Herman Hoeksema

Katso, Hän tulee — 10. luku

Näky Jumalan valtaistuimesta

(Ilm.4)

1. Sen jälkeen minä näin, ja katso: taivaassa oli ovi avoinna, ja ensimmäinen ääni, jonka minä olin kuullut ikäänkuin pasunan puhuvan minulle, sanoi: "Nouse ylös tänne, niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva".
2. Ja kohta minä olin hengessä. Ja katso, taivaassa oli valtaistuin, ja valtaistuimella oli istuja.
3. Ja istuja oli näöltänsä jaspis- ja sardionkiven kaltainen; ja valtaistuimen ympärillä oli taivaankaari, näöltänsä smaragdin kaltainen.
4. Ja valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentä neljä valtaistuinta, ja niillä valtaistuimilla istui kaksikymmentä neljä vanhinta, puettuina valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli päässänsä kultaiset kruunut.
5. Ja valtaistuimesta lähti salamoita ja ääniä ja ukkosen jylinää; ja valtaistuimen edessä paloi seitsemän tulisoihtua, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä.
6. Ja valtaistuimen edessä oli ikäänkuin lasinen meri, kristallin näköinen; ja valtaistuimen keskellä ja valtaistuimen ympärillä oli neljä olentoa, edestä ja takaa silmiä täynnä.
7. Ja ensimmäinen olento oli leijonan näköinen, ja toinen olento nuoren härän näköinen, ja kolmannella olennolla oli ikäänkuin ihmisen kasvot, ja neljäs olento oli lentävän kotkan näköinen.
8. Ja niillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, ja ne olivat yltympäri ja sisältä silmiä täynnä. Ja ne sanoivat lakkaamatta yötä päivää: "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on".
9. Ja niin usein kuin olennot antavat ylistyksen, kunnian ja kiitoksen hänelle, joka valtaistuimella istuu, joka elää aina ja iankaikkisesti,
10. lankeavat ne kaksikymmentä neljä vanhinta hänen eteensä, joka valtaistuimella istuu, ja kumartaen rukoilevat häntä, joka elää aina ja iankaikkisesti, ja heittävät kruununsa valtaistuimen eteen sanoen:
11. "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut".

Tämän Ilmestyskirjan jakson teema

Ilmestyskirja on kätevintä jakaa kahteen pääosaan. Ensimmäisen osan olemme käsitelleet tähän mennessä; siihen sisältyy näky Kristuksesta ja seitsemästä seurakunnasta. Toinen osa käsittää kaiken sen, mitä tulemme vielä käsittelemään ja se kuvaa Saatanan valtakunnan syrjäyttämistä Jumalan valtakunnalla Kristuksessa. Tai, jos haluat 1:19:ssä Johannes oli valtuutettu kirjoittamaan niistä asioista, jotka ovat ja niistä asioista, jotka tämän jälkeen tapahtuisivat. Edellisissä luvuissa olemme käsitelleet niitä asioita, jotka nyt ovat. Näimme Kristuksen seitsemän kultaisen kynttilänjalan keskellä. Saimme kuvauksen seitsemästä seurakunnasta sellaisina kuin ne esiintyivät maan päällä. Siinä osassa, jota tulemme nyt käsittelemään meitä kutsutaan miettimään niitä asioita, jotka tämän jälkeen tulevat, ts. tulevaisuutta Johanneksen näkökulmasta. Siinä osassa, jota olemme tähän asti käsitelleet oli otsikon ja johdannon lisäksi kaksi osaa: ensimmäiseen sisältyi paljastus kirkastetusta Kristuksesta suurena Kuninkaana ja Pappina, joka on valmis tuomitsemaan ja joka käyskentelee seitsemän kultaisen kynttilänjalan keskellä ja pitää kädessään oikeassa kädessään seitsemää tähteä; ja toinen osa sisältää seitsenkertaisen kuvan kaikkien aikojen seurakunnasta sellaisena kuin se esiintyy maailmassa tämän armotalouskauden aikana kaikkine heikkouksineen ja kaikessa voimassaan, sen hyvät ja pahat ominaisuudet.

On hyvä pitää tämän Ilmestyskirjan osan pääteema selvänä mielessämme ennenkuin lähdemme tutkimaan kirjan loppuosaa, joka on useinkin vaikea ja vaatii ahkeraa tutkimista rukoillen. Myös siinä osassa, jota lähdemme nyt tutkimaan, on useita erillisiä näkyjä, joihin saattaa eksyä ikäänkuin labyrinttiin, ellei pidä mielessään jatkuvasti kirjan pääteemaa. Tuo pääteema on Saatanan valtakunnan varma syrjäyttäminen Jeesuksen Kristuksen valtakunnalla, joka edetessään noudattaa historiallisen kehityksen linjaa, mutta jonka lopullinen toteutuminen suuressa maailmankatastrofissa liittyy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen toiseen tulemukseen tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Tämä vanhan ja syntisen järjestyksen syrjäyttäminen uudella ja täydellisellä, pimeyden saatanallisen valtakunnan syrjäyttäminen meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden valtakunnalla—se on kirjan loppuosan pääteema. Kaikki näyt, jotka on kirjattu kirjan toiseen osaan, kuuluvat tähän teemaan ja valaisevat tätä yleisaihetta. Tässä maailmassa on kaksi järjestystä, kaksi valtakuntaa, joiden välillä vallitsee jatkuva sotatila, vaikka Jumalan valtakunta Jeesuksessa Kristuksessa onkin jo saavuttanut voiton silloin, kun Herra korotettiin Jumalan oikealle puolelle.

