Herman Hoeksema

Katso, Hän tulee — 12. luku

Näky sinetöidystä kirjasta

(Ilm.5)

1. Ja minä näin valtaistuimella-istuvan oikeassa kädessä kirjakäärön, sisältä ja päältä täyteen kirjoitetun, seitsemällä sinetillä suljetun.
2. Ja minä näin väkevän enkelin, joka suurella äänellä kuulutti: "Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?"
3. Eikä kukaan taivaassa eikä maan päällä eikä maan alla voinut avata kirjaa eikä katsoa siihen.
4. Ja minä itkin kovin sitä, ettei ketään havaittu arvolliseksi avaamaan kirjaa eikä katsomaan siihen.
5. Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä".
6. Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan.
7. Ja se tuli ja otti kirjan valtaistuimella-istuvan oikeasta kädestä.
8. Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset,
9. ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista
10. ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä".
11. Ja minä näin, ja minä kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen ja olentojen ja vanhinten ympäriltä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat,
12. ja he sanoivat suurella äänellä: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen".
13. Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: "Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!"
14. Ja ne neljä olentoa sanoivat: "Amen", ja vanhimmat lankesivat kasvoilleen ja kumartaen rukoilivat.

Satunnainenkin lukija huomaa heti, että tämä suuri näky on jatkoa näylle, jota alettiin paljastaa Johannekselle luvussa 4. Luvut 4 ja 5 kuuluvat yhteen. Ne muodostavta yhden kokonaisuuden. Ne muodostavat yhden näyn. Luvussa 5 on kerrottu yksinkertaisesti muutamia uusia elementtejä lisää luvussa 4 aloitettuun näkyyn. Se paljastaa meille ennenkaikkea Hänet, joka istuu valtaistuimella istujan vieressä ja joka on koko näyn tärkein hahmo: Karitsan, joka on teurastettu, Juudan sukukunnan Leijonan, Daavidin juurivesan, Joka on voittanut ja on arvollinen avaamaan kirjan ja sen seitsemän sinettiä. Tässä näytetään, miten Jeesus Kristus saa Jumalalta voiman tehdä sen, mitä kukaan koko luomakunnasta ei ollut arvollinen eikä kykenevä tekemään, nimittäin tuomaan Jumalan kirkkauden valtakunnan koko luomakuntaan ja saattamaan sen täydelliseksi. Niinpä luvun pääajatus on se, että Karitsan havaitaan olevan arvollinen avaamaan kirjan.

Jotta voisimme ymmärtää oikein koko tämän luvun, meidän on pidettävä koko ajan mielessämme se, että meille ei ole vielä paljastettu mitään siitä, mitä tämän jälkeen pitää tapahtua. Sen sijaan siinä kuvataan uutta järjestystä, uuden valtakunnan järjestystä sellaisena kuin se on olemassa täydellisenä Jumalan neuvonpidossa ja sellaisena kuin se periaatteessa toteutui Herran Jeesuksen Kristuksen kirkastamisessa ja sellaisena kuin se taistelee uutena armotalouskautena yhä maan päällä olevia pimeyden ruhtinaan voimia vastaan ja sellaisena kuin se saavuttaa täydellisen voiton ja tulee olemaan valtakunnan toteutuma ja manifestaatio kaikessa sen lopullisen täyteyden kirkkaudessa uudessa taivaassa ja maassa. Tietystä näkökulmasta katsottuna se on kuva Jumalan taisteluvoimista, jotka taistelevat käärmettä ja sen armeijoita vastaan. Tässä luvussa saamme näyn Kaikkivaltiaan taistelujoukkojen kenraalista, Hänestä, joka tulee johtamaan Jumalan armeijat voittoon ja Joka tulee lopulta saavuttamaan täydellisen voiton toisessa tulemuksessaan, meidän Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta, Karitsasta, joka oli tapettu.

Hän on koko tämän luvun päähahmo. Tutkiskelkaamme nyt tältä keskeiselä kannalta Johanneksen esittämiä näyn uusia aineksia.

Sinetöity kirja

On selvää, että jos apostoli ei olisi huomannut keskeisellä valtaistuimella mitään selvää hahmoa aikaisemmin, niin nyt hän ainakin sen tekisi. Sillä hän puhuu valtaistuimella istuvan oikealla puolella istuvasta. Oikea käsi symboloi yleensä voimaa ja yksinvaltiaan auktoriteettia. Ja sentähden tässä mainitaan Kaikkein Korkeimman voima ja yksinvaltainen auktoriteetti. Johannes havaitsi tuossa oikeassa kädessä kirjan. Sillä kirjaimellisesti sanotaan alkutekstissä, että kirja on sen oikeassa kädessä, joka istuu valtaistuimella. Se, että kirja on Jumalan oikeassa kädessä tarkoittaa ilmeisesti sitä, että Kaikkein Korkeimman voima takaa kirjan säilymisen turvassa ja että sen turvallisuuden takaa Hänen auktoriteettinsa. Se, että sen esitetään olevan kädessä, muistuttaa mieliimme kuvan jonkin toiselle ojentamisesta. Jumala on siis valmis antamaan tai ojentamaan tämän kirjan jollekin toiselle.

Itse kirja kuvataan meille hyvin tarkasti. Monet Raamatun tulkitsijat ovat yrittäneet kuvata tätä kirjaa graafisesti ja tarkasti. He ovat yrittäneet visualisoida sitä. On keskusteltu erityisesti siitä, onko meidän ajateltava sellaista kirjaa, kuin nykyiset kirjat ovat, joissa tietty määrä sivuja on sidottu kahden kannen väliin vai näkikö Johannes näyssään muinaisen kirjakäärön. Meille ei tämä kysymys ole merkittävä. Käsitellessämme Ilmestyskirjaa jatkossa kohtaamme usein näkyjä, joita ei voida mitenkään konkretisoida ja joista emme voi laatia mielissämme graafista kuvaa. Eikä se olisi edes tarpeellistakaan. Sen sijaan meidän on yritettävä varmistua jokaisen näyn keskeisimmästä merkityksestä ja selittää kunkin näyn yskityiskohdat tuon keskeisen ajatuksen valossa hieman samaan tapaan kuin vertauksia selitetään. Samoin teemme tämänkin kirjan suhteen. Se on ensiksikin kirja. Ja se saa meidät ajattelemaan sen sisällön ilmaisemaa ajatusta, tässä tapauksessa valtaistuimella istuvan ajatusta ja suunnitelmaa, elävän Jumalan iankaikkista ajatusta. Meille kerrotaan, että tämä kirja oli kirjoitettu täyteen sekä sisältä että päältä, toisin sanoen se oli aivan täyteen kirjoitettu. Se symbolisoi sitä, että kirjan sisältämät Jumalan ajatukset ovat täydelliset ja muodostavat yhden kokonaisuuden. Tähän kirjaan ei voida lisätä mitään eikä siitä voida poistaa mitään. Aivan samoin kuin kymmenen käskyä oli kirjoitettu kivitaulujen molemmin puolin, mikä symboloi Jumalan Lain täydellisyyttä, samoin on tämäkin kirja täydellinen itsessään.

