla sanoen saavuttaa myös Antikristuksen valtakunta päämääränsä ja toteutumisensa maailmassa saman valkoisen hevosen vaikutuksesta, joka kutsuu Jumalan liiton kansaa elämään.
Mutta jos asia on näin, sinun ei ole vaikea ymmärtää, ettei tämä valkoinen hevonen ratsastajineen voi juosta yksikseen ihmisten maailman halki. Kysy vain kysymys: mikä olisi seurauksena, jos tätä ensimmäistä hevosta eivät seuraisi punainen ja musta ja hallava hevonen? Toisin sanoen, mikä olisi seurauksena, jos ei olisi sotia, ei yhteiskunnallisia taisteluita, ei kuolemaa sen eri muodoissa? Vastauksena on ilmeisesti: seurauksena olisi, että Antikristuksen valtakunta saavuttaisi kehityksensä huipun ennenaikaisesti. Syntinen maailma, joka pyrkii perustamaan maailmanvaltakunnan, onnistuisi pian perustamaan kansainvälisen kansojen liiton ja muodostamaan siten sellaisen hirvittävän maailmanvallan, joka on kuvattu Ilmestyskirjan 13. luvussa. Rauha ja onni vallitsisivat eikä enää taisteltaisi verisiä sotia. Kaikki alistettaisiin tämän maailmanvallan hallintaan. Se ottaisi käyttöönsä valtansa nojalla seurakunnan ja valtion, kodin ja koulun, businesmaailman ja tuotannon ja kaupan ja perustaisi antikristillisen järjestelmän. Ei olisi enää yhteiskunnallisia eroja. Kaikki saisivat nauttia samassa määrin (tai ainakin lähes samassa määrin) maan kaikista tuotteista; ja kaikki kilpailu, taistelut ja vallankumoukset loppuisivat. Mutta tässä valtavassa maailmanvallassa, joka hallitsisi kaikkea sanan täydessä merkityksessä, ei tietenkään sallittaisi minkäänlaista elintilaa Jumalan tosi seurakunnalle maan päällä. Se tulisi vainoamaamn ja jos mahdollista, tuhoamaan Jumalan valtakunnan maan päällä ja maan päältä.
Mutta tämä ei ehkä tapahdu aivan vielä. [Herman Hoeksema 1886-1965; teos julkaistu H:n kuoleman jälkeen 1969. Perustuu H:n muistiinpanoihin ja hänen Ilmestyskirjaa koskevaan opetukseensa eri yhteyksissä.] Tulee todella aika, jolloin Kristus sallii antikristillisen maailmanvallan toteutumisen osittain ja pysyvän jonkin aikaa. Ja tuo aika tulee olemaan mitä hirveintä aikaa valtakunnan lapsille. Raamatun mukaan he eivät voi enää ostaa eikä myydä; ts. heistä tulee yhteiskunnan ulkopuolelle heitettyjä. Ja niin kauhistavia tulevat nuo viimeiset päivät olemaan, etteivät edes valitut kestäisi ellei noita päiviä lyhennettäisi. Mutta tällainen maailmanjärjestys ei ehkä toteudu aivan vielä. Sillä aika ei ole vielä kypsä tällaisille tapahtumille. Päiviä ei ehkä vielä lyhennetä.
Vielä on tämän valtavan maailmanvallan muodostumista jarrutettava. Ja sentähden Kristus, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä ja joka avaa seitsensinettisen kirjan, lähettää sodan ja lähettää punaisen hevosen kaikkialle maailmaan. Ei niin, että Kristus olisi sodan syntinen aiheuttaja. Ei, siten emme koskaan ymmärrä asiaa. Mutta synnin periaatteen on ilmennyttävä jollain tavalla. Ja Kristus hallitsee siten yksilöiden ja kansakuntien syntisiä intohimoja, että seurauksena ovat sodat. Hän toteuttaa sen historian tosiasioiden kautta. Jos selaat historian lehtiä, saatat huomata, ettei minkään suuren ja voimakkaan kansakunnan ole koskaan sallittu olla olemassa kovin pitkää aikaa koko maailman herrana. Niin pian kuin joku kansakunta on noussut voimansa huipulle ja asemaan maailman kiistattomana herrana, kehittyy jo joku toinen kansakunta sen kilpailijaksi maailmanvallasta. On aina olemassa kaksi tai useampia kansakuntia, jotka kilpailevat toinen toistensa kanssa maailman hallinnasta. Assyria ja Babylonia, Babylonia ja Persia, Persia ja Kreikka, Kreikka ja Rooma, viimeksimainittu ja pohjois-Euroopan synkät joukot, alankomaat ja Espanja, Ranska ja Englanti tai kuten asia on nykyään, liittokunta liittokuntaa vastaan. Kautta koko historian hallitaan tilannetta niin, että se pysyy sellaisena, ettei loppu voi vielä tulla. On tosiaankin niitä, jotka ovat siinä käsityksessä, ettei tämä sota voi päättyä [toinen maailmansota]. Mutta sellainen käsitys on virheellinen. Nykyinen konflikti päättyy varmasti myös. Sillä kansakunnan täytyy nousta kasnakuntaa vastaan; mutta loppu ei ole vielä. Sillä niin kauan kuin kansakunta nousee kansakuntaa vastaan, maailmanvalta ei voi toteutua, siitä yksinkertaisesta syystä, että se toimii koko ajan omaksi tuhokseen. Tulee aika, jolloin sodat näyttävät loppuneen ja se suuri maailmanliittouma, jonka periaatteena on vihollisuus Kristusta vastaan, toteutuu. Ja tuo maailmanrauhan aika tulee olemaan historian kaikkein vaarallisinta aikaa Jumalan seurakunnalle maailmassa. Mutta tuo aika ei ole vielä koittanut; ja sentähden täytyy sotien tulla.