Sentähden näemme Ilmestyskirjassa kuvatussa taistelussa toisaalta paholaisen voiman, Saatanan, Antikristuksen, pedon ja väärän profeetan, Baabelin ja Googin ja Maagogin. Toisaalta näemme Kaikkivaltiaan Jumalan paljastettuna Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme, Karitsan, pyhät enkelit, seurakunnan ja uuden luomakunnan, jotka taistelevat kaikin voimin voittaakseen, vaikka voitto Kristuksen osalta ei ole ainoastaan varma, vaan jo voitettu. Sentähden tulee lopputulos olemaan se, että Saatanan valtakunnan voima on lopullisesti lyöty iankaikkisesti ja ilman toivoa, kun taas meidän Jumalamme kirkastetulla valtakunnalla on iankaikkinen voitto.

Meitä on varoitettava eräästä asiasta seuratessamme tämän mitä mutkikkaimman, mutta samalla mitä kauneimman Jumalan Sanan osan käsittelyä. Se on se, että Ilmestyskirja ei ole sen enempää kuin mikään muukaan Raamatun profetia pelkästään etukäteen kirjoitettua historiaa. Jos tämä kirja olisi luonteeltaan sellainen, olisi kaikki hyvin yksinkertaista. Siinä tapauksessa voisit lukea eteenpäin sivu sivulta samoin kuin luet historiaa, niin että löytäisit tästä kirjasta maailmanhistorian esitettynä toinen toistaan seuraavina näytöksinä ja nekin olisi esitetty siinä järjestyksessä kuin ne tapahtuvat. Siinä tapauksessa olisi tietenkin mahdollista tunnistaa jokaisen kohdan toteutuminen historiallisissa tapahtumissa ja näyttää tarkasti, miten pitkälle olemme edenneet sillä tiellä, joka johtaa aikojen loppuun ja Jumalan valtakunnan voittoon. Vaikka monilla Ilmestyskirjan tulkitsijoilla onkin tällainen käsitys ja vaikka he väittävät, että se on ainoa tapa ymmärtää tätä kirjaa kunnolla, on sellainen käsitys kuitenkin hyvin väärä.

Sen sijaan meidän on tuotava koko kirja esiin kuvana kaikesta siitä, mitä täytyy vielä tapahtua, kuvana, joka esitetään symboliikan keinoin. Emme yritäkään noudattaa tapahtumien historiallista järjestystä. Tämä kirja ei esitä missään kohtaa kronologista järjestystä. Siitä puuttuua ajan elementti. Johannes vain saa erilaisia näkyjä ja hän kuvailee nuo näyt sellaisina kuin hän ne näkee. Kirjassa ei yritetäkään osoittaa syitä ja seurauksia historian kannalta, mikä taas on aivan olennaista missä tahansa historiankirjoituksessa, joka on nimensä arvoista. Johannes ainoastaan esittää meille ne näyt, jotka on hänelle annettu hänen nähtäväkseen ja jotka kuvaavat tulevaisuutta, sillä ne kaikki liittyvät pääasiaan, Kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja Hänen iankaikkiseen päätökseensä, joka on paljastettu Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.

Sinun on siis pidettävä tämä mielessäsi tutkiessamme niitä lukuja, jotka käsittelevät synnin järjestyksen asteittaista syrjäyttämistä sillä täydellisellä järjestyksellä, joita ne seitsemän sinettiä, seitsemän pasuunaa ja seitsemän maljaa kuvaavat, jotka kuvaavat kirjan toisen osan pääpiirteitä. Samoin kuin olemme jo todenneet käsitellessämme seitsemää seurakuntaa, samoin teemme myös Ilmestyskirjan toisen osan kohdalla: Meidän on muistettava, että se mitä tässä osassa kuvataan, on sekä kirjoittamisen aikaa koskevaa että ajallisesti etenevää. Historia toistaa itseään. Ja näin itseään toistavan historian kulussa nähdään tällä näyttämöllä kuvattujen näytösten toistuvan. On tosin muistettava, että ne kehittyvät ja toistuvat entistä voimallisimpina ja intensiivisimpinä, kunnes Kristus lopulta tulee perustamaan oman iankaikkisen täydellisen vanhurskauden valtakuntansa.

Meidän jo käsittelemämme ensimmäisen osan ja tämän toisen osan välillä on tietty yhtäläisyys. Muistanet, että ensimmäisessä osassa oli ennen seitsemälle seurakunnalle kirjoitettuja kirjeitä näky Kristuksesta, joka on seurakunnan pää ja sen elämä. Niin on tässäkin, toisessa osassa. Ennenkuin Herra näyttää Johannekselle näiden historian vastakkaisten valtakuntien varsinaisen taistelun, Hän paljastaa hänelle luvuissa 4 ja 5 sen iankaikkisen ja voittamattoman voiman, jolla on varma voitto. Näissä kahdessa luvussa Hän antaa meille kuvan Jumalan valtakunnan taisteluvoimasta nähtynä ideaalisesta näkökulmasta. Näissä kahdessa luvussa ei sentähden tapahdu vielä mitään sellaista, joka koskisi tuota taistelua sinänsä. Mutta ne antavat meille kuvan iankaikkisesta voimasta ja maailmanhistorian hallinnasta sellaisena kuin se tulee ilmenemään uuden armotalouskauden aikana. Tulemme huomaamaan, että niissä kuvataan valtakunnan uutta järjestystä sen taistellessa varmaan voittoon tämän armotalouskauden aikana vieläpä aina loppuun asti. Luvussa 4 näemme näyn valtaistuimesta, Jumalasta, näyn uudesta järjestyksestä ideaalisena, joka toteutuu paruusiassa Herran päivänä, ja jonka toteutuminen on varsinainen syy kaikkeen siihen, mitä kirjan loppuosassa paljastetaan.

Uusi näky tuodaan esiin

Johannes kertoo: "Sen jälkeen minä näin, ja katso: taivaassa oli ovi avoinna, ja ensimmäinen ääni, jonka minä olin kuullut ikäänkuin pasunan puhuvan minulle, sanoi: 'Nouse ylös tänne, niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva'".