Huomaamme edelleen, että kirja on sinetöity. Sinetti suojelee käsikirjoituksen tai kirjan sisällön mahdolliselta tunkeilijalta, jolle jonkin käsikirjoituksen tai kirjan sisältö ei ollut tarkoitettu. Se, että valtaistuimella istuvan oikeassa kädessä oleva kirja on sinetöity ja että sen sinettiä ei ole koskaan murrettu, tarkoittaa sitä, että kirjan sisältö on yhä salattu. Kukaan muu paitsi valtaistuimella istuva, joka on myös kirjan kirjoittaja, ei tunne kirjan sisältöä. Kuitenkin se tapa, jolla kirja on sinetöity, antaa meidän ymmärtää jotain kirjan sisällön luonteesta. Sillä kirja on sinetöity seitsemällä sinetillä. Ja luku seitsemän on symbolinen luku. Seitsemän symboloi täydellisyyttä ja tässä tapauksessa se merkitsee sitä, että kirja on täysin varmasti sinetöity. Mutta erotukseksi luvusta kymmenen, joka myös merkitsee täydellisyyttä, seitsemän liittyy yleensä Jumalan valtakuntaan. Ja sentähden luku seitsemän, joka usein symboloi Jumalan työn loppuunsaattamista Hänen valtakuntansa tulemuksessa, saa meidät heti ajattelemaan, että tämä kirja liittyy jotenkin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen valtakunnan loppuunsaattamiseen.

Tällä hetkellä mitä tärkein kysymys kuuluukin: mikä on tämän kirjan merkitys? Siihen on saatava vastaus. Ja tähän ensimmäiseen kysymykseen liittyy toinen kysymys: mitä tarkoittavat kirjan avaaminen ja sen sinettien murtaminen? Tästä kysymyksestä riippuu enemmän tai vähemmän koko käsityksemme tästä luvusta.

Ja sitten huomaammekin, että ei voi olla kovinkaan paljon epäilystä siitä, että tämä kirja symboloi elävän ja voimallisen Jumalan määräystä niistä asioista, joiden pitää pian tapahtuman. Ymmärtäkäämme selvästi, mitä tämä havainto pitää sisällään. Emme missään nimessä väitä, että tämä kirja olisi kopio, kuollut kopio tuosta määräyksestä tai symboli sellaisesta kopiosta. Siinä tapauksessa kirjan avaus tarkoittaisi yksinkertaisesti vain sitä, että Jumalan neuvonpidon salatut asiat paljastettaisiin profeetallisesti meille. Mutta siitä ei ole kysymys. Kirja symboloi itse määräystä, Jumalan elävää, vastustamatonta, voimallista määräystä, Hänen, jonka päätarkoituksena on toteuttaa Jumalan valtakunta, jonka Hän on suunnitellut jo ennen maailman perustamista. Sinettien murtaminen ei yksistään avaa Jumalan neuvonpidon salaisuuksia. Sen sijaan kirjan avaaminen symboloi itse tuon Jumalan kaikenkattavan määräyksen toteutumista. Hän, joka vastaanottaa kirjan ja voi avata sen sinetit, vastaanottaa itse Jumalan elävän määräyksen ja voiman toteuttaa sen. Se, joka saa kunnian murtaa sinetit, saa sentähden myös voiman pystyttää valtakunta ja toteuttaa se täydellisesti, siis itse asiassa toteuttaa kaikki, mitä kirjaan on kirjoitettu.

Se, että kirja symboloi Kaikkivaltiaan suunnitelmaa on ilmeistä ensiksikin, koska se on Hänen oikeassa kädessään, mikä osoittaa varmuudella, että ainoastaan Hän on sen tekijä. Toiseksi se käy ilmi siitä, että se on sinetöity seitsemällä sinetillä. Sinetti symboloi salaisuutta ja seitsemän liittyy Jumalan valtakuntaan. Kun kaikki sinetit on avattu, on Jumalan neuvonpito toteutunut ja valtakunta on perustettu kaikessa kirkkaudessaan. Tämä käy ilmi kolmanneksi Ilmestyskirjan 4:1:stä liittyen tähän kirjaan. Siinä Johannes kutsuttiin taivaaseen, jotta hän voisi nähdä kaiken sen, mitä tämän jälkeen on tapahtuva. Kaikesta sitä Ilmestyskirjassa seuraavasta käy ilmi, että ne asiat sisältyvät valtaistuimella istuvan oikeassa kädessä olevaan kirjaan. Ja että tämä kirja ei ole ainoastaan kuollut kopio Jumalan määräyksestä, vaan että se symboloi itse tuota määräystä siten, että sinettien avaaminen tarkoittaa Jumalan neuvonpidon toteutumista, käy ilmi kaikesta mitä seuraa. Sillä sitä mukaa kuin sinetti toisensa jälkeen murretaan emme saa ainoastaan kirjasta luettavaa tietoa niistä asioista, joiden on tapahduttava, vaan näemme itse niiden asioiden tapahtuvan silmiemme edessä. Päättelemme siis, että kirja symboloi Jumalan vastaansanomatonta määräystä niistä asioista, joiden on tapahduttava tämän armotalouskauden aikana ja että kirjan avaaminen, sinettien murtaminen tarkoittaa voimaa toteuttaa määräys ja toteuttaa täydellisesti iankaikkinen valtakunta.

Haaste

Jos hyväksymme tämän olevan oikea tulkinta kirjasta ja sen sinettien murtamisesta, ei tule olemaan vaikeaa ymmärtää sitä, mitä seuraa. Ensiksikin lähetetään haaste avata kirja kaikille maailman luoduille: "Ja minä näin väkevän enkelin, joka suurella äänellä kuulutti: 'Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?'" Yleisesti ottaen havaitsemme näiden enkelin sanojen olevan kaikille luoduille lähetetty haaste avata kirja, jos vain siihen kykenee.

Johannes katselee väkevää enkeliä. Enkeli ei ole sentähden väkevä, että hänellä olisi joku erityinen virka. Ei ole tarpeen kehitellä erilaisia teorioita enkelin henkilöydestä. Raamattu ei kerro hänestä mitään. Hänen täytyy olla vahva siitä yksinkertaisesta syystä, että hänen senhetkinen tehtävänsä vaatii sitä. Hänen on huudettava vahvalla, kovalla äänellä. Hänen sanomansa on kiirittävä kautta koko maailman. Sen on saavutettava kaikki maailman olennot. Sen on kaiuttava yli maan; sen on kaiuttava kautta taivaiden; sen on tunkeuduttava pimeyden synkimpiinkin kuiluihin. Kaikkien on saatava tuo sanoma. Niinpä vahva, kovaääninen enkeli kykenee viemään eteenpäin haasteen: "Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?"

Tämän kutsun merkitys on selvä. Enkeli ei pelkästään kutsu kaikkia yrittämään ottaa kirja ja murtaa sen sinetit. Ei, vaan kysymys on siitä, onko olemassa ketään luotua, joka on arvollinen, jolla on laillinen oikeus ja voima vastaanottaa ja avata kirja. Ja jos me nyt muistamme, että sinettien avaaminen merkitsee todella vanhurskauden ja rauhan ja autuuden valtakunnan, Jumalan valtakunnan pystyttämistä kaikkeen maailmaan, muuttuu kysymys koko luomakunnalle lähetetyksi haasteeksi pystyttää tuo valtakunta ja toteuttaa se, jos kuka siihen kykenee.