Musta hevonen ja sen ratsastaja palvelevat samaa tarkoitusta. Samoin kuin kansakunta nousee kansakuntaa vastaan, samoin nousee yksi aines toista vastaan näiden kansakuntien keskellä yhteiskunnassa, koska rikkaiden ja köyhien välillä vallitsee niin hirvittävä ero. Mitä ihmiset sitten tekevätkin, ei tätä vastakohtaisuutta voida poistaa. Niin pian kuin palkkoja nostetaan, nousevat kaikkien elinkustannusten hinnat; ja ero pysyy koko ajan samana. Rikkaat ja köyhät, työ ja pääoma säilyvät edelleenkin. Ja tämä jatkuva vastakkainasettelu köyhyyden ja ylellisyyden välillä saa aikaan sen, että yhteiskunta on ikäänkuin sodassa itseään vastaan ja siitä aiheutuvat lakot ja yhteiskunnalliset levottomuudet ja paniikit, kapinat ja vallankumoukset. Muistelepa vain Ranskan vallankumouksen verisiä kohtauksia ja ymmärrät, miten tämän mustan hevosen eteneminen estää ulkonaisen rauhan ja oikeudenmukaisuuden [ja vanhurskauden] valtakunnan toteutumisen. Tähänkin tulee loppu joksikin aikaa. Emme tiedä miten. Tällä hetkellä ei tunnu mahdottomalta ajatus, että tähän yhteiskunnalliseen ongelmaan löytyy lopullinen vastaus sosialistisen järjestelmän kautta. Sillä sosialismi etenee valtavin harppauksin omana aikanamme. Mutt totuus on, että Antikristuksen valtakunnan sallitaan toteutua myös yhteiskunnallisesti tietyn ajan. Vielä ei ehkä ole sen aika. Ja siihen tarvitaan mustan hevosen olemassaoloa ja Herra hallitsee ahneuden ja intohimojen syntiä niin, että tämä yhteiskunnallinen vastakohtaisuus säilyy aina kaikkine siihen liittyvine ongelmineen.
Lopuksi, myös hallavan hevosen on palveltava samaa tarkoitusta. Käsität tämän varmasti, jos mietit sitä merkittävää asiaa, että tällä hevosella ja sen ratsastajalla on valta yli neljäsosan maasta. Se tarkoittaa sitä, että kuolema korjaa aina tietyt ihmiset tietystä paikasta tiettyyn aikaan. Kun joku on palvellut Jumalan tarkoituksia tämän armotalouskauden ekonomiassa, hänet niitetään pois eikä häntä enää ole. Sillä hetkellä, kun faaraosta ja hänen valtavasta armeijastaan tulee todella tuhoisia Israelin lapsille heidän matkallaan pois Egyptistä, tämä hallava hevonen astuu näyttämölle ja tuhoaa faaraon ja koko hänen armeijansa. Kun vihollinen uhkaa Jerusalemin portteja, tämä ratsatja hallavine hevosineen poistaa kokonaisen 185000:n miehen armeijan näyttämöltä. Hän astuu Aleksanteri Suuren palatsiin ja tappaa hänet kuumeeseen sillä hetkellä, jolloin hänestä olisi tullut koko maailman herra, niin että hänen valtakuntansa jaettiin. Ja kun Antiokus Epifaneksesta olisi tullut liian tuhoisa Israelin pienelle jäännökselle, tämä hirvittävä ratasastaja tekee tuosta julmasta yksinvaltiaasta Tuonelan saalista yhdessä hetkessä. Tämä pelottava ratsastaj valitsee aina oikean henkilön oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Ja aina kun jonkun henkilön tarkoitus on toteutettu ja hänestä tulisi ehkä liian voimakas tai vaarallinen valtakunnan lapsille, hallava hevonen astuu näyttämölle ja tenpaa hänet pois.