Ei ole mitään syytä olettaa, niinkuin jotkut tekevät, että sen välillä, kun ensimmäinen näky päättyi ja toinen näky alkoi, olisi ollut pitkä aikaväli. Johannes oli kuitenkin tietoinen muutoksesta, mikä käy ilmi koko kuvauksesta ja varsinkin hänen sanoistaan jakeessa 2 "Ja kohta minä olin hengessä..." Muistamme, että hän kertoi ensimmäistä näkyä kuvatessaan, että hän oli hengessä Herran päivänä. Näyttää siltä, että sen jälkeen kun ensimmäinen näky päättyi, hän palasi normaaliin olotilaan. Ja nyt hänet siirretään jälleen hengen olotilaan saman pasuunan ääntä muistuttavan äänen kutsusta, jonka hän oli kuullut aikaisemminkin, niin että hän voi nähdä sellaisia asioita, joita luonnollisin silmin ei voi nähdä. Vaikka emme siis voikaan olettaa, että ensimmäisen ja sitä seuraavien näkyjen välillä olisi kulunut pitkä aika, tapahtuu kuitenkin selkeä siirtyminen ensimmäisestä toiseen näkyyn, mistä Johannes on hyvin tietoinen. Ensimmäisen ja toisen näyn välistä eroa luonnehtii erityisesti näyttämön muutos. Ensimmäinen näky tapahtui maan päällä ja sentähden sillä oli tietty historiallinen tausta, minkä takia sekä Johanneksen että meidän on helpompi ymmärtää sen tarkoitus. Johannes tunsi nuo seitsemän seurakuntaa. Ja kuten tiedämme, nuo seitsemän seurakuntaa olivat kuva koko seurakunnasta sellaisena kuin se esiintyy kaikkina aikoina ja siis myös tänään. Mutta toisessa näyssä Johannes kutsutaan taivaaseen. Taivas avataan hänen hengellisille silmilleen ja ääni kutsuu häntä: "Nouse ylös tänne". Ymmärrämme tietenkin, ettei tässä ollut kysymys kirjaimellisesta tai ruumiillisesta siirtymisestä; vaan tämä siirtyminen tapahtui ainoastaan hengessä. Siinä ihmisolento kutsuttiin näyssä taivaaseen; ja samasta syystä tapahtui myös kutsun totteleminen näyssä tai jos niin haluat, hengessä. Yhtä hyvin ovi, ääni, joka kutsui häntä ylös ja myös tuon kutsun totteleminen tapahtuivat kaikki näyssä. Meidän on kuitenkin muistettava, että se mitä me tulemme näkemään ja tutkimaan tulevaisuudessa, näytetään taivaallisesta näkökulmasta ja varsinkin Hänen näkökulmastaan, joka istuu valtaistuimella. Tämän mukaisesti on kaikki, mitä tulevaisuudessa esitetään ideaalisempaa ja symbolisempaa kuin tähän asti tutkimassamme.

Ne asiat, joita paljastetaan tässä toisessa osassa, ovat asioita, joiden täytyy tapahtua tämän jälkeen. Ymmärrät tämän "täytymisen" olevan Jumalan tahdosta tapahtuvaa. Se edellyttää Jumalan neuvonpidon olemassaoloa. Jumala on määrännyt koko historian kulun ja tuon määräyksen takia on tiettyjen asioiden tapahduttava.

Ja niiden on myös tapahduttava täsmälleen niinkuin on määrätty, ei muulla tavoin. Ja juuri tämän tosiasian takia, että Jumala on määrännyt tietyt asiat tapahtumaan, ainoastaan Kaikkivaltiaalla on voima paljastaa, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan.Mikään, mitä tässä kirjassa on paljastettu tapahtuvaksi ei voi jäädä tapahtumatta, koska sen kaiken takana on Kaikkivaltiaan muuttumaton neuvonpito, joka on määrännyt kaiken alusta loppuun saakka. Ja koska näitä asioita kuvaillaan lisäksi tapahtumiksi, joiden on määrä tapahtua tämän jälkeen ja siis tulevaisuudessa, emme saa millään muotoa käsittää sen tarkoittavan, että se tarkoittaisi sitä, että seurakunta olisi poistunut hitoriasta. Jotkut tosin haluavat tulkita asian niin. He esittävät tapahtumien kulun ja Ilmestyskirjan kulun seuraavalla tavalla. Ensin on seurakunnan historia maan päällä, jota kuvaavat kirjan kolme ensimmäistä lukua. Sitä seuraa seurakunnan ylöstempaus, jolloin seurakunta temmataan ylös taivaaseen. Oletetaan, että se olisi kuvattu luvuissa 4 ja 5. Näiden tulkitsijoiden mukaan seuraa tätä suuren ahdistuksen aika maailmassa, jolloin toteutuvat kaikki ne voi-huudot ja ahdistukset, jotka on kuvattu kirjan pääosassa. Mutta seurakunnalla ei ole mitään osaa tuossa suuren ahdistuksen ajassa. Sillä näiden tulkitsijoiden mukaan lukujen 4 ja 5 kuvaamasta ajasta alkaen ei seurakunta enää ole maailmassa, vaan taivaassa. Tällä tavoin kuvaavat nämä Raamatun tulkitsijat tämän Ilmestyskirjan toisen osan tapahtumien järjestyksen. Se on kuitenkin selvästi väärä käsitys. Seurakunnasta puhutaan useita kertoja myös Ilmestyskrijan loppuosassa. Sitäpaitsi ei Johannes kerro meille koskaan, että seurakunta temmattaisiin ylös taivaaseen. Hän kertoo meille ainoastaan, että hänet itsensä siirrettiin taivaallisiin, ja sekin tapahtui hengessä. Mutta ennen kaikkea, jos niin olisi, jos seurakunnalla ei tästä eteenpäin olisi osaallisuutta kaikessa siinä ahdistuksessa, jota maailma joutuu kärsimään, mikä olisi silloin kirjan loppuosan tarkoitus ja hyöty, sillä onhan se selvästi kirjoitettu seurakunnan lohdutukseski nykyisen maailmanajn ahdistuksessa?