Tällä tavoin tästä raamatunkohdasta tulee vahvasti merkityksellinen. Se ei ole suinkaan merkityksetön koko Ilmestyskirjan luonteen kannalta. Kirja kuvaa meille tulevan Jumalan valtakunnan sen taistelussa pimeyden valtakuntaa vastaan. Tulee todella hyvin selväksi, että on kysymys todellakin Jumalan valtakunansta. Se on Jumalan valtakunta, jonka Hän on synnyttänyt iankaikkisessa neuvonpidossaan. Se on valtakunta, jonka Jumala on pystyttänyt Karitsan veressä. Se on valtakunta, jonka Jumala itse toteuttaa ja saattaa täydelliseksi historiassa ja johtaa sen lopulliseen muotoon kirkkaudessa. Se on alusta loppuun saakka Jumalan valtakunta. Tulee hyvin selväksi, että kukaan olento ei kykene pystyttämään sellaista. On tultava selväksi, ettei koko maailma pystyisi tuottamaan sellaista olentoa, joka voisi tuoda maailmaan rauhan ja vanhurskauden ja iankaikkisen kirkkauden valtakuntaa. Luomakunnan kaikki yritykset sellaisen toteuttamiseen tulevat epäonnistumaan julkisesti, niin että Kaikkein Korkeimman voima ja armo tulevat täysin ilmeisiksi.

Sentähden siis luodut saavat ensin mahdollisuuden. Jokaisen luodun on saatava kutsu ennenkuin Karitsa, joka on ikäänkuin teurastettu, astuu esiin ja ottaa kirjan valtaistuimella istuvalta. Näin sanoma kulkee eteenpäin. Se kantautuu taivaan enkeleillekin: "Voitteko te avata kirjan, te lukemattomat pyhät henget, jotka ympäröitte öin ja päivin Jumalan valtaistuinta? Kykenettekö te pelastamaan maailman? Voitteko te tuoda synnin maailmaan rauhan ja autuuden?" Haaste kantautuu myös maahan ja tietenkin erityisesti ihmiselle. "Ihminen, tässä on sinun tilaisuutesi. Jos olet arvollinen, ota kirja ja toteuta valtakunta. Lähetä vanhurskaus ja autuus koko maailmaan. Te maailman viisaat miehet, te ajattelun jättiläiset, kuulkaa sanoman kaikuvan. Osaatteko avata kirjan? Pystyttekö ehdottamaan maailmalle pelastuksen tietä? Te hallitsijat ja maailman mahtavat, kykenettekö te avaamaan kirjan? Kykenettekö te pysyttämään rauhan valtakunnan laeillanne ja laitoksillanne, armeijoillanne ja voimallanne? Kaikki te, jotka puhutte niin korkealentoisesti yhteiskunnan uudistamisesta, paremmasta maailmasta, jossa voisi elää, yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, tässä teille haastetta! Oletteko niin tärkeitä henkilöitä, että pystytte avaamaan tämän kirjan ja sen sinetit." Sanoma kantautuu myös maan alle. Se kaikuu jopa helvetin syvyyksiin asti. Se tärisyttää pimeyden ruhtinaan ja hänen enkeleidensä korvia. Niin, toden totta hän on viekas, voimakas ja mahtava! Hän halusi kerran jopa ottaa Jumalan paikan laulaen petollista laulua siitä, miten ihminen voisi olla kuin Jumala, jos vain tottelisi häntä, paholaista jumalystävänsä ja vanhurskaan Hallitsijansa sijasta. Siitä alkaen ovat kaikki paholaisen lupaukset osoittautuneet tyhjiksi ja pettäviksi. Hän on tuonut maailmaan synnin, pahan, kärsimyksen ja synkän kuoleman. Tässä olisi nyt hänen tilaisuutensa. Jos hän kykenee siihen, tulkoon! Kirja sisältää salaisen voiman, joka tarvitaan valtakunnan toteuttamiseen. Ottakoon nyt kirjan ja saakoon aikaan autuuden ja vanhurskauden, jos kerran on arvollinen!

Hiljaisuus vastauksena haasteeseen

Koko luomakunta on hiljaa. "Eikä kukaan taivaassa eikä maan päällä eikä maan alla voinut avata kirjaa eikä katsoa siihen."

Enkelit seisovat hiljaa hengittämättä; ja heidän syvä hiljaisuutensa todistaa, etteivä he ole arvollisia. Paholainen käpertyy pimeyden valtakuntansa kaukaisimpaan nurkkaan pystymättä vastaamaan; hänen ja kaikkien hänen paholaistensa on tunnustettava, etteivät he kykene eivätkä ole arvollisia avaamaan kirjaa. Koko maa tunnustaa mykkänä, ettei kukaan kykene avaamaan sinettejä eikä siis pystyttämään Jumalan valtakuntaa.

Emme saa myöskään saada sellaista vaikutelmaa, että koko tämä näytös kuuluu ainoastaan näyn rekvisiittaan ja ettei historiassa ole mitään, mikä olisi tämän haasteen toteutumista. Päinvastoin symboloivat tämä enkelin sanoma ja sitä seuraava syvä hiljaisuus vastauksena siihen, luodun turhia yrityksiä palauttaa rauha ja autuus maailmaan ulkopuolella Karitsan, joka on ikäänkuin teurastettu. Ihminen on useaan otteeseen pyrkinyt valmistamaan itse itselleen ja maailmalle pelastuksen.

Ihmismieli toisensa jälkeen on rakentanut ajatusjärjestelmiä, filosofisia maailmanjärjestelmiä näyttämään tietä rauhaan ja vanhurskauteen ja pystyttääkseen autuuden valtakunnan jäljitelmiä. Mutta ne kaikki ovat epäonnistuneet perinpohjaisesti ja johtaneet tuhoon. Mikään ihmisviisaus ei ole koskaan kyennyt palauttamaan kadotettua paratiisia. Maailman mahti, kuninkaat ja hallitsijat ovat kautta historian yrittäneet toteuttaa maailmanvallan, joka käsittäisi koko maailman. Jos he vain saavuttaisivat päämääränsä, jos vain sellainen koko maailman käsittävä valtakunta voitaisiin toteuttaa, he saisivat varmasti aikaan rauhan maailmaan. Heitä olivat esimerkiksi Nebukadnessar, Aleksanteri Suuri, Caesar, Kaarle Suuri, Napoleon, Vilhelm II ja Hitler. Mutta he epäonnistuivat. Heidän loistonsa on himmennyt. Heidän valtansa on murtunut. Heidän nimensä on poljettu maahan. Nykyään meille sanotaan, että historian horisontissa häämöttää uuden päivän hohdokas auringonnousu. Demokratia tulee saamaan aikaan sen, mitä itsevaltius ei pystynyt saavuttamaan. Kruunut on riisuttava. Valtaistuimet on kaadettava maahan. Meidän on saatava kansanvalta. Ja lisäksi on kaikki maailman maat saatava yhtymään tähän suureen maailmanlaajuisen rauhan ja oikeudenmukaisuuden liikkeeseen. Me tarvitsemme kansainliiton ja se onkin jo perustettu. Tällä tavoin saadaan maahan oikeudenmukaisuus ja rikkumaton rauha. Mutta jo nyt voidaan varmuudella ennustaa, ettei tämäkään haave tule toteutumaan. Se ei tule koskaan saamaan aikaan kauan kaivattua rauhan valtakuntaa. Jo omana aikanamme sanovat yhteiskunnan palvelutehtävissä olevat, että yhteiskunnassa on tapahduttava radikaali muutos. Sen on uudistuttava. Se vaatii uusia lakeja, uusia laitoksia, uusia tapoja, uutta pääoman ja työn välistä suhdetta, lyhyempiä työpäiviä ja parempia elinehtoja työntekijöille, alkoholin ja muiden pahojen asioiden poistamista yhteiskunnasta. He sanovat, että jos teemme työtä yhteiskunnan uudistamisen hyväksi, olemme pystyttämässä Jumalan valtakuntaa. Kaikki nämä ihmisen omassa voimassa ja viisaudessa tekemät yritykset ovat enkelin haasteen "Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?" toteutumista historiassa. Ja kaikkien noiden yritysten lopullinen epäonnistuminen on tämän lauseen "Eikä kukaan taivaassa eikä maan päällä eikä maan alla voinut avata kirjaa eikä katsoa siihen" toteutumista historiassa. Historian on paljastettava kaikkien sellaisten Jumalan valtakunnan pystyttämisyritysten epäonnistuminen, jotka tehdään ilman Karitsaa siitä yksinkertaisesta syystä, että maailman ihmiset ovat olleet kokonaan välittämättä siitä suuresta perustotuudesta, että kaiken onnettomuuden ja sekasorron ja sodan ja tuhon perussyynä on synnin aiheuttama syyllisyys ja ihmisluonnon turmelus.