Jos siis tiedustelet: "Mihin näitä hevosia tarvitaan? Miksi on sotia? Miksi on yhteiskunnallisia vastakohtia? Miksi on kuolemaa sen eri muodoissa?" on vastauksenani: jotta Antikristuksen valtakuntajäljitelmä, joka ulkonaisesti muistuttaa Kristuksen valtakuntaa, mutta joka perustuu vihollisuuteen Jumalaa ja Hänen Voideltuaan vastaan, ei toteutuisi ennenaikaisesti. Kaikki nämä kolme hevosta jarruttavat maailmanvaltakunnan kehitystä tämän armotalouskauden aikana. Ne antavat maailmanvallalle liikaa tekemistä, jotta se voisi suunnata lopullisen hyökkäyksensä Valtakunnan lapsia vastaan.
Sentähden ei ole vaikea ymmärtää, etteivät nämä kolme viimeistä hevosta ole vahingollisia, vaan niiden vaikutus on suotuisa valtakunnan lapsille. Sodat ja vallankumoukset, nälänhädät ja kulkutaudit ja kuolema eivät voi vahingoittaa Jumalan valtakuntaa siitä yksinkertaisesta syystä, että se on vasta olemassa hengellisesti. Sota ei vahingoita Jumalan lapsia qua talis. Tottakai hekin kärsivät lihan puolesta. Hekin surevat, kun heidän poikansa kuolevat taistelutantereella. Hekin murehtivat, kun heidän kotinsa tuhoutuvat ja heidän peltonsa tärveltyvät. Mutta kaikki toimii niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakstavat. Vaikeuksissa ja ahdistuksissa, koetuksissa ja suruissa, keskellä hävitystä ja kauhua he eivät saa hengellistä vahinkoa: sillä he tukeutuvat Jumalaan uskossaan. Ja heidän kokiessaan tämän nykyisen ajan koetuksia ja vaikeuksia, heidän uskonsa silmät kiinnittyvät yhä enemmän ja enemmän siihen kirkkauteen, joka heitä odottaa tulevaisuudessa, heidän toivonsa elää. Täällä on sota; pian tulee rauha. Täällä on kurjuutta; pian koittaa kirkkaus. Täällä on syntiä ja epätäydellisyyttä, kapinaa heidän rakastamaansa Jumalaa vastaan; ja Antikristuksen voima lähenee yhä enenevässä määrin täyttä ilmestymistään. Mutta tulee vanhurskauden ja pyhyyden, rauhan ja kirkkauden aika, kun Kristuksen valtakunta on tullut lopullisesti ja ilmenee ihanimmassa kirkkaudessaan uudessa taivaassa ja uudessa maassa. Ja sentähden sen valtavan vastakohtaisuuden ajatteleminen sen välillä, mitä on ja mitä tuleva on, vahvistaa ja elävöittää heidän toivoaan ja yhdesä koko luomakunnan kanssa he alkavat kaivata sitä kirkkautta, mikä tulee ilmestymään heissä. Ja mitä kuolemaan tulee, ei hallava hevonen ole heidän uskolleen kauhu, vaan ainoastaan väline, jonka kautta heidät siirretään kirkkauden tilaan, jossa he odottavat lopullista kirkkautta Isän kodissa, jossa on monta sijaa.
Älkää siis pelätkö, te valtakunnan lapset! Kaiken tämän täytyy tapahtua. Sodan ja vaikeuksien, nälänhädän ja kulkutautien aikoina, kun punainen hevonen etenee kautta maan ja musta hevonen ilmestyy kaduillesi tai hallava hevonen astuu kotiisi, levätköön sydämesi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen voimassa, Hänen, jolla on seitsensinettinen kirja kädessään ja joka hallitsee kaikkea taivaassa ja maan päällä aina Hänen kirkastetun valtakuntansa lopulliseen täyttymykseen saakka!
Alkuperäinen artikkeli: Behold He Cometh Chapter 13 by Herman Hoeksema
Osa 14, Surmatut todistajat ja heidän huutonsa | Sisällys
Alkuun | Ylöstempaus | Aabrahamille annetut lupaukset | Dispensationalismi | Salaliitto | Laittomuuden salaisuus | Maailmanuskonnon yhdistävä tekijä |Päästä meidät pahasta | Parantuminen hänen siipiensä alla | Taikuuden oppipojat 1/2 | Taikuuden oppipojat 2/2 | | Evankelisten viehtymys mystiikkaan | Vanhasta gnostilaisuudesta uuteen aikakauteen 1/2 | Vanhasta gnostilaisuudesta uuteen aikakauteen 2/2 | Uushengellisyys
Historia | Raamattu | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Neuvonta | Opillista | Lopun ajat