Sentähden emme halua olla missään tekemisissä sellaisen tulkinnan kanssa, vaan väitämme, että kaikki mitä kirjan loppuosaan on kirjoitettu, koskee koko maailmassa olevaa seurakuntaa ja on kirjoitettu ilahduttamaan ja lohduttamaan Kristuksen seurakuntaa ja antamaan sille toivoa tällä hetkellä. Ja kun tekstissä sanotaan, että näiden asioiden on tapahduttava tämän jälkeen, se ei tarkoita sitä, että seurakunta olisi tullut tiensä päähän, vaan yksinkertaisesti tätä hetkeä Johanneksen kannalta. Ilmestyskirjan 1:19 mukaan Johanneksen oli määrä kirjoittaa ne asiat, mitkä ovat ja ne asiat, jotka tapahtuvat tulevaisuudessa. Senhetkiset asiat hän on kirjoittanut Aasian seitsemän seurakunnan osalta. Kirjan loppuosassa hänen on vastaanotettava paljastus niistä asioista, joiden on tapahduttava tulevaisuudessa eikä silloinkaan ainoastaan lopun aikana tapahtuvista asioista, vaan koko tulevaisuudesta, koko tänä uutena armotalouskautena, alkaen siitä ajasta, jolloin Johannes saa näkynsä ja aina loppuun saakka. Mutta nytkin meidän on muistettava, että nämä asiat tulevat tapahtumaan tänä armotalouskautena sitä intensiivisemmällä voimalla kuin Herran päivä lähestyy.

Taivaan valtaistuin

Esiteltyämme nyt näyn ja valmistettuamme mielemme ja sydämemme vastaanottamaan sen Johannes kuvailee meille niitä asioita, joita hän näki taivaassa. Ensimmäiseksi hänen huomionsa kiinnittyy valtaistuimeen. Se on tosiaankin koko näyn keskeinen asia, sen pääelementti. Ennen kaikkea se kiinnittää hänen huomionsa. Kaikki muu on ryhmitelty tuon valtaistuimen ympärille.

Kuten jo olemme aikaisemmin todenneet, on valtaistuin suvereeniuden ja majesteettiuden symboli ja sentähden samalla myös korkeimman tuomiovallan symboli. Tässä se tietenkin edustaa korkeinta suvereeniutta taivaassa ja maassa, kuten näyn loppuosa meille kertoo. Sillä Hän, joka istuu valtaistuimella ei ole kukaan muu kuin kolmiyhteinen Jumala. On totta, että Johannes puhuu yksinkertaisesti valtaistuimella istuvasta. Hän ei yritäkään kuvata Häntä ja se onkin täysin oikein: kukaan ei ole koskaan nähnyt Jumalaa eikä Johannes kyennyt kuvailemaan selvästi Hänen muotoaan. Hän ainoastaan kertoo meille saamastaan yleisvaikutelmasta Jumalan pyhyydestä, vanhurskaudesta ja kirkkaudesta ja majesteettiudesta sanoessaan: "Ja istuja oli näöltänsä jaspis- ja sardi[on]kiven kaltainen". Sardi on kirkkaanpunainen kivi, joka tässä symboloi Jumalan pyhyyttä ja vihaa. Emme voi varmistaa sitä, minkä näköinen Johanneksen tässä mainitsema jaspis oli. Mutta tutkiessamme muita Jumalasta nähtyjä näkyjä Hesekielin ja Danielin kirjoissa, voimme luultavasti ajatella kirkasta, kristallinvalkoista kiveä, joka muistuttaa timanttia ja joka siis symboloi Jumalan vanhurskautta ja pyhyyttä ja myös hänen kirkkauttaan ja voittoaan. Nämä yhdessä loistavat kivet niiden kimmellyksen sekoittuessa yhteen tuovat esiin kauniin kuvan Jumalan pyhyydestä ja vanhurskaudesta ja niiden toiminnasta syntistä maailmaa vastaan majesteettiudessaan ja suvereeniudessaan loistaessaan ja kuvaavat siten myös Hänen pyhää vihaansa.

Mutta vielä tulee lisää aineksia mietittäväksi.

Johannes näki valtaistuimen ympärillä sateenkaaren. Aina levittäytyessään kaikessa kauneudessaan taivaalle se muistuttaa meitä Jumalan armoliitosta Nooan kanssa, jossa Hän lupasi, ettei maailmaa enää tuhottaisi niinkuin tapahtui vedenpaisumuksessa. Yleisesti ottaen symboloi sateenkaari siis Jumalan armoa kaikissa Hänen töissään. Ja jos me luemme, niinkuin tässä osassa luemme, että tämä sateenkaari Jumalan valtaistuimen ympärillä oli näöltään kuin smaragdi, me näemme siinä erityisesti toivon symbolin. Smaragdi on vihreä. Se symboloi esiin puhkeavaa luontoa, joka uudistuu keväällä ja se symboloi myös uutta luomakuntaa ja sentähden myös toivoa Herran päivän tulemisesta. Yhdessä siis näky valtaistuimesta, jolla istuva Jumala näyttää jaspiksen ja sardiin kaltaiselta ja jota sateenkaari ympäröi esittää Jumalan Hänen vanhurskaudessaan, pyhyydessään, puhtaudessaan, armossaan ja majesteettiudessaan ja samalla myös Hänen vihansa syntiä ja Saatanaa vastaan ja joka lupaa uuden ja synnittömän järjestyksen tulon uudessa taivaassa ja uudessa maassa. Se on vanhurskauden ja armon, pyhyyden ja puhtauden, mutta myös maailmaan kohdistuvan vihan ja Jumalan kansan toivon valtaistuin.