Luemme tekstistä edelleen: "Ja minä itkin kovin sitä, ettei ketään havaittu arvolliseksi avaamaan kirjaa eikä katsomaan siihen." Nämä sanat kuvaavat meille sitä vaikutusta, mikä luomakunnan hiljaisuudella vastauksena vahvan enkelin kuuluttamaan haasteeseen oli Johannekseen itseensä. Hän oli perusteellisesti pettynyt. Hän oli täynnä katkeraa murhetta. Ja näyttää siltä, että Johanneksen itku ja valitus tukee käsitystä, että valtaisuimella istuvan kädessä oleva kirja ei ole pelkästään kopio määräyksestä, vaan itse määräyksen symboli ja ettei kirjan avaaminen sentähden tarkoita pelkästään niiden asioiden paljastamista, jotka tämän jälkeen tapahtuvat, vaan niiden toteuttamista ja taivaan valtakunnan toteuttamista. On tuskin mahdollista, että Johannes olisi itkenyt niin katkerasti, jos kirjan kiinni pysyminen olisi merkinnyt hänelle ainoastaan sitä, ettei hän olisi saanut näkyä tulevaisuudesta. Johannes tiesi varmasti, että olkoon tulevaisuus sitten salassa tai paljastettu, se olisi varmoissa käsissä ja että Kaikkivaltias toteuttaisi sen, olkoot se sitten Johannekselta salassa tai ei. Mutta nyt kirja tarkoittaa itse valtakunnan toteuttamista. Ellei tuota kirjaa avata, jos se pysyy suljettuna, ei valtakuntaa koskaan tule. Johannes ilmeisesti käsittää tämän. Sentähden hän itkee katkerasti. Tämä kirja on valtakunnan testamentti, joka on yhä sinetöity, odottamassa testamentin perijää, joka voi vastaanottaa sen ja avata sen. Ja sentähden on se, ettei koko luomakunnassa ole ilmeisesti ketään, joka olisi arvollinen avaamaan kirjaa ja katsomaan sitä, Johannekselle hirvittävä katastrofi.

Sentähden ovat näyssä kaikki hiljaa. Mitään vastausta ei esitetä. Kukaan ei näytä ilmestyvän vastaanottamaan kirjaa. Johannes ei ole vielä nähnyt näyssä Karitsaa, sillä muuten hän olisi kohdistanut toivonsa häneen. Johanneksesta tuntuu näyssä, että kirja joutuu jäämään avaamattomaksi. Ja hän itkee näyssä.

Karitsa arvollinen avaamaan kirjan

Mutta häntä lohdutetaan välittömästi ja pyydetään, ettei hän itkisi: "Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä".

Tämä kuva on todella kaunis. Vanhin edustaa seurakuntaa, voittoisaa seurakuntaa, kun taas Johannes on yhä taistelevassa seurakunnassa. Ja tässä voittoisa seurakunta lohduttaa taistelevaa seurakuntaa sen surussa vakuuttamalla hänelle, että voitto on varma. Ei kuitenkaan niin, että voittoisan ja taistelevan seurakunnan välillä olisi todellista kontaktia, paitsi tietenkin Hengessä, joka asuu niissä molemmissa. Ei tosiaankaan, mutta kuka koko tässä näytöksessä olisi arvollisempi ja pätevämpi lohduttamaan itkevää apostolia kuin tämä vanhin? Johannes itkee tässä, koska hän ei voi ymmärtää, miten voitto voitaisiin saavuttaa ja valtakuntaa koskaan saada täydellisesti pystytettyä, koska kukaan ei näytä olevan arvollinen avaamaan kirjaa ja murtamaan sen sinettejä. Ja sitten näemme vanhimman, joka jo iloitsee valtakunnan voitosta. Ja sentähden hän tuntee käytännössä Karitsan voiman, jolla Hän saavuttaa voiton. Hän tietää, että voitto on varma. Hän tietää myös, kuka Voittaja on. Ja sentähden hänen etuoikeutenaan ja kunnianaan on ilmoittaa Johannekselle Voittaja, Joka on arvollinen avaamaan kirjan.

Mitä itse ilmoitukseen tulee, se, jonka julistetaan olevan arvollinen avaamaan kirjan ja sen seitsemän sinettiä esitetään Juudan sukukunnan leijonana ja Daavidin juurivesana.

Luonnossa on leijona kaikkien metsän eläinten kuningas. Se esiintyy siinä roolissa kerta toisensa jälkeen Raamatussa. Siinä roolissa se mainitaan myös tekstissämme. Se on kuninkaallisen majesteettiuden ja voiman symboli. Sillä on voima voittaa ja alistaa, samoin hallita ja olla tunnustettu yksinvaltias. Tässä voimme jo mainita edeltä, että se on kirkstetun ja voittoisan Kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen symboli. Siinä asemassa se seisoo vastustajansa edessä ja yläpuolella. Paholaisen symboli on käärme, joka symboloi käärmeen viekkautta. Käärmeessä ei ole mitään kuninkaallista. Se kiemurtelee maassa ja hyökkää vastustajansa kimppuun salakavalasti takaa pistäen häntä kantapäähän. Leijonassa ei ole mitään matelevaa. Se on tietoinen ylemmyydestään ja valmis katsomaan vastustajaansa silmiin ja kohtaamaan hänet pelotta ja taistelemaan avoimesti. Tällainen on myös ero Kristuksen ja paholaisen välillä. Kristus on Leijona; paholainen on käärme. Vain vilkaisu niihin saa sinut vakuuttuneeksi siitä, ettei suinkaan käärme, vaan Leijona tulee olemaan voittaja. Sitä kutsutaan myös Juudan sukukunnan Leijonaksi. Löydämme tämän ilmauksen lähteen 1.Moos.49:9,10:stä. Luemme sieltä, miten Jaakob siunaa poikiaan, jotka tulevat olemaan Jumalan kansan sukukuntien päämiehet. Juudasta hän lausuu: "Juuda on nuori leijona; saaliilta olet, poikani, noussut. Hän on asettunut makaamaan, hän lepää kuin leijona, kuin naarasleijona - kuka uskaltaa häntä häiritä? Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat." Tässä mainitaan Juuda symbolinaan leijona. Ja rabbien kirjoitukset kertovat meille, että Israelin kansan leiriytyessä erämaassa neljässä osastossa, joita kutakin johti tietty sukukunta, johtavan sukukunnan, Juudan symbolina oli leijona. Juuda oli siis kuninkaallinen sukukunta: se hallitsisi veljiensä keskellä. Se hallitsisi Jumalan kansaa. Sen keskuudesta tulisi kuningas, joka johtaisi Jumalan kansan voittoon ja puolustaisi sitä sen vihollisia vastaan. Ja kaikki tämä oli annettu Juudalle, koska sille oli annettu siunaus ja etuoikeus, että siitä syntyisi Kuningas, jolla olisi iankaikkinen valta ja joka hallitsisi Jumalan kansaa iankaikkisesti. Juudasta syntyisi Leijona. Ja kaikki kuninkaat, joita siitä syntyisi, olisivat loppuken lopuksi vain Leijonan esikuvia, sen Leijonan, joka lopulta syntyisi, Siilo, jonka jälkeen Juuda kuninkaallisena sukukuntana ja Kristuksen maallisena esikuvana häviäisi. Ja sentähden, jos tiedustelet, kuka on Juudan sukukunnan Leijona, voi vastauksena olla ainoastaan: Kristus Jeesus ja vain Hän, koska juuri Hänen sukujuurensa Juudan sukukunnassa ovat oikeuttaneet sen Leijonan arvonimeen.

Toiseksi Hänen ilmoitetaan olevan Daavidin juurivesa. Myös tämä ilmaus esiintyy muuallakin Raamatussa. Löydämme sen ensiksikin Ilmestyskirjan 22:16:sta, jossa Herra esittäytyy sanoen: "Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti." Ja Vanhan testamentin puolelta on lähteenämme Jes.11:1,10: "Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa. Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna, ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä."

Tämän yleismerkitys on täysin selvä. Se viittaa Kristukseen Daavidin jälkeläisenä, Daavidin siemenenä. Ja kuitenkin tuntuu siltä, että menetämme kielikuvan kauneuden ja voiman, ellemme lausu tästä tämän enempää. Jeesusta ei kutsuta Daavidin jälkeläiseksi ilman sen enempää tarkennusta. Vaan Häntä kutustaan Daavidin juurivesaksi [engl. Raamatussa 'Root'='juuri']. Ja kun Vapahtaja Ilmestyskirjan 22:ssa sanoo: "Minä olen Daavidin juuri[vesa] ja hänen [suvustansa] sukuaan", on merkitys tämä: "Minä olen Daavidin jälkeläinen, koska minä olin hänen Juurensa. Juuri se, että minä olin Daavidin Juuri mahdollisti sen, että olen hänen jälkeläisensä." Lyhyt selostus tässä käytetystä symbolista tekee asiasta täysin selvän. Juuri kannattaa puuta eikä puu juurta. Puu kasvaa juuresta ja kehittyy siitä. Se saa elämänsä ja voimansa juurestaan. Ja tekstin symboliikan tarkoittama kuva on se, että puun voi kaataa maahan saakka; mutta jos sille jää juuri, puu kasvaa siitä jälleen esiin ja entistä upeampana.

Siinä mielessä on Kristus Daavidin Juuri. Daavid oli kuningas; ja Jumala teki hänen kanssaan liiton, että hänen valtaistuimellaan, Israelin valtaisutimella, tulisi hänen siemenensä istumaan iankaikkisesti. Mutta itse asiassa ei tuon liiton ja iankaikkisen valtakunnan juuri, elämä, ollut Daavid eikä Iisai eikä Juuda. Se oli Daavid, koska hän oli oman Juurensa esikuva. Daavid ja hänen valtakuntansa olivat Kristuksen Jeesuksen esikuva. Hän on Juuri. Koska Daavid kantoi kupeissaan Siementä, joka istuisi tulevaisuudessa hengellisen Israelin valtaistuimella, sentähden voitiin iankaikkinen liitto solmia hänen kanssaan. Tuosta Kristus-juuresta versoi Daavidin aikana ja jonkin aikaa sen jälkeen hengellisen valtakunnan esikuva. Mutta tuo esikuvallinen ilmentymä saattoi hävitä. Se tuhoutui maan tasalle. Jeesuksen syntymän aikaan se oli lähes kokonaan tuhoutunut. Kukaan ei olisi voinut näyttää siihen aikaan sinulle Daavidin valtakuntaa. Se oli kuitenkin olemassa: sillä sen Juuri oli yhä olemassa. Ja tuo Juuri oli Kristus. Juuri oli alkanut versoa uudestaan. Se viheriöi. Siitä lähti juurivesa. Ja tuo verso jatkaa kasvuaan, kunnes puu on kasvanut täyteen mittaansa ja Daavidin valtakunta ilmestyy kirkkaana ja kauniina, iankaikkisena ja tuhoutumattomana Herran päivänä. Juudan sukukunnan leijona on samanaikaisesti Daavidin Juuri. Tämä symboli kuvaa erehtymättömästi vanhan ja uuden armotalouskauden yhteyttä. Hengellisesti ymmärrettynä on Daavidin valtakunta sama kuin Kristuksen valtakunta uutena armotalouskautena. Valtakunta ulkoisessa manifestaatiossaan oli ainoastaan viimeksimainitun esikuva. Varsinaiselta olemukseltaan ne ovat samat. Sillä sama Juuri, josta lähti verso, josta kehittyy Kristuksen Jeesuksen iankaikkinen valtakunta, oli läsnä myös Daavidin kupeissa. Israel ja seurakunta, vanha ja uusi valtakunta, eivät ole kaksi, vaan yksi.

Hänestä vanhin sanoo, että Hän on voittanut ja on arvollinen avaamaan kirjan. Muistammehan, että kirjan avaaminen on valtakunnan toteuttamista täydelliseksi seitsemän sinetin avaamisen kautta. Ja sentähden se, että Leijona on voittanut ja on arvollinen avaamaan kirjan, merkitsee sitä, että Hän on jo saavuttanut sen voiton, mikä tarvitaan Jumalan valtakunnan täydelliseen toteuttamiseen. Se, missä ominaisuudessa Hän on saavuttanut tämän voiton, käy selväksi. kun Hän itse ilmestyy näyttämölle Johanneksen ihmeteltäväksi.

"Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan." Näin luemme tekstistä.

Myös tästä ihanasta Karitsasta ovat Raamatun selittäjät kaiken mielikuvituksensa voimin yrittäneet muodostaa kuvaa mielissään ja taiteilijat ovat käyttäneet luovuuttaan äärimmilleen voidakseen esittää kankaalla kuvan siitä, mutta laihoin tuloksin. Kun luet tekstin, tuntuu lähes mahdottomalta kuvitella Karitsaa, jolla on seitsemän sarvea ja seitsemän silmää. Ja vaikka se olisikin mahdollista, niin että tästä Karitsasta voitaisiin laatia graafinen kuva, ei kuitenkaan koskaan voida kuvata konkreettisesti Karitsaa, joka oli ikäänkuin teurastettu. Eikä se ole edes olennaista sen symboliikan tulkitsemisen kannalta.

Sen sijasta meidän tulisi kiinnittää huomiomme kaikkiin tekstissä mainittuihin yksityiskohtiin, niin että voimme tulkita sen oikein.