Vielä lisää. Valtaistuimelta lähtee salamoita ja jylinää ja ääniä. Tässä ei sana 'ääniä' tarkoita mitään tietynlaista ääntä, kuten Jumalan ääntä tai minkään olennon ääntä, vaan se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä vaikutelmaa, jonka Johannes sai salamoiden ja jylinän lisäksi ja niiden yläpuolelta. Salamoihin ja jylinään liittyi epäilemättä myrskyävän meren kumu, jota Johannes kutsuu ääniksi. Ne ovat kuin monien vetten äänet. Sitäkin tärkeämpää on, että tässä kuvauksessa näemme jälleen symbolin Jumalan majesteettiudesta sekä itsessään, että toimiessaan hirvittävällä tavalla syntistä maailmaa vastaan sen Tuomarina. Kun luemme näistä salamoista ja jyrinöistä, ajattelemme tietenkin Hoorebin vuorta, jolla Jumala ilmestyi majesteettiudessaan Israelin kuninkaana ja lainantajana. Voimme myös ajatella monia niistä psalmeista, jotka kuvaavat Herraa Hänen majesteettiudessaan ja Hänen tuloaan tuomitsemaan ikäänkuin salamoina ja jyrinänä.

Mutta on vielä muutakin. Valtaistuimen edessä on seitsemän palavaa lamppua, jotka ovat Jumalan seitsemän henkeä. Kuten jo olemme selittäneet jakeen 1:4 yhteydessä, ovat nämä seitsemän Henkeä tosiaankin Pyhä Henki, mutta silloin Kristuksen Henkenä Hänen asuessaan Jumalan seurakunnassa iankaikkisesti. Kolmiyhteinen Jumala istuu valtaistuimella. Isä, Poika ja Pyhä Henki istuvat jumaluudessaan valtaistuimella kolminkertaisesti pyhänä Herrana Jumalana Kaikkivaltiaana. Mutta tässä, valtaistuimen edessä on Kristuksen Henki. Se on Pyhä Henki, joka asuu Kristuksessa seurakuntansa päänä ja sentähden myös Pyhä Henki, joka asuu seurakunnassaan. Se on myös Jumalan Henki Kristuksessa, jonka kautta Jumalan valtakunta tehdään täydelliseksi ja joka täydellisyydessään on olemassa iankaikkisesti. Tämä on siis noiden seitsemän Hengen asema tässä kauniissa näyssä, joka symboloi tulevaa uutta järjestystä.

Ja vielä lisää. Johannes näkee valtaistuimen edessä ikäänkuin lasisen meren, joka on kuin kristallia. Jotkut ovat tulkinneet tämän lasimeren olevan sen temppelin pronssimeren toteutuma, joka liittyi esipihalla olevaan polttouhrialttariin. Toiset taas ovat sitä mieltä, että tämä lasimeri symboloi kansakuntien merta, koska Ilmestyskirjassa sana meri tarkoittaa aina maailman kansakuntia. Kummatkaan näistä selityksistä eivät kuitenkaan tyydytä meitä. Sillä tässä näyssä ei ole sijaa pronssimerelle eikä myöskään polttouhrialttarille. Sillä se on yksinkertaisesti vain kuva ideaalisesta uudesta järjestyksestä, joka lopulta tulee voittamaan. Ja vaikka onkin totta, että sana meri symboloi yleensä Ilmestyskirjassa kansakuntia, on muistettava, ettei erilaisilla kansakunnilla ole sijaa tässä. Eikä kuva kristallimerestä sovi kuvaamaan kapinallisia kansakuntia. Toiseksi, Johannes ei sanonut nähneensä meren, vaan ikäänkuin meren, jotakin meren kaltaista. Kiinnitämme sen sijaan mielenkiintomme pikemminkin lasiin ja kristalliin ja selitämme tämän meren symboloivan kokonaan uuden luomakunnan loistoa ja läpinäkyvyyttä. Uuden luomakunnan on täytynyt heijastua kaikessa kirkkaudessaan ja kauneudessaan tähän valtaistuimen edessä olevaan lasi- ja kristallimereen. Samoin tulevat uudessa luomakunnassa kaikki asiat heijastamaan Hänen kirkkauttaan ja kauneuttaan ja pyhyyttään ja vanhurskauttaan ja armoaan, joka istuu valtaistuimella. Siinä uudessa luomakunnassa ei tule enää olemaan pimeyttä. Siellä ei mikään estä Jumalaa loistamasta kirkkaudessaan. Ja siellä tulevat kaikki asiat heijastamaan Hänen kirkkauttaan, siellä missä me tunnemme niinkuin meidätkin tunnetaan.

Kaksikymmentäneljä vanhinta

Johannes näkee kuitenkin näyssään vielä enemmän. Jumalan valtaistuimen ympärillä hän näkee kaksikymmentäneljä eri valtaistuinta. Noilla kahdellakymmenelläneljällä eri valtaistuimella hän näkee istumassa kaksikymmentäneljä vanhinta.

Ei ole vaikea ymmärtää kaiken tämän symboliikkaa eikä varmistua noiden kahdenkymmenenneljän vanhimman henkilöydestä. Kirjaimellisesti tarkoittaa sana vanhimmat vanhempia miehiä ja siten heimojen ja sukujen päämiehiä. Tässä, tekstimme sanoissa, se on ymmärrettävä tuossa mielessä. Se ei tarkoita vanhimpia seurakunnan viranhaltijoina tai vanhimpia missään sanan virallisessa merkityksessä; vaan se tarkoittaa yksinkertaisesti vanhempia ihmisiä ja ennenkaikkea heimojen ja sukujen ja tiettyjen kansakuntien päämiehiä.

Ja mitä tulee lukuun kaksikymmentäneljä, huomaat heti, että se on kaksi kertaa kaksitoista ja tässä mielessää vaatii sana selitystä. Israelissa oli kaksitoista heimoa. Ja myös uuden armotalouskauden seurakunnassa oli myös kaksitoista apostolia. Ei ole epäilyksen varjoakaan siitä, etteikö näitä kahtakymmentäneljää vanhinta ole käsitettävä seurakunnan Jumalan kansan edustajiksi kaikkina aikakausina, sekä vanhan että uuden armotalouskauden aikana, sekä juutalaisten että pakanoiden. On myönnettävä, että on mysteeri, miten ihmiset voivat tämän symbolismin ymmärtäessään väittää, ettei vanhan armotalouskauden aikana ollut seurakuntaa, miten ihmiset voivat tämän symboliikan ymmärtäessään väittää, etteivät juutalaiset ja pakanat ole yhtä tulevassa taivaan valtakunnassa. On selvää, että nämä kaksikymmentäneljä vanhinta symboloivat koko sekä vanhan että uuden armotalouskauden seurakuntaa, pelastettua ja Jeesuksen veressä pestyä seurakuntaa kautta historian kaikkien aikakausien.

Sillä huomaa myös, että nämä kaksikymmentäneljä vanhinta istuvat valtaistuimilla, jotka ympäröivät suurta valtaistuinta. Tämä symboliikka, joka tarkoittaa sitä, että että myös heillä on kuninkaallinen kirkkaus ja hallintavalta, tekee samalla hyvin selväksi se, että myös heidän hallintavaltansa, seurakunnan hallintavalta on riippuvainen siitä valtaistuimesta, jota ne ympäröivät. Lisäksi heillä on seppeleet eli voitonkruunut. Sillä tässä kuvataan tietenkin seurakuntaa ideaaliselta kannalta: ei ahdistuksen ajan seurakuntana, vaan sellaisena kuin se on Jumalan säätämänä, katsottuna iankaikkisen taivaan kirkkauden näkökulmasta ja siis jo voittaneena. Ja näillä vanhimmilla on valkoiset vaatteet: sillä heidät on pesty Karitsan veressä, joka tulee ilmestymään vielä tämän näyn näyttämöllä. Tässä Johanneksen näkemässä näyssä esiintyy siis valtaistuimen ympärillä Kristuksen verellä pesty seurakunta, joka on voittanut uskon taistelun ja joka on asetettu kuninkaalliseen hallinta-asemaan ja kirkkauteen Jumalasta Kaikkivaltiaasta riippuvaisena.

Neljä elävää olentoa

Tätäkin vaikeampaa näyttää olevan selittää näiden neljän olennon ulkonäköä. Johannes kertoo meille, että hän näki, että "valtaistuimen keskellä ja valtaistuimen ympärillä oli neljä olentoa, edestä ja takaa silmiä täynnä. Ja ensimmäinen olento oli leijonan näköinen, ja toinen olento nuoren härän näköinen, ja kolmannella olennolla oli ikäänkuin ihmisen kasvot, ja neljäs olento oli lentävän kotkan näköinen. Ja niillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, ja ne olivat yltympäri ja sisältä silmiä täynnä".

Näistä neljästä elävästä olennosta on annettu lukemattomia selityksiä. Emme kommentoi niitä kaikkia tässä. Ainoastaan kaksi niistä ansaitsee huomiomme. Ensiksikin on olemassa tulkinta, jonka mukaan nämä neljä olentoa ovat ainoastaan kerubeja, taivaallisia olentoja, tietyn luokan enkeleitä. Ja toiseksi on myös olemassa tulkinta, jonka mukaan nämä neljä olentoa tarkoittavat kaikkea elävää luomakuntaa ja sen voimia.

Meistä näyttää siltä, että meidän tulee sen sijaan yhdistää nämä kaski tulkintaa näystä ja sanoa, että ne ovat kerubeja, jotka on näyssä laitettu edustamaan koko luomakunnan täyteyttä ja sen erilaisia voimia ideaalisesta näkökulmasta katsottuna. Kun Kristuksen valtakunta on kerran toteutunut täydellisesti, päättyy myös Roomalaiskirjeen kahdeksannessa luvussa mainittu luomakunnan valitus ja huokaaminen; ja koko luomakunta ja kaikki sen voimat vapautetaan turmeluksen siteistä ja see saa olla osallisena Jumalan lasten kirkastetusta vapaudesta. Nämä näyn neljä kerubia symboloivat tätä ideaalista luomakuntaa sen koko elämän täyteydessä kaikkine voimineen ja lahjoineen. Varsinkin jos vertaamme tätä näkyä Hesekielin kirjan ensimmäisen luvun näkyyn, on asia selvä. Siinäkin profeetta näkee neljä kerubia, joiden kasvot ovat leijonan, vasikan, ihmisen ja kotkan kasvot. Nämä kaksi näkyä ovat siis silmiinpistävän samanlaiset. Toista ei voi tulkita ilman toista. Mikä on Hesekielin kirjan näyn tarkoitus? Se muodostaa koko profetian perustuksen. Hesekieliä kehotettiin profetoimaan erityisesti vanhan temppelin tuhosta ja uuden temppelin rakentamisesta, ts. Jumalan ideaalisen temppelin rakentamisesta. Tai jos niin haluat, hänen piti profetoida vanhan ihmiskäsin rakennetun temppelin korvaamisesta uudella temppelillä, joka tulisi olemaan uuden taivaan ja uuden maan uuden luomakunnan muodostama temppeli. Samoin kuin Johanneksen oli määrä profetoida vanhan synnin järjestelmän korvaamisesta uuden luomakunnan täydellisellä järjestelmällä, samoin oli Hesekielinkin tehtävä. Ja samoin kuin Johannes saa Hesekielkin heti aluksi näyn täydellisestä järjestelmästä, jonka on määrä korvata vanha järjestelmä ja jossa Jumala asuu kansansa keskellä uudessa luomakunnassa. Niin Heskielin kuin Johanneksenkin näyssä voidaan noita neljää olentoa kutsua kerubeiksi. Mutta molemmissa näissä on kerubit laitettu symboloimaan luomakunnan elämän täyteyttä sen loistaessa uudessa taivaassa ja uudessa maassa.