Huomaamme siis ensiksi, että myös Johannes huomaa hämmästyneenä, että hän näkee Karitsan. Sen, joka olisi kykenevä vastaanottamaan kirjan ja avaamaan sen, oli ilmoitettu olevan Leijona. Mutta jos Johannes nyt odottaa näkevänsä näyssään Leijonan kaikessa kuninkaallisessa komeudessaan, hän erehtyy täysin. Ja kuitenkin on aivan oikein, että Vapahtaja esiintyy näyssä Karitsana, vaikka Hänen on ilmoitettu olevan Juudan sukukunnan Leijona. Onhan vakuutettu, että Leijona on voittanut. Mutta Karitsan ulkomuoto vastaa nyt kysymykseen: miten ja missä ominaisuudessa Hän on voittanut? Onko Hän hyökännyt voittamaan vihollisen kuin karjuva leijona kuninkaallisella voimallaan? Ei, vaan vastaus tähän kysymykseen on: Juudan sukukunnan Leijona on voittanut Karitsana. Itse asiassa Hän on voittanut uhrikaritsan ominaisuudessa. Jos olisi tarvittu ainoastaan leijonan voimaa, olisi luotu ehkä voittanut taistelun ja ansainnut oikeuden avata kirjan. Mutta siihen tarvittiin jotain aivan muuta. Ja tuo muu on kuvattu Karitsan symboliikassa. Karitsa symboloi Raamatussa täydellistä alistumista ja sentähden myös täydellistä tottelevaisuutta. Kuten luemme Jesajan 53:sta: "niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut". Ja sentähden se on kaikkein täydellisimmän Jumalalle annetun uhrin symboli, uhrin, joka annetaan täydellisesti alistuneena ja täydellisen tottelevaisena ilman mitään kapinaa tai vastaansanomista.

Huomaa toiseksi, että Karitsa on ikäänkuin teurastettu. Se tarkoittaa tietenkin sitä, että Karitsalla on merkit siitä, että se on teurastettu ja uhrattu. Mutta tässä tuodaan myös erittäin voimallisesti esiin se, että tämä Karitsa ei kuollut, vaan se elää vielä senkin jälkeen, kun se on teurastettu. Vaikka se on jo uhrattu, se elää yhä.

Huomaamme kolmanneksi tästä Karitsasta, että sillä on seitsemän silmää, joiden tekstissä tulkitaan olevan Jumalan seitsemän Henkeä. Karitsa on saanut Jumalan Hengen kaikessa Hänen täyteydessään. Ja tuo Henki asuu Hänessä, mutta lähetetään myös koko valtakuntaan, niin että Hän on tuon valtakunnan elämä.

Huomaa myös, että Karitsalla on myös seitsemän sarvea. Sarvi symboloi Raamatussa kuninkaallista voimaa ja valtaa. Seitsemän on täydellisyyden luku koskien Jumalan valtakuntaa. Varsinkin silloin, kun sitä verrataan pedon voimaan. Peto saa kymmenen sarvea ja sentähden sillä on myös täydellinen hallintavalta. Mutta pedon hallintavaltaa rajoittaa Jumalan määräys ja sentähden sen luku on kymmenen. Aina kun näet pedon esiintyvän luvulla kymmenen varustettuna, voit olla varma siitä, että on kysymys pedon valtakunnasta. Vaikka hän yrittäisikin matkia tätä lukua seitsemän, et saa koskaan uskoa häntä. Juuri niin hän nimittäin yrittää tehdä: hän yrittää koko ajan muuttaa sarviensa lukumäärää, kuten Daniel meille kertoo. Kun hän saa kymmenen sarvea, hän tuhoaa niistä kolme ja yrittää siis esiintyä luvun seitsemän symbolin alaisena. Mutta älä usko häntä koskaan! Seitsemän on Karitsan luku. Ja luvun seitsemän löydät ainoastaan sieltä, missä ovat myös ikäänkuin teurastetun Karitsan merkit. Jos siis paholainen esiintyy matkien ihanalla tavalla Kristuksen valtakuntaa ja yrittää saada meidät valtakuntansa palvelukseen, tiedustele välittömästi merkkejä hänen uhristaan.Se on ainoa asia, mitä hän ei pysty näyttämään. Karitsalla on seitsemän sarvea ja sentähden Hän on koko valtakunnan kuningas iankaikkisesti.

Huomaa lopuksi myös, että tämä Karitsa seisoo keskellä valtaistuinta ja neljän elävän olennon keskellä ja kahdenkymmenenneljän vanhimman keskellä. Hän on niiden kaikkien elämä ja keskus ja Hänen seitsemän Henkeään asuvat heissä kaikissa.

Ei ole vaikea ymmärtää tätä kaikkea. Tämä Karitsa on Kristus Jeesus sekä Hänen nöyryyden tilassaan että korotettuna. Se osoittaa, miten Hän on voittanut ja että Hän on voittanut ja on arvollinen avaamaan kirjan. Hän on voittanut Karitsana, toisin sanoen Jumalan palvelijana, valmiina tekemään Isän tahdon täydellisesti. Hän oli valmis kestämään Hänen vihansa. Hän oli valmis kärsimään tuota vihaa. Hän oli valmis kulkemaan ristin synkän ja vaikean tien. Hän oli valmis antamaan elämänsä ja täyttämään kaiken Jumalan vanhurskauden. On ainoastaan yksi tie, miten Jumalan valtakunta voidaan koskaan pystyttää. Se on tottelevaisuuden tie, joka ulottuu aina kuolemaan asti. Ja sentähden, jos jonkun todetaan kykenevän kestämään Jumalan vihan ja synnin rangaistuksen, kärsimään ja kuolemaan, kykenevän tyydyttämään Jumalan muuttumattoman vanhurskauden vaatimukset, Hän ja vain Hän on arvollinen ja kykenevä avaamaan kirjan. Tuo Karitsa on Kristus. Mutta emme näe Häntä ainoastaan nöyryytyksen tilassa, vaan myös korotettuna. Me näemme Hänet Johanneksen näyssä elävänä. Hän kuoli; mutta Hän nousi ylos ja elää iankaikkisesti. Me näemme Hänet, mutta ainoastaan Voittajana. Hän on jo saavuttanut kirkkauden ja Hänellä on valtakunnan voima. Hänellä on Henki, joka asuu Hänessä ja joka saattaa loppuun Isän valtakunnan. Lyhyesti sanoen, tuo Karitsa on ristiinnaulittu Kristus; mutta samanaikaisesti se on kirkastettu Kristus.

Karitsa ottaa kirjan

Sitten tämä Karitsa ottaa kirjan: "Ja se tuli ja otti kirjan valtaistuimella-istuvan oikeasta kädestä".

Kaiken sen jälkeen, mitä on sanottu meidän ei ole tarpeen viipyä tässä tämän enempää. Tämän teon yleinen merkitys on täysin selvä. Tähän on lisättävä ainoastaan muutama sana. Mieleemme tulee lähes välittömästi se Danielin kirjan kaunis kohta, jossa hän kuvaa sitä, miten Ihmisen Pojan kaltainen lähestyy Vanhaikäistä, joka istuu valtaistuimella. Luemme siitä (Daniel 7:13, 14) seuraavaa: "Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä."