Jos me pidämme tämän mielessämme, voimme myös selittää niiden ulkomuodon.

Ensiksikin on meidän mietittävä niiden lukumäärää. Johannes näki neljä olentoa. Luku neljä symboloi luomakuntaa sen koko täyteydessä. Ajattele taivaan neljää tuulta ja maan neljää kulmaa. Niiden lukumäärä symboloi siis koko luomakuntaa. Sitten voimme selittää myös niiden ulkomuodon. Nämä neljä olentoa näyttävät leijonalta, härältä, ihmiseltä ja kotkalta. Ne ovat siis luomakunnan elävien olentojen neljä kuninkaallista edustajaa.

Se, mitä leijona on metsän petojen keskuudessa, härkä on karjan keskuudessa, ihminen älyllisten olentojen keskuudessa ja kotka lintujen keskuudessa. Ne symboloivat siis luomakunnan voimia niiden fyysisten voimien, uskaliaan rohkeuden, korkean älykkyyden ja intuition ja nopean liikkumisen ja upean lentokyvyn suhteen. Vielä kerran, ne symboloivat sanalla sanoen luomakuntaa sen voiman ja lahjojen koko täyteydessä, johon se on kehittynyt valtaistuimella istujan kunniaksi.

Silloin voimme myös ymmärtää silmien ja kuuden siiven symboliikan. Mitä viimeksimainittuun tulee, symboloi siipi vapaata lentoa ja liikettä samoin kuin nousua ja kehitystä. Luku kuusi on luomakunnan luku sellaisena kuin se alunperin sai voimansa Jumalalta. Kunkin olennon kuusi siipeä kertovat sen kehityksen voimasta sen saavutettua täyden esteettömän ja rajoittamattoman mittansa. Uudessa maailmassa koko luomakunta nousee kuudelle siivelleen ja saavuttaa kehityksensä huipun Jumalan kunniaksi. Ja mitä edelliseen, siis siihen, että olennot olivat täynnä silmiä, tulee, emme saa käsittää sen symboloivan niiden kykyä katsoa ja liikkua kaikkiin suuntiin, vaan sen sijaan sen paljastavan niiden sisäisen luonteen ja olemuksen. Koko luomakunta paljastaa itsensä yksinkertaisesti ja avoimesti Jumalan kirkkaudelle eikä synti enää peitä luomakunnan luontoa. Se, että tämä on symbolin merkitys, käy selvästi ilmi seuraavasta luvusta, jossa luemme Karitsasta, jolla on seitsemän silmää, jotka ovat seitsemän Henkeä. Olento paljastaa henkensä, luontonsa, ja siten myös nimensä ennen kaikkia muita ominaisuuksia. Karitsassa asuvat seitsemän Henkeä loistavat noissa seitsemässä silmässä. Näiden olentojen seitsemässä silmässä paljastuvat niiden todellinen luonto, niiden elämän henki kaiken luomakunnan Hengen vaikutuksesta. Sentähden, vielä kerran: näissä neljässä olennossa, niin kerubeja kuin ne ovatkin, me näemme symbolisesti uuden maailman koko sen täydellisessä voimassa ja kirkkaudessa sellaisena, miksi se täydellistyy, kun Jumalan valtakunta on tullut koko täyteydessään.

Tällä tavoin on tämä symboliikka täydellinen. Tässä Ilmestyskirjan neljännen luvun näyssä näemme ideaalisen kuvan valtakunansta, joka tulee historiassa korvaamaan Saatanan ja synnin valtakunnan ja joka tulee saavuttamaan lopulta täydellisen voiton. Voimme jopa sanoa, että tässä näyssä näemme kuvan taistelevasta voimasta, joka tulee nousemaan Saatanaa ja hänen joukkojaan vastaan. Siinä valtakunnassa tulee Jumalalla ja Hänen vanhurskauden, pyhyyden ja Hänen majesteettiutensa ja armonsa valtaistuimella olemaan keskeinen asema. Sillä Hän tulee olemaan kaikki kaikessa. Siinä valtakunnassa asetetaan seurakunta valtaistuimelle iankaikkisiksi ajoiksi vapautettuna kaikista synnin ja pimeyden voimista, Karitsan verellä pestynä ja voitonseppeleillä kruunattuna. Sillä vanhimmat on puettu valkeisiin vaatteisiin ja heillä on päässään kultaiset voitonseppeleet. Siinä valtakunnassa on koko luomakunta vapautettu ja se saa olla ja kehittyä esteettä ja tulla esiin koko elämänsä täyteydessä valtaistuimella istujan kunniaksi. Siinä valtakunnassa heijastaa koko luomakunta Kaikkein Korkeimman Jumalan kirkkautta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta ja niissä seitsemässä Hengessä, jotka ovat Hänen valtaistuimensa edessä. Kaikki tulee olemaan kirkkautta ja elämää ja autuutta. Ja kaikki tulee heijastamaan Hänen pyhyyttään ja vanhurskauttaan ja kirkkauttaan, joka istuu valtaistuimella iankaikkisesti. Tuo valtakunta on olemassa ideaalina Jumalan neuvonpidossa. Tuon valtakunnan on käytävä läpi taisteluprosessi ennenkuin se toteutuu historiassa. Mutta tuo valtakunta varmasti tulee! Sillä Jumala Kaikkivaltias on puolellamme ja Karitsa on Kuninkaamme! Me kaipaamme, tuohon valon ja kirkkauden ja autuuden valtakuntaan, me toivomme sitä ja taistelemme sen puolesta. Me uhraamma ilolla kaiken sen takia ja kirkastamme Herraa, Jumalaamme jo tämän armotalouskauden aikana, joka on sen hengellistä toteutumista.

Olentojen ja vanhinten ylistys

Sitä, että tämä näyn selitys ei ole pelkkää filosofiaa tai ihmisen mielikuvitusta, vaan oikea tulkinta Ilmestyskirjan 4. luvun tekstistä, vahvistaa se, mitä teksti kertoo meille olentojen ja vanhinten toiminnasta. Luemme: "Ja ne sanoivat lakkaamatta yötä päivää: 'Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on'. Ja niin usein kuin olennot antavat ylistyksen, kunnian ja kiitoksen hänelle, joka valtaistuimella istuu, joka elää aina ja iankaikkisesti, lankeavat ne kaksikymmentä neljä vanhinta hänen eteensä, joka valtaistuimella istuu, ja kumartaen rukoilevat häntä, joka elää aina ja iankaikkisesti, ja heittävät kruununsa valtaistuimen eteen sanoen: 'Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut.'"

Tässä näemme mielestämme uuden luomakunnan laulun, jota näky ennustaa mitä kauneimmalla symboliikalla. Muista, että kaiken tarkoitus on Jumalan kirkastaminen, kuten jo useaan kertaan olemme korostaneet. Koko maailma on olemassa tuon kirkkauden takia. Koko maailma ja koko maailman täyteys ja kaikki maailman voimat ja kaikki maailman kauneus—kaikki on olemassa heijastaakseen Hänen kirkkauttaan ja majesteettiuttaan, Joka valtaistuimella istuu. Eläinkunnan samoin kuin ihmisenkin on kirkastettava Jumalaa. Mutta on olemassa ero. Eläinkunta kirkastaa Jumalaa tiedostamattaan. Sellaisenaan se heijastaa Jumalan majesteettiutta ja voimaa ja kirkkautta. Mutta ihminen on tämän keskellä hiljaa ihaillen luomakuntaa ja havaitsee Jumalan kirkkauden tietoisesti. Hän tietää, että Jumala on luonut koko luomakunnan. Hän tietää, että se kaikki heijastaa Jumalan kirkkautta. Hän tietää, että sekä luomakunta että ihminen on luotu Kaikkein Korkeinta Jumalaa varten. Ja sentähden ihminen ymmärtää häntä ympäröivää luomakuntaa. Hän näkee, miten luodut kirkastavat Jumalaa. Ja seisoessaan tämän Jumalaa kirkastavan luomakunnan keskellä ja katsellessaan Herran Jumalansa kauneutta kaikissa luoduissaan, hän polvistuu palvomaan Jumalaa ja huudahtaa: "Oi, meidän Herramme ja meidän Jumalamme!" Se on kaiken olemassaolevan alkuperäinen tarkoitus.

Ja mitä sinä nyt näetkään näyssä? Saman asian. Luodut olennot antavat kirkkauden ja kunnian ja kiitoksen Jumalalle, korkeimmalle, joka istuu valtaistuimella ja elää iankaikkisesti. Toisin sanoen koko luomakunta ylistää tässä Jumalaa. Luomakunnan täyteys näkee Hänen kirkkautensa. Koko luomakunta laulaa Kaikkein Korkeimman pyhyydestä: "Pyhä, pyhä, pyhä", kolmesti toistettuna ilmaisemaan Jumalan pyhyyden jumalallista täyteyttä, kolminaisuutta. Mutta tässä yhteydessä meidän on muistettava, että synti ja koko syntinen järjestelmä on vielä olemassa. Ja tuota synnin ja Saatanan voimaa on vastustettava ja se on voitettava ennenkuin Jumalan ja Kristuksen valtakunta voi toteutua täydellisesti. Näyssä laulavat luodut ja vanhimmat tästä voimasta. Koko luomakunta tuo esiin tässä Jumalan voimaa. Mutta jälleen kuulemme tässä luotujen ja vanhinten laulussa myös taisteluhuudon. Herra Jumala on Kaikkivaltias; ja sentähden Hänellä on voitto kaikesta synnistä ja kaikista pimeyden voimista. He laulavat Hänen iankaikkisuudestaan. Sillä Hän on Se, joka oli ja joka on ja joka tuleva on. Ja tässäkin kuulemme taas taisteluhuudon, joka kuuluttaa varmaa voittoa. Sillä se kertoo siitä, että Jumala on iankaikkinen ja sentähden Hänen valtakuntansa hallitsee iankaikkisesta iankaikkiseen, kun taas pimeyden voimat tulevat kärsimään varman tappion. Ja koko luomakunnan näin laulaessa Jumalan kirkkaudesta pelastetut katselevat ja kuuntelevat ja näkevät Jumalansa kauneuden ja palvovat Häntä. Sillä vanhimmat polvistuvat luomakunnan äänen kuullessaan. Ja tunnustaessaan, että heidän kuninkaallinen voimansa ja kirkkautensa on ainoastaan heijastusta valtaistuimella istuvan majesteettiudesta he heittävät voitonseppeleensä Hänen eteensä ja astuvat alas valtaistuimiltaan, lankeavat pölyyn, palvovat ja sanovat: "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut". Tällä tavoin he kirkastavat Jumalaansa kaikissa Hänen teoissaan. Ja Jumala tulee olemaan kaikki kaikessa!