Meillä on Ilmestyskirjassa peiaatteessa sama näky. Tietenkin Daniel näkee tapahtuman eri näkökulmasta kuin Johannes. Danielin aikana eivät mitkään näistä asioista olleet vielä toteutuneet; Johanneksen aikana ne olivat periaatteessa toteutuneet. Danielin aikana ei profeetta voinut ymmärtää Messiaan ensimmäisen ja toisen tulemuksen välistä eroa; Johannes taas käsitti tämän eron selvästi. Sentähden Daniel näkee koko tapahtuman yhtenä näkynä. Hän näkee Ihmisen Pojan lähestyvän Vanhaikäistä; toisin sanoen hän näkee näyssä Kristuksen lähestyvän Isää tottelvaisuuden tietä nöyrtymisen ja korottamisen kautta. Hän näkee tämän Ihmisen Pojan saavan voiman ja valtakunnan, vallan toteuttaa valtakunta. Mutta hän näkee myös, että tämä valtakunta annetaan Hänelle täydellisenä, niin että kaikki kansakunnat kumartavat Häntä. Ensimmäinen asia näistä on jo toteutunut, niin että Johannes näkee ikäänkuin teurastetun Karitsan. Kolmannen asian on vielä toteuduttava tulevaisuudessa, niin ettei Johannes vielä näe täydellistä hallintavallan toteutumista. Se, mitä Johannes tässä katselee, on elementeistä toinen, nimittäin voiman ja auktoriteetin antaminen Kristukselle toteuttaa Jumalan valtakunta. Karitsa ottaa kirjan. Ei sanota, että kirja annettaisiin Hänelle: Hän ottaa sen vastauksena haasteeseen. Hän odottaa, kunnes koko luomakunta tunnustaa, ettei se pysty toteuttamaan valtakuntaa, ettei se ole arvollinen vastaanottamaan kirjaa valtaistuimella istuvalta. Sitten Hän astuu esiin hiljaa ja majesteettisesti, täysin tietoisena siitä, että on arvollinen avaamaan kirjan ja sen seitsemän sinettiä. Ja Hän ottaa kirjan valtaistuimella istuvan kädestä.

Saatamme kysyä: milloin tämä on tapahtunut? Milloin Kristus vastaanotti kirjan valtaistuimella istuvan kädestä?

Meidän on oltava tarkkoja, jotta voimme ymmärtää tämän eikä ottaa näkyyn mukaan aikaelementtiä. Karitsa ei vastaanota kirjaa Johanneksen nähdessä tapahtuman ensimmäisen vuosisadan viimeisenä vuosikymmenenä. Eikä voida myöskään sanoa, että Karitsa vastaanottaisi kirjan sen jälkeen, kun Hän on saanut sen, mitä sarvet ja silmät symboloivat. Päinvastoin, kaikki on symbolista ja kuvaa meille mitä voimallisimmin, että Kristus Jeesus on saanut kaiken vallan taivaassa ja maan päällä ja helvetissä. Sen jälkeen, kun Hänet on teurastettu ja Hän on noussut kuolleista, sen jälkeen, kun Hän on noussut Isän luo, Hänet on korotettu kaikkein korkeimpaan asemaan. Ja se on tapahtunut Hänen teurastetun Karitsan ominaisuudessaan. Hänet on korotettu Jumalan oikealle puolelle. Ja tuo Jumalan oikealle puolelle asettaminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Hänelle on annettu periaatteessa kaikki valta, että Hänen käsiinsä on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Kristus hallitsee seurakuntaansa ja valtakuntaansa sen ollessa pystytetty maan päälle hengellisesti tämän armotalouskauden aikana. Kristus hallitsee myös maailmaa: siis merkityksessä pahaa maailmaa. Hän hallitsee koko historiaa valtaistuimella istuvan nimessä. Ja sentähden on kirjaimellisesti totta, että Kaikkivaltias on antanut Karitsalle määräyksen, jolla on voima toteuttaa itsensä. Kristus hallitsee nyt koko historiaa. Hän ahkeroi evankeliumin julistamisessa, sodissa ja maailman verenvuodatuksissa, kulkutaudeissa ja nälänhädissä, kaikissa aikamme yhteiskunnallisissa suhteissa. Ja kaikkien niiden kautta Hän toteuttaa määräystä. Hän murtaa sinetin toisensa jälkeen, kuten tulemme huomaamaan ja saa kaiken sen tapahtumaan, jonka on tapahduttava tämän nykyisen armotalouskauden aikana kaiken sen tapahtuessa Jumalan kirkastetun valtakunnan toteutumiseksi. Kun tuo valtakunta on täydellisesti toteutunut ja vastavoimat nujerrettu, silloin Hän antaa kaiken vallan Jumalalle ja alistaa itsensäkin Jumalalle halliten täydellistä valtakuntaa Jumalan alaisena iankaikkisesta iankaikkiseen.

Ylistys ja palvonta

Karitsa on siis havaittu arvolliseksi avaamaan kirjan. Se tarkoittaa sitä, että Kristus sai kaiken vallan kehittää valtakunta ja toteuttaa se täydellisesti ja hallita kaikkia voimia, jotka nousevat sitä vastaan tämän nykyisen armotalouskauden aikana. Onko siis ihme, että koko uusi järjestys, joka on kuvattu taivaassa yhtyy ylistämään ja palvomaan valtaistuimella istuvaa ja Karitsaa? "Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset, ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: 'Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä'."

Luodut ja vanhimmat, ts. seurakunnan ja pelastetun luomakunnan edustajat johtavat tätä taivaallista kuoroa. He tunnustavat Kristuksen Jeesuksen hallintavallan ja Hänen arvollisuutensa avata kirja ja toteuttaa Jumalan valtakunta täydellisesti. He lankeavat maahan Hänen eteensä. Aivan samoin kuin vanhimmat lankesivat maahan valtaistuimella istuvan eteen edellisessä luvussa tunnustaakseen, että Hän on ehdoton Kaikkivaltias ja ettei heillä ole mitään itsenäista hallintavaltaa, niin samoin nyt seurakunnan ja koko pelastetun maailman edustajat tunnustavat, että Kristus on Kuningas lankeamalla Hänen eteensä, koska Hän on ottanut kirjan. He tulevat ja lankeavat maahan Karitsan eteen ja heillä on käsissään harput ja kultaiset suitsutusastiat, jotka symboloivat pyhien rukouksia. Raamatussa symboloi harppu profeetan virkaa. 1.Samuelin kirjan 10:stä luemme, että Samuel ilmoittaa Saulille, että hän tulee kohtaamaan profeettojen joukon, joilla on harput. Kun meille kerrotaan 2.Kun.3:ssa mooabilaisia vastaan taistelevien Israelin, Juudan ja Edomin kuninkaiden vaatimuksesta, että profeetta Elisan on annettava heille neuvo, luemme, että profeetta kutsuu kanteleensoittajan soittamaan hänelle. 1.Aikak. 25:1-3:sta luemme, että Daavid asetti Aasafin, Heemanin ja Jedutunin pojat profetoimaan harppua ja muita soittimia soittaen. Ja Psalmista 49:4 luemme: "minä selitän ongelmani kannelta [engl. Raam.="upon the harp" (harppua soittaen)]. Harppu symboloi siis profeetan virkaa sanan korkeimmassa merkityksessä, nimittäin Jumalan Kaikkivaltiaan palvontaa ja kirkastamista huulillamme. Teksti itse selittää kultaiset suitsukemaljat. Suitsutus symboloi papin virkaa. Ennenkaikkea papit polttivat suitsukkeita Jehovan edessä suitsutusalttarilla ja pyhimmässä esiintyessään. Tämäkin käy täysin yksiin suitsutuksen symbolisen merkityksen kanssa. Se symboloi pyhien rukouksia, joiden esittäminen oli pappien virka. Ja nämä rukoukset ovat tietenkin erityisesti Jumalalle omistautumisen ja pyhittäytymisen ilmauksia. Rukouksen korkein tarkoitus ja merkitys ei ole ilmaista meidän tarpeitamme, vaan sanan korkeimmassa merkityksessä se on Herralle Jumalallemme omistautumisen ja pyhittäytymisen ilmausta—heittäytymistä rakkaudessa Hänen alttarilleen, ikäänkuin ihanana suitsutuksena, joka miellyttää Häntä. Niinpä nämä olennot ja vanhimmat tulevat tänne tunnustaakseen Kristuksen kuninkaallisen hallintavallan. Ja sentähden he lankeavat maahan ja kirkastavat Hänen nimeään huulillaan. Ja sentähden heillä kaikilla on harput; ja he tulevat ilmaistakseen pyhittäytymistään Hänelle. Ja samasta syystä heillä on kultaiset suitsutusmaljat, jotka ovat täynnä pyhien rukouksia.

Ja he laulavat uutta virttä. Tämä laulu on uusi, koska se on erilainen kuin mikään muu laulu, mitä on koskaan aikaisemmin laulettu. Sen aihe on erilainen. Sen palvonnan kohde on erilainen. Alkuperäinen luomakunnan virsi lauloi kolmiyhteisen Jumalan kunniaa, koska Hän oli tehnyt kaiken ja oli arvollinen saamaan kunnian ja kirkkauden ja vallan iankaikkisesti. Mutta tämä laulu on uusi. Sekin on palvontalaulu, mutta ei välittömästi ja suoraan Jumalalle, vaan Karitsalle ja Karitsan kautta Hänelle. Karitsalla, joka oli ikäänkuin teurastettu, on nyt kirja, jossa on seitsemän sinettiä. Se tarkoittaa sentähden sitä, että Hän taistelee ja että Hän saavuttaa lopullisen voiton toteuttaakseen Jumalan valtakunnan kirkkaudessa. Koko luomakunta antaa Hänelle kirkkauden ja kunnian. He laulavat: "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit". Mikä vastakohta! hetki sitten koko luomakunta oli hiljaa ja Johannes itki, koska kukaan ei voinut avata kirjaa. Tässä Karitsaa ylistetään ja kunnioitetaan, sillä Hänen havaitaan olevan arvollinen avaamaan kirjan. Näin on todellisuudessakin. Koko maailma kaikkinen taisteluineen joutuu teurastetun Karitsan ulkopuolella kärsimään tappion ja tunnustamaan lopulta, että ainoastaan Karitsalla on voitto. Tämä on siis uusi laulu: sollä palvonnan kohteena on Karitsa.

Mutta se on uusi laulu myös sisältönsä vuoksi. Siinä ei puhuta ainoastaan maailman luomisesta; siinä puhutaan pelastuksen kirkkaudesta: "sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista". Se on laulu, joka ylistää Karitsaa Hänen pelastustyöstään. Mutta samanaikaisesti tämän Karitsan ylistyksen kautta se ylistää Jumalan käsittämätöntä armoa, kun Hän antoi ainosyntyisen Poikansa, niin että Hän kantaisi meidän syntimme ristinpuuhun. Se on voitonlaulu. Sillä siinä sanotaan, että Karitsa on tehnyt pyhistä kuninkaita ja pappeja Jumalalle, ja että he hallitsevat maan päällä. Nyt he jo muodostavat periaatteessa valtakunnan: sillä Jumalan valtakunta on pystytetty hengellisesti jo tänä armotalouskautena. Mutta valtakunnan toteutuminen täydellisesti on varmaa. Sillä kirja on otettu valtaistuimella istuvan kädestä. Kun Hän, joka on arvollinen, avaa kirjan, toteutuu valtakunta täydellisesti. Ja sentähden, sen jälkeen, kun kirja on otettu ja valtakunnan tulevaisuus varmistettu, kun on varmistettu, että Karitsa tulee toteuttamaan valtakunnan täydellisesti, nämä olennot ja vanhimmat puhuvat ikäänkuin se kaikki olisi jo suoritettu loppuun. Vielä kerran, näemme siis tässä kuvan luomakunnasta lopullisen täydelliseksi toteutettuna. Kristus on jo tehnyt heistä pappeja ja valtakunnan. He hallitsevat jo Hänen kanssaan maan päällä.

Mutta tämä laulu kiirii ja kaikuu kautta koko luomakunnan, niin että yhä useammat ja useammat näyttävät yhtyvän Kristuksen Jeesuksen ylistykseen. Enkeleitä on lukemattomat määrät: kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhansia tuhansia. Ja hekin liittyvät olentojen ja vanhinten lauluun. Seitsenkertaisella ylistyksellä Karitsaa palvoen he laulavat: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen". Tämä palvonta on seitsenkertaista. Karitsa on arvollinen saamaan kaiken sen valtakunnan vallan ja kirkkauden, jota Hän tulee hallitsemaan iankaikkisesta iankaikkiseen. Mutta tässäkään ei vielä ole kaikki. Lopulta yhtyy koko luomakunta yhteen. Mikään luotu ei voi pysyä hiljaa tuona loistavana hetkenä, kun voitto on varmistettu ja valtakunnan toteutuminen on turvallisesti Juudan sukukunnan Leijonan käsissä. Piiri laajenee koko ajan ja palvonnan äänet ja ja huudot ja musiikki liittyvät yhteen ja sekoittuvat harmoniseksi lauluksi, uuden luomakunnan lauluksi, uudeksi Jumalaa ja Karitsaa ylistäväksi lauluksi, jossa sanotaan: "Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!" Kunnia Jumalalle ja Karitsalle! Sellainen on uuden laulun sisältö. Sillä me olemme Kristuksesta ja Kristus on Jumalan. Jumala tulee olemaan kaikki ja kaikissa teurastetun Karitsan kautta. Luomakunnan lauluna tulee iankaikkisessa ja kirkastetussa tulevaisuudessa olemaan Jumala Karitsan kautta, kun kirja ja viimeinekin sen sineteistä ja sivuista on täydellisesti avattu. Koska Karitsa on teurastettu ja teurastetussa Karitsassa paljastuu valtaistuimella istuvan käsittämätön armo, pyhyys ja vanhurskaus sanan korkeimmassa merkityksessä—se on uuden laulun sisältö. Tässä laulussa sanovat kaikki noiden neljän elävän olennon symboloimat olennot: "Amen". Ja tämän laulun kaikuessa vanhimmat lankeavat maahan ja kaikki Jumalan pelastetut palvovat Häntä.

Sellainen on tämä kuva, joka on täynnä ylitsevuotavaa kauneutta ja kirkkautta. Se on kuva, jota voimme vain vajaasti tulkita sanoin. Mutta se on kuva todellisuudesta, joka tulee joka tapauksessa ylittämään kaikki odotuksemme. Se valtakunta tulee vääjäämättä! Sinetti toisensa jälkeen murretaan, kunnes valtakunta on toteutunut täydellisesti. Mutta se tapahtuu ainoastaan teurastetun Karitsan voimasta. Sentähden seurakunta tunnustaa ainoastaan ristiinnaulitun Kristuksen. Ja ainoastaan ne, jotka uskovat Häneen, eivät joudu koskaan häpeään!